Lämpöä kylmenevään säähän (kaksinpeli, Shiho)

Rina
"Luojan kiitos että selvisit..." Rina huokaisi. Naaras katsoi tassujaan kun Kenji kehui häntä. "Kiitos. En... En tiedä mikä minuun meni, minua vain... Suututti kun näin sen lurjuksen ja kuinka se melkein tappoi sinut..." Rina pakotti itsensä katsomaan Kenjin silmiin. "En halunnut sinun kuolevan."

Kenji

Uros katsoi Rinaa hiljaa toisen puhuessa. Kun narttu käänsi katseensa suoraan Kenjiin, uroksen oli pakko katsoa hetken päästä muualle kätkeäkseen hämmennyksensä. Mitä tämä oikein on..? Kenji ajatteli, kun tunsi sydämensä sykkeen kiihtyvän.

Hetken aikaa koottuaan ajatuksiaan, Kenji uskaltautui katsomaan Rinaa ja hymyili sitten. "Samat sanat..." Uros sanoi hiukan kömpelösti ja nousi sitten irvistäen seisomaan. "Pitäisikö meidän lopettaa harjoitukset tältä päivältä?" Kenji kysyi ja hymyili hiukan väkinäisesti.

Rina
"Varmaan, näyttää siltä että emme ole enään taistelukunnossa." Rina sanoi ja hymähti. "Minä tiedän erään paikan missä voimme levätä." Rina sanoi ja kääntyi metsää päin. "Tarvitsetko apua kävelemiseen?" Rina kysyi. Kamalaa nähdä noin komea uros noin huonossa kunnossa... Rina ajatteli.

Kenji

Kenji puri tiukasti hampaitaan yhteen seisoessaan mahdollisimman tukevasti. Uros nyökkäsi Rinan sanoille ja toisen esittäessä kysymyksensä, Kenji pudisteli päätään. "Minä pärjään kyllä." Kenji lupasi ja otti muutaman askeleen. Uroksen oli pakko älähtää kovaan ääneen, kun kipu vihlaisi haavaan rinnassa. Horjahtaen Kenji otti tukea toisella etukäpälällään, ja hengästyneenä seisoi hetken aloillaan, silmät laajenneina, odottaen kivun laantumista. Kenji ravisteli varovasti päätään ja katsoi sitten Rinaa. "Ei...ei hätää." Kenji sanoi ja lähti sitten hitaasti kävelemään nartun perään.

Rina
"Varovasti Kenji!" Rina huudahti paniikissa kun uros horjahteli. "Muuten satutat itsesi!" Rina palasi Kenjin viereen ja antoi Kenjin nojata tätä vasten. Rina punastui kun tunsi Kenjin Turkin koskettavan omaansa.

Kenji

Uros oli kiitollinen, kun Rina auttoi häntä. Uros ei ensin meinannut uskaltaa nojata naaraaseen tuon tarjotessa kehoaan tueksi, mutta hetken päästä Kenji rentoutui, ja kipukin hellitti, kun ei tarvinut pitää koko painoa omilla jaloillaan. "Kiitos..." Kenji sanoi hiljaa, vaikka pelkäsikin Rinan tuntevan hänen entistäkin kiivaammin hakkaavan sydämensä. Rinan tuoksu oli suorastaan huumaava ja nartun lämmin keho hänen omaansa vasten meinasi saada Kenjin polvet notkahtamaan.

Rina
"Ei se mitään..." Rina mutisi ja hymyili Kenjille. Rina vilkuili ympärilleen. "Katsotaanpas... Tässä lähellä on paikka, jossa minä ja äitini kerran kävimme. Siellä on pieni puro, jossa on kristallinpuhdasta vettä. Siellä on myös paljon kaloja ja muita saaliseläimiä. Siellä on myös hyvin piilotettu ja lämmin luola." Rina kertoi.

Rina ei ymmärtänyt miksi hän käyttäytyi näin. Ruskea naaras ei yleensä välittänyt kenestäkään yhtä paljon. Rina punastui kun tunsi Kenjin nojaavan häntä vasten. Miksi edes haluan viedä hänet minun ja äidin paratiisiin? Rina ajatteli. Kukaan muu ei edes ollut käynyt siellä, paitsi hän, hänen äitinsä ja nyt Kenji. Rina pakotti itsensä katsomaan Kenjiä. "Pysytkö pystyssä?" Rina kysyi kun otti pienen askeleen eteenpäin.

