Kertokaamme tarinamme jälkipolville (Avoin kaikille.)

Gin & Yukimura & Hatsumomo

Yksi sotureista oli tullut kertomaan Ginille tuntemattomasta koirasta, joka oli halukas liittymään. Harmaa akita oli loukkaantumisestaan huolimatta kävellyt hitaasti poikansa Yukimuran luolalle, joka nyt katsoi isäänsä lievästi järkyttyneenä. "Isä...sinun pitäisi levätä.." Punaturkkinen sanoi, mutta Gin vaiensi tämän katseellaan, ja astui peremmälle. "Ulkona on joku...minä en voi mennä näyttäytymään tässä kunnossa...mutta haluan sinun hoitavan asian minun puolestani...kuuntele..." Gin sanoi, asettuen makaamaan, ja sanellen sitten pojalleen asioita, joita halusi tulokkaalle kertoa.

Yukimura hölkkäsi ulos, ja loikki sitten sulavasti Gajyon laelle veljensä vierelle. "Hyvää iltapäivää." Yukimura aloitti, ja katsoi sitten Weediä. "Isä pyysi tulemaan puolestaan.." Punaturkkinen sanoi, ennen kuin keskitti taas huomionsa tanskandoggiin. "Asiani tulee suoraan ylipäällikkö Giniltä." Yukimura jatkoi, pitäen jälleen pienen tauon. "Uudet liittyjät ovat enemmän kuin tervetuloa. Mutta isäni, tarkoitan siis, ylipäällikkö Ginin toive on se, että te siirrytte Futago-solan rajalle. Tulokkaat otetaan vastedes vastaan siellä. Turvallisuussyistä, ymmärrättehän." Yukimura kertoi. "Pahoittelen käytäntöjä, mutta teidän on siirryttävä sinne. Tulemme ottamaan teidät vastaan myöhemmin, ja voimme keskustella lisää." Punaturkkinen sanoi, ja ajatteli mielessään pahoitteluja, joita hän ei edes tarkoittanut. Yukimura kuitenkin kertoi ilmoituksensa sanasta sanaan suoraan isältään.

Hatsumomo katsoi hymyillen pentuja, sitten Youta ja Hatsueta. "Onneksi he ovat kunnossa..." Naaras totesi, ja sitten tämän hymy hyytyi. "Missäköhän muut laumasta ovat..heistä tuskin kovinkaan moni selvisi.." Narttu sanoi huokaisten.

Suzaku

Huskyuros rynnisti kovaa vauhtia kohti Gajyota perässään tämän 200-päinen armeija. Nämä olivat olleet matkalla kohti Aomoria, mutta matkanvarrella yksinäinen kulkija oli ilmoittanut näille, että Ohussa käytiin sotaa. Yksi asia kuitenkin hämäsi Suzakua; Miksi ei kuulunut taistelun ääniä?

Vuorilinna lähestyi, ja pikkuhiljaa alkoi näkyä paljon ruumiita. "Mitä perhanaa? Näin paljon ruumiita." Suzaku totesi ääneen. Näitä vastaan tuli vielä muutama toivoton kannibaali, mutta komentajansa menettäneenä niistä ei ollut vastusta. Suzaku käski joukkojensa auttaa hautaamisessa ja lisäksi hankkimaan taistelun uuvuttaneille joukoille syötävää. Hokkaidon herra itse jatkoi matkaansa Weedin hajun suuntaan. Ruumiita oli vielä paljon, ja näky oli kolkko.

"Ylipäällikkö!" Suzaku avasi suunsa nähdessään Weedin. "Me Kitamin huligaanit myöhästyimme itse taistelusta, mutta luulisin että voimme olla avuksi hautaamisessa."

Yóu, Weed ja Hatsue.

