Wakayaman Haavoittunut Armeija

Hatsumomo

Uroksen tuodessa aamiaista, narttu lipaisi huuliaan nälissään. "Ai että maistuuko?" Hatsumomo sanoi naurahtaen, ja tarttui innolla saaliiseen, syöden hyvällä ruokahalulla. Yóun laskiessa käpälänsä nartun selän päälle, Hatsumomo naurahti ja kierähti kyljelleen leikkisästi.

Kaanaankoira vakavoitui heti uroksen kertoessa unestaan. Hatsumomo nousi pystympään asentoon, ja katsoi urosta silmiin hiukan jännittyneenä. Yóun sanojen myötä naaras työnsi päätään hiukan lähemmäs sakemannia, ja nuolaisi (?) urosta nopeasti poskesta. "Minä lupaan.."

Yhtäkkiä Koume saapui paikalle, ja Hatsumomo köhäisi, vetäen päänsä hiukan kauemmas, ja yrittäen esittää viileää. "Ai, hei Koume! Huomenta." Naaras sanoi ja hymyili ystävällisesti. "Tässä on muuten tyttäreni Koume." Hatsumomo sanoi Yóulle, mutta mietti salaa, miten uros reagoisi siihen, että nartulla oli aikuinen tytär.

Yóu.

Yóu punastui hiemán toisen nuoltua tämän poskea, Koumen tultua paikalle ja Hatsumomon kerrottua toisen nartun olevan Hatsumomon tytär, uros kumarsi nuorelle neidille ja sanoi,''Päivää Koume.'', sakemanni alkoi paleltaa,''Menisimmekö takaisin sisälle?'', uroksen häntä heilui villisti, Hatsumomon tuoksu hiveli hänen kuonoaan tämän hymyillessä kuin kevätaurinko.

Vanhempi saksanpaimenkoira katseli sivummalla tyytyväisenä tapahtua ja hymyili, hän kuitenkin palasi pian sisälle kylmästä ja meni makaamaan heinäpedille, vanhus painoi päänsä jalkojensa väliin ja jäi odottamaan että toisetkin tulisivat sisälle.

//Huomasin juuri että liityin tänne vähän yli vuosi sitten, kiitos teille näistä ikimuistoisista ja hauskoista hetkistä.

// mitä, joko saigo no ryokostakin on niin kauan? : O uskomatonta! : D no, itsellä on jo aika monta vuotta vierähtänyt Ginga RPG:ssä...taisin olla ihan ensimmäisiä liittyjiä : D //

Hatsumomo

Vaalea naaras hymyili, kun Yóu kohteli Koumea niin arvokkaasti. Huokaisten Hatsumomo katseli tytärtään, josta oli kasvanut kaunis nuori naaras. Kaanaankoira tunsi suunnatonta ylpeyttä Koumesta.

Sakemannin ehdotukselle narttu tyytyi nyökkäämään. "Mennään vain." Hatsumomo vastasi Yóulle ja nousi seisomaan. "Tuletko sinäkin, Koume?" Hatsumomo kysyi tyttäreltään hymyillen, ja lähti sitten Yóun perään.

Kaanaankoira saapui samaan luolaan, johon sakemannikin oli mennyt. Naaras istuutui, ja huokaisi. Hatsumomo tajusi, että joutuisi pian palaamaan kotiinsa Nagasakiin. "Minun on ehkä paras lähteä laumani kanssa pian...en halua olla vaivaksi Rocketille." Hatsumomo sanoi, näyttäen surulliselta. "Kotini on Nagasakissa..." Naaras jatkoi, ja käveli sitten lähemmäs sakemannia, asettuen makaamaan tuon vierelle. "En halua lähteä ilman sinua..." Vaaleaturkki kuiskasi, ja pieni kyynel vierähti tämän poskelle.

Koume seurasi äitiään ja Yòuta sisälle luolaan. Tuo kävi vähän matkan päähän makuulle. "Kerro minulle jotain menneisyydestäsi Yòu.", Koume pyysi. Oikeastaan Koumesta tuntui että hän alkaisi pitää paimenkoiraa isänään ja mainitsi sen ääneen.

