Kertokaamme tarinamme jälkipolville (Avoin kaikille.)

Yóu, Weed Nokoru.

Oli kulunut aikaa siitä kun Yóu ja Hatsumomo olivat paenneet Nagasakista, uros tallusteli kohti Gajyota vaitonaisena tarkkaillen koiria jotka kulkivat ympärillä, oli hiljaista ja kannibaalit olivat alkaneet hyökkäillä Gajyolle enemmän, ympärillä makasi ruumiita mutta jotkut sotilaat tulivat hakemaan heitä haudattavaksi.

Weed katseli huokaillen Gajyon päältä, jälleen uusi sota oli saapumassa ja kannibaalit olivat muuttuneet entistä uhkaavimmiksi, vaara saapui joka puolelta ja akita alkoi olla jo neuvoton, miten he selviävät erittäin vahvaa vihollista vastaan kun Harakirikin oli elossa.

Vanha Nokoru tallusteli metsässä, hänen aikansa oli lopussa mutta hän halusi nähdä viellä kerran Futago solaa, hän oli ajatellut nukkua pois jossain rauhaisessa paikassa poissa kaikesta hälinästä, hän ajatteli matkustaa Akita Keniin tervehtimään vanhoja ystäviään, uroksen lauma tiesi että menettäisi johtajansa lähiaikoina. Valkoinen susi lähti tallustamaan pois eikä hän tulisi enään palaamaan.

//Ajattelin tehdä tänne viellä kerran pelin. Nokorun viimeinen peli, hänet voi siirtää pian kuolleisiin koska pistän tämän nukkuneen pois.

// Vielä kerran, Illuminationin pyynnöstä, otan osaa peliin. Todennäköisesti tämä jää myös viimeiseksi pelikseni. Tuon tänne mahdollisimman monta hahmoani, jotta voin vielä ainakin kerran muistella niillä pelaamistani. //

Gin, Yukimura, Kurotora, Shorutora, Hatsumomo & Tesshin

Gin käveli rinta rinnan poikansa Yukimuran kanssa kohti Gajyon utuista hahmoa, joka näkyi kaukaisuudessa. Harmaan akitan silmissä oli katse, josta huokui legenda. Siinä katseessa oli samaan aikaan tuskaa, rakkautta, ahdistusta, mutta myös voimaa ja valtavaa rohkeutta. Sinisissä silmissä tuikki ajan tuoma viisaus, kokemus ja se kaikki kauheus, jota hän oli joutunut elämänsä aikana kohtaamaan.

Yleensä niin sanavalmis ja energinen Yukimura suorastaan laahusti isänsä vierellä, tuijottaen maata parin metrin etäisyydellä edessään. Pää kumarassa, hartialinjan alapuolella ja häntä puolelta toiselle rennosti heiluen. Gin vilkaisi poikaansa nopeasti, muttei sanonut mitään. Tämä oli raskasta aikaa heille kaikille, ja siksi oli ymmärrettävää olla allapäin. Pian kaksikko saapui Gajyolle, ja he pysähtyivät vaitonaisina sen edustalle, ihailemaan jylhää ja kaunista muodostelmaa. Sen laella oli ensimmäisenä seisonut hirviökarhu Akakabuto, mutta nyt siellä seisoi Ginin toinen pojista, ylipäällikkö Weed, jolle Gajyo todellisuudessa kuuluisi, ja tulisi kuulumaan tulevaisuudessakin. Siitä Gin aikoi pitää huolen.

Luolasta kömpi ulos vanha kai, vanavedessään valkoinen pojanpoikansa. Kurotora tervehti nopeasti ystäväänsä Giniä, ja suunnisti sitten Shorutoran kanssa metsän reunalle. Kaksikko tahtoi jaloitella, tai oikeastaan Kurotora oli tahtonut, ettei Shorutora vetelehtisi koko päivää luolassa näin kauniina päivänä. Vanhuksessa oli vielä rutkasti elämää jäljellä, eikä se rautaisena soturina aikonut tehdä pojanpojastaan mitään makaronia.

Tesshin, ninjakoirien johtaja, oli lähtenyt Gajyolta vain hetki sitten, kun Gin oli sinne saapunut. Koga oli tahtonut varmistaa, että kaikki oli toistaiseksi entisellään. Tesshinin askeleet kuljettivat sitä nopealla vauhdilla poispäin. Sen oma lauma odotti alueellaan, eikä Tesshin näinä aikoina, varsinkaan poikiensa vuoksi, tahtonut jättää sitä liian pitkäksi aikaa.

Hatsumomo, viimeisillään raskaana, vatsa pyöristyneenä kuin ilmapallo, käveli rauhallisin askelin rakkaan puolisonsa Yóun perässä. Se muisteli vielä rakasta perhettään, omaa laumaansa, joka oli tuhoutunut. Osa sotureista oli paennut, ja heitä oli 80:stä jäljellä enää kymmenkunta, jotka olivat edellisenä päivänä saapuneet Gajyolle. Narttu tunsi syvää surua, sillä hänen laumansa oli ollut hänelle kaikki kaikessa, rakkaampi kuin mikään muu. Myös oman alueen menettäminen Nagasakissa kalvoi kaanaankoiran mieltä.

Nyt vaaleaturkki kääntyi katsomaan sakemannia, ja soi tuolle lämpimän hymyn. Hänen oli keskityttävä tulevaan. Tuleviin pentuihin, jotka syntyisivät ennemmin tai myöhemmin.

Yóu, Weed, Kureiji ja Kizuato miritarī..

