Paratiisin auttajat (avoin kaikille)

// Hopsufani voi liittyä Risukulla Yukimuran seuraan tänne ^^//

Yukimura

Sekarotuinen kulki mukanaan 300 Weedin värväämää soturia. Koirien turkit olivat märkiä ja höyrysivät syksyisen auringon alla kuivuessaan. Yukimuran lihaksia särki, sillä uros ei ollut ehtinyt kauaa levätä lähdettyään matkaan. Sitkeänä, karhukoirien verta suonissaan, nuori uros kulki silti päättäväisenä joukon kärjessä. Se ei jättäisi pulaan ystäviään, tai Ohua.

Aurinko katosi näkyvistä, kun Yukimura siirtyi joukkoineen tiheän puuston suojiin. Vähän matkaa kuljettuaan sekarotuinen pysähtyi, ja kääntyi katsomaan etummaisia sotureita. "Liikkukaa varoen! Hatsumomo osaa olla ilkeä sille päälle sattuessaan. Hän hallitsee täällä, ja on melko äkkipikainen ja aggressiivinenkin sille päälle sattuessaan. Mutta hänellä on 80 vahvaa ja oikeudenmukaista soturia. Meidän on saatava heidät mukaan." Punaturkki ilmoitti. Hatsumomo oli nuori vaaleaturkkinen naaras, joka oli joskus rakastunut palavasti Yukimuraan. Uros ei kuitenkaan ollut tuntenut samoin, ja Hatsumomo oli loukkaantunut tästä verisesti, antaen punaturkille ikuisen kiellon liikkua hänen alueellaan. Yukimura otti kuitenkin riskin, sillä Hatsumomo olisi joukkoineen hyvä lisä Ohulle. Mikäli uros saisi tämän suostuteltua mukaan.

//Ajattelin liittyä mukaan ja voisko Yasu mahdollisesti kulkea näiden kanssa Ohuun?//

Yasu

Pentu kulki hiljaisesti eteenpäin puiden oksilla ja samalla tutkiskeli pienesti utelijaana uutta maastoa. Tämä oli päättänyt muutama viikko sitten lähteä tutkimaan hiukan uusia paikkoja. Yasuhan ei ollut vielä tehnyt päätöstä lauman suhteen ja siksi sai kulkea oman tahtonsa mukaan. Yksin kulkemisessa oli tietenkin huonot ja hyvät puolensa. Huonot olivat se, että matkalla saattoi sattua mitä tahansa ja silloin ei ollut ketään auttamassa. Pentu oli kuitenkin matkan aikana vältellyt toisten laumojen alueita ja kulki mieluiten metsän kätköissä.

Syksy oli vihdoin tullut japanin suuntaan ja vuodenaika oli todella värikäs japanissa. Yasu kuitekin tiesi vuodenajalla olevan sille huonotkin puolensa. Tämä oli nimittäin melkein kokonaan valkoinen väriltään ja erottui liiankin hyvin maastossa ja putoavien lehtien joukosta. Yhtäkkiä luja ääni läheltä säikäytti tämä ja pentu menetti tasapainonsa. Yasu ei ehtinyt reagoida mitenkään putoamiseen ja päästi hädissään ulvahduksen. Tömähtäessään maahan pentu menetti tajuntansa.

Risuku kulki Yukimuran vierellä, äkkiä se huomasi tajuttoman pennun. "Yukimura, katso!" Risuku käveli tajuttoman pennun viereen ja katsoi pentua. "En ole nähnyt häntä ennen, mutta häntä on autettava."


// Liityn tähän Risukulla.//

Yukimura

Punaturkki eteni varoen, sillä muisteli nartun joskus maininneen ansoista. Tosin kyseessä saattoi olla liioittelua ja pelottelua, mutta Hatsumomosta ei koskaan voinut tietää varmaksi.

Yukimura katsoi vierellään kulkevaa Risukua. Toinen oli vielä nuori, ja punaturkki tiesi joutuvansa hankaluuksiin otettuaan tämän mukaan. Yukimura osasi kuitenkin samaistua pentuun, ja hänkin olisi tahtonut tuossa iässä jo päästä näkemään maailmaa ilman vanhempien paapomista.

