Paluu entiseen kotimaahan (Venäjän sotakoirat, avoin kaikille)

Ryukiba

Arviolta n. 200-300 -päinen koira-armeija liikkui varsin verkkaisesti Honshun maaperällä. Jokainen soturi näytti sulautuvan joukkoon yhtenäiseksi massaksi, johtuen siitä, että kaikki olivat samaa rotua. Saksanpaimenkoirien juoksuaskeleista lähtevä jylinä ilmoitti Venäjän sotakoirien paluusta varmasti hyvinkin laajalle.

Joukon etummaisena juoksi vahvan ja itsevarman näköinen uros, jonka silmistä paistoi kokemus ja päättäväisyys. Tummanpuhuvan uroksen ei olisi uskonut olevan niin nuori, kuin vasta kolmevuotias, sillä päällikkö Ryukiban olemus kertoi elämänkokemusta olevan enemmän kuin ikää. "Eteenpäin! Levähdämme vasta sopivalla paikalla! Ei hidastelua!" Sakemanniuros huudahti joukolle. Useimmat olivat varmasti hyvin väsyneitä pitkän juoksumatkan jälkeen, mutta Ryukiba ei antanut armoa. Sellaista oli sotakoirien elämä; he olivat sopeutuneet aina antamaan kaikkensa ja olemaan periksiantamattomia.

Pian kuitenkin vastaan tuli aukio, jolla Ryukiba alkoi hidastaa vauhtia. Uros läähätti hiukan, mutta pysähtyi vasta aukion toisessa päässä, jotta suuri joukko mahtuisi kokonaan lepäämään routaiselle niitylle. Sakemanniuros antoi haukahtaen luvan lepoon, ja monet istuutuivat ja kävivät makuulle. Ryukiba ei kuitenkaan johtajan velvollisuuden vuoksi voinut vielä levätä, vaan se lähti hölkkäämään joukkojen ympäri ja varmisti kaiken olevan kunnossa. Tämän jälkeen sakemanni palasi takaisin joukon etupäähän, ja asettui makaamaan. Se nyökkäsi metsästysryhmän jäsenille, jotka lähtivät väsymyksestä huolimatta hakemaan heti ravintoa joukolle. Niin oli toimittu aina, sillä vain lepohetkien välissä syötiin, ja ilman metsästäjiä eivät muutkaan söisi, jos kyseessä ei ollut vapaa-aika.

Pavel


Sakemanni eteni reippaaseen tahtiin kärkijoukoissa. Matka oli toki ollut raskas, mutta Pavel jaksoi vielä oikein hyvin vaikka kovempaankin tahtiin. Pari nuorempaa sotakoiraa Pavelin rinnalla näyttivät olevan jo aivan lopussa, toisinkuin Pavel. "Herranen aika! Koittakaahan nyt nuoremmat pysyä tolkuissanne! Ei tämä mikään kisa ole. Kunhan nyt vain ette joukosta jää." Pavel sanoi hieman toruvaan sävyyn. Toruja saaneet näyttivät ottavan neuvosta vaarin, ja hiljensivätkin tahtia roimasti.

Läähättäen seefferi hölkkäsi suurehkon puun varjoon ja painoi päänsä tassujensa varaan.

Lev

Lev oli edennyt koko matkan aivan joukon hännillä ja pohdiskellut asioita.Sen elämässä etusijalla olivat Sotakoirat ja Ryukiban turvallisuus.Saksanpaimenkoira huomasi Ryukiban hiljentävän tahtia joten Lev hiljensi itsekin.

Lev hölkkäsi erään puun katveeseen aika lähelle Pavelin puuta ja katsoi sotatoveriaan."Mitäköhän Ryukiba aikoo Japanissa?"Lev sanoi aloittaen keskustelun.

Ryukiba

Uros tunsi kylmyyden paksusta turkista huolimatta, ja katsoi tummenevalle taivaalle mietteliäänä. Tähdet näkyisivät ihan pian, kunhan taivas tuosta vielä muuttuisi mustemmaksi. Tulossa olisi pakkasyö.