Weed siirsi katseensa alas isäänsä,''Haistan jotain epäilyttävää ilmassa, pahuuden.'', akita sanoi ja siirsi katseensa edessä olevaan metsään, Weed oli valmis jos Gajyolle hyökätään, jostain kuulu ulvontaa, aivankuin sota huuto, uros oli näkevinään metsässä suuren joukon koiria, niin siellä olikin,''Gajyota uhataan jälleen, kaikki jotka pystyvät, osallistukaa, voitetaan rauha paratiisiin!'', akita huusi ja alkoi nähdä jo tulevia vihollisia paremmin.

Yóu katsoi pyöristynyttä naarasta hymyillen kunnes alkoi kuulla vihollisten ääniä,''Hatsumomo, sinun on parasta mennä suojaan.'', sakemanni sanoi ja juoksi erään luolan suulle,''Tämä luola vie turvaan, tulen mukaasi vaikka velvollisuuteni on taistella mutta suojelen mieluummin sinua ja pentuja.'', uros sanoi ja pujahti luolaan Hatsumomon kanssa(?) lähtien askeltamaan pitkin pitkää käytävää joka johti Akita Keniin.

Kureiji juoksi nauraen vihollisjoukon edessä aikomuksenaan käydä heti Ginin kimppuun, suuri joukko rynnisti Gajyon luokse ja heitä vastaan tuli Ohun sotureita, joukot paiskautuivat voimalla yhteen ja alkoi suurehko taistelu, dobermanni puikkelehti taistelevien välissä ja etsi katseellaan Giniä lopulta löytäen tämän(?),''Teidän on aika luovuttaa paikkanne meille.'', uros huudahti ja lähti syöksymään kohti vanhempaa akitaa(?)

Kizuato yritti löytää itselleen sopivaa vastustajaa ja puikkelehti taiustelevien välissä tappaen samalla useita Ohulaisia, hän otti kohteekseen Yukimuran(?) ja lähti syöksymään tätä kohti(?),''Minä olen sinun vastustajasi.'', arpinen majuri sanoi virnistellen ja katsahti viellä joukkoja jotka taistelivat hullun lailla.

Gin & Yukimura & Hatsumomo

Gin tajusi hyökkäyksen alkaneen, ja Kureijin hyökätessä, hyppäsi akita ketterästi sivuun viime hetkellä. Tämän jälkeen Gin yritti tarrautua dobermannia niskasta, ja tehdä tuon kaulaan Neck The Killingin.

Yukimura ei ollut yhtä nopea kuin isänsä, sillä ehti huomata hyökkääjän hiukan liian myöhään. Siksi toinen onnistuikin hyökkäämään hänen kimppuunsa, mutta sekarotuinen loikkasi iskun jälkeen kauemmas, ja katsoi hampaanjälkiä lavassaan. "Senkin pirulainen!" Yukimura ulvahti, ennen kuin syöksyi kohti vastustajaansa, yrittäen heti alkuun iskeä tuota Shiroi Senkolla.

Hatsumomo oli kiitollinen, että Yóu lähti hänen mukaansa. Naaras olisi taistellut itsekin, mutta pentujen takia ei pystynyt. Narttu hölkkäsi niin kovaa kuin pystyi, kunnes yllättäen tunsi kipua vatsassaan. Kaanaankoiran oli pakko pysähtyä, ja irvistää kivusta. Jotain alkoi valua pitkin hänen takajalkojaan, ja Hatsumomo vajosi maahan. "Y-Yóu...ne taitavat syntyä nyt..." Narttu mutisi kivun lomasta.

Yóu, Weed, Kureiji ja Kizuato miritarī.

Weed hyppäsi battogan kanssa vihollisia kohti ja iski siinä monta maahan, hänen ympärilleen alkoi kerääntyä vihollisia ja akita repi näille haavoja saaden kuitenkin niitä itsekkin,''Äh, vastus on kova'', Weed sanoi mielessään ja iski jälleen uuden vihollisen maahan, Weedin kehossa oli jo monta verta vuotavaa haavaa mutta uros kesti ne, hänen vierelleen kaatui taas yksi kuollut Ohun soturi,''Äh, miksi meidän piti joutua nyt tälläiseen tilanteeseen?'', uros kysyi mielessään, häntä alkoi jo väsyttää joten akita hyppäsi vihollisten yli alueelle jossa ei taisteltu.

Yóu uskoi jo että he pääsisivät nopeasti turvaan kun hän kuuli naaraan sanat, ''Mitä, nytkö jo?'', uros kysyi ja riensi naaraan luokse,''Pysy rauhallisena, kaikki menee kyllä hyvin.'', uros sanoi mutta oli hermostunut, hän ei ollut vielläkään tottunut tälläiseen tilanteeseen, uros meni tarkistamaan ympäristön vihollisten varalta mutta palasi pian Hatsumomon luokse, tämä aika oli hermostuttava ja tuntui erittäin pitkältä.

Kureiji väisti nopeasti Ginin hyökkäyksen, tuo onnistui tekemään dobermannille haavan kaulaan mutta ei sen pahempaa eikä haavakaan ollut kovin syvä,''Teit pahan virheen yrittäessäsi tuota.'', vanha dobermanni sanoi ja hyökkäsi Giniä kohti yrittäen iskeä akitaa kuolettavasti, kuitenkin hänen takaansa ilmestyi valkoinen valonvälähdys joka laskeutui Ginin vierelle, se oli verinen Weed joka oli onnistunut tekemään syvän haavan dobermannin niskaan,''Perkeleen pentu!'', vanha koira huusi ja syöksyi väsynyttä Weediä kohti tarkoituksenaan iskeä hampaansa tämän kaulaan.

