Paluu entiseen kotimaahan (Venäjän sotakoirat, avoin kaikille)

Ryukiba

Ryukiba tuhahti välinpitämättömästi Kawashimin kertoessa Kureijista ja Raista. "Vai on taas jokin lauma lähtenyt sotajalalle Ohun kanssa..." Sakemanni sanoi päätään pudistellen.

Yhtäkkiä Ryukiban mieleen heräsi ajatus liittolaisuudesta. Oliko Kawashimin tarkoitus sittenkin tulla pyytämään heitä Ohun tueksi? Siihen Ryukiba ei aikonut suostua. Bozlev oli irrottanut sotakoirat Ohusta aikoja sitten, ja Ryukiban tehtävä ei ollut liittää niitä takaisin yhteen.

// saatte ohittaa minut //

Kawashimin ystävät sotakoirista saapuivat paikalle ja menivät juttelemaan Kawashimin kanssa. Eräs sotakoira näki Ryukiban haavat ja kysyi: "Oletteko kunnossa herra?" Kawashimi kertoi kannibaaleista ja jatkoi sitten jutustelua ystäviensä kanssa.

Lev asteli metsässä ilmaa nuuskien,kunnes sakemanni kuuli askelia.Lev hyppäsi pensaan taakse piiloon,että ei tulisi huomatuksi.Sakemanni kurkisti puskan takaa.Levin yllätykseksi noin 10metrin päässä seisoi villisika.Sakemanni hääti villisian tiehensä.

Ryukiba

Päällikkö vain nyökkäsi kysyjälle. Paikalle tulivat myös pian Kawashimin vanhat tuttavat. Noiden alkaessa jutella tuttavallisesti Kawashimin kanssa, Ryukiba katsoi noita hiukan pitkään, melko kylmällä ilmeellä. Kaksikosta toisen huomatessa johtajansa tuijotuksen, tämä tönäisi nopeasti toveriaan, ja kaksikko perääntyi Kawashimin luota. Sotakoirat tiesivät, ettei Ryukiba toistaiseksi halunnut luoda lämpimiä ja läheisiä suhteita muiden laumojen kanssa.

Kawashimi huomasi ystäviensä lähdön sekä Ryukiban kylmän katseen. "En ymmärrä sinua, vaikka oletkin heidän johtajansa kai ystävyys on sallittua.", Kawashimi sanoi ja astui muutaman askeleen lähemmäs Ryukibaa.

Ryukiba

Sakemanni kohotti arvioivasti toista kulmaansa Kawashimin sanoille. Suden astuessa lähemmäs, uros murahti varoittavasti. "Meillä on omat toimintatapamme, ja pyydän sinua kunnioittamaan niitä, jos haluat meidän kunnioittavan omianne." Ryukiba sanoi. Sakemanni ei kokenut tarpeelliseksi selittää syytä etäisyyden pitämiselle sen enempää.

Kawashimi astui kauemmas toisen murahtaessa. "Anteeksi, tietysti kunnioitan tapojanne.", Kawashimi sanoi asteli kauemmaksi Ryukibasta. Kawashimi tervehti vielä pikaisesti ystäviään ennen kuin lähti takaisin Ohuun. //Kawashimi poistuu, kiitos pelistä. //

Ryukiba

Ryukiba katsoi Kawashimin poistumista. Onnekseen toinen oli suostunut antamaan tilaa sotakoirille, sillä niin myös Ryukiba antaisi tilaa Ohun sotureille. Siltikään Kawashimi ei ollut juurikaan onnistunut muuttamaan sakemannin käsitystä Ohun sotureista, mutta toisen ansiosta sotakoirien johtaja oli nyt paremmin perillä Ohun tilanteesta.

Ryukiba palasi takaisin aikaisemmalle lepopaikalleen. Sakemanni haukotteli, ja asettui makaamaan puunrungon viereen, latvuston varjoon. Huomenna heidän olisi parasta jatkaa matkaa, ennen kuin lisää Ohun sotureita tulisi utelemaan heidän asioistaan.

