Lämpöä kylmenevään säähän (kaksinpeli, Shiho)

Kenji

Kenji hymyili, ja kohotti hiukan kysyvänä kulmiaan kun Rina kertoi häntä kutsuttavan usein keppostelijaksi. Sellaista puolta ei uros ollutkaan nartussa vielä nähnyt. Jostain syystä Kenji tahtoi tutustua Rinaan entistä paremmin, vaikka nyt tuntuikin, ettei siihen ollut järkevää syytä, kun opetustuokiokin oli keskeytynyt ikävällä tavalla.

Rinan kysyessä Kenjin menneisyydestä, uros tunsi kipeän piston sydämessään, muttei näyttänyt sitä ulospäin. "Ei. Olin ainoa pentu, jota äitini ei koskaan tahtonut." Kenji aloitti. "Hän yrittikin hankkiutua minusta eroon..mutta olen onnellinen, ettei hän tehnyt sitä, sillä silloin en olisi koskaan tavannut Hakuroa, ja saanut muuttua sellaiseksi, kuin oikeasti olen." Kenji kertoi. "Ja en olisi tavannut sinuakaan..." Kenji lisäsi vielä varovasti, ja katsoi nopeast narttua silmiin.

Rina
"Kamalaa... Anteeksi että kysyin..." Rina sanoi, häpeissään. Hienosti meni. Nyt hän ei varmasti halua tutustua sinuun enään! Rina ajatteli. Hän kuitenkin liikuttui kun Kenji kertoi olevansa iloinen että tapasi hänet. Rinan posket menivät hiukan punaisemmiksi kun hän naurahti. "To-todellako?" Rina kysyi. "Kukaan ei nimittäin ole sanonut mitään tuollaista minulle ennen..." Rina hymyili. Hän on todella mahtava tyyppi. Kumpa tämä ei koskaan loppuisi... Rina työnsi tuommoiset ajatukset sivuun ja katsoi Kenjiä. "Minäkin olen iloinen että tapasin sinut. Olet todella... mukava." Rina melkein sanoi: Komea. Rina ei halunnut Kenjin tietävän hänen tunteistaan tätä kohtaan.

Kenji

Tummanpuhuva uros hymyili Rinan sanoille, laskien hitaasti katseensa etukäpäliinsä. Kenji ei ollut koskaan joutunut sanattomaksi narttujen edessä, muttei nyt oikeasti tiennyt yhtään mitä olisi voinut sanoa.

Hitaasti Kenji kuitenkin uskaltautui taas katsomaan ruskeaturkkista naarasta. "Kiitos. Niin sinäkin." Kenji vastasi, ja antoi meripihkan väristen silmien viipyä vielä hetken nartussa, kunnes Kenji käänsi katseensa lähteeseen. "Mitäs jos ollaan vielä hetki täällä, ja lähdetään lepäämään..? Ensi yö on liian kaunis väliin jätettäväksi..." Kenji ehdotti, kohottaen katseensa taivaalle. Tähdet alkoivat näkyä jo tummenevalla taivaalla, ja ilma oli viilentynyt huomattavasti.

Rina
"Kuulostaa hyvältä." Rina sanoi ja kävi istumaan hiukan lähemmäs Kenjiä. Yksin istuessa tulisi varmasti kylmä, mutta jos narttu istuisi edes vähän lähempänä toista koiraa... Rina melkein puraisi itseään. Mikä häntä vaivasi? Kukaan ei koskaan ollut saanut häntä käyttäytymään tällä tavalla. Tässä uroksessa on jotain... En tiedä mitä, mutta haluan tietää. Rina huokaisi katsoessaan tähtiä, hänen henkensä muuttui huuruksi ilmassa. "Kauniita, nuo tähdet." Rina sanoi onnellisesti.