Tanskandoggi nyökkäsi,''Olen pahoillani jos rikoin jotain sääntöä kun tulin rajojen sisäpuolelle ilman lupaa, niin muuten, nimeni on Shiroki.'', suuri koira lisäsi viellä ja lähti tallustamaan kohti rajaa, Weed nosti hämmentyneenä kulmiaan,''Isoveli, eikö hän sinustakin näytä ihmeen tutulta?'', akita hiukkasi veljelleen mutta pudisti sitten päätään,''Sen on oltava vain sattumaa.'' Weed sanoi hiljaa ja meni sisälle Gajyoon isänsä luokse, sitä ennen kuitenkin hän nyökkäsi myöntävästi Suzakulle. samalla rajan lähettyville kuului hiljaista puhetta,''He eivät aavistaneet mitään, suunnitelma alkoi hyvin.'', Shiroki sanoi virnistäen ja meni odottamaan rajalle.

Yóu hymyili mutta kun Hatsumomo otti puheeksi heidän laumansa jäsenet, sakemanni alkoi miettiä, hän ei ollut nähnyt heitä sitten Nagasakin kaaoksen jälkeen,''En itsekkään tiedä, en nähnyt heitä Nagasakin tapauksen jälkeen, he varmaan pakenivat eri suuntiin, hmm minulla on asiaa ylipäälikölle, Hatsue, saat nyt suuren tehtävän, vahdi heitä sillä välin kun käyn Gajyolla, pentu nyökkäsi ja uros asteli pois käytävästä, uros asteli Gajyolle ja huusi,''Haluaisin puhutella jompaa kumpaa ylipäälikköä.''

Hatsue meni istumaan Hatsumomon viereen(?) suojellakseen näitä siltä varalta jos käytävälle ilmestyisi vihollisia, onneksi mistään ei ainakaan kuulunut vihollisten ääniä,''Rauhallista.'', chow chow ajatteli hymyillen.

Gin & Hatsumomo & Yukimura

Hatsumomo katsoi Yóun perään, muttei sanonut mitään. Sen sijaan se kääntyi katsomaan nyt Hatsueen, joka totesi maan alla olevan melko rauhallista. Kaanaankoira nyökkäsi, ja katsoi sitten hymyillen Yoelia, joka kömpi lähemmäs Hatsueta, ja yritti kiivetä tuon etukäpälän päälle (?).

Yukimura katsoi Weediä, ja siristi sitten silmiään. "Hmm..olet oikeassa..noh, tanskandoggeja on nyt rampannut täällä kohta enemmän kuin sakemannien sukulaisia. Hougen...ja se Akuma.." Yukimura naurahti huolettomasti. Vaikka jokin tulokkaan verestävissä silmissä saikin sekarotuisessa hiukan kylmiä väreitä aikaan, niin punaturkkinen ei tahtonut tuomita ketään ensinäkemän perusteella.

Yhtäkkiä joku puhui heidän suuntaansa, ja Yukimura kohdisti katseensa sakemanniin, jonka tunnisti Yóu -nimiseksi koiraksi. "Weed jaksaisi varmaan paremmin. Isä on lepäämässä." Yukimura sanoi, mutta alapuolelta kuuluva, hiukan vaivalloinen rykäisy sai uroksen hätkähtämään, ja kiinnittämään katseensa harmaaseen akitaan, joka seisoi Gajyon luolan suulla. "Weedin täytyy huolehtia asioista täällä...minä otan hänet vastaan.." Gin sanoi, katsoen sitten sakemannia, ja nyökäten Yóuta seuraamaan perässään luolaansa.

Yóu, Weed ja Hatsue.

Sakemanni lähti seuraamaan Giniä ja alkoi selittämään asiaansa,''Ensinnäkin, olen pahoilani etten osallistunut äsken käytyyn taisteluun, minusta tuli juuri isä, toiseksi, minulla on huonoja uutisia liittyen Harakiriin.'', uros otti hieman taukoa ja jatkoi,''Hän on liittoutunut jälleen veljeni kanssa ja olen kuullut että veljeni on alistanut kotikoiria heidän laumaansa, he vahvistuvat jälleen herra ylipääälikkö.''

