Kullan kallis koti

Yóu, Sǐwáng ja Hatsue.

Tulen katku leijui Yóun kuonoon,''Sinä et kuole tänne.'', uros sanoi Hatsumomolle,''Sǐwáng, jos sinussa on yhtään rohkeutta niin taistele!'', sakemanni huusi veljelleen, hän oli onnistunut keräämään voimia ja tappanut häntä pitäneet sotilaat,''Nyt näet ninjakoiran mahdin!'', Yóu huusi ja katosi paikaltaan, yhtäkkiä hän ilmestyi veljensä yläpuolelle ja pudottautui valkoista sakemannia kohti tarkoituksenaan osua toisen päälakeen, hän onnistui viiltämään veljensä otsaa mutta valkoinen sakemanni ei pienestä haavasta hätkähtänyt.

Sǐwáng katsoi kun hänen veljensä hyökkäsi uudelleen, tällä kertaa tämä syöksyi suoraan päin ja pukkasi valkoisen koiran mukanaan metsään, hänen veljensä oli onnistunut tarttumaan Sǐwángiin ja viemään tämän puunoksalle missä he nyt kummatkin seisoivat, Sǐwáng repäisi oksasta terävän osan ja hyökkäsi veljeään kohti onnistuen viiltämään sitä rintakehään ja pudottamaan hänet alas.

Hatsue katsoi kauhistuneena veljeksiä, Chow chowin keho oli täynnä vertavuotavia haavoja eikä Hatsue jaksanut enään pyristellä vastaan vaan katsoi vain tajuttoman näköistä Yóuta, kyyneleet valuivat Hatsuen poskille,''Nouse Yóu, äkkiä!'', metsä paloi jo kovasti, ja palavia koiria juoksi ympäriinsä, osa oli vihollisia ja osa saaren asukkaita.

Harakiri & Hatsumomo

Veljesten alkaessa taistelemaan, jäi Harakiri seuraamaan taistelua hetkeksi sivusta. Sakemannin lihakset olivat jännittyneet, kun se nyökkäsi joukkojensa etummaiselle ottamaan tarvittaessa johdon pois saarelta. Suunnitelmat eivät sujuneet kuten piti, mutta Harakiri tunsi jotain sairasta nautintoa siitä, että lauma oli joutunut tuhoamaan oman saarensa heidän takiaan.

Kun Siwang näytti olevan jo voiton puolella, Harakiri räjähti nauruun, ja lähti hölkkäämään kohti Yóuta. "Luulin häntä paremmaksi tuon nartun perusteella. Mutta hänhän on kuin raihnainen vanhus!" Sakemanni ilkkui, kun tunsi yllättäen hampaat niskassaan. Hatsumomo puristi otettaan uroksen niskan ympärillä, kyynelten valuessa vuolaina pitkin poskia. "Teillä ei ole oikeutta koskea häneen..tämä on minun saareni, ja te saatte luvan häipyä täältä!" Kaanaankoira murisi, ja onnistui hampaillaan puhkaisemaan Harakirin paksun nahan, jonka seurauksena veri alkoi vuotaa pitkin uroksen niskaa ja kaulaa. Sakemanni ei kuitenkaan liikahtanutkaan. "Perustatteko oman tuhkajengin tänne, nimittäin kohta saarestasi ei ole mitään jäljellä." Harakiri ivasi, ja paiskasi Hatsumomon irti niskastaan. Naaras iskeytyi kylki edellä puunrunkoon, ja lysähti maahan.

Yhtäkkiä Hatsumomo alkoi tuntea valtavaa kipua vatsassaan, ja ulvoi. "Yóu...! He kuolevat...." Kaanaankoira itki, sillä ajatteli iskun aiheuttaneen vakavia vammoja pennuille.

Yóu, Sǐwáng ja Hatsue.

Sǐwáng meni tarkistamaan paikan missä hänen veljensä oli ollut mutta tämä ei ollut enään siellä, sakemanni katseli ympärilleen mutta ei nähnyt veljeään,''Missä olet paskiainen.'', Sǐwáng huusi mutta ei löytänyt katseellaan veljeään joka olikin yllättävässä paikassa,''Harakiri herra, veljeni on kadonnut.'', yhtäkkiä kuului kova ääni kun joku hyppäsi puusta.