Yhtäkkiä Yukimura havahtui ulvahdukseen. Uros oli varuillaan, mutta hetken päästä Risuku huomasi pennun makaavan maassa. "Seis! Tämä saattaa olla ansa." uros huudahti, ja jätti joukot taakseen, kävellen Risukun ja tajuttoman pennun luo. Hetken toista tutkittuaan Yukimura huomasi pennun olevan oikeasti tajuton. "Huhuu? Kuuletko minua?" Yukimura kysyi, ja tönäisi pentua varovasti tassullaan.

Yasu

Pentu ei tiennyt kauanko oli tajuttomana, mutta alkoi havahtua ääneen aivan vieressään. Sen jälkeen tämä tunsi kevyen tönäisyn ja avasi silmänsä yhtäkkiä. Ensimmäisenä se näki edessään punaturkkisen akitan ja itseään nuoremman pennun. Näiden takana oli todella suuri lauma. Tämä nousi hitaasi seisomaan ja piti katseensa akitassa edessään. Muut seisoivat hänen takanaan, joten hän oli varmaan jonkilainen johtaja. Tilanne ei vaikuttanut pennusta vihamieliseltä, mutta ei nyt ei pakeneminenkaan olisi hyvä ajatus. "Oletteko te tämän lauman johtaja? Mistä päin mahdatte tulla?" Yasu kysyi kohteliaasti ja halusi antaa urokselle hyvän vaikutelman. Tämä vilkaisi myös nopeasti itseään nuorempaa pentua ja mietti miksi niin nuori kulki ison lauman matkassa.

Toisaalta lauma toisi kyllä turvan, jota niin nuori vielä tarvitsi. Yasu taas ei ymmärtänyt näitä perusasioita. Tämä oli aina hoitanut itse asiansa, eikä ollut saanut tukea keneltäkään. Nuorempi pentu selvästi tukeutui punaturkkiseen akitaan.

"Olen Risuku.", nuorukainen esittäytyi. Risuku jatkoi: "Tulemme Ohusta ja yritämme saada tämän alueen johtajan Hatsumomon mukaamme. Kuka sinä olet?". Risuku katseli hetken Yukimuraa ja kysyi sitten: "Haluatko tulla mukaamme?"

Yukimura

Punaturkki pysytteli hiljaa, kun Risuku puhui Yasulle. Se vain tyytyi katselemaan toista hetken. Toinen muistutti jotenkin jostakin, mutta uros ei saanut igoja tai kogia juuri nyt mieleen.

"Hauska tutustua, Yasu. Olethan varmasti kunnossa?" Yukimura aloitti, vaikka toinen näyttikin ihan hyvinvoivalta. "Tulemme tosiaan Ohusta. En ole laumanjohtaja, johdan vain tätä ryhmää. Kuten Risuku sanoi, tulimme hakemaan Hatsumomoa mukaamme." Uros selitti, eikä tiennyt, miksi kertoi niin paljon tuntemattomalle pennulle. "Satutko kenties kuulumaan hänen joukkoihinsa?" Yukimura jatkoi, ja toivoi sydämensä pohjasta, etteivät he olleet juuri paljastaneet aikeitaan Hatsumomon laumalaiselle.

Yasu

Pentu käänsi katseensa nuorempaan pentuun tämän puhuessa tälle. Tämä hymyili iloisesti toisen esitellessä itsensä, mutta hymy katosi kuullessaan näiden tulleen Ohusta. "Hei Risuku. Minun nimeni on Yasu ja ilo saada tutustua lähemmin Ohun sotureihin." Pentu sanoi hiukan kunnioitusta äänessään ja ei vastannut mitään pennun kysymykseen tämän mukaan tulemisesta. Pentu tiesi hyvin missä Ohu oli, koska Igojen johtaja Akame oli siellä. Tämä oli tavannut uroksen vain kerran ja halusi nähdä hänet uudestaan.