Weed lähti menemään kohti rajaa voidakseen keskustella uusien tulokkaiden kanssa, pian hän saapuikin rajalle ja huomasikin tanskandogin odottavan siellä seuraajiensa kanssa,''Haluatte siis liittyä meihin, ymmärrätte kai sitten ettemme suvaitse turhaa tappamista, ettekä saa päästää ketään ulkopuolista lähellekkään Gajyota, tuliko selväksi?'', Weed kysyi ja tanskandoggi nyökkäsi,''Haluan että puhutte viellä isäni kanssa.

Hatsue hymyili ja antoi Yoelin kiivetä etutassunsa päälle hymyillen samalla pennulle,''He ovat suloisia.'' chow chow sanoi hymyillen naaraalle,''He saavat hyvän kasvatuksen kun heillä on niin hyvät vanhemmatkin.''

Gin & Yukimura & Hatsumomo

Ginin kasvot olivat tyynet, vaikka sisältä akita olikin huolestunut. "Paratiisia koetellaan koko ajan enemmän ja enemmän. En tiedä, kauanko sen puolustus enää kestää." Gin sanoi, ja nosti sitten katseensa sakemanniin. "Kiitos tiedosta. Meidän on tiukennettava turvatoimia jälleen, ja pidettävä puolustus kasassa. Uusia sotureita tarvitaan, mutta luulen, että Harakirikin joutuu vielä hetken keräämään joukkojaan. Ainakin toivon niin. "Gin totesi.

Yukimura seurasi veljensä perässä jututtamaan tulokkaita. Punaturkkinen katsoi hiukan epäluuloisena joukkoa, etenkin sen johtajaa, muttei sanonut mitään. Kun Weed ilmoitti, että Gin tulisi vielä tapaamaan heitä, Yukimura nyökkäsi. "Hän saapuu todennäköisesti aamulla. Hänellä on kiireitä." Punaturkkinen sanoi. Se meni lupaamaan asian Ginin puolesta, muttei uskonut sen haittaavan. Sitä paitsi toinen ylipäälliköistä ei saisi näyttää liian heikolta tulokkaiden silmissä, sillä se olisi vaarallinen tieto mahdollisille vihollisille.

Hatsumomo hymyili nuoren uroksen kehuille. "Kiitos, Hatsue. Sinäkin tulet kyllä antamaan osasi pentujen elämässä, ja vaikuttamaan siihen varmasti yhtä positiivisesti." Kaanaankoira vastasi.

Yóu, Weed, Hatsue ja Shikori.

Weed jäi hetkeksi juttelemaan tulokkaiden kanssa mutta poistui pian paikalta, vartijat jäivät siihen tarkkailemaan tulokkaita Yukimuran kanssa(?), nuori akita asteli takaisin Gajyon sisälle ja meni makaamaan omaan luolaansa, uros ei halunnut ajatella nyt vihollisia koska oli juuri taistellut ja joutunut iskemään vihollisten johtajan pään irti, tulokkaiden johtaja kuitenkin pyöri Weedin mielessä mutta akitan mieleen ei iskenyt ketä tanskandoggi muistutti.

Shikori hymyili leveästi ja ilmoitti vartijoille että hänellä oli seuraajilleen yksityisasiaa, joukko asteli hieman syrjemmälle ja Shikori aloitti,''He eivät tunnu vielläkään epäilevän mitään, jos emme jää kiinni, voin viimein kostaa nille isäni kuoleman, he saavat maksaa teoistaan.'', tanskandoggi naurahti ja he palasivat sitten vartijoiden luokse.