Kenji

Uros tuijotti yhä tummenevaa taivasta. Harvoin Kenji osasi kiinnittää huomiota luonnon luomaan kauneuteen, mutta nyt tähdet olivat vanginneet uroksen huomion hetkeksi kokonaan. Se kuuli etäisesti Rinan sanat. "Niin sinäkin..." Kenji sanoi ajatuksissaan, mutta tajutessaan mitä ajatuksissaan oli suustaan päästänyt, uros nolostui enemmän kuin koskaan. Mitä minulle on tapahtumassa? Kenji ajatteli. Se ei tahtoisi ahdistella toista, sillä epäili, että Rinan kaltaisella nartulla oli taatusti jo puoliso.

"Tuota...mitä jos pulahtaisimme vielä lähteeseen? Vesi on lämmintä kesät talvet, ja täällä alkaa olla aika kylmä..." Kenji ehdotti. Se tahtoi heti vaihtaa puheenaihetta. Uros oli palauttanut tyynen rauhallisen olemuksensa takaisin ja katsoi nyt narttua kysyvästi, toivoen, ettei Rina huomaisi mitään.

Rina
"Täh...?" Rina sanoi ällistyneenä, kun kuuli Kenjin sanat. Kukaan ei koskaan ollut kutsunut Rinaa kauniiksi. Yhtäkkiä Rinan päähän tunkeutui hullu ajatus. Niin hullu että Rina ei voinut muutakaan kun vain antaa sen olla. Eihän semmoinen voi olla totta... Rina sanoi itselleen mielessään.

"Mikäs siinnä." Rina sanoi ja laskeutui veteen. Vesi oli mukavan lämmintä, ja Rina tunsi itsensä rentoutuvan. Naaras kääntyi katsomaan Kenjiä, muutta huomasi että hän vaikutti hiukan erillaiselta kuin päivällä. Rina kohautti kulmiaan. "Onko... Onko kaikki hyvin?" Rina kysyi huolestuneena. Hän pani kasvoilleen lempeän hymyn. "Voit kertoa minulle. Lupaan että en kerro kenellekkään muulle." Rina hätkähti omille sanoilleen. Yleensä narttu ei lupaillut mitään tuommoista kenellekkään.

Kenji

Uros hymyili nartun laskeutuessa veteen, ja meni pian itsekin perässä. Vesi syleili yhtä lämpimästi kuin aikaisemminkin. Kenji ummisti hetkeksi silmänsä ja katsoi taas narttua, joka näytti hiukan kysyvältä. Rinan kysymykseen Kenji reagoi kääntämällä hiukan päätään poispäin. En voi kertoa, että jollain tavalla taidan pitää hänestä... Uros ajatteli, ja katsoi taas uudelleen narttua. Hitaasti Kenji pudisteli päätään. "Ei minulla ole hätää. Kaikki on aivan hyvin." Uros vakuutti ja hymyili hiukan leveämmin.

Rina
Naaras nyökkäsi Kenille ja huokaisi onnesta. Rina nosti katseensa taivaalle ja katseli tuikkivia tähtiä. Yhtäkkiä valkea valonvälähdys näkyi tähtitaivaalla. Rina henkäisi ja vilkaisi Kenjiä.
"Näitkö? Se oli tähdenlento! Toivo jotain, Kenji!" Rina sanoi innostuneena ja sulki silmänsä. Toivon... Että löytäisin rohkeuden kertoa Kenjille rakastavani häntä! Rina avasi silmänsä ja hymyili.

Kenji

Uros käänsi nopeasti katseensa taivaalle, ja ehti juuri ajoissa nähdä tähdenlennon. Toivottavasti Rina tuntee samoin kuin minä... Kenji ajatteli erilaisten ajatusten poukkoillessa sikinsokin uroksen päässä. Hitaasti uros käänsi päätään taas kohti Rinaa ja huokaisi onnellisena.

Pian Kenji haukotteli ja ummisti silmänsä. "Pitäisiköhän lähteä nukkumaan..?" Uros kysyi Rinalta, avaten silmänsä ja katsoen ruskeaturkkista naarasta kysyvästi.

Rina
"Kyllä..." Rina sanoi ja haukotteli. Naaras ei ollut huomannutkaan olevansa väsynyt. Ruskeaturkkisen naaras kiipesi pois lähteestä ja ravisteli turkkiaan. Rina kääntyi ja odotti Kenjiä.

