Lämpöä kylmenevään säähän (kaksinpeli, Shiho)

// Elikkä Shiho tänne Rinalla ^^ //

Kenji

Kenji oli kuljeskellut siellä täällä. Oli kulunut jo jonkin aikaa paholaisten alueella tapahtuneesta konfliktista, ja Kenji muisteli vielä taistelua Harakirin kanssa. Toisaalta urosta kadutti, että hän oli lähtenyt viemättä taistelua loppuun, mutta Kenji tiesi, ettei olisi voittanut, eikä tahtonut menettää henkeään turhaan. Vaikka Kenji ei ollutkaan pelkuri, niin ei uros tyhmäkään ollut.

Tuuli oli suhteellisen kova, kun Kenji saapui Shiretokon kansallispuistoon. Maisemat olivat kauneimpia, joita uros oli koskaan eläessään nähnyt. Silti kaikki tuntui jotenkin tyhjältä ja merkityksettömältä. Miksei Ohukin voinut olla yhtä kaunis ja rauhallinen? Kenji toivoi, että sota päättyisi Ohun joukkojen voittoon ja paratiisista voisi viimeinkin käyttää nimeä "paratiisi".

Vesiputouksen jylinä sekoittui suhisevaan tuuleen, kun Kenji hölkkäsi kohti aukiota. Vesiputous oli korkea, ja kaunis. Uros huokaisi vetäessään raikasta ja kosteaa ilmaa keuhkoihinsa. Hetkeksi Kenji istahti rantaan katselemaan kirkasta vettä. Oikeastaan uros ei edes tiennyt, mitä teki täällä kaiken sekasorron vallitessa Ohussa. Toisaalta, ehkä juuri siksi Kenji tahtoi tulla rauhoittumaan hetkeksi, ennen kuin velvollisuudet kutsuisivat.

Rina
Rina oli jostain oudosta syystä saapunut Shiretekoon. Rinan haavat Paholaisten lauman ja Ohun taistelun jäljiltä olivat jo parantuneet, mutta hän vieläkin tunsi vihollisten hampaiden kivun nahkassaan. Rina huokaisi. Olen henkeni velkaa Ginin veljelle... se ajatteli ja potkaisi pikkukiven pusikkoon. Perhana sentään! Miksi olen niin kelvoton taistelija? Rina mietti masentuneena ja käveli eteenpäin.

Yhtäkkiä edestä kuului rapinaa. Rina höräytti korviaan ja haisteli ilmaa. Maukas, oravan tuoksu täytti Rinan kuonon kun se kävi maate. Noh... En ehkä osaa taistella... Mutta olen maailmanmestari oravien pyynnissä! Rina ajatteli ja hiipi eteenpäin. Se jännitti takajalkansa ja syöksyi pusikosta. Kuitenkin naaras lensi suoraan kurren yli ja törmäsi suurempaan koiraan. Rina nousi äkisti pystyyn ja ravisteli päätään.
"Aih... Anna anteeksi! En nähnyt teitä!" Rina sanoi nolostuneena ja katsoi toista koiraa. Naaras punastui hieman. Hän... Onkin aika komea...

Kenji

Ajatuksiinsa uppoutuneena uros katseli vedenpintaa, ja kosketti sitä tassullaan. Vesi oli kylmää, ja uros kastoi varpaitaan siinä vain hetken, kunnes vetäisi käpälänsä pois. Huokaisten Kenji nosti katseensa putoukseen, ja saattoi melkein tuntea kasvoillaan siitä ympäriinsä kimpoilevat vesipisarat.

