Haavoittunut Soturi

//Avoin kaikille!//

John ja Fubuki
"Pysytkö pystyssä, John-san?" Fubuki kysyi sakemannilta. John huohotti ja puri hampaansa yhteen.
"Olen kunnossa kiitos vaan. Pysy sinä vain poissa tieltä." John murisi. Hänen kimppuunsa oli hyökännyt joukko Harakiriä palvelevia vuorirosvoja. John olisi selviytynyt yksinkin, mutta Ginin pikkuveljen saapuminen oli saanut Ohun Upseerin keskityksen herpaantumaan, joten hän oli jäänyt alakynteen. Fubuki astui lähemmäs Johnia ja nojasi tätä vasten.
"Nyt et ainakaan kaadu-" John ärähti ja puraisi Fubukia kuonoon.
"Pysy poissa tieltäni! Minä jaksan kävellä itsekkin!" John huudahti. Fubuki luimisti korviaan säikähtäen.
"Mutta John-san..." John pysähtyi ja alkoi murista.
"Ymmärrän.... että haluat auttaa... Mutta sanoinhan.... minä jo: pärjään itsekkin..." John hoiperteli ja kaatui maahan, tajuttomana. Fubuki juoksi taistelutoverinsa luokse.
"Hei, John-san? John-san!" Fubuki alkoi ulvoa toivoen että joku kuulisi.

Joe

Raajarikko oli pyörinyt lähistöllä pitkään aikaa jälleen kerran treenaten itseään. Kaikki oli paljon vaikeampaa kolmijalkaisena. Sekarotuinen läähätti kiitettävästi ja se istahti puunvarjoon ja tarkkaili ympäristöä. Lähistöltä kuului ulvontaa. Ulvonta oli Joelle tuttu, se oli sen sedän ulvontaa. " Ei kai Fubuki ole pulassa?" Se kysyi ääneen. Viimeisillä voimillaan se ampaisi itsensä täyteen vauhtiin äänen suuntaan.

Hetkessä Joe olikin jo paikalla. Se vilkaisi setäänsä ja sitten se jäi tuijottamaan henkihieveriin hakattua Johnia. John ei vielä ollutkaan nähnyt Joeta kolmijalkaisena, eikä myöskään Fubuki. " Mitä on tapahtunut?" Sekarotuinen kysyi huolissaan ja istahti maahan. Seisominen kolmella jalalla oli jo tarpeeksi vaikeaa, saatika sitten rehkimisen jälkeen.

Fubuki ja John
Fubuki ei ensin tunnistanut veljenpoikaansa, sillä tämä oli kolmijalkainen, mutta Harmaan koiran kasvot olivat tutut. Fubuki huokaisi.
"Luojan kiitos että joku tuli apuun..." Fubuki sanoi ja katsoi sitten Joeta silmiin. "Harakirin joukot kävivät Johnin kimppuun. On minun syytäni että hän haavoittui..." Fubuki sanoi kyyneleet silmissä. "John... John olisi varmaan pärjännyt ilman minua... Mutta minä saavuin paikalle juuri väärään aikaan.... Ja silloin John jäi alakynteen..." Fubuki katsoi Johnia. Sakemanni oli vielä hengissä, mutta hän tarvitsisi paljon lepoa ennen kun haavat parantuisivat.

Joe & Izo

Uros nyökkäsi vastaukseksi ja nousi seisomaan. Joe jäi katselemaan Johnia ja huokaisi. Fubukin alkaessa tunteilemaan Joe pudisti päätään ja murahti. " Älä ala tunteilemaan. Ei tässä mitään hätää ole. John on sisukas, vaikka vanha onkin." Joe sanoi rauhoitellen setäänsä. Hetken sekarotuinen oli hiljaa mutta aukaisi sitten suunsa. " Taistelu käydään pian." Joe sanoi ja huokaisi.

Kauempana Izo marssi täydellä vauhdilla eteenpäin ulvonnan suuntaan. Sen perässä marssivat 300 soturia. Soturit Izo oli hommannut matkanvarrelta varta vasten Giniä varten. Kaikki odottivat innolla näkevänsä jo Ginin tai Weedin.

Pian nämä olivatkin jo Joen, Johnin ja Fubukin luona. Joe nyökkäsi tervehdykseksi. " Mistäs nämä huligaanit ovat?" Sekarotuinen kysyi tarkoittaen sotureita.