Sakemanni asteli ulos metsästä. Lev huomasi suden poistuvan. Sitten sakemanni hölkkäsi omalle paikalleen, ja kävi mukavaan asentoon

Pavel

Seefferi oli jo hyvän aikaa sitten palannut metsän uumenista takaisin muun lauman luokse, joskin tämä vain pysytteli aivan vaiti, kuten yleensä. Pavel oli melkein aina täysin hiljaa, mutta tarvittaessa tämä kuitenkin avaisi suunsa. Kawashimin käytös ei ollut Palvelin mielestä sopivaa.ä, olihan susi itse vieras, eikä kyseisen reviirin omistaja. Muutamat sotakoirat murahtivat Kawashimin poistuessa, ja nämä kävivät kiivasta keskustelua Ohun soturien röyhkeydestä. Vastoin toimintatapoja an Pavel yskäisi kuuluvasti saaden kyseisten sota koirien huomion itseensä. "Vaikka tuo äskeinen susi oli turhan röyhkeä, ja ehkä jopa hieman ylimielinen, emme voi yleistää. Kaikki Ohun soturit eivät ole tuollaisia." Totesi Pavel. Sanottuaan asiansa seefferi hölkkäsi hiljaa samalle paikalle jossa se oli aterioinutkin. Tämän katse kääntyi Leviin. "Mitäklhän kaikkea nuo nuoremmat menisivät möhlilään ilman meitä hieman kokeneempia. En itsekkään ole mikään sotakenttien konkari, mutta sen verran tajuan, että yhden häiriötapauksen takia ei kannata alkaa lietsoa sotaa."

Ryukiba

Sakemannin lepopaikka oli lähellä Pavelia ja Leviä, joten tämä kuunteli kaksikon sananvaihdoksen. Ryukiba nousi ylös, ja katsoi sitten kaksikkoa. Päällikkö asteli rennosti lähemmäs noita, ja istahti Levin ja Pavelin lähettyville. "Olet oikeassa, Pavel." Ryukiba aloitti, ja hymyili hiukan. Sakemanni oli myöskin hyvin nuori, mutta kaikkea muuta kuin kokematon. Silti se ymmärsi, mitä toinen ajoi takaa. "Olen kuitenkin sitä mieltä, että meidän on vaihdettava paikkaa johonkin hieman kauemmas Ohusta. He ilmeisesti kokevat oikeudekseen suhtautua tuttavallisesti jokaiseen heidän alueellaan liikkujaan, mutta toisaalta äskeinen susi vaikutti olevan turhankin varomaton." Sakemanni totesi, hiukan silmiään siristäen.

"En tiedä kovin paljon Ohun koirista, mutta heillä ei ilmeisesti ole kovin tarkkaa laumajärjestystä?" Ryukiba kysyi, ja katsoi kaksikkoa. Mikäli asia oli niin, Gin ei välttämättä ottaisi vastuuta jokaisen soturinsa tekemisistä, kuten Ryukiba teki sotakoirien kanssa.

Lev

Lev huomasi pavelin saapuvan. Sakemanni nyökkäsi toiselle kun tämä alkoi puhua. Pian ryukiba saapui lähietäisyydelle. "Niin en minäkään hirveästi tiedä mutta saman käsityksen olen itsekkin saanut." Jonka jälkeen sakemanni ummisti silmänsä



Igor ja sergei


Igor ja sergei olivat pässeet melkein perille. Pian he näkivät sotakoirat ja igor näki myös levin. "Lev tulimme liittymään teihin" igor huusi. Ja pysähtyi samalla hän katsoi leviin noin 10m:in päässtä

Pavel

Pavelin muistikuvien mukaan Ohun laumassa oli rento meininki, ja rangaistuksia käytettiin tuskin koskaan. "Omasta mielestäni Ohun sotureiden kuri on hyvin lepsu, ja rangaistukset äärimmäisen harvinaisia. Jokainen saa tehdä melkein kaiken kuten itse haluaa." Pavel tuhahti hieman vähättelevästi. Seefferi ei vihannut Ohulaisia, mutta ei vain pitänyt näistä, eikä myöskään kunnioittanut kovin montaa Ohulaista.