Kenji

Kenji kuunteli toisen kertomusta kauniista paikasta. "Kuulostaa hienolta.." Uros sanoi ja hymyili. Rinan kysyessä, pysyykö hän pystyssä, uros nyökkäsi. "Pysyn minä.." Kenji lupasi ja katsoi hetken Rinaa silmiin. Uros joutui kuitenkin kääntämään katseensa pois, sillä outo tunne alkoi taas huojuttaa Kenjin askeleita. Olen kai vain väsynyt.. Kenji päätteli. Silti Rinan läsnäolo tuntui, kuin enkeli olisi laskeutunut hänen vierelleen ja huumannut hänet tuoksullaan.

Rina
"Hyvä. Lähdetään." Rina sanoi ja otti muutaman askeleen eteenpäin, koko ajan varmistaen että Kenji pysyi mukana. Rina huokaisi iloisena. Kumpa tämä jatkuisi ikuisesti... Rina ajatteli ilosena ja painautui hieman lähemmäs Kenjiä. Yhtäkkiä Rinan päähän tuli hullu ajatus. Olenko minä... Rakastunut häneen? Rina ajatteli, hieman paniikissa. Toivottavasti ei...

Kenji

Uros käveli hitaasti ja yritti keskittyä pitämään kasvonsa peruslukemilla. Rinan painautuessa lähemmäs uros kuitenkin tajusi, että hänen naamallaan oli varmaa todella outo ilme. Hämmentynyt Kenji katsoi narttua sivusilmällä,mutta ei sanonut mitään.

Hetken päästä Kenji uskaltautui laskemaan hiukan päätään, ja kosketti (?) hipaisten leuallaan Rinan päälakea. Kenji nielaisi äänettömästi, ja nosti päätään hitaasti. "Olemmeko pian perillä?" Kenji kysyi, yrittäen vaikuttaa normaalilta.

Rina
Naaras tunsi kun Kenjin leuka kosketti tämän päätä, ja punastui hiukan. Rina nuuhki ilmaa.
"Emme ole kaukana, katso." Rina osoitti tassullaan pientä puroa. "Jos jatkamme vielä tämän joen vartta yläjuoksun suuntaan, niin meidän pitäisi saapua luolalle." Rina sanoi. "Mutta älä siitä huoli. Yritä vain jaksaa luolalle asti, ja sitten saat levätä. Kun päästään sinne, niin minä lähden hakemaan sinulle syötävää. Jooko?" Rina kysyi Kenjiltä.

Kenji

Uros helpottui, kun matka ei ollut enää pitkä. Kenji ei jaksanut edes väittää vastaan Rinalle ruuan hausta, vaikka ei tahtonutkaan olla taakkana nartulle. Uros vain nyökkäsi. "Kiitos, Rina.." Kenji vastasi.

Pian he tulivat määränpäähänsä. (?) Kenji ei voinut olla henkäisemättä ihastuksesta. "Upeaa..." Uros sanoi hiljaa itsekseen. "Missä päin luola on? Minä pärjään sinne asti varmasti itsekseni, kunhan peseydyn ensin." Kenji kysyi ja käänsi katseensa narttuun. Metsästämiseenkin menisi varmasti tovi. Vaikka uros kuinka yritti katsoa toista silmiin hymy huulillaan, oli Kenjin pakko kääntä katseensa poispäin, ettei hänen jalkansa olisi pettäneet. Kenji! Et mene nyt ihastumaan kehenkään! Sinulla on velvollisuuksia, joihin nartut eivät sovi! uros yritti toitottaa itselleen mielessään, muttei voinut mitään sille, että Rina sai hänen sydämensä hakkaamaan lujaa.

Rina
"Ei se mitään." Rina sanoi ujosti, ja kaksikko jatkoi matkaa hiljaisuudessa. Saapuessaan, Rinan kasvoille nousi hymy. Olinkin jo unohtanut miten upea tämä paikka oli! Rina nyökkäsi eteenpäin.
"Se on tuolla. Sielläkin on puhdasta vettä, joten sielläkin voi peseytyä jos haluaa. Minä vien sinut sinne, ja saat levätä siellä ihan rauhassa." Rina sanoi. Rina tunsi oman sydämmensä lyövän kiivaasti, ja melkein kuuli sen omissa korvissaan, mutta naaras vaimensi tunteen.

Kenji

Kenji katsoi narttua, ja nyökkäsi. "Menen edeltä. Mutta muista, ettei sinun tarvitse metsästää minulle asti. Kunhan saat vain itse syötyä." Uros sanoi hymyillen, ja lähti sitten kävelemään eteenpäin.