Ryukiba katseli tyytyväisenä, kun metsästysjoukko saapui mukanaan kaksi nuorta peuraa. Ruokaa riittäisi hyvin koko laumalle. Uros nousi seisomaan, ja lähti kävelemään kohti metsästysjoukkoa, joka perääntyi ravinnon ääreltä kohteliaana. "Hyvää työtä." Ryukiba kehui. "Joukot! Yövymme tässä!" Sakemanni ilmoitti. Oikeastaan uros ei ollut aivan varma, mihin oli menossa, mutta jostain sotakoirien olisi löydettävä paikka, johon asettua ainakin hetkiseksi asumaan.

Ryukiba otti itselleen palan lihaa, ja poistuttuaan hierarkiassa seuraavat kävivät ruokailemaan. Uros ei ollut kovin nälkäinen, mutta söi pysyäkseen voimissaan. Hiljaa mielessään Ryukiba ajatteli isäänsä, joka tuskin olisi kovin kaukana heidän olinpaikastaan. Uros ei ollut aivan varma, tahtoisiko tavata Johnia sittenkään.

Pavel

Pavel tuhahti Levin kysymykselle, aukaisi silmänsä ja katsoi toveriaan. "Sillä ei ole väliä. Meidän tehtävämme on vain totella Ryukiba-herraa mukisematta." Seefferi sanoi ja ummisti taas silmänsä. Urosta väsytti, joten se ei jatkanut keskustelua vaan lepuuttikin silmiään odottaen metsästysryhmän saapumista. Samalla Pavel muisteli ensimmäistä visiittiään Japanissa hymyillen.

Metsästysryhmän saapuessa Pavel lipaisi huuliaan ja katsoi peuroja. Kuullessaan johtajansa suunnitelmat yöpymispaikasta Pavel nyökkäsi mukisematta. Kun Pavelin vuoro hakea ruokaa koitti, hölkkäsi seefferi peuran luokse ja repäisi itselleen palan lihaa. Hitaasti Pavel hölkkäsi samalle paikalle, josta se oli poistunutkin. Liha maistui pitkän matkan jälkeen urokselle oikein hyvin, ja hetkessä liha olikin kadonnut tämän vatsaan.

Uros asteli lähemmäs johtajaansa ja kumarsi kohteliaasti johtajalleen. "Pahoittelen keskeytystä, mutta jos mahdollista, kysyisin olisiko mitään mitä voisin tehdä lauman hyödyksi?"

Lev nyökkäsi toisen vastaukselle ja ummisti silmänsä.Sakemanni kerkesi levätä hetken,kunnes tuli korpraalien vuoro hakea ruokaa.Lev haki itselleen lihaa ja palasi omalle paikalle syömään sitä.Lev nautti ateriasta,koska oli hieman väsynyt.

Kawashimi oli päättänyt lähteä tapaamaan sotakoiria, koska hänellä oli tuttuja sotakoirien joukoissa. Kun Kawashimi saapui paikalle muutama sotakoira otti hänet vastaan. Kolmas sotakoira, jonka nimi oli Ivan, juoksi Ryukiban luokse. "Johtaja, tänne on tullut eräs Ohun soturi.", Ivan selitti.

// Miten Kawashimi voi tietää sotakoirien paluusta ja olinpaikasta noin vain, kun he vasta saapuivat ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta? //

Ryukiba

Sakemanniuros makasi nyt silmät ummessa paikallaan, kuunnellen silti tarkkaavaisena ympäristöään. Ryukiba nukkui muutenkin hyvin kevyesti, joten ylimääräiset asiat eivät jäisi kovin helposti urokselta huomaamatta.

Kun Pavel lähestyi, Ryukiba avasi silmänsä ja nosti päänsä ylös. Uros tervehti toista kevyellä nyökkäyksellä, mutta toistaiseksi ei noussut jaloilleen. "Mikäli haluat, voit varmistaa nopeasti lähiympäristön. Emmehän halua tulla yllätetyksi tai tarkkailluiksi, ainakaan liian paljon." Ryukiba sanoi.