Yóu katsoi ylipäälikköä,''Anteeksi herra mutta minun on nyt poistuttava, perheeni odottaa minua, ai niin, jos aion voittaa veljeni, minun pitää oppia eräs tekniikka, hän on liian vahva taistelija ja uskon ettei veljeeni pure muu kuin battouga, tiedän tiedän, sitä ei luultavasti opeteta meille rivisotilaille mutta jos saisin luvan edes kehitellä sen kautta oman tekniikan mutta joka muistuttaisi battougaa, osaan kyllä harjoitella sitä ilman opetusta koska olen nähnyt ylipäälikkö Weedin käyttävän sitä.''

Hatsue kuunteli siltä varalta että sakemanni palaisi,''Mikäköhän siellä kestää?'', nuorukainen ajatteli ääneen ja alkoi vähän jo hermostua mutta rauhoittui kun katseli pentuja,''Minäkin olen vasta pentu joten muistan elävästi kun olin tuollainen pikkuinen.'', Hatsue sanoi naurahtaen.

''Käykö sulle jos Yóu opettelisi battougan?

// minun puolestani Yóu saa kehitellä siitä jotain omaa (: //

Gin

Akitan ilme oli vakava sen kuunnellessa Yóun sanoja. Kun toinen puhui battougasta, Ginin korvat värähtivät. Harmaan uroksen katse muuttui sekunnin murto-osan ajaksi jäätävämmäksi, mutta lopulta pehmeni takaisin neutraaliin ilmeeseen. Gin pudisteli päätään. "Meidän sukumme velvollisuuksiin kuuluu pitää battouga omanamme. Emme saa levittää sitä eteenpäin. Battougamme ei ole mikä tahansa tekniikka." Gin aloitti. "Se on levinnyt jo liian paljon ulkopuolisten käyttöön. Vaikka tiedän, ettet sinä käyttäisi sitä väärin, en voi luvata sitä sinulle." Gin sanoi, ja sen äänestä oli jo kuultavissa pieni pahoittelu.

Hetken aikaa Gin piti tauon, kunnes katsoi taas Yóuta. "En voi kuitenkaan estää sinua opettelemasta sitä itse, vaikka toivonkin, ettet tekisi sitä. Mutta vaikka aikoisitkin opetella battougaa, niin muista, ettei sen oppiminen ole yksinkertaista. Se voi olla myös hengenvaarallista." Gin sanoi, ja nousi hitaasti ylös. "Jos kuitenkin tahdot, voin valvoa opetteluasi. En anna sinulle neuvoja, sillä se on sääntöjemme vastaista, koska et kuulu sukuumme, mutta voin varmistaa, ettet vahingoita itseäsi." Gin ehdotti, ja kevyt hymy välähti sen kasvoilla. Gin tiesi, että Siwang oli suuri uhka Harakirin ohella, ja jos tämä oli ainoa mahdollisuus päästä hänestä eroon, Gin ei aikoisi jättää sitä käyttämättä.

Yóu, Weed, Hatsue ja Shikori.

Sakemanni nyökkäsi sen merkiksi että ymmärsi,''Liittolaisena Harakiri ja veljeni ovat entistä vahvempia, jos kuolen sodassa, pidättehän huolen perheestänik,kasvattakaa pentuni niin että he saavat kuulla teoistani, en aio kuolla ennenkuin kukistan veljeni.'', uros lisäsi ja poistui luolasta hieman hankalasti koska oli kolmijalkainen, harjoittelusta tulisi vaikeaa,''Aloitan harjoitukset huomenna jos käy!''', sakemanni viellä sanoi ennenkuin poisui, hän palasi käytävälle hymyillen,''Tiedän keinon kukistaa pikkuveljeni, mutta siitä tulee vaarallista.''

Weed ei saanut nukuttua koska ajatukset pyörivät päässä,''Mmmh.'', akita hätkähti yhtäkkiä hereille,''Voisiko hän olla....'', akita pudisti ajatuksen päästään ja meni isänsä luokse(?),''Meidän on parasta pitää tulokkaissa olevaa tanskandoggia silmällä, en luota sihen.'', Weed sanoi hieman pelokkaan näköisenä.