Uros oli niin uppoutunut ajatuksiinsa, ettei vesiputouksen jylinän vuoksi kuullut takaa lähestyvää naarasta. Kenji säikähti, kun joku tömähti sitä vasten, ja uros lennähti istuma-asennosta kyljelleen. "Mitä ihmettä?" Kenji kysyi, ja huomasi nyt ruskean nartun, joka pahoitteli tapahtunutta ilmeisesti melko häpeissään. Kenji ei aluksi tunnistanut toista, joten tyytyi vain hymyilemään. "Ei se mitään." Uros naurahti, nousten ylös, ja ravistellen kevyesti turkkiaan. "Oletko kunnossa?" Kenji kysyi sitten, katsellen narttua. Kenji ei uskaltanut katsoa Rinan kauniisiin silmiin kuin hetken, ettei olisi punastunut itsekin. Pian uros kuitenkin tunnisti koiran. Hänhän on Ohusta...taisteli paholaisten alueella aikaisemmin. Uros tajusi.

Rina
"Kyllä kiitos... Olen kunnossa." Rina sanoi hiljaa ja siirsi katseensa maahan. Rina puri hampaansa yhteen.
"Ääh! Miksi mikään ei onnistu minulta?" Rina kysyi itseltään ja istahti alas. "En osaa taistella, enkä metsästää, enkä varoa toisia! Olen kelvoton..." Rina sanoi.

Kenji

Uros katseli toista ja pisti merkille Rinan kaulapannan, kun toinen valitti, ettei osannut mitään. "Ei villikoiraksi ryhtyminen tarkoita itsestäänselvästi sitä, että osaisit kaiken. Sitä paitsi, minusta taistelit hyvin aikaisemmin." Uros lohdutti. Narttu oli hiukan kokemattoman oloinen, mutta Kenjin mielestä Rinalla oli taitoja, jotka pitäisi saada vain esiin.

"Ehkä...ehkä minä voisin auttaa...tuota, opettaa sinua?" Kenji kuuli itsensä sanovan ja nolostui hieman, kun ei osannut ilmaista asiaa tarpeeksi sulavasti. Jostain syystä Kenji tunsi halua tutustua Rinaan, eikä uros tiennyt itsekään miksi. "Mikäli siis vain haluat..." uros lisäsi nopeasti, ja hymyili hiukan. Kenji ei tahtonut vaikuttaa tungettelevalta.

Rina
Rina huomasi kun Kenji katseli sen kaulapantaa. Rina hymähti.
"Ai, en minä ryhtynyt villikoiraksi. Olen ollut villi syntymästä asti, mutta... En vain osaa tai oikein edes halua taistella." Rina kiitti Kenjiä kun tämä kehui nartun taistelemista. Rina naurahti. "Tuota... En ole oiken taistelija ainesta, mutta kun isäni oli Paholaisten laumasta, niin hän olisi lyönyt minua jos en edes yrittäisi." Rina sanoi ja muisteli edesmennyttä isäänsä.

Rina hätkähti kun Kenji tarjoutui opettamaan tätä.
"Mitä? Opettaa minua...?" Rina pysäytti itsensä. Tämä on tilaisuutesi ystävystyä tämän uroon kanssa, Rina! Älä nyt mokaa! Rina punastui ja hymyili. "Sinä siis... Todella opettaisit minua?" Rina kysyi.

Kenji

Uros yllättyi, kun toinen oli villi syntymästään saakka ja kirosi hiukan mielessän sanojaan. "Ai..no sitten." Uros tyytyi sanomaan ja hymyili. Se toivoi, ettei toinen pitäisi häntä ihan tyhmänä. Äh...miksi menin ehdottamaan jotain tuollaista...tuskin hän minun apuani kaipaa.. Uros ajatteli.

Uros yllättyi toden teolla, kun Rina suostui. "Todellako? Tai siis...tottakai minä voin opettaa sinua, jos tahdot. En minäkään mikään mestari ole, mutta jos taistelutaitojasi haluat hioa, niin enköhän minä jotain siitä aiheesta tiedä." uros sanoi ja rentoutui jo sen verran, että iski nartulle leikkisästi silmää. Vaikka uroksen sydän laukkasi jostain syystä hullun lailla, niin Kenji yritti ulkoisesti vaikuttaa ihan normaalilta. Kukaan narttu ei ollut saanut uroksen huomiota herpaantumaan koskaan samalla tavalla, ja se hämmensi Kenjiä suuresti. Nyt on rauhoituttava. Tämä on kuin opettaisin ketä tahansa Ohun soturia. Kenji yritti ajatella, saadakseen itsensä asialliseksi ja kyetäkseen näin kohtelemaan Rinaa kuin ketä tahansa toista koiraa.