Pian kahden sotakoiran saapuminen juosten sai kuitenkin tummaturkin nousemaan ylös. Toisilla näytti olevan asiaa. "Tänne on saapunut Ohun soturi." Soturi kertoi. Ryukiban ilme synkkeni, ja se vilkaisi Paveliin, nyökäten toista seuraamaan. Uros lähti hölkkäämään kohti tuntematonta koiraa, joka oli saapunut häiritsemään heidän rauhaansa. Ryukiba ei kuitenkaan aikonut heti suhtautua vihamielisesti, sillä alue, jolla he olivat, saattoi hyvinkin kuulua Ohun koirille. Olisi siis luonnollista, että joku tahtoisi tarkistaa heidän tarkoitusperänsä.

"Iltaa." Ryukiba tervehti Kawashimia viileästi. Sen jäinen ilme ei muuttunut sakemannin mittaillessa toista urosta päästä varpaisiin. Ryukiba päätti odottaa toisen aloitusta, sillä Kawashimilla olisi todennäköisesti sanottavaa heidän oleskelustaan, tai niin sakemanni ainakin oletti. Hitaasti muutama sotakoira siirtyi kuin huomaamatta Ohun soturin ympärille. Mikäli toinen käyttäytyisi uhkaavasti, olisivat sotakoirat aina valmiita toimimaan.

//Anteeksi, olin unohtanut laittaa sen, mutta Kawashimi sai tietää tutultaa sotakoirien paluusta. Paikan hän löysi itse./

"Iltaa.", Kawashimi tervehti. Uros kertoi tulleensa tapamaan ystäviään. "Tulin myös varoittamaan alueella olevasta kannibaalilaumasta.", uros sanoi varoittavalla äänellä. Kawashimi istahti ja odotti mitä Ryukiba sanoisi.

//Anteeksi, olin unohtanut laittaa sen, mutta Kawashimi sai tietää tutultaa sotakoirien paluusta. Paikan hän löysi itse./

"Iltaa.", Kawashimi tervehti. Uros kertoi tulleensa tapamaan ystäviään. "Tulin myös varoittamaan alueella olevasta kannibaalilaumasta.", uros sanoi varoittavalla äänellä. Kawashimi istahti ja odotti mitä Ryukiba sanoisi.

Ryukiba

Ryukiba kohotti hiukan toista kulmaansa Kawashimin kertoessa tulleensa tapaamaan ystäviään. Joillakin sotakoirilla oli ehkä vanhoja suhteita Ohulaisiin, mutta Ryukiba tiesi, etteivät sotakoirat olleet enää pitkään olleet Ohun liittolaisia, ja näin ollen siteet kaikkiin entisiin ystäviin oli katkaistu. Siksi sakemanni epäili hiukan Kawashimin motiivia tulla näin lähelle heitä.

Kawashimin kertoessa kannibaalilaumasta, Ryukiba painoi asian heti mieleensä, muttei ollut huolissaan. "Kiitos, mutta me pärjäämme kyllä." Sakemanni sanoi neutraalisti. Se ei osannut vieläkään suhtautua Ohun koiraan kovin lämpimästi, ja siksi uroksen äänestä oli aistittavissa jonkin tapaista luontaantyöntävyyttä.

"Mikäli tämä on Ohun aluetta, ja johtajallenne sopii, yövymme tässä yhden yön." Ryukiba sanoi, olettaen edelleen, että Kawashimi oli tullut pohjimmiltaan juuri sen vuoksi. Vaikka sotakoirien päällikköä ei pelottanutkaan mahdolliset vihamielisyydet, eikä Ryukiba aikonut ruvetakaan nöyristelemään, niin uros ei tahtonut turhia ongelmia laumalle, jos ne vain oli vältettävissä.

"Luulen että se sopii ylipäälikölle, en tullut moittimaan teitä. Anteeksi etten ole vielä esittätynyt, olen Kawashimi.", uros sanoi tyynenä. "Kuulehan, muistutat laumatoveriani Johnia, oletko hänelle sukua?", Kawashimi katsoi Ryukibaa silmiin ja kävi sitten makuulle.