Apinen majuri huomasi Shiroi senkon myöhässä ja vaikka yrittikin väistää sai pahan haavan kylkeen,''Perkeleen rakki, tapan sinut!'', Kizuato huusi ja syöksyi Yukimuraa kohti iskien terävillä kynsillään toisen otsaa(?), sen jälkeen uros laskeutui sulavasti maahan ja katsoi akitaa,''Sinä ajattelit sitten kuolla, hautaan sinut sitten kun ensin olen syönnyt likaisen lihasi ja jättänyt vain luut jäljelle.''

Gin & Hatsumomo & Yukimura

Gin helpottui, kun Weed tuli auttamaan häntä. "Nyt, poikani. Tehdään siitä loppu!" Akita huudahti, toivoen, että nuorempi ylipäällikkö oli samaa mieltä. Vaikka Gin olikin oikeudemukainen ja reilu taistelija, se ei voinut enää omien arvojensa vuoksi saattaa vaaraan yhtäkään soturia. Kureiji oli koira, joka ei mahdollisuuden saatuaankaan muuttaisi tapojaan. Gin kääntyi nyt kohti dobermannia, joka hyökkäsi hänen poikansa kimppuun, ja yritti iskeä tuota uudelleen samaan kohtaan niskassa.

Hatsumomo vääntelehti kivusta, maatessaan kivisellä lattialla. Kipu oli hirveä, ja koko nartun kehoa särki. "Yóu..minä en pysty tähän!" Hatsumomo ulvoi, kyynelten valuessa pitkin hänen poskiaan. Koumen saattaminen maailmaan oli ollut helppoa ja lähes kivutonta, mutta tämä tilanne oli jotain aivan muuta, johtuen ehkä siitä, että tällä kertaa pentuja oli kaksi eikä yksi.

Yukimura sai iskun otsaansa, ja lensi hiukan taaksepäin. "Helkkari..." Sekarotuinen parahti, veren alkaessa valumaan pitkin sen otsaa ja poskia. "Säästä sanojasi, ja taistele!" Punaturkkinen karjahti, ennen kuin otti vauhtia, ja syöksyi kohti kannibaalien majuria. "Katsotaan, miten purukalustosi jauhaa battougaa!" Yukimura huusi, ja alkoi pyöriä kovaa vauhtia ympäri.

Yóu, Weed, Kureiji, Kizuato miritarī ja Hatsue.

Kureiji onnistui juuri väistämään mutta Gini hampaat viilsivät dobermannin vanhaa haavaa niin että vanha koira mätkähti maahan, hän esitti hetken kuollutta,''Näinkö nopeasti se on ohi?'', Weed kysyi ja tallusti dobermannin luokse varmistamaan asian, sillä hetkellä Kureiji tarttui akitan kurkkuun,''Seuraa minua niin saat nähdä kurjan poikasi kuolevan!'', dobermanni huusi Ginille ja lähti juoksemaan kohti puolta missä oli edessä rotko

''Sinä pystyt kyllä, luotan sinuun.'', sakemanni sanoi Hatsumomolle ja yritti auttaa tätä,''Sinun on pakko.'', uros sanoi viellä kuiskaten, Yóu kuuli taistelunääniä ulkoa mutta ei kiinnittänyt huomiotaan mihinkään muuhun kun Hatsumomoon,''Taistele.'', uros sanoi hiljaa ja varmisti viellä katseellaan ettei paikalle ilmestyisi ketään.

Weed yritti rimpuilla Kureijin otteesta mutta ei ollut päästä irti kunnes nuori chow chow hyökkäsi dobermannia päin,''Kosto siitä että tapoit johtajani!'', pentu huusi,''Riivattu pentu, tuon sinä maksat!'', Kureiji huusi, Hatsue oli saannut haavoitettua hieman dobermannin poskea ja siinä oli vertavuotava haava, Weed oli myös onnekseen päässyt dobermannin otteesta.

Kizuato hymyili kierosti ja väisti juuri ja juuri battogan saaden siitä suuren haavan kylkeensä jossa oli jo valmiiksi haava, haavoittunut majuri oli käymässä uuteen hyökkäyksen kun jostain iskeytyi tämän pään läpi terävä keppi, eräs rivisotilas oli huomannut tilanteen ja oli saapunut viime hetkellä auttamaan, pian paikalle saapui hätääntyneitä vihollisia jotka näkivät kuolleen majurinsa,''Saatte maksaa majurin tappamisesta henkenne!'', viholliset huusivat ja kävivät yhteisvoimin hyökkäykseen kaksikkoa kohti(?)

Gin & Yukimura & Hatsumomo

Gin luuli jo hetken Kureijin kuolleen, mutta kun Weed lähti lähestymään elotonta koiraa, akita luimisti korvansa. "Älä mene sen lähelle, Weed!" Gin ehti huutaa, mutta myöhään. Kureiji otti Weedin otteeseensa, ja lähti juoksemaan karkuun. Gin puri hampaansa tiukasti yhteen, ja lähti seuraamaan toista niin nopeasti kuin kykeni. Minun on pysäytettävä heidät.. Akita ajatteli, ja pohti myös, joutuisiko käyttämään tekniikkaansa, Ginyajirushia, toisen kerran taistelussa elämänsä aikana.

Yukimura oli hengästynyt battougan jäljiltä, eikä tiennyt, kykenisikö enää väistämään Kizuaton hyökkäyksen. Juuri, kun majuri lähti lähestymään häntä, eräs rivisotilas iski arpinaaman kuoliaaksi. Hämmentynyt Yukimura nousi hitaasti seisomaan, ja tuijotti ruumista. "Tämä oli minun taisteluni..." Yukimura sanoi hiukan happamasti, osoittamatta tippaakaan kiitollisuutta. Kun viholliset lähtivät heitä kohti, rivisotilas puuskahti punaturkille takaisin, välittämättä tuon korkeammasta arvosta:"Suu kiinni ja taistele!"

