Wakayaman Haavoittunut Armeija

//Avoin niille jotka haluavat liittyä ^^//

Rocket
Borzoi juoksenteli ympäriinsä, huolehtien haavoittuneista sotureistaan. Ohuun lähtiessä Rocket oli johtanut 100 soturia Ginin ja Weedin apuun. Nyt jäljellä oli vain 60, ja puolet heistä oli Futago-solassa. Rocket toi kaikille syötävää ja kantoi janoisia koiria selässään metsäpurolle juomaan. Rocketin Puolasta matkustanut ystävä Domenico makasi puun varjossa ja söi jänistä. Domenico oli menettänyt kulmahampaansa ja vasemman korvansa. Mutta se oli parempi kun Jisoku. Sakemanni oli menettänyt oikean etujalkansa, sekä oikean silmänsä ja makasi läähättäen viileällä kivellä. Rocket oli vienyt kaksikon eläinlääkärille pari päivää sitten, ja he näyttivät toipuvan nopeasti. Kuitenkin, Jisoku oli surun murtama. Hänen veljensä Hisan oli saanut surmansa. Ulrich ja Rocket vaikuttivat olevan paremmassa kunnossa kun kukaan muu. Rocket katui sitä että oli niin hyvässä kunnossa muihin verrattuna.

// Voisin tunkeutua toimettomalla Hatsumomolla tähän peliin ^^ //

Hatsumomo

Vaalea kaanaankoira oli kotimatkalla 80päisen joukkonsa kanssa. Vain kaksi naaraan sotilaista oli saanut surmansa sodassa, mutta koko joukko suri sitä syvästi. Jokainen oli yhtä arvokas, kuin perheenjäsen, Hatsumomolle. Kuolleita sotureita kannettiinkin mukana, sillä heidät haudattaisiin kotiin Nagasakiin.

Hatsumomo ei saanut mielestään tytärtään Koumea. Narttu olisi tahtonut tavata hänet vielä Ohussa, mutta vaaleaturkin oli pakko palata kotiin. Hatsumomo toivoi, että Koume löytäisi hänet. Mikäli näin ei kävisi, niin narttu palaisi kyllä vielä takaisin, ainoastaan tyttärensä vuoksi.

Joukko alkoi olla väsynyt Wakayamaan saavuttuaan. He eivät olleet saaneet kunnollista lepoa sodan jälkeen, joten se oli ihan ymmärrettävää. Hatsumomokin tunsi kaipaavansa hetken taukoa matkustuksesta, vaikka olikin taistellut melko vähän. Unen ja ruuan puute olivat tehneet tehtävänsä.

Yhtäkkiä Hatsumomo havahtui kauempana kuuluviin ääniin. Narttu haistoi etäisesti tutun tuoksun, ja lähti johdattamaan joukkoa kohti huudahduksia ja puheensorinaa. Hatsumomo saikin pian näkyviinsä toisen lauman, ja varautui. Toivottavasti nämä koirat eivät olisi vihamielisiä. Vaaleaturkki koki iloisen yllätyksen nähdessään Rocketin, joka oli taistellut Ohun riveissä aikaisemmin.

"Hei!" Hatsumomo huudahti metsän reunalta, ja pyysi joukkoaan odottamaan aloillaan, lähtiessään itse hölkkäämään borzoita kohti. "Anteeksi häiriö. Olen Hatsumomo, Ohun liittolaisia." Naaras esittäytyi, ja pysähtyi vähän matkan päähän. "Joukkoni on todella väsynyt. Olisiko mitenkään mahdollista, että lepäisimme täällä hetkisen?" Hatsumomo kysyi sitten, ja vilkaisi nopeasti borzoin vierellä seisovaa Ulrichia.

//OK //

Rocket
Rocket havahtui kun vaaleaturkkinen narttu saapui paikalle koiralauman kanssa. Aluksi Rocket säikähti, mutta kuullessaan Hatsumomon olevan Ohun ystävä, borzoi hymyili ja nyökkäsi.
"Tietysti. Ohun liittolaisia autamme aina." Rocket sanoi ja katsoi Ulrichia. "Ulrich, käy sinä hakemassa vieraillemme ruokaa. Minä näytän heille paikan missä levätä." Ulrich nyökkäsi opettajalleen ja vilkaisi nopeasti Hatsumomoa. Ulrich hymyili nartulle vielä ennen kun ampaisi salamannopeasti metsään. Rocket katsoi Hatsumomoa ja tämän laumaa. "Seuratkaa minua." Rocket kääntyi ja lähti kävelemään kohti hieman kauempana olevaa luolaa.