Fubuki ja John
"Anteeksi, Joe..." Fubukin kyyneleet tyrehtyivät. Uros kuunteli veljenpoikansa sanoja sodasta ja murahti hiljaa. "Tiedän. Olen kuullut huhuja lopputaistelusta..." Fubuki sanoi. Juuri silloin Izo saapui paikalle sotureidensa kanssa. Fubuki katsoi joukkoja ja sitten veljenpoikaansa. "Älä hätäile, Joe. Luulen että he ovat ystäviä." Fubuki sanoi. Valkoinen akita tunsi Izon tarpeeksi hyvin ja uskoi että Kisaragin poika ei varmasti johdattaisi pahantekijöitä Ohun maille.

Juuri silloin, John virkosi ja alkoi yskiä. Fubuki kumartui sakemannin viereen.
"John-san! Oletko kunnossa?" Hän kysyi. John avasi silmänsä ja katsoi suoraan Joeta.
"Oho, Gin?" John kysyi ja siristi silmiään. "Ei. Olet liian pieni ollaksesi Gin. Mutta nuo kasvot ovat kyllä tutut..." John nousi tärisevästi seisomaan ja huomasi Joen puuttuvan jalan. Sakemanni katsoi Joeta silmiin ja hätkähti. "Joe? Oletko se sinä? Mitä jalallesi tapahtui?" John huomasi silmäkulmastaan saapuneen Izon ja tämän joukot. John virnisti leikkisästi Izolle. "Terve, Kisaragi Junior. Ovatko nuo soturit meidän apulaisia?"

Joe & Izo

" Kyllähän minä Izon tunnen senkin höhlä. Taidat jo kärsiä vanhuudenhöperöydestä!" Joe ilkkui. Izo puolestaan ei sanonut mitään, se vain tuijotti Johnia ja asteli lähemmäs. Samassa John alkoi yskiä. Joe ja Izo katselivat Sakemannivanhusta hymyillen. Sakemannin luullessa tätä Giniksi tämä naurahti ja venytti naamalleen virneen. Hetken kuluttua John kuitenkin osui oikeaan. " Oikein meni!" Joe huudahti ja vaikeni hetkeksi. " Pitkä tarina.." Sekarotuineb sanoi puoliääneen. Vasta nyt Izo huomasi Joen puuttuvan raajan, muttei tohtinut kysyä asiasta. Izo hymyili Johnille. " Terve vaan. " Se sanoi lyhyesti ja ytimekkäästi. " Ovathan ne." Kisaragin poika sanoi isänsä taistelutoverille. Samassa se komensi joukot edellä Gajyolle. Samassa 300 sotilasta painelivat täyttä vauhtia Gajyon suuntaan. Joe katsoi Johnia säälivä ilme kasvoillaan. " Twitä ei ole vähään aikaan näkynyt. Omaan silmään ei ainakaan ole sattunut." Uros kysyi teititellen.

Fubuki ja John
Fubuki naurahti Joen kommentille. Olihan se varmaan totta. John katsoi ensin Joeta.
"Vai niin... No onneksi olet muuten ehjä." John sanoi ja kääntyi sitten katsomaan Izoa. "Pfft, ei tarvitse teititellä, Izo." John sanoi ja palasi asiaan. "Olen ollut hiukan matkoilla. Haluan vielä etsiä koiria, isännällisiä tai villejä ketkä voisivat auttaa meitä. Tänään sain kuulla eräistä tyypeistä ketkä halusivat liittyä Ohuun, joten lähdin hakemaan heitä Shikokulta asti. Kutsu oli kuitenkin ansa ja jäin kiinni." John sanoi ja näytti haavojaan.

Joe & Izo

Joe nyökkäsi ja puri hampaitaan yhteen. Katkonaiseen raajaan alkoi vihloa ikävästi ja sekarotuisen oli pakko käydä makuulle. Izo jäi katsomaan makuulle asettunutta kaveriaan. Sen jälkeen se jäi katsomaan Fubukia ja hymyili. Sen ilme kuitenkin vakavoitui, kun metsästä kuului rapinaa. Samassa Joenkin korvat rävähtivät hieman ja katse kääntyi äänen suuntaan.

Fubuki ja John
"Oletko kunnossa?" Fubuki kysyi Joelta, mutta ei saanut vastausta kun juuri silloin puskasta kuului ääniä. John asettui puskan ja nuorempien koirien väliin. John murisi.
"Kuka siellä?! Tulkaa esiin!" John huusi. Puskasta asteli esiin kymmenen koiran joukko. Kärjessä oli tummanruskea sekarotuinen pystykorva. John lipaisi huuliaan ja paljasti kulmahampaansa. "Keitäs lurjuksille sieltä tuli?" Sakemanni kysyi uhkaavasti. Fubuki kävi hyökkäysasentoon.