Yasu huomasi Akitan katseen ja kääntyi jälleen toisen puoleen. " Kyllä olen kunnossa. Olen tuttunut tippumaan puista." Tämä selitti ja jatkoi kuunneltuaan Yukimuraa hetken. "Olen kuullut Ohusta todella paljon ja eräs tuttuni on siellä." Pentu paljasti, mutta ei maininnut mitään Akamesta. Yasu kallisti hiukan kysyvästi päätään Akitan kysyessä kuuluiko tämä jonkun Hatsumomo nimisen joukkoihin. Pentu mietti pienen hetken ja oli varma, että ei ollut koskaan edes kuullut tästä. Oikeastaan tämä ei ollut tiennyt edes olevansa jonkun alueella. "Ei en kuulu kenenkään laumaan. En edes tiennyt tämän alueen kuuluvan Hatsumomolle." Pentu selitti Yukimuralle ja katseli laumalaisia näiden takana. "Oletan, että asialla on kiire? Voisinko kulkea teidän mukana Ohuun?" Tämä kysyi Akitalta. Uroshan oli ryhmänjohtaja ja pentu halusi hyväksynnän tältä. Vaikka tämä ei osannut taistella, siitä voisi olla jotain muuta hyötyä.

Yukimura

Sekarotuinen oli helpottunut kuullessaan, ettei pentu ollut Hatsumomon laumalaisia. Toisen kysyessä, pääsisikö hän mukaan, Yukimura mietti hetken. Hänellä oli jo yksi pentu mukanaan, joten kannattaisiko ottaa toistakin. Saan joka tapauksessa haukut jo siitä, että otin Risukun mukaan...sitä paitsi pennun on parasta olla kanssamme kuin yksin. uros ajatteli, ja nyökkäsi. "Hyvä on, voit tulla mukaamme. Mutta käymme vielä parissa muussa paikassa ennen Ohuun palaamista." Yukimura ilmoitti.

"Jatketaan matkaa, Hatsumomo ei voi olla kaukana." Uros sanoi, ja lähti kävelemään eteenpäin yhä tihenevään metsään.

Pian uroksen kirsuun leijaili outo tuoksu. "Taidamme olla lähellä...." Uros sanoi hiljaa. Samassa Yukimura havahtui oksistosta kuuluviin ääniin, ja kolme koiraa syöksyi häntä kohti. Yukimura ei ehtinyt väistää, kun yksi tarttui tätä vasemmasta etujalasta, toinen oikeasta, ja kolmas iski kiinni niskaan. Yukimura painui noiden voimasta maahan. "Älkää liikkuko, tai tapamme hänet." Yksi koirista käski sotilaita,ja nämä pysähtyivät.

Varjoista astui esiin vaalean kermatoffeen värinen, ulkoisesti melko rujo naaras. "Hatsumomo..." Yukimura sanoi ja virnisti. "Yukimura!" Naaras ärähti tunnistaesssaan punaturkin. "Hauska tavata taas..." Uros sanoi, ja ärtynyt naaras viittilöi sotureitaan päästämään irti. "Mitä teet täällä? Etkö muista, mitä sanoin? Ja miksi kuljetat penikoita mukanasi?" Narttu kysyi, katsoen Yasua ja Risukua.

"Minä en ole mikään penikka, olen Ohun soturi Desertin poika, Risuku.", Risuku esittäytyi. Se oli yllättynyt, kun kolme koiraa oli yllättänyt Yukimuran. "Sinä taidat olla Hatsumomo?", uteli nuorukainen tyynenä ja innoissaan. Riisuku kumarsi kermatoffeen väriselle naaraalle ja sanoi: "Olen kuullut sinusta ja laumastasi Yukimuralta, hauska tutustua."

Yukimura

Hatsumomo tuijotti tuimasti Risukua. Yukimura vilkaisi nopeasti pentua. Et olisi puhunut mitään, Risuku... sekarotuinen ajatteli mielessään, ja katsoi huolissaan Hatsumomoa, jonka tuima katse ei hellittänyt.

Yhtäkkiä vaalea naaras alkoi nauraa. Yukimura näytti hölmistyneeltä, kun Hatsumomon naurusta ei meinannut tulla loppua. "Pidän asenteestasi, pentu." Naaras sanoi ja punaturkki yllättyi. Silti Hatsumomon katseessa ei ollut samanlaista hyväntahtoisuutta sen katsoessa Yukimuraa.