Yóu ja Sǐwáng.

''Voin kyllä tulla mukaasi, lähetän laumalleni viestin että tulevat sitten kun pääsevät, en minäkään oikeastaan erityisemmin Ohun laumaan kuulu, olen vain tärkeä liittolainen, ninjana sekä soturina.'', uros kuiskasi naaraalle hymyillen, hän ei viellä tiennyt että jokaisessa rakkaudessa oli myös takaiskuja ja pian hän joutuisi puolustamaan henkensä uhalla perhetään.

Yóu nuolaisi Hatsumomon kuonoa(?), ja hymyili naaraalle, kun koume mainitsi pitävänsä tätä isänään hän hymyili viellä leveämmin,''Vaikka mikä olisi, perhe on minulle aina tärkein, kun minulla ei enään ole omiakaan vanhempia haluan olla hyvä isä muille, koko laumani on melkein kuin lapsiani, olemme yhtä perhettä.''

''En haluaisi puhua paljoa menneisyydestäni, se on niin synkkä.'', kenenkään huomaamatta, läheisellä rannalla, vedestä nousi useita koiria, heitä johti pelottavan näköinen hahmo joka kummasti marssi nyt laumansa kanssa kohti Harakirin aluetta, Sǐwáng oli palannut Kiinasta kostamaan entistä hullumpana ja vihaisempana, veljekset eivät edes tienneet miten vaarallisen lähellä olivat toisiaan.

//Sǐwáng on palannut.

Rocket
Rocket Valvoi koko yön. Aamun valjettua, Borzoi haukotteli katsoi Ulrichia.
"Mitäs jos lähtisimme Ohuun tervehtimään muita?" Rocket kysyi. Ulrich nyökkäsi.
"Juu! Haluan nähdä paratiisin!" Ulrich hyppäsi alas Rocketin perässä. Rocket kutsui viisi koiraa luoksensa.
"Me lähdemme nyt, Ashie ja Hakuba, jääkää te tähän vartioimaan muita. Mikhail, palaa muiden luokse ja ilmoita että olemme lähteneet. Kerro Hatsumomolle ja Yóulle että he saavat jäädä tänne niin pitkäksi aikaa kuin haluavat. Shinji ja Kirin, pitäkää muista huolta." Koirat nyökkäsivät ja saattoivat kaksikon reviirin rajalle. Rocket ja Ulrich hyvästelevät muut ja pinkaisivat kohti Ohun vuoria.

//Rocket poistuu //

Hatsumomo

Naaras tunsi olevansa onnellisempi kuin koskaan. Hänellä oli jälleen kaikki, mitä hän tarvitsi ja kaipasi. Hatsumomo ei uskonut enää koskaan löytävänsä rakkautta, tai sen puolen Koumeakaan, kunnes ne molemmat ilmestyivät kuin tyhjästä hänen eteensä.

Kaanaankoira hymyili Yóun sanoille, ja nojasi hetken urosta vasten (?), kunnes nousi ylös. "Käyn ilmoittamassa Rocketille, että lähdemme viimeistään huomenna. Palaan pian." Hatsumomo sanoi, ja lähti kävelemään ulos.

Samaan aikaan yksi Rocketin laumalaisista tulikin häntä vastaan. "Hei! Rocket-herra pyysi ilmoittamaan, että saatte olla täällä niin pitkään kuin haluatte." Mikhail kertoi. Hatsumomo nyökkäsi hymyillen. "Kiitos. Lähdemme varmaankin jo huomenna joka tapauksessa." Naaras kertoi. Mikhail nyökkäsi, ja lähti takaisin. Hatsumomo oli palaamassa takaisin, kun kuuli ääntä takaansa.

Ennen kuin vaaleaturkki ehti kääntyä ympäri, joku tarttui häntä niskasta. Hatsumomo ei ehtinyt päästää ääntäkään, kun toinenkin koira iski hampaansa häneen, mutta kurkun seudulle. Naaras kähisi, ja yritti potkia itsensä irti siinä onnistumatta. Soturit käänsivät hänet ympäri, ja Hatsumomo näki edessään Siwangin (?).