Joe & Izo

Joe nousi salamannopeasti ylös ja alkoi murista. Izo toivoi näiden olevan vihamielisiä, jotta voisu tappaq nämä. Uros kiilasikin Johnin eteen ja naulitsi katseensa joukon johtajaan. Samassa kymmenen vierasta jo rynnistivätkin päin. " John, et voi millään taistella tuossa kunnossa." Izo sanoi ja tarttui yhtä vihollista kurkusta ja paiskasi sen päin puuta. Joe virnisti joukon johtajalle ja syöksyi tätä kohti Kuchu sappomaisesti, muttaa vielä nopeammin. Pari viiltoa osuikin sekarotuisen kohteeseen, mutta pian tämä älysi käyttää Joen jalkaa hyväkseen. Vastustaja tarttui Joeta jalasta ja paiskasi sen maahan. Joe ulvahti mutta kierähti nopeasti ylös. Raivokkaasti se repäisi toisen kurkun auki ja viiösi seuraavaa rintaan.

John ja Fubuki
"Mitä sanoit?! En ole niin huonossa kunnossa että en pystyisi taistelemaan!" John ärähti Izolle ja kävi yhden dobermannin kurkkuun kiinni. Fubuki yritti saada muita rauhoittumaan, tuloksetta.
"Hei-? Mitä te nytten..." Kukaan ei lotkauttanut korvaakaan Fubukin sanoille. Fubuki huokaisi ja nappasi yhtä vihollista kurkusta, mutta ei tappanut sitä. "No niin. Kerroppa minulle millä asioilla olette Ohussa." Valkoinen akita sanoi. Nuorempi kultainennoutaja vain murisi vastaukseksi.
"Ei kuulu sinulle, papparainen!" Noutaja huudahti. Fubuki tuhahti.
"Vai niin. Hyvä on." Fubuki sanoi tyynesti ja viskasi koiran täysillä puuta päin. Kultainennoutaja pökertyi siihen paikkaan. Fubuki lipaisi huuliaan ja kääntyi katsomaan miten muilla meni.

Joe & Izo

Joe murisi lähestyvälle seiskarinkoiralle ja hypähti kiinni tämän kurkkuun ja tukehdutti tämän. Hetkessä Joe nitoi jo seuraavan vihollisen nahkaan syviä viiltoja. Viimeinen niitti uhrille oli Joen erittäin syvä viilto pääkoppaan. Vastustaja tuupertui siihen ja Joe nappasi lähestyvää Sakemannia kurkusta ja alkoi niittää vastustajia Sakemanni nuijanaan. Izolla meni erittäin hyvin. Se oli juuri iskenyt yhden soturin yhdellä iskulla kuoliaaksi. Samassa metsästä asteli isokokoinen tosa-koira viisi taistelukoiraa mukanaan. Izo nielaisi ja paiskasi erään kaanaankoiran maahan ja repi siltä kurkun auki. Joe ei epäröinyt vaan heitti kuolleen "nuijansa" pois ja salamannopeasti iski hampaansa tosan korvaan alkaen tehdä neji-kitä tähän ja pian korva tipahti maahan. Tosa ravisteli Joen maahan selälleen ja komensi taistelukoirat hyökkäykseen. Joe ei stä innostunut, vaan repäisi yhden kurkun auki. " Tule John! Tapetaan nämä! " Joe huudahti. Izon suu loksahti auki: kaksi hullua ja kaksi järkevää. Epäröimättä se kuitenkin hyppäsi vihollisten sekaan.

John ja Fubuki
"Ei tarvitse käskeä kahdesti!" John huudahti ja kävi tosa koiran kylkeen kiinni. Johnin verta vuotavat haavat olivat tulessa, mutta Johnin sielu oli täynnä taistelutahtoa, joten sakemanni ei tuntenut kipua. Johnin mieleen paisui muistikuvia taistelusta Hougenin joukkoja vastaan, mutta sakemanni työnsi ajatukset pois ja keskittyi. Uros oli pureutunut syvälle tosan nahkaan.

Fubuki seurasi taistelua hetken sivusta, mutta pian valkoinen uros hätkähti. En vain voi antaa heidän kuolla! Fubuki ajatteli ja syöksyi kiinni tosa koiran kaulaan. Silmänsä sivusta Fubuki näki Joen ja Izon taistelevan.
"Pärjäättekö te kaksi?!" Fubuki huusi metelin yli kahdelle nuorelle koiralle. Kaksikko taisteli hyvin ja voimakkaasti, joten Fubuki uskoi heidän pärjäävän, mutta hän halusi varmistaa asian. Tosa koira yritti purra valkoista akitaa, mutta Fubuki oli liian lähellä tosa koiran suuta, joten jättiläinen ei saanut kunnon otetta. Tosa koira puri Johnia häntään ja yritti repiä sakemannin irti kyljestään. John kuitenkin käytti Ushiro Geriä ja potkaisi tosaa kasvoihin. Johnin kynnet raapaisivat tosaa kuonoon. Tosa karjahti kivusta ja päästi irti Johnista. John naurahti.
"Kjäh häh! Älä yritä tuota uudelleen, tai sattuu vielä enemmän!" John ilkkui.