//Naurettavan lyhyt//

Kenji

Tummaturkki nousi heti Rinan perässä ravistellen kevyesti turkkiaan. Kenji haukotteli uudelleen ja seisahtui hetkeksi nartun rinnalle, katsellen polkua alas. "Ole varovainen.." Uros kehotti, sillä alastulo oli hankalampaa kuin kiipeäminen. Heti perään Kenji kuitenkin katui sanojaan, eihän Rina ollut mikään pentu.

Kenji laskeutui hitaasti alas, irtokivien ropistessa aina silloin tällöin hänen jalkojensa alla. Kenji muisteli, että laskeutuminen oli ollut paljon helpompaa kun uros oli hädissään juossut vastaan haavoittunutta Rinaa. Vihdoin Kenji kuitenkin pääsi maan kamaralle ja huokaisi helpotuksesta. Tummaturkki kääntyi ympäri ja katsoi ylös, odottaen Rinaa.

Rina
"Tiedetään..." Rina sanoi ja hoiperteli alas. Rinan tassut lipsuivat, mutta pian narttu laskeutui Kenjin viereen. Rina hymyili lämpimästi Kenjille ja käpertyi luolan nurkkaan. Rina haukotteli ja sulki silmänsä. Kuitenkaan, narttu ei saanut unta. Miljoonia ajatuksia sinkoili kaikkialle Rinan aivoissa. Rina kohotti katseensa Kenjiin ja punastui. "Tuota... Voinko nukkua sinun vieressäsi tänä yönä? Ne kolme koiraa jotka kävivät kimppuumme tänään antoivat minulle hirmuisen shokin... Jos siis sinua ei haittaa..." Rina Kysyi hiljaa.

Kenji

Uros seurasi narttua lämpimään luolaan. Se katseli kauempaa, kun Rina kävi makuulle. Kenji ei kehdannut mennä kovin lähelle, joten se asettui luolan toiselle seinustalle, ja rojahti kyljelleen pehmeälle alustalle. Kenji yritti levottomasti saada unta, mutta silmät vain aina avautuivat väkisin ja ajatukset eivät antaneet urokselle rauhaa.

Rinan kysymys yllätti Kenjin täysin, ja vei viimeisetkin unenrippeet mennessään. Hetken Kenji mietti, mitä vastaisi. Se tiesi, mitä halusi, muttei ehkä rohjennut myöntyä. Vai rohkeniko? "Öh..tottakai. Mikäli vain haluat." Kenji vastasi hiukan hämillään, ja teki tilaa vierelleen. Uros tunsi taas sydämensä lähtevän laukkaamaan.

Rina
"Kiitos." Rina sanoi ja kävi makuulle Kenjin viereen. Rina ei käynyt makuulle liian lähelle Kenjiä, mutta uroksen viereen kuitenkin. Rina tunsi oman sydämmensä kohoavan pilviin, ja hän huokaisi. Rina hymyili itselleen pimeässä. Ehkä tämä ei olekkaan niin pahaa kun luulin... Naaras ajatteli ja sulki silmänsä. Kuitenkin joka kerta kun hän yritti, silmät vain aukenivat aina uudestaan.

Muutaman minuutin päästä Rina kuitenkin sai unenpäästä kiinni ja nukahti hetkeksi. Rina näki kummaa unta. Unessa narttu näki viisi koiranpentua juoksemassa Ohun mailla. Ohu oli taas kaunis paikka, eikä missään näkynyt häivääkään sodasta. Pennut nauroivat onnessaan ja leikkivät. Aluksi Rina ei nähnyt pentuja kovin hyvin mutta pian pennut säntäsivät lähemmäs ja Rina näki pennut kaikessa kauneudessaan. Yksi pennuista oli kuitenkin häkellyttävän tutunnäköinen. Rina säpsähti huomatessaan ketä nuori urospentu muistutti ja heräsi äkisti. Rina haukkoi henkeään ja katsoi silmäkulmastaan Kenjiä. Sen täytyi olla merkki! Minun täytyy kertoa hänelle! Rina ajatteli. Naaras ei koskaan elämässään ollut yhtä varma mistään kun hän oli nyt. Hän rakasti Kenjiä. Rina keräsi kaikki rohkeutensa ja huokaisi.
"Hei... Kenji? Oletko vielä hereillä?" Rina kysyi hiljaa.