Saavuttuaan luolalle, se oli todellakin hyvässä piilossa. Kenjillä meni hetki nähdä suuaukko kasvillisuuden seasta. Päästyään sisälle, uros henkäisi itsekseen. Luola oli todella lämmin. Ihmeteltyään syytä hetken, Kenji päätti ottaa siitä selvää.

Uros käveli takaisin ulkopuolelle, ja katseli luolan seinämää ylöspäin. Kenji lähti kiipeämään seinämää loivemmasta kohdasta. "Nyt en saa pudota..." Uros ajatteli ja päästyään perille Kenjin suu loksahti auki. Luolan katolla oli tasanne, jossa höyrysi kuuma lähde.

Rina
"Hyvä on. Menen nyt." Rina sanoi ja pinkaisi metsikköön. Joka askele kirveli, mutta naaras halusi viedä ruokaa Kenjille. Rina löysi lauman peuroja ja meni pusikkoon piiloon. Äiti... Nyt nähdään oliko opetuksestasi mitään hyötyä... Rina mietti ja pikaisi peuroja kohti. Naaras sai kiinni yhden nuoren peuran jalasta, mutta pillastunut peura iski sorkallaan Rinaa otsaan. Rina älähti kivusta ja kaatui maahan. Se katsoi epätoivoisena kun lauma katosi metsään.
"Ääh! Hitto!" Rina sanoi ja iski tassunsa maahan. Naaraan otsasta valui aika paljon verta, mutta Rina ei välittänyt. Kenjistä pitäisi huolehtia ensin.

Rina päätti mennä joelle, ja etsiä sieltä kaloja ja vesilintuja. Naaras huomasi heti muutamia jättikokoisia kaloja joessa. Rina hiipi varovasti veteen, ja salamannopeasti nappasi suuren kalan joesta. Rina heitti kalan voitonriemuisena kivikolle ja jatkoi kalastamista. Pian Rina oli saanut jo paljon kaloja, ja päätti viedä saaliit Kenjille. Rina hölkkäsi takaisin luolalle, suu täynnä kalaa. Naaraan otsa oli aivan veressä, ja haava tykytti, mutta RIna ei välittänyt siitä. Naaras vilkuili ympärilleen, etsien Kenjiä. Rina laski kalat maahan, sydän tykyttäen.
"Kenji? Missä olet?" Rina huusi, melkein paniikissa. Mitä jos jotain oli tapahtunut?

Kenji

Uros oli laskeutunut höyryävän lämpimään veteen, ja tunsi heti, kuinka haavat lakkasivat särkemästä. Kenji huokaisi raskaasti, ja painoi päänsä vasten lähteen reunaa, antaen lämpimän veden syleillä häntä.

Uros miltei ehti nukahtaa, kun kuuli hätääntyneen huudon. Kenji räpäytti auki silmänsä ja pomppasi jaloilleen. "Rina.." Kenji tajusi, ja nousi ylös lähteestä, ravistellen turkkiaan. Narttu ei ilmeisesti tiennyt lähteestä, kun etsi Kenjiä alhaalta. Hitaasti uros käveli kallion reunalle, ja kurkisti alas. "Rina, olen täällä! Tule tänne, löysin kuuman lähteen!" Kenji huusi iloisesti, mutta uroksen hymy hyytyi tämän nähdessä naaraan otsaan ilmestyneen haavan. "Oletko kunnossa?" Kenji kysyi huolissaan, ja lähti kivusta huolimatta ripeästi laskeutumaan alas kallion seinämää.

Rina
"Huh... Olet kunnossa..." Rina huokaisi ja nappasi kalat suuhunsa. Rina juoksi Kenjiä kohti ja heilautti häntäänsä. "Olen kunnossa, sain vain iskun peuran sorkasta..." Rina sanoi ja hymyili, todistaakeseen että kaikki oli hyvin. Rina laski muutaman kalan Kenjin eteen. "Näytä minulle tämä kuuma lähde,niin syödään siellä!" Rina sanoi innoissaan. Hän halusi peittää tykyttävän kivun otsassaan.

Kenji

Uros katsoi Rinaa hetken, arvioiden toisen sanojen totuudenperäisyyttä. "No, jos sanot niin, uskon sinua." Kenji totesi hymyillen ja otti maasta pari kalaa kantaakseen ja helpottaakseen näin nartun taakkaa. Kenji lähti etenemään kohti seinämän loivempaa kohtaa ja hitaasti lähti kapuamaan ylöspäin. Uros oli nyt aikaisempaa varmempi, kun tiesi mihin astui. Haavoja ei enää lähteen ansiosta kirvellyt yhtä paljon kuin aikaisemmin, joten kiipeäminen oli vaivattomampaa.