Shikori kyllästyi odottamiseen ja päätti vähän jaloitella jättäen muut hetkeksi yksin, hän asteli paikalle jossa hänen isänsä oli joskus taistellut ja haisteli ilmaa,''Lupaan kostaa heille kuolemasi vaikka se veisi oman henkeni.''

Hatsue huokaisi nähdessään Yóun tulleen takaisin,''Mitä, oletko, minkä?'', sakemanni ei vastannut viellä ja chow chow alkoi turhautua jännityksen takia,''Kerro jo.'', sakemanni huokaisi ja sanoi,''Alan huomenna harjoittelemaan erästä tekniikkaa.''

Gin & Yukimura & Hatsumomo & Tesshin

Gin katsoi Yóuta, ja nyökkäsi hyväksyvästi hymähtäen tuon perään. Akita asettui sitten makaamaan paremmin, ja ummisti silmänsä.

Yukimura työskenteli muiden apuna ulkona. Koko Gajyon edusta oli jo siistitty, ja paikka alkoi näyttää taas kotoisalta. Punaturkkinen puuskahti väsymyksestä, peitettyään viimeisenkin hautakuopan, ja palasi sitten ruokailemaan. Urosta väsytti, sillä hän ei ollut nukkunut koko yönä. Aamu alkoi jo pikkuhiljaa valjeta puiden takaa, mutta Yukimura päätti mennä lepäämään heti syötyään.

Hatsumomo hymyili chow chowille, ja katsoi sitten Yóuta, joka palasi takaisin. Kun sakemanni kertoi alkavansa harjoittelemaan jotain tekniikkaa, Hatsumomon ilme muuttui huolestuneeksi. Se ei tahtonut Yóun kuolevan. Vaikka aiemmin Hatsumomo oli hyvin kylmäluontoinen ja arvaamaton, puoliso ja jälkeläiset olivat saaneet sen pehmenemään huomattavasti.

Aamun valjettua Tesshin oli kuljeskelemassa Gajyolle päin tapaamaan ystäviään. Koga liikkui puissa hiljaa, ja törmäsi tulokkaisiin. Tesshin pysyi hiiren hiljaa oksistossa, tarkkaillen Shikoria, joka puhui itsekseen jotain. Tesshin yritti höristellä korviaan, muttei kuullut tanskandoggin sanoista mitään. Koga pudottautui alas puusta, katsoen Shikoria ilmeettömänä. "Tämä on kiellettyä aluetta tuntemattomilta. Kuka oikein olet?" Tesshin kysyi, sillä ei voinut olla varma, oliko toinen vihollinen.

Gin heräsi hätkähtäen Weedin sanoihin. Koska nuoremman ylipäällikön ilme oli pelokas, Gin nousi oitis ylös. "En ole vielä nähnyt häntä. Aion mennä tapaamaan häntä tänään, kunhan olen peseytynyt. Tule mukaan, jos tahdot." Gin sanoi, muttei jäänyt odottamaan vastausta, vaan käveli Gajyon käytävällä olevan vesinoron luo, ja työnsi päänsä sen alle. Kylmä vesi virkisti, ja samalla puhdisti kuivuneet veritahrat akitan turkista. Ginin lihaksia särki, mutta uros tunsi voivansa paremmin kuin eilen. Akita kastautui kokonaan veden alla, ennen kuin käveli ulos ja ravisteli turkkiaan. Gin päätti syödä vielä ennen lähtöä, ja otti itselleen lihaa eilisen saaliista.

Yóu, Weed, Hatsue ja Shikori.

Tanskandoggi säpsähti vähän kun Tesshin saapui hänen luokseen,''Rauhassa, olen tullut liittymään Ohun laumaan, lähdin kävelylle siksi aikaa kun odotan ylipäälikkö Giniä, minun pitäisikin varmaan palata ystävieni luokse.'', Shikori sanoi ja lähti tallustamaan takaisinpäin, pian hän saapuikin rajalle ja istahti muiden viereen odottamaan ylipäälikköä, tanskandoggi höristi korviaan kuullakseen läheneviä ääniä.