''Harakiri, teit viimeisen virheesi kun kajosit Hatsumomoon, nyt saat kohdata kuolemasi!'', Yóu huusi, hän piteli suussaan terävää oksaa jonka viskasi sitten kohti Harakiriä(?), sakemanni laskeutui naaraan lähelle huohottaen, häipykää tältä saarelta, annan teille mahdollisuuden lähteä!'', viha paloi uroksen silmissä ja hän näytti varmasti pelottavalta ja uhkaavalta.

Hatsue kyhjötti maassa, hänet oltiin viskattu siihen vähän aika sitten, Chow chow lähti raahautumaan naarasta kohti,''Autan sinut pakoon täältä, sitten palaan auttamaan Yóuta, minulla oli viesti teille, Malcom herra jäi taistelemaan kannibaaleja vastaan ja pelkään hänen kuolleen.'', pieni mutta sisukas pentu oli muuttunut todelliseksi urokseksi.

Harakiri & Hatsumomo

Sakemanni kirosi ääneen, kun Siwang ilmoitti Yóun kadonneen. Yhtäkkiä tuo ilmestyi puun oksalle uhkaavana, ja pian terävä oksa sinkoutui kohti urosta. Harakiri hypähti viime hetkellä sivuun, mutta oksa viilsi terävästi sitä kylkeen. Yóun raivokkaaseen katseeseen uros vastasi vähintään yhtä uhkaavasti. "Nyt teit viimeisen temppusi, rakki.." Harakiri murisi, ja katsoi sitten Siwangia, pyytäen tuota seuraamaan. "Tapetaan hänet. Tässä ja nyt." Sakemanni sanoi lähtiessään lähestymään Yóuta.

Hatsumomo oli niin järkyttynyt kivuistaan, ettei se osannut sanoa vastaan Hatsuelle. Pelonsekaisesti ja kyyneleitä vastaan taistellen kaanaankoira lähti raahautumaan kohti chow chowta. "Yóu..." Naaras kuiskasi vielä, vaikka olikin täysin shokissa.

Yóu, Sǐwáng ja Hatsue.

Jokin muuttui Yóussa, yhtäkkiä sakemanni loi illuusion mustasta savusta hänen ympärillään, silmät alkoivat loistaa kultaisina ja yhtäkkiä hän katosi, uusi tekniikka jota uros oli harjoitellut pitkään. Yhtäkkiä vihollisia alkoi seivästyä johonkin ja pian lensi maahan terävä oksa, urosta ei kuitenkaan vielläkään näkynyt, yhtäkkiä kuului pelottava ääni.''Harakiri, jos luulet pärjääväsi minulle, se on aivan turhaa.'', pian Yóu heitti palavan terävän kepin kohti Harakiriä.(?)

Sǐwáng yriti hyökätä veljensä kimppuun mutta lamaantui toisen muuttuessa pelottavan näköiseksi ja kadotessa,''Mihin helvettiin sinä menit pelkuri.'', valkoinen sakemanni kauhistui huomatessaan että koiria alkoi kuolemaan hänen ympärillään,''Ahaa uusi tekniika.'', yhtäkkiä uros huomasi veljensä Harakirin yläpuolella ja yritti hyökätä tätä kohti.

Hatsue yritti estää naaraan etenemistä,''Et voi taistella tuossa kunnossa, minä autan Yóuta, Yóun tekniikka on luotu kiinalaisten ninjojen salojen mukaan, kertomusten mukaan kiinalainen ninja ei käytä taistelussa käsiä tai jalkojaan vaan käyttää erilaisia teräaseita taistelussa, nyt Yóukin hyödynsi niitä.

Harakiri & Hatsumomo

Sakemannin mielestä Yóun tekniikka oli hyvin kummallinen. Harakiria ei kuitenkaan pelottanut; myös sen isä ja veli olivat osanneet kummallisen kidutustekniikan. Uros osasi valmistautua melkein mihin tahansa.