Ryukiba

Sakemanni kuunteli toisen esittäytymistä, muttei nähnyt velvollisuudekseen esitellä itseään. Toinen näytti tuntevan Venäjän sotakoirat, ja se riitti toistaiseksi.

Kun Kawashimi esitti kysymyksensä, Ryukiban ilme ei värähtänytkään, vaikka asia kohahduttikin sakemannia sisältä päin. "En ole." Ryukiba vastasi viileästi. Se ei jäänyt selittelemään asiaa sen enempää. Ohun soturille ei kuuluisi se, että Ryukiba oli todellisuudessa Johnin poika. Vaikka kaikki sotakoirat sen tiesivätkin, niin tiivis yhteisö osasi pitää huolen omista asioistaan, ja niin Ryukiba oletti myös ulkopuolisten tekevän.

Kun Kawashimi kävi makuulle, koki Ryukiba toisen eleen hieman epäkunnioittavaksi, muttei vielä sanonut mitään. Sakemanni päätti vielä hetken odottaa, olisiko toisella jotain muutakin asiaa, ennen kuin pyytäisi saada omaa rauhaa.

// Odotetaan nyt Unknownsoldierin ja Sensein vastausta? //

/Sopii./

Pavel

Ennenkuin Pavel ennätti toimia johtajansa ohjeiden mukaisesti, saavuttiin jo ilmoittamaan Ohun soturin tulosta. Pavel tuhahti ja lähti seuraamaan johtajaansa. 'Parempi olla valmiina toimintaan..' Pavel tuumi ja jännitti kertaalleen lihaksensa. Mistä sitä tietäisi, jos vaikka Ohun soturit eivät pitäisi sotakoirien nukkumisjärjestelyistä?

Paikalle päästyään Pavel suuntasi katseensa valkoturkkiseen suteen ja viittilöi muutamaa sotakoiraa tulemaan lähemmäs. Pavelin yllätykseksi susi ei kuitenkaan ollut ollenkaan agressiivinen, joten se antoi taas lihastensa levätä. Pavel seurasi Ryukiban ja suden keskustelua vierestä, aivan hiljaa. Pavel oli aina ollut hieman hiljaisempi tapaus kuin muut. Kannibaali-laumasta kuullessaan Pavel tuhahti ja vilkaisi ympärilleen. Pavel ei osannut vain suhtautua Phun soturiin ystävällisellä asenteella, ja siksi se luulikin vain toisen säikyttelevän.

Lev

Lev oli juuri syönyt.Sakemanni asteli Ryukiban,Pavelin ja suden seuraan.

Kawashimi huomasi että oli tehnyt röhkeästi käydessään makuulle. Susi nousi nopeasti. Hetken se kuunteli ympäristöä, ja näytti huolestuneelta. "Varo!", Kawashimi huusi Ryukiballe, kun kolme koiraa ja neljä sutta syöksyi puusta kohti Ryukibaa.

Ryukiba

Kawashimi näytti pian tajunneen itsekin erheensä, ja Ryukiba alkoi pitää toista heti vähän järkevämpänä, kun susi nousi jaloilleen. Sakemanni aikoi kysyä juuri jotain liittyen Ohuun, kun Kawashimin varoitushuuto sai Ryukiban taisteluvalmiuteen.

Ryukiba ei suotta ollut Venäjän sotakoirien päällikkö. Ensimmäiset kolme koiraa syöksyivät kolmesta eri suunnasta kohti sakemannia. Ryukiba nuolaisi huuliaan, ja päätti hyökätä Final Thunderilla. Se iski jokaista koiraa yhdellä ainoalla iskulla kolmeen eri suuntaan, ja koirat putosivat kurkku auki viillettyinä maahan. Susien syöksyessä tätä kohti, Ryukiba sai viillon kylkeensä, ja toisen kaulaansa, mutta ehti juuri ja juuri pois isomman hyökkäyksen alta. Ryukiba potkaisi takajalallaan ohimenevän suden kumoon, ja käännähti ympäri, iskien vahvat leukansa tuon kurkkuun. Susi kuoli melkein heti.