Hatsumomo tajusi jonkin olevan pielessä, kun kipu yltyi, ja ponnistuksista huolimatta pentuja ei alkanut näkyä. Sen sijaan narttu menetti paljon verta, ja oli jo hyvin sekava. Kaanaankoiran oli hankala pysyä tajuissaan, mikä vaikeutti synnytystä entisestään. "Yóu...minä...minä taidan lähteä nyt.." Hatsumomo kuiskasi. Se oli jo varma, ettei pystyisi saattamaan pentuja maailmaan, ja kuolisi siihen paikkaan.

Yóu, Weed, Kureiji ja Hatsue.

Weed puuskutti maassa ja katsoi dobermannia joka lähestyi Hatsueta,''Et koske häneen!'', akita huusi ja syöksyi dobermannia päin pukaten kummatkin alas jyrkänteeltä,''Ei tässä näin pitänyt käydä.'', akita ajatteli pudotessaan, kummatkin molskahtivat voimalla veteen, kureiji onnistui hyppäämään pois vedestä ja katsoi sitten pois etenevää Weediä, uros lähti kiipeämään ylös rinnettä kunnes kuuli äänen takaansa, battoga iski dobermannia voimakkaasti kasvoihin ja dobermanni vieri kivien saattelemana takaisin alas, Weed kiipesi nopeasti ylös ja katsoi sitten alas jyrkänteeltä,''Kuoliko se?'', sitten akita huomasi jotain, Kureiji oli onnistunut väistämään kivet ja oli tarttunut hampaillaan oksaan, verinen dobermanni lähti vihaisena kiipeämään ylös rinnettä, vanha koira ei aikonut kuolla ilman että sai Ginin mukaansa.

Yóu hätääntyi,''Sinä et kuole, et voi nyt jättää minua yksin.'', sakemanni sanoi kyyneleiden valutessa hänen ainoasta silmästään,''Et saa kuolla.'', uros sanoi ja painautui maahan itkien, taistelun äänet eivät vaimenneet vielläkään,''Kuuntele, he taistelevat saadakseen meille paremman tulevaisuuden, myös pennuille.'', Yóu sanoi kyyneleiden pudotessa maahan, ilta alkoi pimeneä jo, , sillä pimeällä käytävälle ei ollut muita kuin he.

Hatsue riensi jyrkänteen reunalle katsomaan mitä kävi, onneksi Weed palasi pian takaisin mutta Kureijikaan ei ollut viellä kuollut,''Sitkeä pirulainen.'', pentu ajatteli, pian dobermanni pääsikin jo takaisin ylös ja meni hyökkäysasentoon,''Olen saannut tarpeekseni teistä Ohun rakeista.'', Kureiji sanoi, hän oli menettänyt battogan takia toisen silmänsä ja hänen kasvoissaan oli suuret ja syvät verta vuotavat haavat.

Gin & Yukimura & Hatsumomo

Gin katseli sivusta, kun hänen poikansa iski Kureijia battougallaan. Hetken näytti jo siltä, että dobermanni oli mennyttä, kunnes Weed osoitti tuota roikkumassa heidän alapuolellaan rinnettä vasten. Ginin ilme synkkeni, ja tämä kääntyi katsomaan poikaansa. "Weed...huolehdi paratiisista, jos en palaa. Sinä olet hyvä johtaja." Akita sanoi, ja perääntyi hiukan kallion kielekkeeltä, ennen kuin otti vauhtia, ja loikkasi siltä alas.

Jos sinuun ei tehoa battouga, niin... Gin ajatteli, ennen kuin alkoi pyöriä ilmassa hiukan battougamaisesti ympäri. Liike oli kuitenkin paljon nopeampi, ja hampaiden kiertäessä ulointa kehää, liike muutti välillä niiden pyörimisen sisemmälle kehälle. Liike alkoi hohtaa Shiroi Senkon tavoin, mutta paljon himmeämmin. Akita tunsi jo nyt kipua kehossaan, sillä joutui keskittämään kaikki voimansa Ginyajirushi -tekniikkaansa. Gin lähestyi nyt Kureijia kovalla nopeudella, eikä enää miettinyt tekniikkansa seurauksia itselleen. Akita oli valmis kuolemaan, jos niin kävisi.

Hatsumomo tärisi ja läähätti paikallaan. Sen silmät pyörivät ympäri, kun kaanaankoira kävi välillä tajunnan rajamailla. Vaaleaturkkinen ei tiedostanut enää mitään, mitä sen ympärillä tapahtui. Hatsumomo vain tunsi lipuvansa hitaasti pois tästä maailmasta, ja kipu laimeni samaan aikaan. "Yóu.." Narttu kuiskasi vielä, ennen kuin arpikasvoisen pää nuokahti vasten rintaa, ja Hatsumomo lysähti kyljelleen.

Sitten tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta. Alkoi kuulua pientä, vastasyntyneiden pentujen vikinää. Hatsumomo avasi varovasti silmiään. "Olenko taivaassa..?" Kaanaankoira kysyi hiljaa, käheällä äänellä. Sen häntä ja takajalat olivat tahriintuneet vereen, mutta nartun kylkeä vasten makasi kaksi vastasyntynyttä pentua, jotka hapuilivat ensimmäistä ateriaansa.

Yóu, Weed, Kureiji ja Hatsue.