Paitsi tähän. Yhtäkkiä teräviä oksia alkoi sinkoilla kohti Harakiria. Sakemannin hyvät refleksit kuitenkin mahdollistivat taidokkaan väistelyn, ja uros alkoi nauraa. "Etkö pysty parempaan?" Harakiri pilkkasi, kunnes yllättäen vielä yksi oksa syöksyi tätä kohti. Harakiri yritti viime hetkellä väistää, mutta oksa upposi suoraan sen reiteen. Sakemanni ulvahti tuskasta, mutta riuhtaisi oksan äkkiä irti. Veri valui pitkin takajalkaa, vaikka haava ei kaikeksi onneksi ollut kovin syvä. Harakiri luimisti korvansa. "Tämän saat maksaa!" Uros karjui katsoessaan Siwangin hyökkäystä kohti veljeään.

Hatsumomo katsoi chow chowta, kuin vasta tajuten tämän sanat. "Olet oikeassa...." Kaanankoira kuiskasi hiljaa, ja yritti nousta seisomaan. Kipu oli hellittänyt, mutta silti narttu pelkäsi pahinta.

Yóu, Sǐwáng ja Hatsue.

Yóu laskeutui sulavasti maassa ja taas hänellä oli palava keppi suussaan,''Päätän tämän taistelun tähän.'', taistelun aikana hän ei ollut saannut kuin yhden haavan terävästä oksasta suoraan rinta kehään, hän oli pukannut veljensä maahan, sakemanni katsoi nyt suoraan Harakiriä silmiin(?), hän oli aivan toisen edessä heidän ympärillään oli osuvasti helposti syttyviä lehtiä jotka Yóu sitten sytytti tuleen, vain kolme saksanpaimenkoiraa olivat kehän sisällä.(?)

Sǐwáng kauhistui,''Mitä helvettiä sinä teet, tapat meidät kaikki!'', valkoinen sakemanni huusi ja yritti löytää katseellaan kohtaa mistä pääsisi pois, ''Harakiri, täällä alkaa olla kuumat paikat!'', Sǐwáng yritti huutaa mutta roihujen äänet sekoittuivat huutoon,''Helvetin helvetti.'', Yóuitse hyppäsi liekkin yli ja laskeutui kolmijalkaiseksi aika sulavasti.

Hatsue meni sakemannia vastaan,''Meidän täytyy lähteä!'', chow chow huusi ja palasi Hatsumomon luokse Yóu perässään,''Minä kannan sinut.'', sakemanni sanoi naaraalle, liekit leimusivat jo kovasti metsässä ja saarella alkoi olla vaarallista, jäällä näkyi tulevan moottorikelkka jonka perässä oli jonkinlainen vaunu, salaperäinen kuski oli ajanut tässä lähellä ja huomannut liekit, kuski riisui kypäränsä ja hän paljastui vanhaksi tutuksi, Michaeliksi,''Tulkaa nopeasti!'', mies huusi koirille.

Harakiri & Hatsumomo

Harakiri katsoi, kun liekit alkoivat levitä heidän ympärillään. "Perhana!" Uros karjahti, kun Yóu pakeni liekkirenkaasta juuri, ennen kuin se alkoi kasvaa niin suureksi, että yli hyppääminen oli mahdotonta. "Takaisin, pelkuri!" Harakiri huusi Yóulle, mutta joutui perääntymään taas lähemmäksi tulirenkaan keskustaa, kun se alkoi pienentyä yhä enemmän ja enemmän.

Hatsumomo ei oikein tajunnut maailman menosta mitään, kun Yóu nosti hänet selkäänsä. Naaras oli vieläkin aivan shokissa. Kun koirat olivat päässeet kelkan perässä olevaan rekeen (?), lähti Michael kaasuttamaan takaisin jäälle. Jää alkoi painautua hieman alemmas rannassa, joten Michael joutui painamaan enemmän kaasua, jotta reki ei uppoaisi. Hatsumomo katsoi hiljaa loittonevaa saarta, hänen rakasta kotiaan, joka oli tuhoutumassa lopullisesti.

Pian alkoi kuulua haukuntaa, kun loput eloon jääneet naaraan ja Yóun soturit lähtivät seuraamaan heitä jään ylitse. Hatsumomo ei voinut tehdä mitään muuta, kuin painaa päänsä tassujensa väliin, ja nyyhkyttää hiljaa.

Yóu, Sǐwáng ja Hatsue.