Rina
Rina nousi ylös ja heilautti häntäänsä.
"Olen todella kiitollinen... Um..." Rina oli täysin unohtanut kysyä uroon nimeä. "Ah... Mikä sinun nimesi on? Itse olen Rina." Naaras esittäytyi. Hän on todella mukava! Rina ajatteli innoissaan. Hän ei tiennyt miksi, mutta hän halusi viettää lisää aikaa tämän uroon kanssa, ja sitä paitsi taistelukoulutuksesta olisi aika paljon apua.

Kenji

Tumma uros hymyili. Kenji seisoi ryhdikkäästi, koko lihaksikas ja komea vartalo suoristettuna. "Eipä kestä." Kenji naurahti, ja heilutti häntäänsä hiukan.

Rinan esittäytyessä, Kenji muisti etäisesti kuulleen toisen nimen taistelutantereella. "Hauska tutustua, Rina. Minä olen Kenji. Ei taida olla epäselvää, että kuulumme molemmat Ohun joukkoihin." Uros naurahti. "Johdan temppeleiden sotureita." Uros jatkoi sitten, narttu ehkä saisi näin paremman kokonaiskuvan hänestä.

Uros päätti kuitenkin nopeasti esittäytymisen jälkeen siirtyä kyseessä olevaan aiheeseen. "Tosiaan...mitä haluaisit oppia ensisijaisesti?" Kenji kysyi, ja istuutui, pitäen kevyen, ystävällisen hymyn kasvoillaan.

Rina
"Ohusta? Niin aivan! Näin sinun taistelevan Rocket-Herran kanssa Harakiriä vastaan, juuri ennen kun menetin tajuni!" Rina oivalsi. Kenji kertoi johtavansa omaa laumaansa ja Rina yllättyi. "Todellako? Olen aina halunnut johtaa laumaa, mutta en usko että minusta olisi johtajaksi...."

Kenji kysyi naaraalla mitä tämä haluaisi oppia ensimmäiseksi. Rina mietti vähän aikaa.
"Hmm... Olisiko viholliselta puolustautuminen hyvä aloituspiste?" Rina kysyi. Hän on todella mukava! Rina ajatteli innoissaan.

Kenji

Uros naurahti toisen sanoille, ja vakavoitui hetkeksi. Kenji ei tiennyt, uskaltaisiko tehdä seuraavaa paljastusta, mutta tiesi, että jos haluaisi ystävystyä nartun kanssa, se oli jossain vaiheessa kerrottava. "En minäkään olisi koskaan sopinut lauman johtajaksi, jos en olisi tavannut pentuna Hakuroa...minä..tuota...olen alunperin Hougenin laumasta." Kenji kertoi. "Itseasiassa olen hänen poikansa..." Kenji kertoi ja katsoi toista hetken silmiin. "En kuitenkaan koskaan tule pitämään häntä isänäni...hän oli hirviö..." Kenji jatkoi hiljaa. Se ei tiennyt, miksi paljasti Rinalle näin paljon jo nyt, mutta halusi olla täysin rehellinen.

"Mutta jos vielä haluat, että opetan sinua, niin puolustuksesta on hyvä aloittaa." Uros sanoi varovasti ja uskaltautui jälleen hymyilemään.

Rina
Rina kuunteli Kenjin sanoja, ja hymyili kevyesti, yrittäen lohduttaa urosta.
"Hei, älä siitä välitä. Mitä sitten jos Hougen on isäsi? Eikös hän ole jo kuollut?" Rina sanoi. "En tiedä paljoakaan omasta isästäni, mutta isoveljeni Shinpei kertoi minulle että hän oli Harakirin Salamurhaaja. Hän vain murhasi viattomia, kidnappasi avuttomia narttuja ja tappoi ne kun niitä ei enään tarvittu." Rina keräsi kaikki rohkeutensa, käveli Kenjin eteen ja katsoi urosta suoraan silmiin. "Kuule, äitini aina kertoi minulle että joka ikinen elävä sielu tällä maapallolla on tärkeä. Heitä ei voi hyljeksiä tai tuomioida heidän menneisyytensä perusteella."

