Siipirikon kotiinpaluu (Kaksinpeli, Shiho)

Rina
Rina kuunteli Kenjiä hiljaa, hymyillen ja nyökkäillen. Rina oli ajatellut asiaa myös hiukan, mutta hän ei uskonut että pennuista kasvaisi samanlaisia Hougenista. Hänen äitinsä oli kasvattanut Rinan ja Daigon oikeudenmukaisiksi, Rinan murhanhimoisesta isästä huolimatta. Kyllä heistä kasvaa hienoja koiria... Rina ajatteli ja hymyili itsekseen. Meidän pitää vain opettaa heille mikä on oikein ja mikä on väärin.

Yhtäkkiä ulkoota alkoi kuulua meteliä. Kenji käski Rinan pysyä sisällä kun uros itse juoksi ulos. Rina nousi ylös varovasti.
"Odota! Kenji!" Rina huusi mutta turhaan. Hänen puolisonsa oli jo ulkona. Louise ja Sabeiji saapuivat Rinan luokse. Narttu otti pari askelta eteenpäin. "Mitä siellä tapahtuu?" Rina kysyi Louiselta. Louise pudisti päätään.
"Kauheita asioita... Mutta älä välitä. Ei ole mitään suurta vaaraa." Louise yritti rauhoitella Rinaa, mutta narttu lähti väkisin kävelemään ulos. Narttu asteli alas portaita ja kauhistui nähdessään kuolemaisillaan olevan Yamaton. Rinan silmiin nousi kyyneleitä kun narttu käveli Kenjin viereen. Rina ulvoi Kenjin kanssa, ja pian koko lauma ulvoi myös. Rina ei edes tiennyt uroksen nimeä, mutta hänen kohtalonsa oli ollut julma. Rina katsoi Kenjiä hieman epämukavasti.
"Kuka teki tämän?" Rina kysyi hiljaa. "Oliko se... Harakiri?" Rina kysyi ja katsoi vielä kerran Yamatoa.

Kenji

Uros sai voima ulvonnasta, kun Rina ja muut liittyivät siihen hänen kanssaan. Kun Kenji lopetti, koko lauma hiljeni hetkeksi, ja sitten pari soturia lähti viemään kuollutta Yamatoa haudattavaksi.

Tummaturkki kuuli Rinan kysymyksen, muttei vastannut hetkeen mitään. Hitaasti Kenji pudisteli päätään, ja kääntyi katsomaan narttua. "Se ei ollut Harakiri...vaan ne kannibaalit, jotka liikkuvat nykyään Ohun läheisyydessä.." Uros kertoi. Kenji pelkäsi suunnattomasti rakkaansa puolesta, varsinkin kun tämä odotti pentuja. Hänen pentujaan. "Minun on puhuttava Louisen ja Sabeijin kanssa. Heidän on vietävä sinut pois täältä...en anna sinulle tapahtua mitään pahaa.." Kenji sanoi nartulle, ja katsoi tuota hetken silmiin mieli ahdistusta ja surua täynnä. Sitten Kenji lähti nousemaan portaita ylös.

Rina
Rina järkyttyi kun kuuli kannibaaleista. Rina vapisi hieman ja käänsi katseensa maahan.
"Toivottavasti Isoveli on kunnossa..." Rina sanoi hiljaa ja ajatteli Daigoa.

Rina kääntyi äkisti kun Kenji lähti kävelemään ylös portaita.
"Ja minä en sitten aio lähteä mihinkään!" Narttu sanoi ja hölkkäsi perässä. "Älä minusta huolehdi! Minä pärjään kyl-!" Rinan lause jäi lyhyeksi kun tämä kompastui ja kaatui maahan. Rina irvisti kivusta mutta nousi horjuvasti seisomaan. "En halua lähteä... Haluan jäädä tänne sinun kanssasi..." Rina sanoi, itku kurkussa.

Kenji & Yukimura

Uros ei kääntynyt kuuntelemaan Rinan vastalauseita. Tummaturkki puri hampaitaan tiukasti yhteen, ajatukset jo tulevassa. Jos nartulle kävisi jotain, Kenji ei antaisi sitä koskaan anteeksi.

Yhtäkkinen Rinan kaatuminen sai Kenjin säikähtämään pahanpäiväisesti. "Rina!" Uros huudahti, mutta huomatessaan toisen olevan kunnossa, Kenji huokaisi helpotuksesta. Nyt sekarotuinen ei voisi paeta toisen sanoja. "En minäkään halua olla erossa sinusta...mutta se on parasta sinulle ja siten myös pennuille...ymmärräthän sinä..." Kenji sanoi hiljaa, ja laski katseensa maahan. "Minä..minä rakastan sinua Rina...en halua, että sinuun sattuu...tai pikkuisille..." Uros sanoi hiljaa, ja kosketti varovasti nartun kylkeä (?), ja siirtyi sitten lähemmäs narttua halatakseen tätä (?).