''Helvetin helvetti, täältä pitää päästä pois!'', Sǐwáng huusi raivostuneena, liekit alkoivat tulla kokoajan lähemmäksi ja muutamat elossa olevat sotilaat yrittivät pelastaa heidät, viimein uros keksi jotain, maa siinä kohtaa oli hyvin pehmeää ja valkoinen sakemanni alkoi kaivaa vimmatusti tunnelia poia tulikehästä, sotilaat huutelivat ihmeissään että mitä hän teki,''Tämä on ainoa keino päästä tästä hemmetin tulirenkaasta pois!'', raivostuneempi Sǐwáng huusi mutta savu esti muut sanat ja hän alkoi yskiä,''Tännehän minä en kuole.'', uros ajatteli, viimein tunneli alkoi olla tarpeeksi hyvä jotta hän pystyi kaivamaan itsensä toiselle puolelle.

Yóu katsoi etääntyvää saarta mutta pian hän kuitenkin käpertyi rekeen kylmissään, Michael asetti lämpimän peiton heidän päälleen(?) pysähtyessään hetkeksi mutta pian matka jatkui jälleen, vastaranta alkoikin jo pian häämöttää, uninen uros katsoi siihen suuntaan missä ranta oli ja huokaisi,''Toivottavasti pennut ovat kunnossa.'', uros sanoi hiljaa Hatsumomolle.

Kun he saapuivat rantaan Michael odotti että he hyppäisivät kyydistä, sitten hän pysähtyi hetkeksi ja mietti,''Mitä tahansa teille tapahtuu niin etsikää aina minut niin pidän teistä kyllä huolta, nyt teidät kyllä pitää viedä eläinlääkärille, moottorikelkalla sinne ei helposti pääse mutta yritetään.'', Hatsue joka oli mennyt lyhyen matkan päähän kököttämään palasi paikalle ja hyppäsi takaisin rekeen Yóu perässään.

Harakiri & Hatsumomo

Harakiri tunsi liekkien polttavan jo ihoa. Uros murisi kovaan ääneen uhkaavana, kuin yrittäen saada liekkejä perääntymään. Tottakai se oli turhaa, mutta sakemanni oli niin kiihdyksissä, ettei voinut muuta. Kun Siwang alkoi kaivaa tunnelia, Harakiri tunsi taas järkensä ja voimiensa palaavan tähän hetkeen. Valkea paimenkoiran idea oli heidän ainoa toivonsa. Sakemanni heittäytyi toisen vierelle, ja alkoi myöskin kaivaa tunnelia. Kaksin se kävi nopeammin, sillä liekit olivat jo liian lähellä.

Kun tunneli oli tarpeeksi syvä ja leveä, Harakiri syöksyi sinne Siwangin perässä (?) ja juuri sillä hetkellä liekkirengas sulkeutui yhdeksi suureksi liekkimereksi. Hengästynyt Harakiri seisoi vähän matkan päässä yskien ja nokea turkistaan ravistellen. "Se oli lähellä." Uros sanoi, ja katsoi sitten Siwangia.

Hatsumomo katsoi Yóuta lasittunein silmin, nyökäten sekavana. "Entä jos...eivät olekaan..?" Hatsumomo kuiskasi hiljaa. Naaras painoi päänsä alas, kun Michael pysähtyi. Kaanaankoiralla ei ollut edes voimia nousta reestä ylös, jonka vuoksi Michael ilmeisesti näki parhaaksi kiiruhtaa eläinlääkärille. Hatsumomo ei sanonut mitään, kun moottorikelkka lähti puikkelehtimaan vaikeakulkuiseen metsämaastoon reki perässään, vaan makasi vain aloillaan.

Yóu, Sǐwáng ja Hatsue.

''Häivytään tältä helvetin saarelta, toisaalla meitä odottaa 400 koiraa, heitä on enemmänkin mutta olen lähettänyt heitä ympäri maailmaa keräämään sotureita.'', Sǐwáng sanoi kiihtyneenä ja katsoi jäätyneen meren suuntaan,''Liikkeelle sotilaat!'', sakemanni huusi ja hyppäsi murtuneen jään yli, monet sotilaat joutuivat kuitenkin uimaan. ''Tapaamme viellä isoveli.'', uros ajatteli lähtiessään etenemään juosten.