Kureiji ei enään välittänyt mitä ympärillä tapahtui vaan eteni vihaisena, kun Gin alkoi tehdä liikettään, dobermanni syöksyi myös akitaa kohti(?), koirat paiskautuivat voimalla yhteen ja putosivat alas(?), dobermanni ei ollut vielläkään kuollut, Ginin isku oli repinyt mukaansa Kureijin ainoan korvan ja paljon ihoa mutta dobermanni jatkoi vain vihan ja hulluuden voimalla, kunnes jostain ilmestyi valonvälähdys joka iski uroksen pään irti, Kureiji kaatui hiljaa kuolleena maahan.

Weed puuskutti maassa Kureijin lähellä, hän ei ollut keksinyt muuta vaihtoehtoa kuin iskeä pää irti,''Se on nyt ohi.'', akita sanoi hengästyneenä ja riensi isänsä luokse(?),''Oletko kunnossa?'', Weed kysyi vanhemmalta akitalta,''Kureiji on kuollut.'', akita sanoi viellä ja ulvoi voiton merkiksi, vihollisarmeija kuuli ulvonnan ja tajusi hävinneensä, heitä oli viellä paljon jäljellä mutta viholliset alkoivat juosta eri suuntiin ja armeija hajosi.

Yóu valvoi vaikka olikin jo ilta, hän ei aikonut nukahtaa nyt, väsymys oli kuitenkin kova ja sakemanni alkoi nukahtaa kunnes kuuli pentujen vikinää,''Mhh, mitäh?'', uros mumisi ja meni katsomaan pentuja, kaksi pientä pentua makasivat emossaan kiinni(?),''Sinä selvisit siitä.'', uros sanoi naaraalle ja pian hän alkoi kuulla voitonhuutoja,''Kumpihan armeija voitti?'', uros mietti mutta keskittyi nyt vastasyntyneisiin pentuihinsa, nyt hänestä oli viimein tullut isä.

Hatsue kattoi peloissaan taistelua ja kun Gin hyppäsi Kureijia kohti, chow chow oli menossa mukaan kunnes huomasi pian jo kahden koiran pudonneen(?),''Ylipäälikkö!'', pentu huusi ja katsahti edelleen pystyssä olevaa mutta hoipertelevaa Kureijia,''Äh, se on liian sitkeä vastus.'', pentu ajatteli ja katsahti Weediä joka iski dobermannin pään irti, se oli nyt ohi, Hatsue lähti astelemaan ''porrasmaisia'' askelmia alas ja meni katsomaan kuollutta Kurejia.

// oho, unohdin Yukimuran äsken //

Gin & Yukimura & Hatsumomo

Gin paiskautui voimalla päin dobermannia, ja putosi loppumatkan alas. Akitan liike jatkoi vielä pyörimistään iskusta huolimatta, ja sen voimasta Gin paiskautui - ei maahan, vaan onnekseen suoraan veteen. Akita oli tajuton, ja tämän huomattuaan punaturkkinen uros syöksyi alas kalliolta, ja molskahti voimalla veteen. Yukimura tarttui isäänsä niskasta, ja veti tuon takaisin rannalle.

Gin ei liikahtanutkaan, eikä akita edes näyttänyt hengittävän. Isku oli aiheuttanut vammoja myös Ginille; akitalla oli ympäri kehoaan viiltohaavoja. "Voi isä..." Yukimura vaikersi, tuijottaessaan elotonta Giniä. Huolestuneena tämä katsoi veljeään.

Hatsumomo siristi silmiään. "Mitä..niinkö?" Narttu sanoi sekavana. Verenhukka oli suuri, ja narttu tarvitsisi nyt paljon lisäenergiaa. "En..taida jaksaa edes katsoa heitä.." Hatsumomo sanoi, ja nyyhkäisi. Kivut olivat hälvenneet, mutta tuntuivat silti vielä pieninä vihlaisuina.

//Muuten, mikäs on Harakirin ja Siwangin tilanne?

Yóu, Weed ja Hatsue.

Weed katsoi isäänsä kyyneleet silmissä,''Sinun ei ole viellä aika kuolla isä.'', Weed sanoi nielaisten, kurkussa tuntui siltä kuin siellä olisi suuri möykky,''Vihollinen perääntyi.'', joku huusi rotkon yläpuolelta,''Hetkinen, en nähnyt Raita taistelun aikana.'', akita sanoi kummissaan, kukaan tuskin tiesi missä nuorempi dobermanni oli, pian alkoi sataa vettä taivaalta mutta ei kovaa vaan rauhallisesti puhdistaen Weedin haavoja, oliko rauha siis viimein palannut paratiisiin.

Yóu asteli naaraan vierelle(?),''Lepää sinä vain, minä kyllä vahdin.'', uros sanoi hymyillen vaikka häntä itseäänkin väsytti, hän halusi kuitenkin katsoa pentuja jotka olivatkin nukahtaneet jo ja tuhisi vanhempiensa vierellä, kaikki oli jo hyvin

Hatsue meni juosten ylipäälikköjen luokse,''Onko ylipäälikkö Gin elossa?'', nuori pentu kysyi surullisena, ''Se on nyt ohi siis.'', pentu sanoi viellä ja kyyneleet alkoivat valua hänen poskilleen, yön äänet kaikuivat solassa, pöllöt huhuili ja kettujakin vilisti ympäriinsä, oli kesä ja oli rauhallista, heitä uhannut vihollinen oli nyt kuollut.

// en ehdi vastaamaan nyt, mutta Siwangin ja Harakirin tilanteen voisi jättää nyt vain auki. Ei sitä koskaan tiedä, mitä pelin tulevaisuudessa tapahtuu (: //

Gin & Yukimura & Hatsumomo

Gin makasi liikkumatta maassa. Yukimura katsoi korvat luimussa isäänsä, joka näytti ihan kuolleelta. "Weed..." Punaturkkinen sanoi epätoivoisena, katsen nuorempaa veljeään. Tarkoittiko tämä nyt siis sitä, että ylipäällikköjä oli enää yksi?