Yóu ja Sǐwáng.

Sǐwáng istui selkä naaraaseen päin, hän kuuli kun eräs hänen laumalaisistaan ilmoitti heidän saanneen vieraita, entistä lihaksikkaampi uros nousi ja kääntyi Hatsumomoon päin,''Mitä Ohun rakit tekevät näillä main?'', Sǐwáng tunnisti toisen nähtyään Hatsumomon taistelussa, uroksen haavat olivat parantuneet täysin ja hän virnisti, jokin oli muuttunut tässä uroksessa ja tehnyt hänestä entistä hullumman.

Yóu oli lähtenyt etsimään naarasta, hän ei huomannut muita koiria jotka tainnuttivatkin hänet, uros vietiin Hatsumomon viereen niin että he koskettivat toisiaan(?), uros alkoi heräilemään ja huomasi että häntä pidettiin kiinni maassa, kauhukseen hän näki edessään veljensä,''Sǐwáng, jos kosket häneen, tapan sinut.'', sakemanni huusi raivoissaan.

''Voi minun niin suurta isoveljeäni, miten jalkasi voi, ai niin, sehän jäi taistelukentälle.'', Sǐwáng sanoi nauraen, hänen silmistään paistoi viha veljeään kohtaan ja hän ei aikonut menettää tätä tilaisuutta tappaa toinen,''Saatte tehdä mitä lystää nartulle mutta uroksen tapan minä.''

Koume huomasi Yòun pahan tilanteen ja juoksi ulos luolasta. "Jos kosket häneen saat katua sitä.", Koume vannoi ja murisi.

Hatsumomo

Lämmin veri valui pitkin nartun kaulaa. Epätoivo ja ahdistus oli luettavissa Hatsumomon silmistä, kun Yóu tuotiin hänen viereensä. Vaaleaturkki haukkoi henkeään, eikä kyennyt tekemään mitään. Koumen tullessa paikalle, Hatsumomo olisi tahtonut käskeä tuon pois, muttei pystynyt puhumaan.

Kun Siwang alkoi pilkata Yóuta, jokin naaraan päässä napsahti. Hatsumomo riuhtaisi itseään hiukan irti koiran otteesta, ja repi tuon korvan irti. Koira rääkäisi tuskissaan, ja päästi irti, jolloin Hatsumomo hyökkäsi tuota kohti, ja viilsi toisen kurkun auki. Vaikka Hatsumomo tunsi heikotusta jaloissaan jouduttuaan olemaan niin kauan huonolla hapella, rakkaus ja viha yhteensekoitettuna antoivat valtavan adrenaliiniryöpyn kaanaankoiran kääntyessä Siwangin puoleen. "Saastainen rakki...ansaitset kuolla..!" Hatsumomo karjahti, ja hyökkäsi kohti paimenkoiraa, eikä ajatellut yhtään sitä, että toinen oli paljon voimakkaampi.

Yóu ja Sǐwáng.

Valkoinen sakemanni väisti helposti naaraan hyökkäyksen,''Olet liian heikko taistelemaan minua vastan, Kiinan karu maasto on koulinut kehostani teräksisen, tappelin jopa tiikeriä vastaan ja söin otuksen lounaakseni.'' Sǐwáng sanoi nauraen ja hyökkäsi toista kohti viiltäen terävillä hampaillaan toista(?), uros pysähtyi ja jäi tuijottamaan kylmän sinisillä silmillään toista.

Yóua rääkättiin samalla, hänestä vuoti verta ympäri kehoa ja hän ei ollut enään taistelukunnossa, hän kuitenkin yritti taistella koiria vastaan mutta onnistui heittämään vain muutaman kauemmaksi,''Jos tapat hänet, saat katua sitä loppuelämäsi.''