Äkkiä Pavel pongahti ylös kuullessaan vieraat äänet. Seefferin mieleen tulvi samantien Ryukiban murhausyritys, joten tämä asettui Johtajansa vierelle uhkaava ilme kasvoillaan.

Ryukiba

Sakemanni siristi silmiään Levin ja Pavlevin sanoille, ja pudisteli sitten päätään. "Vaikka Gin onkin kuulemani mukaan karismaattinen johtaja, niin sääntöjen puute saa pian senkin karisman kuihtumaan. Ohu johtaa kokemusteni mukaan pitkälti maineensa siiviin. Minäkin yhtenä Ohun soturin jälkeläisenä olen saanut monilta kunnioituksen jo pelkästään sen takia, vaikkeivät he muuta minusta tietäisikään. Minusta se ei ole oikein." Ryukiba jatkoi.

Kun kaksi tuntematonta soturia lähestyi heitä liittymisaikeissa, Ryukiba luimisti korvansa hetkeksi, mutta suoristi ryhtinsä ja kohotti häntäänsä. Igorin ja Sergein puhuessa suoraan Leville, sakemanni katsoi hetken toista. "Tunnetko heidät?" Ryukiba kysyi, ja katsoi taas kaksikkoa. Sotakoirille uudet liittyjät eivät olleet välttämättömiä, mutta uros luotti sotureihinsa sen verran, että pystyi heidän arvionsa perusteella tekemään päätöksiä.

Lev nousi seisomaan kun kuuli tutun äänen ''igor tule tänne!"" Lev huusi. ""Kyllä minä tunnen heidät johtaja joskus venäjällä loukkaannuin pahasti ja silloi igor auttoi minua"" lev sanoi.

Igor ja sergey

Igor ja sergey ja heidän mukanaan tulleet 30koiraa pysähtyivät ""vaikkemme ole saksanpaimenkoiria lupaan että jos otatte meidät laumaanne ette tule katumaan sitä""igor sanoi.

Ryukiba

Sotakoirien päällikkö katseli hiljaa saapuneita, ja Levin kertoessa tuntevansa nuo, Ryukiba rentoutui hieman. Igorin ja Sergeyn lauma koostui sekalaisista koirista, ja nuo pahoittelivatkin sitä, etteivät olleet saman rodun edustajia.

Ryukiba astui nyt lähemmäs, ja esittäytyi. "Olen Ryukiba, ja johdan sotakoiria nykyään." Uros aloitti. "On kunnioitettavaa, että olette halukkaita liittymään joukkoomme. Mutta valitettavasti minun on kieltäydyttävä." Ryukiba sanoi, ilmeen pysyessä muuttumattomana. Ennen kuin toiset ehtisivät sanoa vastaan, sakemanniuros jatkoi: "Sen sijaan voitte ryhtyä liittolaiseksemme. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että olemme siitä huolimatta molemmat itsenäisiä laumoja. Lupaamme auttaa teitä tarvittaessa, ja te saatte puolestaan hyötyjä meiltä. Toivon myös, että ymmärrätte sen, ettemme kuitenkaan auta muita laumoja. Te puolestanne liittolaisena saatte päättää itse tekemisistänne, mutta meidän kanssamme antakaa minun hoitaa järjestelyt." Ryukiba sanoi, ja hymyili nyt hiukan rennommin.

Uros olisi mielellään ottanut toiset mukaan, jos he olisivat olleet saksanpaimenkoiria, mutta sotakoirilla oli tiukat ehdot, ja niitä myös uros tahtoi noudattaa. "Voitte jäädä seuraamme toistaiseksi." Ryukiba jatkoi sitten, ja laski häntäänsä merkiksi siitä, että keskustelu oli päättynyt, ellei toisilla olisi vielä jotain kysyttävää.

// Ajattelin muuten, että jossain vaiheessahan sotakoirat voisivat ottaa joukkoihinsa myös muita kuin saksanpaimenkoiria (; ehkä //

Pavel

Ryukiban sanat Ohun hallitsemosesta saattoivat Pavelin mielestä hyvinkin olla totta, mutta Pavel oli jo kertaalleen saanut kokea taistelussa Ohun armeijan mahdin, eikä heitä tulisi aliarvioida.