Yhtäkkiä Gin yskäisi vaimeasti. Yukimura hätkähti, ja katsoi isänsä ruumista, joka näytti nyt hengittävän. "Isä!" Yukimura huudahti, kun Gin avasi silmänsä hitaasti räpytellen. Akita tunsi kipua ympäri kehoaan. Se oli saanut Kureijilta iskuja rintansa seutuville, ja loput ruhjeet iskeydyttyään kovalla voimalla joen pohjaan. Vesi oli kuitenkin pehmentänyt laskua sen verran, ettei Gin ollut loukkaantunut kovin pahasti tekniikastaan huolimatta.

Hatsumomo hymyili. Narttu oli heikko, mutta elossa. Kun pennut nukahtivat, kaanaankoira yritti nousta ylös, mutta jalat eivät kantaneet. Hatsumomoa pyörrytti, ja olo oli puolikuollut. "Minulla on nälkä.. Menen metsästämään.." Narttu totesi Yóulle, ja lähti raahautumaan käytävää takaisin päin. Yhtäkkiä Hatsumomo pysähtyi, ja katsoi sitten sakemannia. "Voittivatko Ohun joukot?" Kaanaankoira kysyi.

Yóu, Weed ja Hatsue.

Weed ei tiennyt mitä sanoa, ajatukset vain pyörivät hänen päässään, kun Gin heräsi akita katsoi isäänsä,''Se on ohi nyt, me voitimme, jouduin käyttämään viellä Shiroi senkoa jotta Kureiji kuoli, se oli ainoa vaihtoehto.'', Weed sanoi nielaisten, dobermannin päätön ruumis makasi vähän matkan päässä ja pää vähän kauempana, useita ruumiita makasi Gajyon ympärillä jälleen kerran, mukaan lukien sotilas joka oli auttanut Yukimuraa, suolen pätkiäkin oli joka paikassa.

Yóu hymyili mutta kun naaras ilmoitti että hänellä on nälkä ja menisi metsästämään, sakemanni riensi tämän luokse,''Lepää sinä, minä kyllä metsästän.'', uros sanoi ja lähti astelemaan kohti suuaukkoa,''En tiedä mutta kuulosti siltä että Ohu voitti.'', Yóu sanoi hymyillen, pian hän törmäsikin mentyään ulos yhteen Ohun sotilaaseen joka oli mennyt tarkistamaan ympäristöä sen varalta että jossain oli vihollisia piilossa, rivisotilas tunnisti sakemannin,''Ohu voitti taistelun, Kureiji on kuollut ja kannibaalit hajaantuneet.'', sakemanni hämmentyi koska hän oli luullut että hyökkääjät olisivat Harakiri joukkoineen, sakemanni saalisti peuran jonka raahasi luolalle rivisotilaan kanssa,''Ohu on voittanut taistelun.'', uros sanoi Hatsumomolle.

Hatsue oli surullinen Ginin tilanteesta mutta kun akita heräsi, pentu piristyi hieman,''Kureiji tappoi Malcom herran, sinun ansiosta Weed, saamme taas elää rauhassa.'', pentu kiitti nuorempaa akitaa ja katsoi taivaalle, yö pimeni,''Kaikkien pitäisi varmaan käydä nukkumaan.'', chow chow lisäsi viellä, Weed otti isänsä selkäänsä(?) ja lähti kuljettamaan takaisin ylös.

// ajattelin, että jos saadaan joskus tämä peli taas etenemään, niin Rai, Harakiri ja Siwang voisivat muodostaa jonkun pahiskolmikon tai jotain //

//Pitää vaan kysyä hopsufanilta.

// jep. Toivotaan parasta //

Gin & Yukimura & Hatsumomo

Gin ei vastustellut, kun Weed lähti kantamaan tätä. Uros katsoi Kureijin päätöntä ruumista, ja siristi silmiään. Vaikka vihollisen tappaminen ei ollut koskaan hyvästä, niin ensimmäistä kertaa Gin oli sitä mieltä, että he olivat tehneet täysin oikein.

"Weed.." Gin sanoi heikosti. "Tämä ei ole vielä ohi...ei niin kauan, kun vihollisia on jäljellä..ole valmiina, Weed.." Akita sanoi.

Yukimura tarjoutui raahaamaan ruumiita pois Gajyolta muiden apuna. Se ei tahtonut nähdä niitä ensimmäisenä aamulla, kun nousisi ylös.

Hatsumomo makasi aloillaan, pentujaan katsellen. Se ei nähnyt noiden väritystä kauhean tarkkaan hämmärässä, mutta toinen oli selvästi vähän vaaleampi. Kun Yóu toi hänelle ruokaa, kaanaankoira kävi siihen kiinni ahnaasti, ja repi lihaa kuin viimeistä päivää. Hatsumomo ei turhaan kainostellut tai hienostellut, vaikka olikin narttu. Kun hän oli saanut vatsan täyteen, tunsi kaananakoira saavansa voimansa takaisin pikkuhiljaa, ja nousi täriseville jaloilleen. "Kiitos, rakkaani." Vaaleaturkkinen sanoi hymyillen sakemannille, ja katsoi sitten pentuja. "Eivätkös ne olekin kauniita?" Hatsumomo kuiskasi ihaillen.

Yóu, Weed ja Hatsue.