Kolme jäljellä olevaa lähti piirittämään Ryukibaa joka suunnasta. "Pysykää loitommalla. Minä hoidan tämän..." Ryukiba sanoi lähestyville sotakoirille. Kaksi susista lähti hyökkäykseen, joten Ryukiba jäi aloilleen. Viime hetkellä se väisti sivuun, ja sudet törmäsivät toisiinsa rajusti. Sakemanni kiinnitti kokonaan huomionsa kolmanteen suteen, ja syöksyi tuota kohti, viiltäen tuota ensin rintaan, ja sitten selkään. Haavoittunut susi kaatui maahan, kun kaksi muuta yrittivät pökerryksissä nousta seisomaan. Ryukiba jäi aloilleen seisomaan läähättäen ja lievästi haavoittuneena.

"Keitä olette?", Kawashimi kysyi susilta. Haavoittunut harmaaturkkinen susi hymyili ilkeästi ja kertoi että he ovat kannibaalilaumasta, jonka tavoite oli valloittaa Aasia. Kawashimi oli järkyttynyt. Hän käski susien häipyä ja kaksi sutta pakenivat, mutta sanoivat että palaisivat vielä. "Oletko kunnossa?", Kawashimi kysyi Ryukibalta.

// Eikös se ollut Unknownsoldierin vuoro?

//Anteeksi//

Pavel

Kawashimin huuto sai seefferin kauhistumaan, ja ennenkuin Pavel ehti tehdä mitään, makasivat jo koirat maassa. Pavel olisi mielellään tappanut sudetkä, mutta Ryukiba oli käskenyt pysyä kauempana. Ryukiba oli taitava, ja Pavel luotti johtajansa kykyihin täysin. Kahden suden luikkiessa karkuun, Pavel murahti ja katsoi etääntyviä hahmoja. "Menen tappamaan ne... En voi antaa niiden elää Ryukiba-herra." Pavel sanoi ja lähti juoksemaan susien suuntaan täydellä vauhdilla.

Kaksi sutta pysähtyivät valoisalle aukiolle läähättäen. Kumpikaan ei tiennyt, että Pavel salakuunteli näitä aivan näiden yläpuolella oksistossa. "Epäonnistuimme Kurô..." toinen susi sanoi läähättäen. Ennenkuin toinenbsusi kerkesi vastata, oli jo Pavel repinyt tämän kurkun auki. Toinen susi hypähti kauemmas muristen. Pavel murisi sudelle takaisin kovaan ääneen ja syöksyi tätä kohti iskien hampaansa suden kalloon.


// Ei se mitään //

Kun sudet ilmaantuivat lev otti askeleen eteenpäin,koska aikoi puolustaa johtajaansa. Mutta Ryukiba hoiteli melkein kaikki vastustajat hetkessä,lukuun ottamatta kahta koiraa. Kun kaksi sutta ja pavel poistuivat paikalta, Lev katsoi johtajaansa. " Menen tutkimaan paikkoja.En viivy kauaa." Lev sanoi ja hölkkäsi syvemmälle metsään.

Ryukiba

Sakemanni vain nyökkäsi Kawashimille. Uros ei tuntenut heikentyneen tippaakaan, vaikka saikin pari pintanaarmua kehoonsa. Pavelin ilmoittaessa lähtevänsä susien perään, Ryukiba nyökkäsi hyväksyvästi. Sotakoirat eivät olleet kovinkaan anteeksiantavaisia.

Kun Levkin ilmoitti lähtevänsä hetkeksi omille teilleen, Ryukiba keskittyi tutkimaan Kawashimia uudelleen. Oliko puheet kannibaaleista totta, vai oliko tämä Ohun juoni? Sitä Ryukiba ei osannut sanoa. "Keitä nämä niin kutsutut kannibaalit siis ovat?" Ryukiba kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.

"Kuulin veljeltäni että he ovat lauma, jota johtaa dobermanni Kureiji ja hänen poikansa Rai. Kuulemma he yrittävät valloittaa Aasian.", susi sanoi säikähtäneenä.