Rina ilahtui Kenjin sanoista.
"Hienoa! Katsotaampa..." Rina näki suuren puun ja sai idean. "Aloitetaan. Mitä minä tekisin jos joku hyppäisi tuolta puusta minun kimppuuni?" Rina kysyi Kenjiltä.

Kenji

Uros pelkäsi aluksi toisen reaktiota, mutta Rinan alkaessa puhua, Kenji melkein liikuttui. Kukaan, ei kukaan ollut koskaan puhunut tai suhtautunut häneen tuolla tavalla. Rina näki hänet juuri sellaisena, kuin uros tahtoi muiden näkevän. Naaraan astuessa lähemmäs, Kenji pelkäsi, että hänen poukkoileva sydämensä repeäisi irti rinnasta. Rinan tuoksu oli miltei huumaava, ja Kenjin oli pakko pidätellä pokkaa täydellä työllä, ettei olisi ilmaissut katseellaan pientä..ihastusta? kenties. Ei kai nyt sentään.. Uros ajatteli, ja Rinan lopettaessa, Kenji hymyili leveästi. "Kiitos sanoistasi. Oikeasti. Arvostan todella tuota, mitä sanoit." Uros vastasi, ja päätti sitten myöskin keskittyä itse opetukseen.

"Hmm...tämä on hiukan hankalaa, koska minä en ole mikään taidokas puissa hyppelijä. Mutta voimme kokeilla eri tavalla. Näytä minulle, miten tekisit itse." Kenji sanoi, ja loikkasi ensin suurelle kivelle, ja sitä kautta alaoksalle, joka oli melko kestävä ja paksu. Hetken uros haki tasapainoa, ja pysyessään oksalla, se keskittyi. Lopulta uros loikkasi kohti Rinaa. Kenji oli valmiina väistämään tarvittaessa, ettei rysäyttäisi suoraan päin narttua, mikäli tämä ei ehtisi väistää.

Rina
"Heh... Ei se mitään..." Rina sanoi ja punastui. Naaras katsoi jalkojaan. Hän on todella komea! Ehkä hän pitää minusta! Rina läpsäytti itseään kuonoon mielessään. Älä edes unelmoi tuommoisesta, Rina. Hän on vain täällä opettamassa sinua. Hänellä on varmaan jo puoliso, ehkä pentujakin.

Rina katsoi sivusta kun Kenji kiipesi ylös. Rinasta tuntui pahalta pakottaa uros kiipeämään puihin kun kuuli että uros ei ollut hyvä liikkumaan puissa.
"Anteeksi nyt tämä vaiva..." Rina sanoi Kenjille nolostuneena. Kun Kenji hyppäsi alas, Rina teki mitä aina luonnollisesti tekisi: naaras heittäytyi sivuun ja ehti pois Kenjin tieltä. Rina painautui maata vasten ja katsoi Kenjiä.
"Nyt yleensä purisin vihollista, mutta yleensä sen jälkeen jään alakynteen." Rina kertoi.

Kenji

Uros laskeutui pehmeästi, kun Rina ehti väistää hyvin hänen hyppynsä. Uros kääntyi katsomaan toista, kun narttu kertoi, mitä tekisi seuraavaksi. "Hmm..ehkäpä juuri siksi vahvuutesi onkin nopeus, jota sinun kannattaa hyödyntää." Kenji tuumi, ja mietiskeli, miten saisi opetettua nopeammalle nartulle väistelyä. Kenji oli kyllä kokoonsa nähden nopea ja ketterä, mutta verrattuna pienempään ja sirompaan koiraan, ei uros pärjännyt kuin lihasvoimalla ja älykkyydellä.