Yhtäkkiä jostain ilmestyi varjo joka alkoi yksitellen tappamaan Yóun ympärillä olleet koirat, hahmo paljastui Yóun sakemanni alaiseksi joka oli nähnyt tilanteen, vanhempi uros hyökkäsi koiria vastaan taistellen urheasti mutta saaden silti myös haavoja. Yhtäkkiä kuitenkin Sǐwáng hyökkäsi vanhuksen kurkkuun kiinni repäisten sen auki, vanhus kaatui maahan hengittäen viellä vaivalloisesti muta pian elämä katosi tämän kehosta, kuului vain surullinen huuto.

Nähdessään mitä Siwang teki Yòun alaiselle Koumella napsahti. Narttu syöksyi kohti Siwangia tarkoituksenaan tehdä liikkeensä Warui Garasu. Naaras yritti viillellä Siwangia pienen viilloin Kuchu Sappon tyyliin.

Hatsumomo

Hatsumomo murahti saadessaan viillon kylkeensä. Se ei ollut onneksi suuri, joten kaanaankoira ei siitä hätkähtänyt. "Älä luule itsestäsi liikoja! Minäkin olen Kiinasta." Hatsumomo sanoi, ja vihaisesti lähti uuteen hyökkäykseen. Narttu oli nopea, joten se yritti iskeä hampaansa Siwangin otsaan, hypäten toisen yli, ja hyökkäsi uudelleen, yrittäen viiltää toista niskaan. Narttu sinkoili hetken aikaa paimenkoiran ympärillä, yrittäen iskeä tuota Kuchu Sappon tyylisesti, jonka jälkeen vaaleaturkki laskeutui hiukan kauemmas hengästyneenä. Vaikka Siwangilla olikin enemmän voimaa, vihainen ja taitava Hatsumomo ei antaisi periksi niin helposti. Narttu oli oppinut, ettei pelkkä lihasvoima ratkaisisi kaikkea.

Yóu ja Sǐwáng.

Valkoinen saksanpaimenkoira väisti helposti Koumen iskun mutta sai iskun otsaan Hatsumomon ensimmäisestä hyökkäyksestä, muut hän väisti helposti, veri valui edelleen Sǐwángin suupielistä kun tämä oli tappanut veljensä alamaisen,''Luulet pärjääväsi minulle mutta se on turha luulo, tuokaa se heikko veljeni.'', Sǐwángin alamaiset raahasivat verisen ja tajuttoman Yóun paikalle, tämä näytti haavoinensa aivan kuolleelta.

Yóun oli vaikea hengittää, useat pukkaukset rintakehään olivat satuttaneet urosta erittäin paljon, verta tuli ympäri kehoa valuen noroina maahan, valkoisen sakemannin sotilaat ilkkuivat Yóulle joka ei liikkunut vähääkään.

''Miten mahdat pärjätä kun tapoin sulhasesi?'', Sǐwáng sanoi nauraen Hatsumomolle, hän kuitenkin määräsi nyt joukkonsa takaisin liikkeelle ja meni itse perään,''Jos seuraat meitä, tapamme kaikki läheisesi.'', nauraen hän poistui paikalta.

//Sǐwáng poistuu.

Hatsumomo

Vaaleaturkki huomasi nyt Yóun haavoittuneen vakavasti. Se ei enää nähnyt mitään muuta syöksyessään puolisonsa luo ja vajosi tuon vierelle. "Yóu!" Hatsumomo huudahti hädissään. Siwangin sanojen myötä naaras nousi takaisin ylös ja oli hyökkäämäisillään paimenkoiran kimppuun. Toisen sanat kuitenkin pysäyttivät nartun. "Minä kostan tämän sinulle vielä! Silloin näet miten minä pärjään!" Hatsumomo karjahti, mutta keskittyi taas Yóuun.

"Et ole kuollut...et voi olla...minä rakastan sinua..." Hatsumomo kuiskasi sakemannin korvaan. "Sinä lupasit...." Kaanaankoira jatkoi, ja yritti estää kyynelten valumista poskilleen, turhaan.

Yóu.

Yóu kuuli kaukaisuudessa ääniä, se oli Hatsumomon ääni, sakemanniuros hengitti nyt hyvin raskaasti mutta se tiesi sitä että hän oli elossa, uroksen kylki kohoili mutta hän ei viellä herännyt,''Hatsumomo.'', hän sai lopulta sanottua, silmät aukesivat hieman,''M-missä hän on?'', uros kysyi vaivalloisesti.