Päästyään ylös, Kenji laski kalat maahan ja katsoi lähdettä. "Tässä se on." Kenji sanoi, ja ihasteli auringon laskun oranssiksi värjäämää, kutsuvan höyryävää vettä.

Rina
Rina kiipesi ylös Kenjin perässä, ja henkäisi nähdessään lähteen.
"Miten kaunis!" Rina sanoi ja heilautti häntäänsä. "En tiennytkään että täällä oli tällainen paikka!" Rina kosketti tassullaan lämmpintä vettä ja huokaisi onnessaan.
Naaras astui veteen ja tunsi heti kivun katoavan hänen haavoistaan. Rina kääntyi katsomaan Kenjiä. "Olet löytänyt upean paikan, Kenji..." RIna sanoi ja hymyili.

Kenji

Uros katsoi naarasta, kun tämä laskeutui veteen. Uros hymyili nartun sanoille. "En yhtä upea, kuin sinä.." Uros lipsautti, ja tajutessaan punastui. "Niin..siis tämä koko paikka...upea...pelkkä kuuma lähde on pientä siihen verrattuna.." Kenji sopersi ja vältteli nartun katsetta. Todella noloa...hienoa Kenji, nyt hän varmaan pitää minua jonain ahdistelijana... uros ajatteli, ja nosti sitten hymyillen katseensa. "Voisimme vaikka syödä nyt..mikäli haluat?" Kenji sanoi, vaihtaen nopeasti puheenaihetta.

Rina
Rina hätkähti Kenjin sanoille ja punastui. Eikös Crissie sanonut jotain tuommoista kun hän kertoi Daigolle pitävänsä hänestä...? Rina ajatteli. Pitääkö Kenji minusta? Rina karkoitti ajatukset mielestään ja hymyili Kenjille.
"Kyllä! Tule sinäkin tänne, näyttää että haavasi tarvitsevat hiukan lämmintä vettä, vai?" Rina naurahti ja poimi yhden kalan lähteen reunalta.

Kenji

Uros hymyili, kun Rina ei pahastunutkaan sen sanomisista. Kenji katseli lämmintä vettä hetken, ja sitten narttua. "Mitäs jos sinä tulisit hetkeksi tänne syömään?" Uros ehdotti, katsellen herkullisen näköisiä kaloja. Kala pilaantuisi melko nopeasti, jos sitä ei söisi tai käyttäisi muuten hyödyksi. "Tule." Kenji kehotti, astellen lähemmäs lähteen reunaa.

Rina
"Hyvä on ," Rina sanoi lempeästi ja tassutteli Kenjin ohi. Rina käveli hiukan kauemmas Kenjistä että voisi ravistella turkkinsa. Sitten naaras nappasi yhden kalan suuhunsa ja pudotti sen Kenjin tassujen eteen, punastuen. "Tässä. Minulle on opetettu ajattelemaan muita ennen itseäni." Rina sanoi hiljaa, ja nolostuneena.

Kenji

Uros katsoi hiljaa, kun Rina laski kalan tämän eteen. Hölmistynyt Kenji katsoi hetken kalaa, sitten Rinaa, sitten taas kalaa, kunnes hymyili toisen sanoille. "Kiitos. Olet todella ystävällinen." Kenji sanoi. Uros päätti herrasmiesmäisesti hakea kalan myös Rinalle. Kenji asteli maassa makaavien kalojen luo, ja otti niistä yhden mukaansa. Uros palasi takaisin nartun luo, ja laski kalan tämän eteen. "Ole hyvä." Kenji sanoi hymyillen, ja alkoi sitten syödä omaa kalaansa.

Rina
"Ei se mitään." Rina sanoi ja yritti hymyillä. Rinan sydän löi tuhatta ja sataa kun Kenji kutsui tätä ystävälliseksi. Rina heilautti häntäänsä. "Kiitos... Sinäkin olet todella mukava, Kenji. Yleensä minua kutsutaan keppostelijaksi!" Rina sanoi, naurahtaen. Naaras kiitti Kenjiä kun tämä antoi hänelle kalan.

Rina alkoi myös syödä ja vilkaisi Kenjiä. Naaras yskähti. "Tuota... Anteeksi jos tämä kuulostaa epäkohteliaalta, mutta onko sinulla veljiä tai siskoja? Tämmöiset asiat eivät kyllä kuulu minulle, mutta tulin uteliaaksi kun kerroit Hougenin olevan isäsi... Ja ajattelin että jos olit ainoa pentu... Niin ehkä tarvitsisit jonkun jonka kanssa voit puhua." Rina sanoi epävarmasti, pelkäen Kenjin suuttuvan.