Sakemanni yritti rauhoitella naarasta,''Teen kaikkeni että selviän, en aio kuolla näkemättä pentujeni kasvamista, aion kuolla vasta sitten vanhana.'', uros sanoi hymyillen ja katsoi Samuelia joka ryömi hänen jalkojensa juureen, sakemanni hymyili onnellisena.

Weed nyökkäsi ja lähti tallustamaan edeltä rajalle, pian hän näkikin jo koiria ja jäi istumaan tanskandogin eteen rauhallisen näköisenä,''Isä tulee pian.'', akita sanoi koirille ja katsahti taakseen huokaisten.

Hatsue hymyili sakemannille ja nyökkäsi,''Toivottavasti tosiaan selviät, pennut tarvitsevat isäänsä.'', chow chow painoi päänsä maata kohti mutta nosti lian taas katseensa urokseen.

Gin & Hatsumomo & Tesshin

Tesshin katsoi Shikoria hiukan epäilevästi, muttei vastannut mitään. "Selvä on sitten." Koga sanoi lopulta, ja loikkasi takaisin oksistoon, lähtien etenemään Gajyolle. Kun hän saapui sinne, rivisotilaat ilmoittivat Ginin jo lähteneen. Pahus, kuljimme ristiin. Tesshin totesi, mutta päätti jäädä Gajyolle odottamaan akitaa.

Gin käveli rauhallisin askelin kohti rajaa. Hänellä oli tavallisuudesta poiketen mukanaan muutama vartija, sillä akita oli vielä hieman heikko. Silti ulospäin Ginin puhtaasta turkista ja tyynestä katseesta ei voinut päätellä mitään. Akita huomasi pian kauempana poikansa, ja sai sitten näköpiiriinsä Shikorin.

Akuma... Gin hätkähti nimeä, joka tulvahti jostain hänen päähänsä. Akitan katse ei kuitenkaan värähtänytkään. Se tarkkaili Shikoria hetken, päättäen olla luottamatta ennakkoluuloihinsa. Silti Gin päätti pitää varansa, ja ottaa tanskandoggista selvää hienovaraisesti. Tuskin toinen oli mitään sukua aiemmalle valkoiselle paholaiselle.

"Päivää." Gin aloitti, pysähtyen Shikorin eteen. Toinen oli huomattavasti suurempi, mutta Gin ei tuntenut itseään heikommaksi. "Olen Ohun toinen ylipäällikkö. Nimeni on Gin. Sinä olet siis Shikori, joka on laumoineen tullut liittymään Ohun sotureihin?" Akita kysyi.

Hatsumomo hymyili Hatsuen sanoille hiukan huolissaan, ja katsoi sitten lämpimällä katseellaan Samuelia, joka pyöri isänsä jaloissa.

Yóu, Weed, Hatsue ja Shikori.

Kun Gin saapui, tanskandoggi silmäili akitaa ja hymähti, ''Kyllä olen, sukulaisiani on taistellut tällä tantereella aikoja sitten.'', Shikori vastasi Ginille, hän ei aikonut kertoa akitalle isästään ainakaan viellä,''Minulla on kaunoja Harakiriä kohtaan, isäni kuoli teidän välisessä sodassanne.'', jätti kertoi kuitenkaan paljastamatta enempää.

Weed oli itsekkin edelleen paikanpäällä ja kuunteli tanskandogin kertomusta, häntä alkoi epäilyttää mutta päätti että yrittäisi luottaa tulokkaaseen,''Säännöt ovat varmaan jo selvät sinulle, isä päättää otetaanko me sinut laumaan, minä poistun.''