Michael pysähtyi ruskean talon eteen jossa olim kyltti jossa luki japanilaisin kirjaimin,''Hitasaton eläinlääkäri.'', oven avasi vanhahko kalju harmaapartainen mies joka riensi ulos auttamaan, aluksi hän otti Hatsumomon(?) ja vei tämän sisälle, seuraavaksi hän haki Hatsuen koska Yóu itse oli jo astellut sisään.

Michael pisti takkinsa ja lakkinsa naulaan ja meni istumaan sohavntapaiselle odottamaan, Hatsuen haavat olivat lieviä mutta muutamia tikkejä tarvittiin, pian nuorehko tohtorin naisapulainen toi Hatsuen joka oli täynnä siteitä aulaan ja laski tämän lattialle, Yóun haavaan oltiin myös laitettu varmuuden vuoksi muutama tikki.

Hatsumomo

Narttu makasi tutkittavana pöydällä, johon se oli juuri kannettu. Eläinlääkärinä toimiva vanhahko mies oli huomannut nartun olevan tiineenä, joten nyt hän kokeili ultraäänilaitteella etsiä pentuja. Hatsumomo tunsi sydämensä hakkaavan lujaa, katse liimaantuneena ruutuun. Eläinlääkäri huokaisi raskaasti, ja sulki laitteen. "Valitan tyttöseni..." Mies sanoi hiljaa, ja kantoi kaanaankoiran muiden luo.

Kyyneleet valuivat nartun silmistä sen katsoessa Yóuta. "Pentuja....he...heitä ei ole enää...." Hatsumomo kuiskasi, ja itki hiljaa, painautunuen vasten urosta (?).

Hatsumomo ei tiennyt, että koirat pystyivät suojautumiskeinona piilottamaan pentunsa väliaikaisesti. Kaikesta huolimatta pennut olivat kunnossa, mutta narttu oli itsekin aivan varma siitä, että Harakirin iskun vuoksi pennut olivat kuolleet.

Yóu ja Hatsue.

Sakemannin kasvoille vierähti kyynel hänen kuullessa Hatsumomon sanat, Yóu painoi päänsä naarasta vasten(?) ja itki lohduttomana, pian uros lähti ulos ottamaan happea mutta kyyneleet valuivat edelleen, hän oli pelännytkin tätä mutta oli toivonut ettei niin olisi käynnyt, uros painautui makaamaan lumihankeen ja hytisi sitten siinä samalla kun itki edelleen. Yóu hautoi jo kostoa Harakirille mutta ei jaksanut pysyä hereillä vaan nukahti.

Hatsue katsoi surullisen näköisenä ikkunasta sakemannia, pian hän kuitenkin sipsutti Hatsumomon lähelle,''Sinun ehkä pitäisi levätä, vai haluatko mennä Yóun luokse?'', Hatsue kysyi, heille oltiin tuotu korit joissa he voisivat nukkua, chow chow meni yhteen ja käpertyi siihen nukkumaan tuhisten, kuitenkin suru kalvoi myös hänen mieltään.

//Lyhyt.

Hatsumomo

Hatsumomo ei voinut pidätellä kyyneliään Yóun itkiessä. Narttu tunsi epäonnistuneensa pahoin, ja tuottaneensa sakemannille pettymyksen. Hatsumomon pennut olivat vielä niin pieniä, ettei mitään liikkeitä ollut havaittavissa, joten naaras ei voinut niistäkään päätellä eläinlääkärin arviota virheelliseksi. Kaanaankoira kuitenkin muisti elävästi Harakirin puuhun paiskauksesta aiheutuneen kivun, ja ajatteli sen olleen viimeinen isku.

Kun Hatsue saapui hänen luokseen, kaanaankoira ei nostanut katsettaan lattiasta. Chow chow kysyi, tahtoiko hän mennä Yóun luo vai levätä, Hatsumomo pysytteli hetken hiljaa, ja nousi sitten mitään sanomatta jaloilleen. Pari askelta käveltyään kaanaankoira katsoi Hatsueta, ja hymyili väsyneesti. "Kiitos kaikesta, Hatsue." Naaras sanoi hiljaa, ja käveli sitten ulos.

Huomatessaan sakemannin makaavan hangessa, Hatsumomo lähestyi tuota hitaasti. Kaanaankoira keräsi lunta Yóun ympärille tuulensuojaksi, ennen kuin asettautui pieneen "kuoppaan" makaamaan uroksen vierelle (?). Hatsumomo ei jättäisi puolisoaan yksin tällaisella hetkellä, kun he tarvitsivat toisiaan.