Urosta särki joka paikkaan hänen yskähtäessä, haavat oli pahoja ja hän tarvitsisi luultavasti ihmisten hoitoa, uroon suusta valui pieni verivana, Yóu kuitenkin oli onnellinen siitä että Hatsumomo oli elossa.

//Lyhyt.

Koume katsoi järkyttyneenä Yóun tilannetta ja kävi hakemassa parantavia yrttejä. Koume antoi yrtit Yòulle ja kehotti syömään yrtit. "Ne auttvat.", Koume sanoi huolissaan.

Hatsumomo

Naaras nosti päätään kuullessaan sakemannin sanat. "Yóu!" Hatsumomo huudahti iloisena. "Luulin että...." vaaleaturkki sanoi, jättäen kuitenkin lauseensa kesken. "Hän...lähti..." kaanaankoira vastasi toisen kysymykseen.

Koumen tuodessa parantavia yrttejä urokselle, Hatsumomo katsoi tytärtään kiitollisena ja nyökkäsi Koumen sanoille vahvistukseksi. "Ne ovat kuitenkin vain ensiapu...luulen, että sinut on vietävä ihmisten luo.." Naaras sanoi, ja antoi korviensa laskeutua sivuille, huolestunut ilme kasvoillaan. Naaras muisti viimeisen kohtaamisensa ihmisen kanssa, mutta vanhat muistot pitäisi nyt työntää sivuun.

Yóu.

Sakemanni kiitti Koumea ja söi lääkekasvit, jostain syystä kasvit tuntuivat kitkeriltä, Yóu hymyili nuorelle nartulle ja yritti nousta pystyyn, kuitenkin hirveä jomotus niskassa, kyljessä ja selässä kaatoi hänet takaisin maahan,''Et voi kantaa minua, olet itsekkin haavoittunut.'', uros sanoi yskäisten ja yritti katsella ympärilleen löytääkseen edes yhden ohikulkijan.

Puskan takaa ilmestyi nuori samojedi joka katsoi hölmistyneinä toisia koiria, hänen takaansa tuli joku mies joka huusi jotain englanniksi,''Nichel, paikka.'', Yhdysvalloista kotoisin oleva keski-ikäinen mies tuli paikalle ja huomasi koirat, Yóun onneksi hän oli eläinlääkäri joka oli saapunut Japaniin töihin, koira taas oli hänen lemmikkinsä Nighel.

''Mitä täällä on tapahtunut.'', nuori sakemanni kysyi kummissaan ja odotti saavansa vastauksen, mies meni lähemmäksi sakemannia ja tutki toista, onneksi Yóu ei pelännyt ihmisiä,''Minun on parasta viedä sinut klinikalle.'', mies nosti painavan uroksen syliinsä ja lähti viemään toista autolle,''Haluatteko tulla mukaan?'', mies kysyi ja osoitti autoaan.

Koume seurasi miestä autoon ja hyppäsi penkille. "Tuletko äiti?", Koume kysyi Hatsumomolta. Koume kävi makuulle penkille Yòun vireen.

Hatsumomo

Hatsumomo näytti surkealta. Yóu oli todella pahassa kunnossa, mutta onneksi toinen ei kavahtanut ihmisten apua. "Minä kyllä voin kantaa sinut! Olen ihan kunnossa..." Hatsumomo sanoi. Naaras ei ollut pahasti haavoittunut, vaikkakin melko väsynyt.

Yllättäen metsästä kuitenkin tuli ihminen koirineen, ja Hatsumomo jännittyi. Toinen kuitenkin tarjosi apuaan, ja kaanaankoira oli suorastaan helpottunut. Mikä onnenpotku! Mies nosti Yóun syliinsä, ja vaaleaturkkinen katseli tarkkaan, ettei tuo vahingoittaisi hänen puolisoaan. Mies kehotti häntä seuraamaan, samoin Koume, ja samojedikin nyökkäsi rennosti. Vaaleaturkkinen vilkaisi vielä nopeasti miestä, ja loikkasi penkille Yóun toiselle puolelle. Matkanteko alkoi.