Kenji

Kenji yritti pysyä rauhallisena, kun Rina lähestyi sitä. Vaikka narttu ei siirtynytkään aivan kylki kylkeä vasten, niin uros kykeni tuntemaan naaraasta huokuvan lämmön ja vielä kostean turkin tuoksun. Tummaturkki olisi tahtonut lähemmäs, muttei tietenkään kehdannut ilmaista sitä mitenkään. Kenji ummisti väkisin silmänsä, ja kauan aikaa unta odotettuaan, nukahti pian levottomaan uneen.

Uni oli hyvin sekava, ja siinä Kenji oli keskellä sotaa. Uros ei erottanut kenenkään kasvoja, vaan kaikki etenivät kuin utuiset kummitukset. Uni tuntui täydeltä painajaiselta. Kenji liikuskeli unissaan rauhattomasti, kuin etsien ulospääsyä. Yhtäkkiä Hakuro ilmestyi tämän eteen. Sinun on jättäydyttävä sodasta....jotta uusien eläminen alkaminen on mahdollista.... Kuului etäinen ääni.

Kenji säpsähti hereille, kun Rina sanoi jotain. Uros huohotti ja tunsi suurta helpotusta, kun kaikki olikin vain unta. Hakuron sanat kaikuivat vielä tämän päässä, mutta Kenji oli hämillään niiden tarkoituksesta. Uros kykeni kuitenkin pian palauttamaan itsensä kokonaan tähän maailmaan, ja tummaturkki käänsi meripihkan väriset silmänsä Rinaan. "Nyt olen...Niin..?" Kenji sanoi hiljaisella äänellä, ja hymyili pimeydessä.

Rina
Naaras veti syvään henkeä ja huokaisi. Nyt tai ei koskaan... Rina katsoi Kenjiä silmiin.
"Älä... Älä sitten pahastu tästä...." Rina aloitti epävarmasti. Sen tassut alkoivat taputtaa maata vasten ja sen sydän alkoi hakata villisti. "Tiedän että tapasimme vasta tänään, mutta... Haluan sanoa että... Minä..." Rina ei saanut sanoja aluksi ulos, mutta pakotti itsensä puhumaan. "Totuus on että, heti kun tapasit sinut... Huomasin että minä... Minä..." Rina punastui villisti ja nipisti silmänsä tiukasti kiinni. "Minä pidän sinusta tosi paljon!" Rina sanoi nolostuneena ja odotti Kenjin vastaavan jotain semmoista kun: 'Ai... Okei.' tai 'Kuinka törkeää! Minulla on jo puoliso ja perhe!' tai 'Joo... Ja minä olen. Ohun Gin.'

Kenji

Uros katsoi Rinaa hämärässä, ja erotti juuri ja juuri tuon piirteitä. Uros katsoi siihen, missä oletti nartun silmien sijaitsevan, ja tunsi sydämensä sykkeen kiihtyvän kun Rina aloitti.

Kenji ei tajunnut aluksi, mitä Rina aikoi sanoa. Uros pelkäsi, että toinen ei haluaisi olla enää uroksen kanssa tekemisissä, kun tuo aloitti niin epävarmasti. Rinan kertoessa asiansa loppuun, Kenji katseli tätä hiljaa, kunnes punastui korviaan myöten. Mitä narttu oli juuri sanonut? Kenjin piti sulatella asiaa hetki mielessään, ja uros laski päänsä kohti tassuja.

Kun Kenji nosti jälleen katseensa, oli uroksen suupielillä leveä hymy. "Tuota..totta puhuakseni minäkin pidän sinusta...paljon..." Kenji tunnusti. Enää urosta ei jännittänyt yhtä paljon kuin hetki sitten. Ehkä tähdenlennoissa oli sittenkin jonkinlaista taikaa.