Yòu.

Yksijalkainen sakemanni oli astellut tälle kauniille seudulle, hän oli jättänyt oman laumansa rippeet Gajyolle ja päättänyt lähteä lepäilemään joksikin aikaa, hänen mielessään pyöri vain hänen paha veljensä joka oli lähes tappaa hänet, onneksi hän oli ystävänsä Malcomin avulla selvinnyt tilanteesta. Uros asteli lähemmäs muita koiria ja kun näki Hatsumomon hän vain hymyili.

''Iltaa herrat ja neidit.'', Yòu sanoi hieman hassulla äänellä samalla kun kumarsi hieman nartulle, hän oli alkanut kunnioittamaan syvästi Hatsumomoa. ''Pahaa jälkeä.'', Yòu sanoi katsoen hieman omituisesti haavoittuneita,''Minäkin menetin useita sotilaita taistellessamme veljeäni ja hänen joukkoaan vastaan.''

''Ainiin, minulla on viesti Ohusta, alueelle on ilmestynyt uusia vihollisia, he käyttävät ravintonaan ihmisten ja koirien lihaa, teidän kannattaa olla varuillanne.'', sakemanni sanoi huolestuneena toisille.

Hatsumomo

Hatsumomo huokaisi helpotuksesta, ja hymyili kiitollisena Rocketille. "Kiitos, arvostamme tätä todella paljon." Vaaleaturkki kiitteli, ja oli juuri lähtemäisillään borzoin perään, kun Yóu saapui paikalle. Nartun sydän jätti yhden lyönnin väliin sakemannin kumartaessa hänelle. Hatsumomo ei ollut laisinkaan unohtanut Yóun ystävällisiä sanoja, jotka hän oli sanonut ennen heidän lähtöään Fukushimaan.

"Iltaa." Hatsumomo vastasi, ja hymyili pienesti. Nartun katse käväisi nopeasti sakemannin katkenneessa jalassa, ja vaaleaturkin ilme muuttui hiukan surulliseksi. "Olen pahoillani..." Hatsumomo sanoi, ja nosti katseensa nopeasti Yóun silmiin. Uroksen kertoessa kannibaalilaumasta, nartun sydän alkoi hakata kiivaammin. "Ei ole todellista...eivätkö viholliset voi koskaan luovuttaa...?" Vaaleaturkki sanoi huokaisten.

Hatsumomo kuitenkin tajusi pian, että heidän olisi parasta lähteä seuraamaan Rocketia. Olisi epäkohteliasta jäädä seisoskelemaan, kun toinen näytti paikkoja. Hatsumomo vilkaisi kevesti hymyillen, hieman viekoitellen Yóuta. "Liitytkö seuraamme?" Narttu kysyi, mutta vastausta odottamatta lähti joukkoineen kävelemään Rocketin perään.

Rocket
Borzoi pysähtyi hetkeksi ja tervehti Yóuta. Borzoi kuunteli uutisia ja huokaisi.
"Taas uusia vihollisia...?" Rocket kysyi ja katsoi omia sotilaitaan. "No, me emme osallistu mihinkään tappeluun ennen kun kaikki ovat kunnossa." Rocket sanoi ja katsoi Hatsumomoa ja Yóuta. Rocket hymyili ja nyökkäsi kohti vähän matkan päässä olevaa luolaa. "Tulkaa, te kaikki saatte levätä minun luonani. Oppipoikani Ulrich tuo teille pian ruokaa." Rocket sanoi ja johdatti koirat suureen luolaan ihan kirkkaan puron viereen.

Yòu.

Yòu katsoi hymyillen naarasta, toinen oli hyvin kaunis ja sakemanni oli alkanut hieman rakastua toiseen. Tämä kuitenkin mietti sitä että ei toinen varmaankaan hänen näköistään haluaisi, tämä oli aika rujon näköinen haavojensa takia eikä pystynyt enään edes kunnolla kävelemään, pää painalluksissa tämä lähti seuraamaan muita. Luolan luona tämä kuitenkin jäi ulos istumaan suurelle kivelle, hän ei kuitenkaan tiennyt että jotkut tarkkailivat häntä.