Hatsumomo tuijotti koko matkan ajan Yóuta, tarkkaillen, että tuo pysyi tajuissaan eikä menisi huonompaan suuntaan. Pian matka oli ohi, ja Hatsumomo näki ikkunasta ihmisasutuksen ja muita ihmisiä. Naaras jännittyi, muttei liikahtanutkaan. "Olemme perillä." Vaaleaturkki kuiskasi urokselle.

Koume hyppäsi autosta, kun auto pysähtyi. Mies kantoi Yòun sisään ja otti hänestä rontgenkuvan. Koume seurasi miestä sisään ja ihmetteli mitä tämä teki.

Yóu.

Sakemanni makasi leikkauspöydälle nukutettuna, mies paikkasi hänen haavojaan ja yhtäkkiä sisään tuli toinen mies,''Hei Tamaji herra, löysin metsästä loukkaantuneen villikoiran ja ajattelin hoitaa toisen kuntoon.'', musta takkinen mies ripusti takkiaan naulaan ja kääntyi viimeinkin eläinlääkäriä kohti, hän oli sama mies joka oli ampunut Akuman Gajyolla, rikkaana liikemiehenä hän omisti myös tämän eläinlääkärin,''Näin tämän koiran siellä kiviröykkiöllä, se oli yksi niistä jotka taistelivat sen sakemannin ja sen tanskandogin laumaa.'', miehen otsassa oli suuri arpi, se oli tullut silloin kun Akuma oli tappanut hänen perheensä.

''Upea uros, tekisi mieli ottaa metsästyskoiraksi mutta tiedän että tämä on villikoira, tee hyvää työtä Michael.'', mies asteli toimistoonsa, lumihiutaleet putoilivat ulkona taivaalta, mies viimeisteli operaation ja pisti siteitä Yóun ympärille, mies vei Yóun häkkiin ja pyysi toisia menemään myös.

Aika kului, pitkästyttävä hiljaisuus, viimeinkin Yóu heräsi täristen ja katseli ympärilleen, hänet oltin kerran suljettu häkkiin ja se oli pelottavaa, uros kuitenkin rauhottui kun tunsi inhottavaa kipua kehossaan, Michael niminen mies toi sakemannille ja muille ruokaa ennenkuin poistui.

Koume söi ruokaansa ja katsoi Yòuta häkissä. Koumen kävi urosta sääliksi ja sanoi että tämän pitäisi syödä koska se auttaa parantumisessa. Syötyään Koume katsoi äitiään. "Minä olen rakastunut erääseen koiraan, hänen nimensä on Shorutora ja hän on todella ihana.", Koume kertoi äidilleen.

Hatsumomo

Naaras tarkkaili koko ajan Yóuta. Hatsumomo toivoi kovasti, että uros selviäisi hengissä ja palaisi vielä elävien kirjoihin entisen veroisena. Kaanaankoira luimisti korvansa ja meni nurkkaan makaamaan ja odottamaan.

Kun operointi oli valmis, mies vei Yóun häkkiin, ja kehotti heitä menemään myös. Hatsumomo ei kuitenkaan suostunut, joten mies kohautti olkiaan ja sulki häkin. Narttu ei uskaltautunut kaltereiden taa, mutta se liimaantui kiinni häkkiin, jotta olisi mahdollisimman lähellä puolisoaan.

Kun sakemanni heräsi, Hatsumomo hymyili lämpimästi. "Huomenta vaan..." Narttu sanoi rauhoittavasti. Kun mies toi ruokaa, narttu ei koskenutkaan siihen, mutta toivoi ainakin Yóun syövän hyvällä ruokahalulla. Koumen kertoessa Shorutorasta Hatsumomo hymyili. "Ai. Sepä mukavaa..." Naaras sanoi hiukan innottomasti. "Äh..anteeksi. En halua kuulostaa tylyltä..minusta vain on niin ihmeellistä, että sinä olet jo niin aikuinen..." Kaanaankoira jatkoi, ja hymyili uudestaan.