Weed nyökkäsi isälleen ja laski tämän erääseen luolaan(?), ''Lepää nyt, me kyllä vahdimme.'', akita sanoi ja meni ulos auttamaan ruumiiden kanssa, vaikka Weedinkin haavoihin sattui hän halusi olla mahdollisimman paljon avuksi, akitan kurkussa oli Kureijin jäljiltä muutama ilkeä haava, onneksi hampaat eivät olleet päässyt syvemmälle, muuten nuori akita olisi luultavammin kuollut,''Yukimura!'', Weed huudahti yrittäessään löytää isoveljensä, pian hän saavuttikin ruskean akitan(?),''Oletko sinä kunnossa?'', uros kysyi.

Yóu hymyili eikä välittänyt naaraan ruokailutavoista koska tiesi että tällä oli kova nälkä,''Ovat ne, en olisi uskonut että saisin kaksi näin kaunista jälkeläistä, tarkistitko niiden sukupuolet?'', uros kysyi, hän ei välittänyt siitä kumpia pennut oli mutta halusi kuitenkin tietää, pian toinen pennuista heräsi ja avasi silmänsä vikisten sitten pienesti yrittäen saada ravintoa,''Ovatpa ne nälkäisiä.'', sakemanni naurahti pienesti,''Tuo herännyt pentu muistuttaa kovasti minua.'', sakemanni naurahti viellä kerran.

Hatsue meni lähimmän puun luokse makoilemaan, hän ei onneksi ollut haavoittunut koska ei ollut saannut vihollisia niskaansa, pentua kuitenkin säälitti kuolleiden omaisten kohtalo, taas jouduttiin hautaamaan useita hyviä sotilaita, tai siis mitä niistä oli jäljellä.

Blue

Blue oli seurannut verinäytöksen alusta loppuun metsästä käsin. Blue oli tullut vilkaisemaan ohun tilannetta blue oli seuraillut myös monia pikkulaumoja. Blue ajatteli viipyvänsä vain hetken ettei vain tulisi huomatuksi. Hetken blue nauroi hetken iloisena kunnes tajusi ettei gin kuollutkaan. Syy miksi blue tarkkaili laumoja oli se että kun sota joskus iskee blue tietäisi kenen riveissä kannattaisi taistella. Viimeiset 2kuukautta blue oli harjoitellut tekniikoita ja myös lihasta oli kertynyt lisää. Bluen kuoluttaa itseään hyväksi salamurhaajaksi. Blue mietti missä nuori doberman nimeltä rai oli. Rain blue tapasi vain vilaukselta kun hän haki kureijin ja muut kannibaalit turvaan. Bluen ja ganrikin juokon hyökkäykseltä. Blue jäi katselemaan tulannetta mielenkiinnolla samalla hän toivoi ettei tulisi nähdyksi. Jonkin ajan kuluttua blue oli lähtemässä kunnes hän kuuli tutun äänen. "Blue miksi hylkäsit meidät?" Blue kääntyi ja näki igorin ja sergeyn. Igor ja sergey kävivät blueen käsiksi. Sergey tarttui bluen kurkkuun kiinni hampaillaan. Igor kaatoi blue maahan ja nyt kummatkin viiltelivät ja raatelivat bluea. Sitten metsästä saapui 10koiraa lisää jotka blue oli myös ulos laumasta. He kävivät kiinni blueen. Vaikka sininen lihaskimppu pyristeli vastaan se ei tuottanut tulosta. Kunnes blue sai ravisteltua koirat irti itsestään. "Idiootit tästä maksatte". Blue sanoi hiljaa sillä ei halunnut ohulaisten puuttuvan taisteluun. Nyt blue lähti hyökkäykseen ja hetkessä jäljellä oli enää vain igor ja sergey. "Blue elä tapa meitä ole kiltti." Kaksikko aneli armoa. Juuri kun sergey oli alkamassa huutaa blue tarrasi tämän kurkkuun ja repi sen auki. "Saat elää yhdellä ehdolla soluttaudut ohuun weed ei välttämättä tunnista sinua vaikka onkin sinut nähnyt." Blue tokaisi "hyvä on menen sinne hiljaa ja yritän pysyä poissa weedin luonta." "Niin juuri ja ainakun on tilaisuus tapa rivisotilaita ja piilota ruumiit." Blue käskytti jonka jälkeen igor hiipi muitten ohulaisten sekaan hyvin epävarmana. //blue poistuu//

Gin & Yukimura & Hatsumom & Kurotora & Shorutora

Gin makasi hiljaa, yrittäen nukkua. Akita tunnusteli kehoaan, ja oli tyytyväinen siitä, ettei ollut murtanut luita. Vesi oli pehmentänyt pudotusta onneksi sen verran. Silti ympäri harmaaturkkia oli useita viiltohaavoja, joista muutamat olivat ilkeän näköisiä. Lisäksi Gin oli armottoman väsynyt, ja tiesi, että hänen oli levättävä ainakin muutama päivä, jotta voisi taas liikkua normaalisti. Olet poissa Kureiji...mutta missä sinä piileskelet, Harakiri? Akita ajatteli itsekseen. Se oli kyllä tietoinen myös Rain olemassaolosta, ja toivoi, ettei kaksikko liittoutuisi yhteen. Se ei ollut vielä tavannut nuorempaa dobermannia, ja pahoin pelkäsi tuon olevan vielä enemmän voimissaan kuin isänsä.

Yukimura saapui luolaan isänsä luo. "Hitto, tämä on ihan karseaa." Yukimura tokaisi tympääntyneenä. "Vihollisia lappaa ovista ja ikkunoista ja taas Gajyon edusta on täynnä lahdattuja sotureita. Paratiisista ei ole tietoakaan!" Punaturkkinen puuskahti, ja asettui makaamaan. Gin vain hymähti sen merkiksi, että oli samaa mieltä, ummistaen sitten silmänsä.