Siwangin lähettämät salamurhaajat kyykkivät pusikossa valmiina iskemään, huomattuaan isohkon määrän koiria he päättivät pysyä jonkin aikaa piilossa,''Hei typerykset, luuletteko ettemme pärjää muutamalle typerälle rakille?'', sitten he hyökkäsivät esiin puskasta, heitä oli viisi mutta myös liikaa sakemannille.

''Paha tilanne.'', Yòu sanoi hiljaa ja puristi hampaitaan yhteen,''Keitä te olette, oletteko te niitä kannibaaleja.'', Yòu kysyi mutta koirat vain naurahtivat,''Etkö muista meitä, olemme Siwang herran, sinun veljesi alaisia ja meidät lähdetettiin tappamaan sinut.'', sakemanni uros kauhistui, hän ei pystynyt viellä kunnolla taistelemaan.

Hatsumomo

Narttu seurasi borzoita joukkoineen luolalle. "Kiitos Rocket. Olet todella ystävällinen. Jään velkaa." Vaaleaturkki sanoi, ja luolalle päästyään kävi heti lepäämään.

Yhtäkkiä ulkoa kuului meteliä. Hatsumomo ei ollut kerennyt maata kauaa, ja sitä väsytti, mutta vaaleaturkin oli pakko tarkistaa tilanne. Käveltyään luolan suulle, narttu näki useamman soturin Yóun kimpussa. Hatsumomon sisällä leimahti silkka raivo, ja nartun niskavillat nousivat pystyyn.

"Jättäkää hänet rauhaan!" Hatsumomo karjahti, ja syöksyi kohti sotureita. Narttu iski yhden maahan, mutta kaksi onnistuivat estämään vaaleaturkin etenemisen ja painoivat Hatsumomon tiukasti maata vasten. "Tapamme hänet!" Yksi huusi Yóulle, ja kiristi otettaan nartun kaulalla.

Yòu.

Uros kauhistui koirien saadessa otteen Hatsumomosta, yhtäkkiä kuitenkin koirien takaa ilmestyi varjoja jotka tappoivat helposti kolme muuta, he olivat Yòun omia sotilaita,''Päästäkää hänestä irti.'', sakemanni huusi ja syöksyi toista koiraa päin iskien hampaansa tuon kuonoon, toinen koira huusi kivusta ja päästi naaraasta irti (?), Yòu hyökkäsi seuraavaksi toisen koiran korvaan kiinni repien sen kokonaan irtti, koirat jäivät sätkimään maahan.

''Oletko kunnossa?'', uros kysyi naaraalta rauhoituttuaan hieman, raivonpuuska oli viennyt myös sakemannin voimat ja uros lysähti läähättäen maahan, hän väsyi nyt kolmijalkaisena paljon helpommin, kaksi elossa olevaa koiraa luikkivat pakoon,''Päästäkää heidät menemään.'', uros sanoi hiljaa laumalleen.

Yòuta lähdettiin kantamaan luolaan, hänet laskettiin pehmeälle heinäkasalle lepäämään, hän kuitenkin hymyili ja odotti näkevänsä Hatsumomonkin tulevan luolaan,''Kina, veljelläni on jotain mielessään, pelkään pahoin että hän aikoo viellä palata kostamaan meille sen nöyryytyksen, ilmoittakaa hyökkäyksestä Malcomille.'', tuon sanottuaan, sakemanni nukahti.

Koume oli saapunut alueelle ja huomasi erään luolan. Narttu käveli luolaan ja näki haavoittuneen, nukkuvan paimenkoiran. Koumea kävi sääliksi Yòun tilanne ja hän kävi hakemassa parantavia yrttejä.

Hatsumomo

Hatsumomon onneksi Yóun onnistui saada koirat pois vaaleaturkin kimpusta. Nartun olisi tehnyt mieli lähteä pakenevien koirien perään, mutta Hatsumomo tunsi itsensä liian voimattomaksi. Huokaisten tämä nyökkäsi sakemannin kysymykselle, ja hymyili perään. "Kiitos.." Narttu sanoi hiljaa.