Hetken Kenji mietti, miten vaikkapa Gin taistelisi. Ylipäällikkö oli vahva ja lihaksikas, mutta samaan aikaan hyvin nopea. "Olet jo hyvin perillä, mitä sinun pitäisikin tehdä, kun olet väistänyt vihollisen. Muista vain olla itsevarma. Ajattele "minä pystyn tähän. Isken vihollista, ja sitten väistän ennen kuin hän iskee minua." " Uros neuvoi. "Älä ajattele, että jäät heti alakynteen." Uros kannusti, ja astui lähemmäs naarasta. "Minä uskon, ei, vaan tiedän, että olet oikeasti taitavampi, kuin mitä annat ymmärtää." Uros sanoi hymyillen.

"Kokeillaan nyt uudestaan. Väistele minua." Kenji kehotti, ja alkoi tehdä satunnaisia hyökkäilyjä kohti Rinaa (?).

Rina
"Selvä!" Rina sanoi. Kenji alkoi hyökkäillä, Rina alkoi väistellä. Ensin se oli vain väistelyä, mutta vähän ajan jälkeen Rina hyppäsi kohti Kenjiä, ja puri pehmeästi tätä jalkaan (?) ja hyppäsi taas kauemmas. Rina hymyili Kenjille.
"Mitä pidät?" Rina kysyi.

Kenji

Rinan väisteleminen oli parempaa kuin Kenji oli luullut. Hänhän on hyvä... uros ajatteli, ja kun Rina tarttui tätä kevyesti jalasta, Kenji pysähtyi. "Eihän sinua tarvitse juurikaan opettaa. Sinulla on taitoa, ja kuten sanoin, se on vain saatava esiin..." Kenji sanoi, ja käveli vähän matkaa eteenpäin. Uros aikoi kokeilla nartun refleksejä, ja aivan yllättäen syöksähti kohti Rinaa, testatakseen, ehtisikö tämä väistää ajoissa.

Rina
"Ah...!" Rina huudahti kun Kenji yhtäkkiä syöksyi tätä kohti ja hän hypähti taaksepäin, kaatuen selälleen. Rina naurahti ja katsoi ylös. Rinan hymy hälveni kun hän huomasi tuijottavansa suurta dobermannia. Dobermanni hymyili kierosti, ja Rina hyppäsi pystyyn. Se peruutti takaisin Kenjin vierelle, ja huomasi että dobermannia takana seisoi kaksi muuta koiraa: yksi valtavan kokoinen tosa koira ja harmaa akita koira. Rina paljasti hampaansa.
"Keitä te olette?! Mistä tulitte?!" Se kysyi. Dobermanni käänsi katseensa suoraan Kenjiin.
"Mitä te teette täällä? Ettekö te tiedä ettei minun reviirilläni saa leikkiä?" Dobermannia kysyi Kenjiltä.

Kenji

Kenji huomasi tulijat aiemmin kuin Rina. Uros seisoi uhkaavana noiden edessä, ja vilkaisi nopeasti narttua, sitten tulijoita. Uros naurahti. "Teidän pitäisi tietää, ettei Shiretoko ole kenenkään aluetta." Kenji sanoi, mutta kolmikko astui vain lähemmäs. "Se muuttuu. Minä hallitsen täällä." Dobermanni sanoi, vilkaisten sitten narttua. "Aloitan eliminoimalla tyttöystäväsi!" Dobermanni huudahti syöksyen kohti Rinaa.

Kenjin keho reagoi ennen ajatusta; uros syöksähti dobermannin iskun eteen, ja sai toisen hampaat rintaansa. "Arrhh.." Kenji murahti ja iski leukansa dobermannin päähän. Kaksi muuta koiraa kuitenkin auttoivat toveriaan, ja repivät Kenjin irti dobermannista. Kenji sai iskuja, kun kolmikko riepotteli tätä ylivoiman turvin.