Yóu ja Hatsue.

Kun Hatsumomo tuli uroksen viereen, sakemanni käänsi päätään,''Lupasin suojella sinua ja pentuja mutta epäonnistuin pahasti, olen pahoillani.'', Yóu sanoi surullisena ja käänsi päänsä takaisin toiseen suuntaan, viha kuitenkin sekoittui suruun, haavaan särki jonka takia hän ei kuitenkaan jaksanut nousta, Yóu painautui lähemmäksi naarasta[?) että Hatsumomokin saisi lämpöä näin kylminä aikoina, kuitenkin saapuvan kevään merkit näkyivät jo.

Hatsue heräsi punkastaan koska ei saannut unta joten hän meni pieneen keittiön tapaiseen, talo oli samalla vanhuksen koti. Vanha mies kaivoi kaapista pussillisen koiranruokaa ja pisti sitä pienehköön astiaan josta chow chow alkoi heti ahmia ruokaansa.

//Lyhyt koska en keksinyt mitään.

Hatsumomo

Naaraan silmät kapenivat pieniksi viiruiksi, kun Hatsumomo yritti estellä uusien kyyneleiden vierimistä poskille. Turhaan. "Älä syytä itseäsi, Yóu. Ei tämä ole millään tavalla sinun vikasi..." Kaanaakoira yritti lohduttaa. "Ainoat syylliset ovat Harakiri ja...." Siwang.. Kaanaankoira ei pystynyt sanomaan toista nimeä ääneen. Valkoinen sakemanni oli täysi paholainen, eikä Hatsumomo voinut käsittää, miten niin hirveä olento saattoi olla Yóun veli, joka oli täysin vastakohta.

Hatsumomo lakkasi hytisemästä kylmästä, kun Yóu painautui lähemmäs. "Me selviämme tästä...yhdessä..." Hatsumomo kuiskasi, vaikka tunsikin surun musertavan hänen sydämensä melkein kappaleiksi. Yóun takia kaanaankoira aikoi kuitenkin yrittää.

Yóu ja Hatsue.

''Palataan sisälle.'', uros sanoi samalla kun nousi ja lähti tallustamaan sisälle, Yóu hyppäsi lämpimälle sohvalle makaamaan ja painoi sitten päänsä tassujensa päälle huokaisten hän nukahti, unessa ei näkynyt mitään, kuului vain vikinää ja iloista naurua, kaikkialla oli kuitenkin sumua, jossain näkyi varjoja mutta uros ei saannut niistä selvää, kuitenkin lempeä tunne valtasi uroksen kehon. Pian Yóu heräsi ja katsoi ympärilleen, aamu näytti sarastavan.

Hatsue oli nukahtanut ketarat ojossa ja heräsi säpsähtäen, aamuinen auringonvalo osui suoraan hänen kasvoilleen,''Viellä viisi minuuttia.'', pentu sanoi haukotellen ja kierähti kyljelleen makaamaan,kuitenkin ruoan tuoksu virkisti Hatsuen,''Ruokaa.'', pentu sanoi ja vipelsi keittiöön, leikkisästi hän pisti kielen ulos ja läähätti.

//Taas lyhyehkö.

Hatsumomo

Narttu nyökkäsi urokselle, ja nousi ylös hangesta. Hitaasti kaanaankoira laahusti puolisonsa perässä, katse naulittuna maahan. Askeleet olivat raskaita, ja Hatsumomo huokaisi syvään, kohottaen katseensa kohti kutsuvaa ja lämpöä hehkuvaa oviaukkoa.

Juuri, kun kaanaankoira oli astumaisillaan kynnyksen yli, tunsi naaras vatsassaan kevyen vihlaisun. Hatsumomon sydän hakkasi hetken aikaa lujaa, mutta masentunut ilme palasi nartun kasvoille. Jälkioireita iskusta, todennäköisesti. Hatsumomo pudisteli päätään, ja asettui sitten sisällä makaamaan lattialle, lähelle ulko-ovea.

Yóu ja Hatsue.