Hatsumomo seurasi Yóuta luolaan, ja asettui makaamaan vähän matkan päästä tuosta. Narttu katseli sakemannia pitkään aloillaan maatessaan, kunnes nukahti. Vaaleaturkki ei huomannut Koumen saapumista luolaan, ja ilmeisesti tytär ei ollut vielä huomannut myöskään äitiään. (?)

Yòu.

Yòu ei saannut unta vaan vääntelehti heinäkasassaan, yö oli laskeutunut ja ulkona oli pimeää, hän kuitenkin huomasi että ulkona satoi lunta. Sakemanni uros käppäili ulos haukotellen, häntä särki jalantynkään ja kirveli taistelussa tulleisiin haavoihin, Yòu huokaisi ja kävi makuulle samalla kivelle missä oli aiemmin istunut, lumihiutaleet laskeutuivat hiljalleen hänen päälleen.

Eräs hänen laumalaisistaa oli jäännyt tänne ja asteli nyt Yòun viereen,''Kaunis yö, eikö?'', vanhempi saksanpaimenkoira kysyi ja Yòu nyökkäsi,''Se naaras on aika kaunis, olisi juuri sopiva puoliso teille, herra.'', toinen sakemanni sanoi iskien silmää, Yòun sydän pampahti ja hän muuttui tulipunaiseksi,''Ei sinun tarvitse seissä täällä kylmässä, mene vaon nukkumaan.''

Koume ei huomannut äitiään ennen kuin tämä tuli luolaan. Koume käveli äitinsä luokse ja tervehti tätä. "Hei äiti.", Koume tervehti.

Hatsumomo

Vaalea naaras avasi silmänsä kuullessaan tutun äänen. Hatsumomon huulille kohosi kevyt hymy. "Koume..? Mitä sinä täällä?" Hatsumomo kysyi ja haukotteli. "Missä Yóu on?" Naaras lipsautti suustaan. "Tai siis...hän oli täällä äsken.." Hatsumomo selitteli, ja punastui kevyesti. "Taidan haukata raitista ilmaa...tulen pian takaisin." Naaras sanoi ja lähti kävelemään kohti luolan suuta.

Hatsumomoa vastaan käveli yksi sakemannin sotureista, jonka Yóu oli lähettänyt takaisin nukkumaan. Hatsumomo haukotteli uudelleen ja istuutui luolan edustalle katselemaan tummaa taivasta.

Yhtäkkiä narttu huomasi tumman hahmon makaavan kivellä. Hatsumomolla meni hetki tajuta sen olevan Yóu. Vaaleaturkki hymyili hiukan, ja lähti kävelemään kohti sakemannia. Lumihiutaleet pöllysivät tuulenpuuskan seurauksena ympäriinsä ja Hatsumomo joutui ummistamaan silmiään. Pian narttu pääsi kiven luo ja istahti sen lähettyville. "Mitäs mietit?" Naaras kysyi hiljaa Yóulta. Hatsumomo toivoi, ettei vaikuttaisi liian päällekäyvältä ja vainoavalta, kun hakeutui melkeinpä tietoisesti ja toistuvasti sakemannin seuraan.

Koume käveli ulos ja katsoi tähtitaivaalle. Kirkkaan tähden nähdessään Koume tiesi että hänen pitäisi kertoa äidilleen. Nyt nuori naaras kuitenkin odotti.

Yóu.

Sakemanni hymyili huomatessaan Hatsumomon tulleen hänen vierelleen,''Veljeäni ajattelen, hän kuului Harakirin laumaan ennen pakenemistaa, ne aiemmin tulleet koirat olivat hänen alaisiaan.'', Yóu avautui ensimmäistä kertaa jollekkin kunnolla elämästään, hän ei aiemmin uskaltanut puhua menneisyydestään kenellekkään.

''Synnyin Kiinassa eräässä metsässä, vanhempani johtivat vanhaa klaania, olin pentueen vanhin ja minusta piti tulla alunperin seuraaja vanhemmilleni, kun olin vuoden ikäinen, vanhempani saivat uusia pentuja, niiden joukossa oli Sǐwáng, yhtäkkiä kaikki lellivät häntä jahänestä päätettiin tehdä seuraava johtaja, minä en sitä kestänyt, minut unohdettiin kokonaan ja pakenin, en ehkä olisi selvinnyt ilman erästä koiralaumaa jota johti vanha ja viisas sakemanni, hän opetti minua ja kun hän kuoli, hän teki minusta uuden johtajan, sitten uin Japaniin laumani kanssa auttamaan Ohua.''