"Kerro nyt, Yukimura. Mitä haluat? Tiedän, ettet tullut tapaamaan minua huviksesi." Vaaleaturkkinen sanoi. Yukimura katsoi pari vuotta vanhempaa narttua hetken hiljaa, kunnes aloitti:"Etsin hyviä sotureita Ohun joukkoihin. Sota syttyy pian, ja olemme pian pulassa..." Uros katsoi naarasta uudelleen. "Vai niin. Miksi auttaisin sinua, tai kurjaa joukkoasi kaiken sen jälkeen, mitä teit?" Hatsumomo kysyi pistävä katse silmissään. "Tiesin, ettei tämä tule olemaan helppoa. Mutta jos emme voita, koko Japanin koiralaumojen harmonia järkkyy." Uros kertoi. Se tiesi, miten tärkeä tämä paikka oli Hatsumomolle, joten Yukimura toivoi saavansa toisen mielen muuttumaan. Naaras näytti mietteliäältä, ja laski sitten hitaasti katseensa Risukuun. "Kerropas, nuorukainen. Minkä takia sinä autat häntä?" Hatsumomo kysyi ja virnisti. Yukimura nielaisi, miettien, mitä vaaleaturkki aikoi.

//Tuon varmaan Hatsumomonkin tänne, alan tykästyä hahmoon:3//

"Yukimura on kummini ja yksi parhaista ystävistäni, siksi haluan auttaa häntä.", Risuku katseli vaiteliaana Hatsumomoa ja kertoi sitten tälle, kuinka hyvä soturi Yukimura oli. "Sinun kanntaisi auttaa, kuten Yukimura selitti Japanin koiralaumojen tulevaisuus on pian vaakalaudalla ja tarvitsemme kaiken mahdollisen avun.", Risuku vaikeni, se katseli naarasta, joka vaikutti mietteliiäältä.

//pahoittelen että joudut lukemaan näin pitkää litaniaa, Aisa ^^'//

Yukimura

Hatsumomo hymyili pennulle lämpimästi. Vaikka naaras olikin ulkopuolelta kova kuin kivi, sisimmässään se piti pennuista. Yukimuraa se kuitenkin katsoi jälleen tuimasti. "Hyvä on. Suostun auttamaan teitä, mutta vain siksi, että tahdon puolustaa omaa aluettani. Kun toivottavasti voitamme, lähden takaisin. Mutta yhtä asiaa vaadin vastapalvelukseksi..." Naaras sanoi, katsoen punaturkkia pitkään. Yukimura nyökkäsi kysyvä ilme kasvoillaan. "Jos laumani joskus joutuu pulaan, niin olette valmiita auttamaan myös minua." Hatsumomo jatkoi loppuun. Yukimura nyökkäsi uudelleen. "Tietenkin autamme liittolaisia." Uros sanoi ja hymyili. "Kiitos, Hatsumomo." Uros jatkoi, mutta naaras bain murahti välinpitämättömästi. Vaaleaturkin kootessa 80 soturiaan mukaan joukkoihin, Yukimura mietti, ettei Hatsumomo taitaisi koskaan antaa anteeksi sitä, että punaturkki oli särkenyt tämän sydämen julkisesti ja samalla tahtomattaan nöyryyttänyt nartun totaalisesti.

//odotetaan Aisan vastausta//

//Ei se mitään:)//

Yasu

Akita näytti miettivän hetken mitä vastaisi ja pentu oli varautunut kielteiseen vastaukseen. Pieni hymy kuitenkin ilmestyi tämän kasvoille sen kuullessa pääsevänsä näiden kanssa Ohuun. Tämä nyökkäsi kuitenkin vielä asian varmistukseksi ja lähti seuraamaan urosta tihenevään metsään. Kävelyä jatkui hetken ajan rauhassa, mutta sitten Akitan ääni rikkoi hiljaisuuden. Haju, joka leijaili tosiaan ilmassa kertoi alueen kuuluvan jollekkin. Yhtäkkiä pusikosta hyppäsi kolme koiraa edessä seisovan Yukimuran kimppuun. Nämä painoivat sen maahan ja käskivät olla liikumatta. Varjoista astuikin pian esiin naaras, joka varmistui Hatsumomoksi. Tämän ja Yukimura välit näyttivät kuitenkin olevan aika huonot. Varsinkin naaraan kannalta.