Uros nousi ylös venytellen, sitten hän meni Hatsumomon luokse ja nuolaisi tämän kuonoa(?) ruokaa oli jom laitettu kippoihin ja Yóu kävi ahnaasti kiinni ruokaansa, pian hän kuitenkin askelsi läheiselle matolle kyhjöttämään ja painoi päänsä kohti lattiaa.

Hatsue askelsi pihalle katselemaan sulavaa lunta, kaikkialla oli kainista ja pentu nuuhkaili tyytyväisenä raitista ilmaa.

//Tosi lyhyttä koska en vain keksi mitään.

Hatsumomo

Naaras nukkui melko huonosti. Hatsumomo näki painajaisia melkein koko yön pennuista, joita Harakiri tappoi säälimättä yksin toisensa jälkeen. Kaikki tuntui hyvin uhkaavalta unessa, ja kun naaras viimein heräsi, oli tämä suunnattoman helpottunut.

Mutta mihin kaanaankoira oli herännyt? Hatsumomo jähmettyi paikoilleen, tunnettuaan sen uudelleen. Kyllä, se oli vaimea liikehdintä. Naaraan kasvot kääntyivät kohti vatsaa, ja Hatsumomo nielaisi kuuluvasti. Samaan aikaan hän tunsi valtavaa pelkoa, samaan aikaan jännitystä. "Yóu?" Naaras sanoi hiljaa, mutta sitten tunsi sen vielä kerran.

Lämmin hymy valtasi Hatsumomon kasvot, ja kaanaankoira syöksyi kovalla vauhdilla sakemannin luo. "Yóu!" Vaaleaturkki huudahti onnen kyyneleet silmissään. "Minä tunsin...tunsin pentujen liikkeitä!" Naaras huudahti, ja heilutti innoissaan häntäänsä.

Yóu ja Hatsue.

Uros säpsähti naaraan sanoista,''Sehän on mahtavaa, luulin tosissani että Harakiri olisi....'', uros kuitenkin hymyili nyt, viimein hänestä tuntui että asiat alkaisivat muuttua paremmiksi. Uros venytteli hieman ja katsoi vanhaa miestä joka tuli silittämään heitä, pian kuitenkin sisään tuli uusia asiakkaita joilla oli suurehko rottwaileri mukanaan, rotikka kuitenkin osottautui kiltiksi ja se oli tullut hoitoon koska oli joutunut kahakkaan.

Hatsue asteli takaisin sisään aivan lumisena, ihmetellen hän katsoi ympärilleen ja kun hän huomasi rotikan, pieni pentu säikähti ja meni piiloon, rotikka kuitenkin meni Hatsuen luokse ja naurahti hieman,''Ei tarvitse pelätä, olen Hasuma, en voisi tehdä pahaa kenelläkään, nämä haavat tulivat kun kimppuuni käytiin.''

Hatsumomo

Kaanaankoiran hymyili puolisolleen onnellisena. "Niin minäkin..." Hatsumomo vastasi, hymyn hyytyessä hetkeksi, mutta palaten sitten takaisin kasvoille entistäkin leveämpänä. Äkkiä arpikasvo tajusi, että ensimmäistä kertaa suorastaan odotti pentujen syntymää. en ole vieläkään ehtinyt kertoa Koumelle.. naaras tajusi, mutta sen oli nyt pakko odottaa.

Pian sisään saapui haavoittunut rottweiler, ja Hatsuen luikkiessa piiloon Hatsumomokin jännitti hiukan. Pentujen vuoksi naaraasta oli tullut herkkä, vaikka yleensä tämä olikin hyvin rohkea ja peloton. Koiran esittäytyessä Hasumaksi, ja tuon kertoessaan olevansa vaaraton, naaras hymyili toiselle ystävällisesti. Katsoessaan Hasuman haavoja, mietti naaras, kuka mahtoi olla tehnyt hänelle pahaa? Kannibaalit, vai kenties Siwang ja Harakiri? Kaksikon nimet saivat Hatsumomon selkäpiissäni kulkemaan kylmiä väristyksiä.

"Mitä sinulle oikein tapahtui?" Kaanaankoira rohkaistui kysymään. Naaras sai sellaisen kuvan, että Hasuma aikoi juuri muutenkin kertoa haavoittumisensa syystä.

Yóu ja Hatsue.