Yóu puuskahti tarinan jälkeen ja siirsi katseensa tähtitaivaalle, hän ei huomannut ulos tullutta Koumea vaan hymyili vain kun lumihiutaleet tippuivat hänen päälleen,''Näen kokoajan painajaisia veljestäni, hän on pelottava ja tämänpäiväinen hyökkäys todisti sen että hän aikoo tappaa minut kaikin keinoin.''

Rocket
Rocket oli kiitollinen, että alue kelpasi kaikille. Borzoi varmisti että kaikkilla oli hyvät oltavat, ja palasi sitten omien sotureidensa pariin.

Yhtäkkiä aukiolla alkoi kauhea tappelu kun Yóun kimppuun hyökättiin. Rocket katsoi kauhuissaan taistelua, ja meinasi hypätä jo väliinkin, mutta asiat selvisivät nopeasti, kun Hatsumomo osallistui. Rocket katsoi Yóuta ja Hatsumomoa ja huomasi että he olivat hyvin läheisiä. Rocket hymähti itsekseen ja alkoi hoitaa Senshi-nimisen uroon jalkaa.

Juuri sillä hetkellä Ulrich palasi. Ulrichilla oli mukanaan paljon saalista ja nuori uros alkoi jakaa ruokaa kaikille. Rocket alkoi paimentaa omia joukkojaan luolien sisälle, sillä oli tulossa kylmä yö.

Ulrich ja Rocket päättivät jäädä yövartioon. Kaksikko tallusteli hieman kauemmas alueelta ja hyppäsi puuhun, mistä näki melkein koko alueen. Rocket katseli kun lumihiutaleet leijailivat alas. Onkohan Ohussa jo kylmä...? Rocket ajatteli itsekseen ja tarkkaili aluetta. Mitään epätavallista ei näkynyt, ainakaan vielä.

Hatsumomo

Vaaleaturkki ymmärsi nyt, miksi veljesten välit olivat niin huonot. Hatsumomo näytti hiukan surulliselta toisen kertoessa menneisyydestään. Olihan sakemanni menettänyt veljensä takia toisen etujalkansakin.

"Olen pahoillani..." Narttu sanoi sitten, lähestyen hiukan Yóuta. "Sinun tässä pitäisi haluta tappaa hänet ja olla katkera..." Hatsumomo sanoi. Sakemannin kertoessa pelkäävänsä Siwangia, nartun ilme muuttui päättäväisemmäksi. "Minä olen puolellasi. Hän ei enää edes vilkaise sinuun päin, jos se minusta riippuu." Naaras sanoi vakavana, mutta hymyili sitten kuitenkin kevyesti. Ehkä yritys keventää tunnelmaa oli ajankohdaltaan huono, mutta Hatsumomo tahtoi piristää toista.

Koume oli palannut takaisin luolaan ja käynyt makuulle. Koume nukahti ja nukkui jonkin aikaa, Koume käveli ulos ja näki aamun ensimmäiset auringonsäteet. `Kuinka kaunista.`,Koume ajatteli ja lähti hakemaan aamiaista.

Yóu.

Sakemanni hymyili toisen yrittäessä piristää häntä,''Olin tosissani silloin kun sanoin sinua kauniiksi, pidän sinusta kovasti mutta veljeni tappaisi sinut jos saisi tietää, hän varmaankin haluaa kaikki pois minun läheltäni voidakseen tappaa minut hitaasti kärsien.'', Yóun katse siirtyi taivaalle, lumihiutaleet tuntuivat kylmiltä mutta uros ei siitä piitannut vaan nautti hetkestä.

''Aiempi hyökkäys taisi kertoa siitä että veljeni palaa viellä, jos hän tulee, en anna hänen tappaa sinua vaikka kuolisin itse, puolustan sinua viimeiseen asti.'', kyynel valui uroksen poskelle,''Jos hän onnistuu tappamaan minut, minulla ei ole perillistä joka jatkaisi lauman johtamista jälkeeni, jos kuolen, sinä saat laumani johtoosi.'', sakemanni sanoi hymyillen.