Rina
Rina avasi silmänsä yllättyneenä ja katsoi Kenjiä silmiin. Uros näytti paljon itsevarmemmalta kun ennen. Rina hymyili takaisin, hiukan ällistyneenä.
"To-Todellako? Siis... Sinä pidät minusta myös?" Rina änkytti. Narttu kuulosti varmaan tosi typerältä mutta se ei häirinnyt Rinaa enään. Rina huokaisi ja uskaltautui ryömiä hieman lähemmäs Kenjiä. Rinan sydän tykytti yhä, mutta nyt se tuntui enemmänkin mukavalta, ei ahdistavalta.

Kenji

Uros hymyili Rinalle ja nyökkäsi hitaasti. "Tämä on hieman kummallista...mutta ehkä alan vihdoin uskoa rakkauteen ensisilmäyksellä." Kenji naurahti. Rinan ryömiessä lähemmäs, Kenji teki tuolle hieman tilaa. Vaikka luola oli lämmin, niin Kenji ei pistänyt pahakseen nartun tuomaa lämpöä. "Ehkä meidän kannattaa levätä nyt?" Kenji kysyi. Urosta oli alkanut yhtäkkiä väsyttämään kamalasti. Kenji haukotteli leveästi, ja laski varovasti päänsä nartun selän päälle. (?)

Rina
"Ei se ole kummallista, sillä minäkin alan uskoa niin." Rina sanoi ja haukotteli. Naaras hymyili kun Kenji laski päänsä hänen selkänsä päälle. Rina itse venytti hieman takajalkojaan ja laski päänsä Kennjin tassujen päälle. (?) Uni tuli tällä kertaa paljon helpommin. Mistäköhän se johtuu? Naaras kysyi sarkastisesti itseltään mielessään. Rinan silmät sulkeutuivat. "Hyvää yötä Kenji." Rina mutisi.

Kenji

"Hyvää yötä Rina.." Kenji mutisi, ennen kuin nukahti.

Uros heräsi aamulla aikaisin, ja hymyili onnellisena katsoessaan naarasta vierellään. Kaikki ei ollutkaan pelkkää unta, onneksi. Kenji nousi varovasti, että naaras ei heräisi, ja hiipi ulos. Kenji katsoi vielä taakseen ja pujahti metsään.

Takaisin tullessaan uros kantoi suussaan suurta ja herkullisennäköistä saalistaan. Kenjin oli pitänyt tehdä paljon töitä saadakseen kiinni vikkelän jäniksen, mutta uros oli hyvin ylpeä saavutuksestaan. Se hölkkäsi takaisin luolalle jälkiään seuraten, ja pysähtyi luolan suulle. Kenji laski saaliin maahan ja katseli sisään luolaan. "Huhuu? Täällä olisi aamiaista." Kenji ilmoitti nartulle.

Rina
Rina aukaisi silmiään hiukan, ja näki Kenjin seisovan luolan suulla. Rina nousi pystyyn ja haukotteli. Sitten se käveli uroksen luokse ja katsoi maassa olevaa jänistä.
"Voi kiitos Kenji, ei olisi tarvinnut." Rina sanoi ja painoi suukon Kenjin kuononpäähän. Narttu söi hiukan pehmeää lihaa ja työnsi loput Kenjin tassujen eteen. "Sinun vuorosi." Rina sanoi hymyillen.

Kenji

Uros odotti, että narttu sai ensin syödäkseen, ja söi sitten itsekin. Vaikka saalis ei ollut kovin suuri kahdelle koiralle, niin Kenji ei ollut enää nälkäinen. Uros kääntyi katsomaan taas narttua, ja hymyili. "Haluaisin jäädä tänne ikuisesti...sinun kanssasi tietysti.." Kenji sanoi, mutta uros vakavoitui heti lauseen jälkeen, ja nosti katseensa kohti kaukana häämöttäviä vuoria. "En kuitenkaan voi. Velvollisuudet kutsuvat, ja sota käydään pian.." Uros sanoi ja huokaisi.