''En tunnistanut koiria mutta tuntuivat olleen villikoiria, he tappoivat isäntieni toisen koiran ja yrittivät saada minut mukaansa, kieltäydyin joten he hyökkäsivät kimppuuni.'', Hasuma sanoi mutta jostain syystä hän hymyili, pian rotikan omistajat kutsuivat häntä ja hän lähti hölkkäämään heidän luokseen,''Olen pahoillani mutta isäntäväki kutsuu minua.'', uros sanoi hymyillen. Rotikan haavoja hoidettiin

Yóu naurahti Hatsuen reaktiota mutta siirsi kuitenkin katseensa takaisin Hatsumomoon,''Pennut ovat silti edelleen vaarassa, suojelen teitä nyt entistä tarkemmin'', uros sanoi ja painoi toisen poskensa hatsumomon poskea vasten(?), sitten sakemanni viellä nuolaisi hellästi naaraan kuonoa(?) ja lähti askeltamaan kohti mukavaa sohvaa,''Tuletko sinäkin, tähän mahtuu juuri kaksi makaamaan.'', uros kysyi hymyillen naaraalta.

Hatsue tuli viellä hieman epäröiden piilostaan ja pujahti toiseen huoneeseen rauhoittumaan, hetken siellä oltuaan hän meni muiden luokse,''Ei minua oikeasti pelottanut, olin vain varovainen.'', chow chow sanoi posket punaisena nolostumisesta helottaen, Yóu naurahti ja katsoi pentua,''Ei sinun tarvitse nolostua, se on täysin normaalia että säikähtää tuon rodun edustajia, ne voivat joskus olla uhkaavia.''

Hatsumomo

Kaanaankoira tyytyi nyökkäämään Hasumalle pahoittelevasti. Onneksi toinen oli selviytynyt ja päässyt hoidettavaksi näinkin pian. Hatsumomo vetäytyi hieman sivummalle, kun Hasuman omistajat tulivat hakemaan häntä. Naaras ei vain osannut suhtautua vieraisiin ihmisiin kovin rennosti.

Kun Yóu hyppäsi sohvalle, ja pyysi naarasta mukaan, vaaleaturkkinen empi hetken. Se ei ollut aikaisemminkaan asettunut kovin tuttavallisesti asumaan ihmisten luona, joten se oli hieman epävarma. Sakemannin rauhallisuus kuitenkin sai Hatsumomon rentoutumaan, ja hyppäämään toisen vierelle. Kaanaankooira painautui toista vasten onnellisena (?). "Sinun kanssasi me kaikki olemme turvassa." Naaras sanoi, ja hymyili.

Pian Hatsuekin liittyi seuraan, ja näytti hiukan nolostuneelta. Yóun sanojen myötä vaaleaturkkinen päätti myös rohkaista nuorukaista. "Hatsue, olet todella rohkea. Pelastit minut liekeiltä ja savulta, kun Harakiri kävi kimppuuni." Hatsumomo muistutti, ja katsoi sitten hymyillen Yóuta. Naaraan hymy kuitenkin hyytyi pian. "Rakas kotini vain tuhoutui lopullisesti...emmekä tiedä, missä loput soturimme ovat..." Naaras huokaisi, ja painoi päänsä käpäliensä väliin.

Yóu ja Hatsue.

Uros hymyili kun naaraskin tuli sohvalle,''Tässä on hyvä olla, lämpimässä sinun vieressäsi.'', Yóu sanoi hymyillen ja katsoi Hatsumomoa,''Jos voisin niin en päästäisi sinua ikinä tästä.'', sakemanni naurahti ja painoi päänsä naaraan turkkia vasten(?),''Meidän kai täytyy alkaa etsiä uutta kotia, Fukushimaan emme voi, Hatsue kertoi että sinne on hyökätty.

Hatsue painoi päänsä kohti maata ja itki ajatellessaan Malcomia, hän ei vielläkään tiennyt että tosa oli kuollut ja toivoi mielessään että tämä olisi elossa, pentu lähti tallustamaan pois huoneesta, ulko-ovelle ja ulos miettimään.

''On varmaan parasta antaa Hatsuen olla hetki rauhassa.'', viellä tällä hetkellä moni asia tuntui menevän paremmin mutta lähestyvät paholaiset tuntuivat muuttuvan vain entistä vaarallisimmiksi, heidän täytyy nyt varoa ja suojella toisiaan.