Sillä välin, paikalle oli taas ilmestynyt ihminen, miehen kasvot oli peitetty ja hänellä oli musta takki päällään, miehellä ei ollut asetta mukana mutta hän tuntui etsivän jotain, hän käveli juuri silloin luolan jossa Yóu ja muut olivat, sakemanni oli juuri menossa ottamaan raikasta ilmaa kun näki miehen, mies otti hupun pois ja naamaa suojaavan naamion myös, uros tunnisti miehen heti ja niin oli mieskin tunnistanut kolmijalkaisen saksanpaimenkoiran.

Hatsue kömpi myös luolasta katsomaan mitä ulkona tapahtui ja tunnisti heti miehen, mies oli Tamaji joka oli saapunut tutkimaan metsää sen varalta että voisi estää salametsästyksen jota oli seudulla alkanut tapahtumaan.

Gin & Hatsumomo

Gin kuunteli Shikoria, ja nyökkäili tuon vastaukselle. "Niin. Useimmilla meistä on jokin syy tuhota Harakiri ja hänen laumansa. Apua tarvitaan todella, ja olen kiitollinen siitä, että suostut auttamaan meitä." Akita kertoi, ja väläytti kevyen hymyn. Se pohdiskeli hetken, oliko kyseessä Akuman sukulainen, kun toinen mainitsi isänsä kuolleen Harakirin ja heidän välisessä sodassa. Se sai Ginin hiukan epäileväiseksi, sillä olihan Akuman kuolema heidän kontollaan. Kuitenkin, koiria oli satoja, tuhansia. Kuka tahansa tanskandoggeista saattoi olla Shikorin isä.

"Toivotan sinut tervetulleeksi laumaan. Pahoittelen käytäntöjämme, mutta emme voi päästää sinua ja laumasi jäseniä tämän lähemmäs. Turvallisuussyistä, ymmärtänet varmasti, kun itsekin olet oman joukkosi johtaja." Gin kertoi, ja katsoi sitten tanskandoggia silmiin vakava, mutta ystävällinen ilme kasvoillaan.

Hatsumomo katsoi, kun Yóu ja Hatsue menivät ulos luolasta. "Mihin menette?" Kaanaankoira kysyi. Se ei itse voinut vielä poistua luolasta, sillä sen oli huolehdittava pennuistaan.

Yóu, Weed, Hatsue ja Shikori.

''Täällä on vanha tuttumme.'', sakemanni huusi Hatsumomolle ja käänsi sitten päänsä takaisin kohti miestä, ''Hatsue, mene takaisin sisälle.'', uros sanoi ja katsoi sitten Tamajia kysyvän näköisenä, hän ei tiennyt että nyt heitä uhkaisi myös ihmiset jotka olivat asettaneet ansoja lähimetsään riistaa varten, hän ei ollut huomannut myöskään että joitain sotureita oli jäänyt ansoihin kiinni, metsästä löntystikin yksi soturi joka oli joutunut puremaan jalkansa irti jotta oli päässyt ketunraudasta,''Ihmisten ansoja joka puolella.''

Hatsue päätti jäädä ja järkyttyi nähdessään huonokuntoisen sotilaan joka kaatuikin pian maahan tuskissaan,''Metsästäjiä, metsästäjiä joka puolella, he metsästävät laittomasti ja ystäväni Remus kuoli kaatuessaan yhden ansan päälle kun se juuttui hänen päähänsä, ne tulevat eikä ne ole kilttejä ihmisiä.''

Shikori hymyili ja nyökkäsi,''Näin muuten tänne tullessa ihmisen liikkuvan lähimaastossa, se taisi etsiä jotain tärkeää kun katseli mietteliään näköisenä paikkoja ja ainiin, oliko ne koirien raadot teidän sotilaitanne, ne oli kiinni ihmisten ansoissa?'', tanskandoggi kysyi ja katsoi akitaa.

Weed oli lähtenyt etsimään kadonneita sotilaita metsään ja löysikin pian ansoissa olevia ruumiita,''Mitä tämä tarkoittaa?'', akita ihmetteli kun löysi koiran jonka pää oli juuttunut karhunrautaan.