Remi
Joka puolella kuului hälinää, kun eri joukot harjoittelivat tulevaa taistelua varten. Reminkin oli pitänyt olla harjoittelemassa, mutta se oli tylsyyttään livahtanut pois paikalta kun sen muut ryhmäläiset olivat katsoneet muualle. Se oli aikansa ollut muualla, ja nyt tullut takaisin lauman luokse, suupielet vieläkin hieman verisinä. Se myös jätti jälkeensä ajoittain pieniä vesipisaroita, kun sen vasemman etujalan haavasta vuoti vielä hiljalleen verta. Se itse ei niinkään pitänyt asiaa outona, mutta kulkiessaan muiden laumalaisten luona muutamat näistä jäivät katselemaan sen perään oudoksuen. Suurin osa varmaan kuitenkin luuli sen vain saaneen vammoja harjoituksiensa aikana ja jätti sen rauhaan.
Remi hyräili itsekseen kulkiessaan lauman luona ja vain tarkkaili muiden harjoituksia sen suurempia miettimättä mitään. Se oli sillä hetkellä varsin hyvällä tuulella, minkä takia sen kasvoilla olikin tyytyväinen hymy ja sen häntä heilahteli rennosti puolelta toiselle. Jos sen verta vuotavaa nilkkaa ei otettu huomioon, joku olisi hyvinkin voinut luulla, että se oli eksynyt vahingossa Paholaisten alueen keskukseen eikä ollut tajunnut olevansa keskellä yhden maailman pahimpien laumojen taisteluharjoituksia. Remi tiesi kyllä hyvinkin missä oli, mutta se ei estänyt sitä hymyilemästä.