Yóu haukotteli hieman, hän ei ollut nukkunut ollenkaan, kaunis talvinen luonto kuitenkin ruahoitti häntä ja hän painoi päänsä jalkojensa väliin, hymy nousi hänen kasvoilleen kun hän näki yksinäisen jäniksen juoksevan heidän ohitseen.

Hatsumomo

Vaalea naaras hätkähti huomattavasti Yóun kutsuessa häntä jälleen kauniiksi. Hatsumomon sydän hakkasi lujempaa ja naaras tunsi kasvojensa punertuvan. "Kiitos, Yóu..." Naaras sanoi. Se ei osannut sanoa oikein mitään, kun sakemanni kertoi luovuttavansa laumansa nartulle, mikäli kuolisi. Ehkä sinulla vielä joskus on perillinen. Naaras ajatteli, mutta värähti uudelleen. Miksi hän edes harkitsi pentuja enää Koumen jälkeen? Vaikka tytär olikin elossa, Hatsumomo muisti liian hyvin tuskan tämän menettämisestä.

Kaanaankoira lähestyi Yóuta, ja asettui makaamaan niin lähelle toista, että näiden kyljet miltei koskettivat (?) toisiaan. "Ei kaikki pääty tähän...tästä lähtee uusi alku." Hatsumomo sanoi, ja käänsi kasvonsa hymyillen urokseen.

Yóu.

Sakemanni hymyili kun naaras tuli lähemmäksi häntä,''Jos haluat, voidaan jäädä tähän aamuun asti.'', uros hymyili pitkästä aikaa onnellisena, kuitenkin pelko tulevasta kalvoi hänen mieltään, väsymys kuitenkin vei sakemannin ja hän nukahti.
Hän kiemurteli paikoillaan.

Unessa Yóu oli oudolla saarella, hänen ympärillään oli joitain majoja, yhtäkkiä joka puolelle ilmestyi varjoja kaukaa kuului pelottava ääni joka sanoi,''Minä palaan ja kostan.'', uros ei päässyt unessa pakoon vaan joutui varjojen piirittämäksi.

Yóu heräsi täristen,''Missä minä olen?'', uros kuitenkin rauhoittui huomatessaan olevansa edelleen samassa paikassa. Sakemanni haukotteli, aamu oli viimeinkin saapunut ja Yóu nousi ylös hieman venytellen ja turkkiaan ravistaen.

Hatsumomo

Vaaleaturkki nyökkäsi hymyillen urokselle, ja painoi päänsä käpäliensä vierelle. Naaras haukotteli leveästi ja katseli taivasta, ja sitten Yóuta. Miten samanlaisia he olivatkaan...molemmat haavoittuneita sisältä ja ulkoa. Hatsumomo tajusi, että oli ollut yhtä onnellinen viimeksi tavattuaan Tashikon. Hetken aikaa vaaleaturkki makasi aloillaan, kunnes nukahti.

Aamun valjetessa väsynyt Hatsumomo nukkui yhä sikeästi. Naaras ei huomannut sakemannin nousevan viereltään, vaan paransi asentoaan. Kun Hatsumomolle tuli kylmä, naaras avasi hitaasti silmänsä. "Yóu?" Narttu kuiskasi.

Yóu.

Yóu oli käynnyt kalastamassa joella ja kantoi nyt suussaan kummallekkin aamupalaa,''Maistuisiko?'', uros kysyi hymyillen ja laski toisen kalan naaraan lähelle, uros kävi taas makuulle Hatsumomon viereen ja hymyili, leikkisästä hän laski käpälänsä toisen turkin päälle(?), aamu oli raikas ja valoisa,''Talvi on nyt sitten saapunut.'', uroksen ilme muuttui kuitenkin vakavaksi,''Näin outoa unta, olin sumuisessa mökkien ympäröimällä aukiolla, joka puolella näkyi tummia varjoja jotka kävivät uhkaavaksi, sitten kuulin äänen.''

Yóu nielaisi kuuluvasti, häntä pelotti Hatsumomon menettäminen.''Lupaathan että et kuole viellä pitkään aikaan, en kestäisi menetää sinua.''

//Melko lyhyt koska en keksinyt tekstiä tähän.

Koume oli palannut aamiaiselta ja palasi luolalle. Koume kuunteli Yóun ja äitinsä keskustelua. Yóun kertoessa painajaisestaan Koume meni lohduttamaan Yóuta.