Hatsumomo hymyili sakemannille, ja katsoi sitten pentua. "Niin on..ja toinen on vähän vaaleampi.." Narttu totesi, ja antoi sitten pentujen käydä ruokailemaan. "Ne ovat molemmat poikia." Hatsumomo totesi, ja katsoi sitten kaksikkoa.

Kurotora ja Shorutora kuljeskelivat rinnakkain, ja siirtelivät ruumiita pois tieltä muiden soturien kuljetettavaksi. Valkoinen kai huomasi pian metsästä ilmestyneen, hiukan epävarman näköisen koiran, ja katsoi tuota kummeksuen. Kukahan hän on..? En ole nähnyt aiemmin.. Shorutora ajatteli, mutta hänen ajatuksensa keskeytyi, kun Kurotorakin huomasi Igorin. "Sinä siellä, tee jotain äläkä vain seisoskele! Eivät ruumiit itsekseenkään katoa." Tumma kai ärähti, ja jatkoi työskentelyään.

Yóu, Weed ja Hatsue.

''Haluan antaa tuolle minun näköiselleni nimeksi Samuel.'', sakemanni sanoi hymyillen katsoessaan pentuja, oli ihmeellisen rauhallista vaikka Gajyolla oltiin juuri käyty taistelu,''Ei varmaan kannata viellä jatkaa matkaa Gajyolle.'', uros sanoi koska ei halunnut pentujen näkevän kaikkia niitä ruumiita mitä siellä viellä makasi,''Kannibaalit tappoivat Malcomin, mutta nyt heidät on onneksi voitettu.'', sakemanni lisäsi viellä.

Weed meni raahaamaan ruumiita pois, hän halusi itsekkin osallistua siihen jotenkin, hän vilkaisi rotkoon, Kureijin ruumis oli siellä edelleen vaikka akita ei nähnytkään sitä niin ylhäältä, jossain makasi viellä elossa oleva soturi, Weed riensi auttamaan tätä,''Ei teidän tarvitse tuhlata aikaanne minuun ylipäälikkö, aikani on tullut ja olen onnellinen kun sain kuolla Ohun puolesta.'', soturi sanoi, se oli eräs vanha sotilas joka oli taistellut Akakabutoakin vastaan rivisotilaana ja selvinnyt siitä sodasta, soturi kuoli lopulta vammoihinsa.

Hatsue käveli ruumiiden vieressä yrittäen löytää edes yhden elossa olevan, hän ei niitä kuitenkaan löytänyt joten hän lähti astelemaan metsää, aikansa tarvottuaan hän haistoi tutun hajun, hän puikahti luolaan missä Yóu ja Hatsumomo oli pentujen kanssa,''Ihmettelinkin miksi teitä ei näkynyt taistelussa, voiko tulla peremmälle?'', kiinanpystykorva kysyi.

Hatsumomo

Vaaleaturkkinen hymyili Yóun näköiselle pennulle lämpimästi. "Samuel on oikein hyvä nimi..." Hatsumomo totesi, ja siirsi sitten katseensa hitaasti vaaleampaan pentuun. "Sinustakin tulee isäsi tavoin komea uros, kuten veljestäsikin.." Hatsumomo sanoi pennulle, ja tönäisi tuota hiukan kuonollaan. Pentu vingahti, ja ryömi lähemmäs emoaan. "Tahtoisin antaa tämän pennun nimeksi Yoel...se muistuttaa hiukan Yóuta, ja sointuu hyvin Samuelin kanssa.." Hatsumomo sanoi, ja katsoi sitten puolisoaan hymyillen.

Pian Hatsue saapui luolaan, ja kysyi lupaa käydä peremmälle. "Tule vain." Naaras kehotti, ja katsoi sitten pentuja. Pian kaanaankoira sai idean. "Kuules Hatsue...vaikka oletkin vielä nuori, niin minulle olet todistanut soturin taitosi ja urheutesi pelastamalla minut, kun Harakiri ja Siwang hyökkäsivät Nagasakissa.." Hatsumomo sanoi, ja sai hiukan kylmiä väreitä ajatellessaan välikohtausta. "...haluaisitko sinä ruveta kummiksi Yoelille ja Samuelille? Se olisi kiitos siitä, että he ovat nyt tässä.." Naaras sanoi, ja katsoi sitten kysyvästi Yóuta, kävisikö se myös hänelle.

Yóu, Weed ja Hatsue.

Weed asteli takaisin Gajyon päälle ja laski katseensa kohti metsää jossa näki liikettä,''Isä, meillä on vieraita!'', akita huusi, metsästä asteli noin 6 päinen joukko jota näytti johtavan melko suurikokoinen ruskea tanskandoggi, tanskandoggi siirsi rauhallisen katseensa Weediin,''Sinäkö olet ylipäälikkö Weed?'', tanskandoggi kysyi nostaen hieman kulmiaan,''Kyllä olen, millä asialla te liikutte?'', jättiläinen naurahti ja vastasi,''Tulimme liittymään teihin.''

Yóu hymyili nähdessään Hatsuen,''Kyllä se minulle ainakin käy, olet ollut suureksi avuksi pienelle perheellemme ja olet melkein samaa perhettä, lähdemmehän me kaikki samasta maasta.'', Hatsue oli kertonut sakemannille aiemmin syntyneensä Kiinassa

Hatsue hymyili,''Tietysti haluan, se olisi suuri kunnia.'', chow chow meni lähemmäksi pentuja ja Samuel näykkäisi hellästi tätä kuonosta,''Heh, aivan kuin olisin jo aikuinen.'', Hatsue sanoi naurahtaen.