Kenji sai kuitenkin tarpeekseen. Se syöksyi kohti tosa koiraa, ja alkoi tehdä Neji Kitä tuon kaulaan. Haavoittunut tosa perääntyi verta yskien, kun hengästynyt ja viiltohaavoja täynnä oleva Kenji lysähti maahan. Dobermanni ja akita eivät ilahtuneet toverinsa loukkaantumisesta. "Tuon sinä maksat hengelläsi.." Dobermanni sanoi, ja kaksikko alkoi lähestyä nopeasti jaloilleen pyrkivää Kenjiä. Uros käänsi katseensa narttuun. "Pakene, Rina..." Kenji ehti sanomaan, kun dobermanni kävi kiinni hänen kurkkuunsa ja akita piteli tätä aloillaan, jolloin Kenji oli täysin alakynnessä.

Rina
Rina katsoi kauhuissaan kun Kenjin kimppuun käytiin. Rina yritti saada itsensä liikkumaan, mutta hän ei pystynyt.

Mutta sitten kun dobermanni ja akita iskeytyivät kiinni Kenjiin, Rinan pinna paloi. Kenji käski hänen paeta, mutta Rina pelkästään paljasti hampaansa.
"En pakene... En ilman sinua." Rina sanoi ja pureutui kiinni Akitan kalloon. Akita karjaisi kivusta ja yritti heittää Rinan pois, mutta naaras ei luovuttanut. Rina vilkaisi Kenjiä. "Pure se toinen hengiltä! Minä pidän tämän lurjuksen poissa!" Rina huusi ja irrottautui. Nyt! Nyt minä näytän sinulle! Naaras otti puunrungosta vauhtia ja syöksyi suoraan Akitan vasempaan silmään. Akita ulvoi kivusta ja kaatui maahan. Rina seisoi täristen Akitan edessä. Hän ei koskaan ollut iskenyt ketään tuolla tavalla!

Rinan onni kuitenkin katosi kun akita nousi pystyyn.
"Perhanan narttu! Aioin ottaa sinut mukaani, mutta näyttää siltä että joudut kuolemaan!" Akita murisi ja sai Rinan maahan. Akitan hampaat pureutuivat Rinan kurkkuun, ja aiheutti hengitys vaikeuksia. Rinan silmät menivät pimeäksi. Auttakaa minua! Hyvät jumalat auttakaa tai minä kuristun hengiltä! Rina ajatteli paniikissa.

Kenji

Heti kun Rina sai akitan pois hänen kimpustaan, uros hypähti jaloilleen ja tarttui yllättynyttä dobermannia kurkusta. Kenji paiskasi vahvan uroksen kevyesti maahan, ja oli juuri iskemäisillään tuota uudelleen, kun huomasi Rinan joutuneen hengenvaaraan. ei... Kenji ajatteli, ja syöksyi kohti akitaa.

Kuin hidastetusti uros tarttui toisen uroksen niskaan, ja akitan avatessa suunsa huutoon, riuhtaisi Kenji tuon irti naaraan kimpusta ja paiskasi niin lujaa kuin vain jaksoi tämän sivuun. Kuului tuskallinen karjahdus, kun akitan ainoa näkevä silmä iskeytyi oksaan. Kenji oli järkyttynyt, kun silmätön akita kääntyi häntä kohti. Samaan aikaan dobermanni oli jaloillaan ja kävi hyökkäykseen kohti Kenjiä. "Voita hänet, Rina. Sinä pystyt siihen! Minä tiedän sen!" Kenji huusi, kun dobermannk tarttui tätä kaulasta ja kaksi suurta koiraa aloittivat hurjalta näyttävän kamppailun.

Rina
"Ugh..." Rina yskäisi kun hänen näkönsä palasi. Akita oli nyt sokea, ja Kenji seisoi hänen edessään. Rina katsoi Kenjiä ja punastui. Hän pelasti minut... Miksi? Kenjin myötätuntoiset sanat täyttivät Rinan uudella voimalla. Rina nyökkäsi päättäväisesti. "Selvä!" Rina sanoi Kenjille ja syöksyi Akitan kimppuun.