Paikalle saapuneet muukalaiset saivat seefferiuroksen valpastumaan, ja tämä lähtikin arvioimaan sotilaita.

Äkisti seefferi kuitenkin vain lähti hölkkäämään kauemmas sotakoorien leiripaikasta."Minun on käytävä kävelyllä!"

//Pavel poistuu //

Pavel

Ryukiban sanat Ohun hallitsemosesta saattoivat Pavelin mielestä hyvinkin olla totta, mutta Pavel oli jo kertaalleen saanut kokea taistelussa Ohun armeijan mahdin, eikä heitä tulisi aliarvioida.

Paikalle saapuneet muukalaiset saivat seefferiuroksen valpastumaan, ja tämä lähtikin arvioimaan sotilaita.

Äkisti seefferi kuitenkin vain lähti hölkkäämään kauemmas sotakoorien leiripaikasta."Minun on käytävä kävelyllä!"

//Pavel poistuu //

Lev


Lev toivoi todella paljon että ryukiba ottaisi igorin ja muut joukkoihin. Levin pettymykseksi näin ei käynyt lev ei kuitenkaa väittänyt vastaan sillä ryukiba oli päällikkö. Lev toivoi kuitenkin että igor suostuisi liittolaisuuteen.

Igor ja sergey

Igorin ja sergeyn vakoilija tehävä olisi ollut helpompaa jos he olisivat päässeet joukkoihin igor ja sergey kirosivat mielessään. Kuitenkin ilmeet kirkastuivat kun heitä pyydettiin jäämään seuraan ""valitettavasti liittoutuminen ei ole juuri nyt mahdollista."" Igor sanoi. ""Tämä on hieman noloa mutta meillä on hirvittävä nälkä niin ajattelin voisimmeko syödä yhdessä?"" Sergey kysyi

Ryukiba

Päällikkö, joka ei helposti luottanut muukalaisiin, katseli nyt kaksikkoa hiukan arvioiden. Toisten pyytäessä saada syödä yhdessä, Ryukiba mietti hetken. Ruokaa tuskin oli jäljellä enää, sillä metsästysryhmä saalisti ainoastaan oman lauman tarpeisiin.

"Me olemme jo syöneet. Mutta jos metsästätte oman ruokanne laumallenne, minulla ei ole mitään sitä vastaan, että syötte täällä. Eihän tämä ole omaa aluettamme." Ryukiba sanoi, ja kääntyi lähteäkseen takaisin omalle makuupaikalleen. Kun Pavel ilmoitti lähtevänsä kävelylle, Ryukiba hiukan ihmetteli toisen äkillistä lähtöä, mutta nyökkäsi luvan myöntämiseksi.

Sakemanniuros asettui makaamaan, ja kohdisti katseensa tarkkaavaisena Igoriin ja Sergeyhyn. Onneksi noiden joukko oli melko pieni, joten Ryukiba ei nähnyt noita uhkana. Sotakoirat tuhoaisivat helposti tuollaisen lauman, jos kaksikko alkaisi niskoittelemaan. Ryukiba pyysi muutamaa vartijaa siirtymään ympäri laumaa kuin kuka tahansa soturi, pitämään hiukan silmällä uusia tulokkaita, ja raportoidakseen mahdollisista ongelmista. Uros ei luottanut helposti uusiin koiriin, olivatpa nämä muille ennestään tuttuja tai eivät, ja siksi pieni tarkkailu aluksi oli ihan normaali käytäntö sotakoirien keskuudessa.

Lev

Lev makasi rauhallisena puun alla ha seurasi igoria ja sergeytä jokin heissä sai levin miettimään millä tarkoituksella ne oikeasti olivat tulleet.