Naaraan kääntäessä katseensa näihin, ei Yasu reagoinut tämän sanoihin mitenkään. Tottahan sen sanat oikeastaan olivat. Nuorempi pentu taas ei pitänyt tästä ja Yasun mielestä oli liiankin innoissaan tästä hetkestä. Ilmeisesti pentu ei osannut vielä katsella ilmeitä ja eleitä tulkitsevasti. Hatsumomo alkoi yhtäkkiä nauraa ja Yasu kohotti hiukan kulmiaan. Silti se kuunteli hiljaa Yukimuran ja tämän keskustelua. Se olikin varsin mielenkiintoinen tälle, joka ei tiennyt tästä alkavasta sodasta. Hatsumomo hymyili Risukulle sellaista hymyä, jonka tämä kuvitteli näkevän vain äidin kasvoilla. Yasu tunsi palan nousseen kurkkuunsa, mutta ei antanut sen näkyä ulospäin. Keskustu jatkui jälleen Hatsumomon ja Yukimuran välillä. Pentu huomasi naaraan katseesta sen, että uros oli joskus loukannut tätä jotenkin. Tämä ei kuitenkaan halunnut asiasta ottaa mitenkään selvää. Lopulta Hatsumomo suostui auttamaan näitä ja tilanne alkoi rauhoittua kaikkien välillä. Pentu katseli laumaa ja mietti millaista olisi kuulua aidosti jonhonkin.

Risuku lähti kävelemään poispäin, kun Hatsumomo lupasi tulla auttamaan. "Tuletteko te?", se kysyi taakse jäävältä joukolta. Muutama koira käveli Risukun rinnalle. Risuku mietti että, voisiko hän joskus ystävystyä Hatsumomon kanssa.

/Risuku poistuu.//

Yukimura

Yukimura, ja 300 koiraa olivat saaneet nyt 80 vahvaa soturia joukkoihinsa. Hatsumomon koirat olivat nähneet ja kokeneet paljon, mutta eivät olleet vanhoja. Se teki heistä helposti aliarvioitavan, mutta sitäkin vaarallisemman vastuksen. Punaturkin kävellessä joukkonsa etummaisena, Hatsumomo hölkkäsi hänen vierelleen, nokka hiukan pystyssä, ja jättäytyen jonkin matkan päähän Yukimurasta. Sekarotuinen hymyili. Hatsumomo ei suostuisi olemaan johdettavana mistään hinnasta, ainakaan, jos Yukimura olisi johtajana.

"Kohti Ishizuchia! Siellä odottaa seuraava mahdollinen liittolaisemme!" Yukimura kuulutti, ja joukko lähti juoksuun kohti uutta kohdetta.

//Yukimura poistuu//

Yasu

Pentu havahtui ajatuksistaan Risukun ääneen ja kääntyi katsomaan tämän menoa hiukan kauempana. Tämä pentu ei ainakaan aikaillut tehdä oman päänsä mukaan. Yukimuran luja ääni valmisti lähdön ja Yasu loikkasi lähimmälle oksalle. Tämä pysyi aika matalalla, jotta pystyi seuraamaan toisten mukana. Akitan lähtiessä juoksemaan Ishizuchia pentu pinkaisi itsekkin vauhtiin oksilla. Vaikka pennun jalat olivat jo todella vahvat, ei sen mielestä lisä treeni ollut pahaksi. Kukaan ei tuntunut huomaavan valkoisen pennun läsnäoloa oksilla ja Yasu oli tyytyväinen. Tämä ei ollut tottunut olemaan isoissa laumoissa mukana ja kulki mieluiten hiukan sivumalla. Siltikään se ei jättänyt toisia jälkeen ja hyppeli näiden mukana oksiskon kautta. Sekaverinen mietti jo tulevaa paikkaa ja tuntematonta liittolaista, jota nämä lähtisivät hakemaan mukaan. Ainakin tämä retki opettaisi tälle paljon. Siitä Yasu oli varma ja kokemuksia tämä juuri tarvitsi.

//Yasu poistuu//