"Hei, sokea typerys! Ei kannattaisi kiusata narttuja!" Rina huusi ja kävi kiinni Akitan kaulaan. Narttu alkoi pyöriä, ja pian liike muuttui Neck The Killingiksi, tekniikka jonka Daigo oli joskus opettanut hänelle. Rina vain pureutui syvemmälle Akitan lihaan, kunnes hän tunsi Akitan lyyhistyvän hänen hampaissaan. Rina päästi irti ja uros kaatui kuolleena maahan. Rina huohotti ja kävi maate. Minä onnistuin! Rina läähätti raskaasti ja kääntyi Kenjiä päin ja näki rajun taistelun dobermannin ja Kenjin välillä.
"Koeta kestää, Kenji! Minä autan sinua!" Rina huusi, ja alkoi hitaasti ryömiä kohti uroksia.

Kenji

Hampaat iskeytyvät kerta toisensa jälkeen vuoronperään molempien kehoon. Kenji oli täynnä verta vuotavia haavoja, mutta niin oli dobermannikin. Sekarotuinen loikkasi kauemmas, ja iski dobermannia Billin opettamalla Ryövärin kosto -iskulla. Koko Kenjin painon iskeytyessä hampaiden kautta viholliseen, ei jälki ollut kaunista. Dobermannin kylkeen jäi valtavan kokoinen vuotava haava. Silti toinen oli uskomattoman sitkeä, ja hyökkäsi Kenjin kimppuun yhä uudelleen.

Rinan ryömiessä lähemmäs, Kenjin oli pakko keskittyä hetkeksi narttuun. "Pysy kauempana...minä pärjään kyllä!" Uros huudahti. Se ei tahtonut, että narttu loukkaantuisi enempää. Kun dobermanni hyökkäsi tätä kohti, Kenji loikkasi sivuun. Se alkoi nyt suorittaa Karhuntautaa ilman piiloutumista. Kenji hyökkäili muutamaan kertaan kohti dobermannia, paiskaten tuon aina uudelleen ja uudelleen maahan. Molemmat olivat jo kamalan väsyneitä, kun kaksikko kääntyi toisiaan vastaan viimeisen kerran.

Hyökkäys alkoi. Kaksikko syöksyi kohti toisiaan ja veri purskahti ympäriinsä näiden kohdatessa. Dobermanni rojahti maahan kuolleena, ja Kenji lensi kauemmas, jääden maahan kyljelleen makaamaan.

Rina
Rina katsoi epätoiviosena kun Kenji jäi hieman alakynteen.
"Kenji!" Rina huudahti ja puri hampaansa yhteen. "Hitto! Enkö voi tehdä mitään....?!" Sitten kaksikko kääntyi toisiaan vastaan ja hyökkäsi. Veri vain lensi kun koirien iskut kohtasi. Ensin RIna luuli että veri oli Kenjin, mutta sitten hän näki kuollen dobermannin. Rina huokaisi helpotuksesta ja juoksi Kenjin luokse. "Oletko kunnossa? Vastaa Kenji!" Rina alkoi varovaisesti nuolla Kenjin niskassa olevaa haavaa.

Kenji

Uros tunsi lämmintä niskassaan ja avasi hitaasti silmänsä. Hetken aikaa Kenji räpytteli silmiään, kunnes näki Rinan selvästi. "Onko hän kuollut?" Uros kysyi ja nousi ylös. Sekarotuinen sai vastauksen, kun näki maassa makaavan dobermannin.

Hitaasti uros nousi jaloilleen. Joka paikkaa särki ja kirveli, sillä Kenjin iho oli täynnä pieniä viiltohaavoja ja hampaanjälkiä. Onneksi suurimmat haavat, jotka olivat niskassa ja rinnassa, eivät vuotaneet enää pahasti. "En nyt ihan tuollaista opetusta halunnut tarjota.." Kenji sanoi ja hymyili vinosti."Taistelit upeasti.." Uros kehui sitten ja nosti katseensa, katsoen Rinaa silmiin. "Onneksi olet kunnossa." Uros sanoi sitten ja hymyili.