Samaan aikaan lähistöllä liikkunut Yukimura oli seurannut tuoreen veren hajua. Se näytti kantautuvan temppeleiltä päin, ja punaturkki huolestui. Olihan Kenji varmasti kunnossa laumoineen? Yukimura lähti hölkkäämään eteenpäin, mutta pimeässä hänet pysäytettiin nopeasti. "Se olen minä." Yukimura sanoi nopeasti, ja Kenjin soturit rauhoittuivat, päästäen punaturkin läpi. "Mitä täällä on tapahtunut?" Uros kysyi. "Kannibaalit..." Yksi sotureista vastasi. Yukimuran ei tarvinut kysyä enempää ymmärtääkseen.

Rina
Rina nojasi Kenjiä vasten ja niiskutti vähän.
"Ymmärrän kyllä että haluat minun olevan turvassa, mutta kyllä minäkin toivon sinunkin parasta..." Rina sanoi ja katsoi puolisoaan silmiin. "...Haluan jäädä tänne ja varmistaa ettei sinulle tapahdu mitään. Jos sinulle tapahtuisi jotain, en tiedä mitä tekisin." Rina sanoi ja yritti hymyillä. "Kyllä minä pärjään."

Rina nosti kuononsa ilmaan ja haistoi vieraan koiran hajun. Rina kääntyi ympäri ja tarkkaili metsänreunaa. "Joku tulee!" Rina sanoi hiljaa.

Kenji & Yukimura

Tummaturkki nyökkäsi ymmärtäväisenä puolisolleen, ja ummisti silmänsä. Rinan yhtäkkinen varoitus sai kuitenkin Kenjin hätkähtämään, ja tuijottamaan tiukasti ulos. "Pysy täällä." Kenji sanoi, ja lähti hölkkäämään ulos.

Huomatessaan tutun punaturkkisen koiran, uros huokaisi helpotuksesta. "Yukimura." Kenji sanoi, ja hymyili. Vaikka hymy olikin aito, siitä oli aistittavissa tietty kireys ja hermostuneisuus. "Iltaa, Kenji. Ajattelin tulla varmistamaan, että kaikki on kunnossa. Ilmeisesti ei ole?" Uros kysyi, ja pysähtyi suuremman koiran eteen. Kenji huokaisi syvään päätään pudistellen, ja kertoi ystävälleen kaiken sodasta, Rinasta, kannibaalien vierailusta ja huolistaan. Yukimura nyökkäsi vakavana. "Ymmärrän huolesi. Onneksi olkoon kaikesta huolimatta, mutta..." uros jätti lauseensa kesken. "En tiedä mitä teen...en halua olla erossa Rinasta, mutta pennut ovat tärkeimpiä nyt." Uros sanoi. "Tule, mennään sisään." Kenji kehotti sitten, ja nyökkäsi punaturkkista seuraamaan.

Kenji käveli takaisin Rinan luokse. "Se oli vain Yukimura. Hän tuli varmistamaan, että kaikki on kunnossa." Uros kertoi, ja katsoi punaturkkia, joka tuli turkkiaan ravistellen sisälle. "Kenji kertoi minulle tilanteestanne. Aika kinkkistä..." Yukimura sanoi, ja irvisti pahoittelevasti. Kenji näytti epätoivoiselta. "Kunpa vain voisin olla kahdessa paikassa yhtä aikaa..." Uros jatkoi, liu'uttaen hitaasti katsettaan, kunnes se pysähtyi Yukimuraan. "Hei...sain idean." Tummaturkki totesi. Yukimura näytti kysyvältä, kun Kenji astui hiukan lähemmäs. "Yukimura...minulla on sinulle pyyntö." Kenji aloitti. Punaturkkinen aavisti, mitä oli luvassa. "Haluat, että otan johdon temppeleillä, kunnes palaatte takaisin. Olkoon niin." Yukimura sanoi, ja hymyili päättäväisesti nyökäten. "Kiitos, Yukimura..." Kenji sanoi hiljaa, ja katsoi sitten Rinaa hymyillen onnellisena.

Rina
Rina nyökkäsi ja jäi kyyristelemään temppelin sisälle. Kuitenkin Kenji tuli takaisin sisään, Yukimura kannoillaan. Rina hymyli helpottuneena ja kumarsi päätään hieman.
"Yukimura-Herra... Säikäytitte minut." Rina sanoi ja päästi pienen ujon naurun. Narttu istahti alas ja kuunteli kahden uroon keskustelua. Kuullessaan että Yukimura aikoi jäädä temppelille, Rina nousi äkisti seisomaan. "Ah, Yukimura-Herra... Oletko varma että se sopii? En halua aiheuttaa mitään hässäkkää..." Rina sanoi hiljaa.