Kenji ei kuitenkaan antanut tulevan pilata onneaan nartun kanssa. "Mitäs sanot. Jäädäänkö vielä tänne hetkiseksi? Palataan huomenna takaisin." Kenji ehdotti. Uros ei tiennyt, että sota olisi jo aivan lähellä ja huomenna saattaisi olla liian myöhäistä.

Rina
"Minäkin haluaisin jäädä tänne... Kumpa vain sitä ilonpilaajaa Harakiriä ei olisi." Rina sanoi Kenjille ja ajatteli unta jonka hän oli nähnyt. Rina katsoi vuorien suuntaan, ja hymyili. "Ymmärrän että sinun pitää lähteä. Veljeni osallistuu myös sotaan. Hän on Mutsun Hazuki-Herran oppipoikana." Rina kertoi ja kävi makaamaan vatsalleen.

Rina katsoi urosta surullisena. Narttu halusi jäädä tänne koko loppuelämäkseen ja estää Kenjiä lähtemästä takaisin Ohuun, mutta Rina tiesi että Gin tarvitsisi kaikki mahdolliset soturit. Sisällään, Rina pelkäsi että Kenji ei koskaan palaisi sodan jälkeen. Ei. En voi tehdä niin... Kenji ei kuole. Olen varma siitä. Rina huokaisi. Mitä minun pitäisi tehdä...? Harakiri saattaa olla Ohussa juuri nyt... Naaras päätti ajatella Ohun parasta. Rina nousi seisomaan ja painautui kiinni Kenjin rintaa vasten (?). Narttu yritti olla itkemättä, mutta lämpimät kyyneleet kiirivät ruskean nartun poskia vasten.
"Lähde nyt... Jos Harakiri onkin jo hyökännyt..." Rina sanoi hiljaisella äänellä. "Lähde nyt ja pelasta Paratiisimme..." Rina alkoi itkeä. "Odotan sinua täällä... Vaikka ikuisesti jos se sitä vaatii..."

Kenji

Kenjin hymy hyytyi hiukan Rinan sanojen myötä. Toinen oli oikeassa. Kenji ei voisi jäädä enää pidemmäksi aikaa.

Uros seisoi ylvään näköisenä aloillaan. Se ei näyttänyt surua tai tuskaa sisällään millään tavalla ulospäin, vaan seisoi tyynen rauhallisena ja katsoi eteenpäin, kauas menosuuntaansa. Hetken päästä Kenji käänsi katseensa takaisin Rinaan, yhä ilmeetön katse silmissään. Se ei tahtonut Rinan näkevän tämän todellisia tunteita.

Muuri kuitenkin antoi hiukan periksi, kun Rina painautui vasten uroksen rintaa. Nartun kuumat kyyneleet saivat Kenjin kehon tärisemään kevyesti ahdistuksesta ja tunteiden pidättelemisestä. Kenji katsoi itkevää naarasta lämpimällä katseellaan, ja painoi sitten kevyesti kaulansa vasten nartun kaulaa (?) kuin halatakseen toista. Miksi kaiken piti aina muuttua, kun asiat olivat hyvin? Kenji tiesi, että voisi jättäytyä pois sodasta, muttei voisi pettää lupaustaan suojella paratiisia. Ei tällaisen asian takia, vaikka muuten se olikin tärkeä.

Kenji vetäytyi varovasti pois nartun läheltä. "Minä rakastan sinua, Rina..." Kenji sanoi hiljaa. "Lupaan, että tulen takaisin...lupaan pysytellä hengissä ja palaan tänne sinun luoksesi..." Uros sanoi. Kenjin oli nyt pakko kääntyä ympäri, ja lähteä juoksemaan kohti Ohua. Se ei tahtonut naaraan näkevän kyyneleitä, jotka valuivat pitkin uroksen poskia Kenjin juostessa yhä kovempaa.

Yhtä aikaa raivokas, yhtä aikaa surullinen ulvonta kiiri hetken aikaa Shiretokon kansallispuistossa, kun Kenji katosi näkyvistä, päästäen viimein kaikki ahdistavat tunteet purkautumaan ulos.

// Kenji poistuu, kiitos pelistä! ^^ //