Igor ja sergey

Sergey alkoi jo hieman hikoilla ryukiban alkaessa puhua. Igor kirosi jälleen mielessään koska olisi toivonut että pääsisi lähelle ryukibaa keskustelemaan mutta koska sotakoirat olivat juuri syöneet ei heillä ollut nälkä ""kiitos mutta taidamme jatkaa matkaa."" Sitten igor ja sergey kävelivät ryukiban luokse ""kiitos että saimme olla vieraitanne."" Igor sanoi heti tämän jälkeen igor yritti napata ryukibaa päästä kiinni samaan aikaan sergey yritti purra ryukibaa selästä. Myös kaikki 30 mukana ollutta soturia yritti purra ryukibaa.

Ryukiba

Sakemanniuros katsoi lähestyvää Igoria ja Sergeytä, muttei liikahtanutkaan. Uros vain katseli toisia, ja nyökkäsi sitten kaksikon kiitoksille.

Yhtäkkiä, kun Igor syöksyi hampaat ojossa kohti hänen päätään, sakemanniuros kierähti ketterästi sivuun ja yritti saman tien syöksyä Igorin kurkkuun kiinni. Sergeyn hampaiden iskeytyessä Ryukiban selkään, oli uroksen keskityttävä nyt tähän, ja sakemanni käännähti ympäri, yrittäen vuorostaan iskeä tuota päähän. Samassa 30 koiraa alkoi vyöryä kohti urosta. Ryukiba oli hyvä taistelija, ja pärjäsi useampiakin vastaan helposti. Sen sijaan 30 oli aivan liikaa. Sotakoirat alkoivat heti piirittää pientä joukkoa, ja pian suurin osa Igorin ja Sergeyn laumalaisista yritti pyristellä irti suuremman lauman sotureiden otteesta.

Ryukiba ei ollut selvinnyt naarmuitta hyökkäyksestä, vaan sen kehossa oli siellä täällä puremahaavoja ja viiltoja. Onneksi ei kuitenkaan kovin pahoja, sillä joukot olivat toimineet nopeasti. Ryukiba katsoi lähestyviä vihollisia, muttei sanonut mitään, vaan siirsi katseensa Igoriin ja Sergeyhyn. "Olette jo hävinneet. Antautukaa tai tapamme teidät kaikki." Ryukiba sanoi hiljaa muristen.

Igor ja sergey

Igor väisti juuri ja juuri ryukiban hyökkäyksen mutta ei enää hyökännyt uudestaan. Sergey lensi maahan kun ryukiba iski häntä päähän mutta ei itsekkään hyökännyt uudestaan koska tajusi että heillä ei ollut mitään mahdollisuutta voittaa sotakoiria. ""Ohun soturit lähettivät meidät."" Igor valehteli itkien. Sergey esitti myös pelkäävän ""emme voineet mitään heitä oli aivan valtavasti ja he pakkottivat meidät tekemään näin.""

Lev

Lev nousi nopeasti ylös ja tappoi rivisotilaita leikiten.

Ryukiba

Sakemanni murisi vieläkin hiljaa toisille, niskakarvojen pörhistyessä, ja saaden uroksen näyttämään suuremmalta. Ryukiba katsoi nyt kaksikkoa silmästä silmään, mutta piti ilmeensä hyvin vakavana.

Yhtäkkiä Igor ja Sergey alkoivat syyttää Ohun sotureita hyökkäyksestä. Ryukiba, joka ei muutenkaan välittänyt Ohun koirista, hämmentyi hiukan, mutta kurtisti taas vihaisesti kulmiaan. "Älkää valehdelko minulle! En ole tyhmä." Ryukiba sanoi melko rauhallisen kuuloisena tilanteesta huolimatta. Sakemanni ei kuitenkaan tiennyt paljoa Ohun sotureista, tai muistakaan laumoista, joten siinä mielessä toisilla oli etu puolellaan. Kuvaukset ja kertomukset Ohun koirista eivät kuitenkaan kuulostaneet tältä, vaikka Ryukiballa olikin menneisyytensä takia pieni luottamuspula.

Nopeasti uros katsoi Leviä, joka tunsi kaksikon. "Lev. Ovatko nämä Ohun koiria tai liittolaisia?" Ryukiba kysyi, ja katsoi taas kaksikkoa varoittavasti. Mikäli eivät, Ryukiba ei antaisi enää armoa.