Kenji & Yukimura

Kenji ja Yukimura keskeyttivät keskustelunsa, ja katsoivat Rinaa, joka vaikutti hiukan epäilevältä. Punaturkkinen vilkaisi Kenjiä, ja nyökkäsi sitten Rinalle pienesti. Yukimura hivutti hiukan etujalkaansa eteenpäin, ja kumarsi suureleisesti Rinalle. "Arvon neiti. Mitä en tekisi Ohun tulevien sotureiden puolesta?" Yukimura sanoi, tarkoittaen pentuja. Nostaessaan katseensa, oli uroksen silmissä pientä leikkisyyttä, joka oli ominaista akitasuvun hurjapäälle.

Kenjin hymy oli aito ja lämmin sen katsoessa Rinaa. Tummaturkki käveli lähemmäs puolisoaan, ja asettui sitten tuon vierelle seisomaan. "On parasta, ettette kerro sijaintianne muille. Siten teidät on mahdotonta jäljittää. Minä puolestani pidän huolen, että poistumisenne pysyy salassa mahdollisimman pitkään. Pentuja ei saa vaarantaa." Yukimura sanoi. Kenji nyökkäsi. "On parasta, että lähdemme jo tänä yönä. Kannibaalit kävivät liian lähellä." Uros sanoi, ja Yukimura nyökytteli nyt puolestaan päätään. "Jään sinulle paljon velkaa, Yukimura." Kenji sanoi, ennen kuin käveli temppelin perälle, josta lähti muutaman metrin pituinen maatunneli, joka johti metsän reunaan. "Tule, Rina." Kenji kehotti, ja hyppäsi tunneliin. Yukimura katsoi vielä kaunista naarasta hetken, kunnes nyökkäsi vahvistukseksi Kenjin sanoille.

Rina
Rina punastui kun Yukimura kutsui tätä "Arvon Neidiksi". Naaraalle ei koskaan puhuttu tuolla tavalla, ja Rinasta tuntui vähän hassulta. Ennen kun hän seurasi Kenjiä, Rina kääntyi ja hymyili Yukimuralle.
"Kiitos. Olen elämäni velkaa sinulle." Rina sanoi ja kumarsi Yukimuralle. "Lupaan, että kasvatan pennuistani kunnon sotureita Ohun Armeijaan." Rina sanoi ja seurasi sitten Kenjiä. Rina katsoi ällistyneenä kun hänen puolisonsa johdatti tämän tunnelin luokse. Rina laskeutui varovasti tunneliin Kenjin perässä ja henkäisi. "En tiennytkään että tällä oli tällainen tunneli..." Rina sanoi ja hymähti.

Yukimura & Kenji

Yukimura katsoi vielä nartun perään hetken, hymyillen toisen sanoille. Tämän jälkeen punaturkki käveli temppelin suulle, ja kokosi soturit nopeasti temppelin edustalle. "Minä otan komennon toistaiseksi. Suojelemme temppeliä Kenjin toiveesta. Asemiin!" Yukimura komensi. Nuoresta iästään huolimatta Ginin poika herätti paljon kunnioitusta 300 päisessä laumassa, joka järjestäytyikin ennätysvauhdilla. Osa laumasta siirtyi takaisin vartiointipaikalleen, kun taas osa järjestäytyi muihin tehtäviin. Yukimura itse loikkasi temppelin katolle, ja kävi sinne makaamaan.

Kenji odotti Rinan ilmaantumista, ja tuon saapuessa uros hymyili naaraalle lämpimästi. "En minäkään tiennyt ennen. Löysin sen vähän aikaa sitten." Tummaturkki paljasti, ja jähmettyi hetkeksi aloilleen kuullessaan Yukimuran järjestävän sotureitaan. Kiitos, ystäväni.. Kenji ajatteli hiljaa mielessään. "Tule..mennään nopeasti.." Kenji kuiskasi, ja lähti etenemään pimeään metsään.

// Mitäs jos Kenji ja Rina asettuisivat nyt joksikin aikaa Shiretokon piiloluolalle, jossa viettivät aikaa tapaamisensa jälkeen? (; //

Rina
Rina nyökkäsi Kenjille ja seurasi Kenjiä metsään. Narttu vilkaisi vielä taakseen ja ajatteli Yukimuraa. Toivottavasti pärjäät, Yukimura-Herra. Rina ajatteli ja asettui kävelemään Kenjin viereen.

//Sopii //

// aloitan vaikka sinne pelin ^^ //

//Okay //