Joe & Izo

Joe repäisi yhdeltä kurkun auki ja tarrasi seuraavaa kurkusta tönäisten sen maahan ja alkoi tehdä Neji-kitä tämän kurkkuun. Melkein heti uhri potkaisi tyhjää ja veti viimeisen hengenvetonsa. Izo nyökkäsi Fubukille vastaukseksi. Samassa vihollisen määrä oli laskenut kahteen vanhukseen. "Häioykää, ennen kuin tapan teidät!" Joe huudahti. Jäljellä tosiaan oli enää Johnin ja Fubukin vastus sekä kaksi vanhusta. Vanhukset lähtivät ulisten pois. "Tappakaa se jo!" Joe huusi Johnille ja Fubukille. Izon mielestä Joe olisi voinut kunnioittaa vanhuksia enemmän, mutta antoi asian olla

John ja Fubuki
"Ghhh... Tule itse tänne tappelemaan niin näet miten vaikeaa tämän jättiläisen kaataminen on!" John huusi Joelle ja alkoi tehdä Neji kitä tosan kylkeen, kun taas Fubuki alkoi suorittaa Neck the Killingiä tosa kaulaan.

Joe & Izo

Joe oli jo hyökkäämässä tosan kimppuun, mutta Izo painoi sen maahan eikä päästänyt taistelemaan. Joe yritti rimpuilla, muttei päässyt ylös. " Perhana! Päästä minut ylös!" Joe karjui. Mitään d
sanomatta Izo seurasi Fubukin ja Johnin taistelua tosaa vastaan. Samassa tosa-koiran pää sinkosi ilmaan. (?)

// mikäli ei haittaa, tulen mukaan ^^ //

Tesshin

Ninjakoira oli kuullut huhuja Johnin saapumisesta, ja tämän pulaan joutumisesta Futago-solassa. Se oli itse ollut lähistöllä menossa tapaamaan Giniä ja juttelemaan suunnitelmista, mutta päättänyt ottaa selvää huhujen todenperäisyydestä.

Kogajohtaja kuuli jo kaukaa tutun äkäisen äänen, ja hymy huulilla Tesshin muisteli vanhan sakemannin temperamenttista suhtautumista joka asiaan. Hymy kuitenkin hyytyi, kun oksistossa liikkuva koga huomasi alapuolellaan juoksevan, noin 20 päisen koiralauman. Nuo eivät olleet taatusti Ohun koiria. Ja ne juoksivat suoraan Johnin ja muiden luo.

Tesshin kiihdytti helposti noiden edelle, ja saapui parahiksi näkemään tosa koiran kuoleman. "Aina iskussa, John-san!" Tesshin tervehti, ja pudottautui alas oksistosta. Tesshin pisti merkille taistelun jäljet, muttei sanonut mitään Johnin haavoista. Koga oli jo oppinut pentuna, ettei sakemanni koskaan myöntäisi heikkouksiaan. "Täällä on ilmeisesti tilanne päällä. Noin kaksi kilometriä tuohon suuntaan on tulossa lisää ongelmia." Koga sanoi taakseen nyökäten. "Olin menossa Gajyolle, mutta minun oli pakko tulla varoittamaa..." Tesshin sanoi hiljaa, kääntäen sitten katseensa takaa kuuluviin ulvahduksiin ja haukahduksiin.

John ja Fubuki
Kaksi vanhempaa koiraa katsoivat tosa koiran kuollutta ruumista. John naurahti.
"Siinnäs näette! Saatan olla vanhus, mutta taistelutahtoa kyllä riittää!" Sakemanni sanoi iloisena. Fubuki pudisti päätään.
"En ymmärrä miten voit olla noin iloinen... Tappamisessa ei ole mitään iloa..." Fubuki sanoi hiljaa, ettei John kuulisi.

Yhtäkkiä Tesshin pudottautui puusta. John katsoi Koga koiraa ja virnisti.
"Olet myöhässä! Kaikki kuolivat jo!" John sanoi ja osoitti kuolleita ruumiita. Fubuki hymyili lempeästi Kogien johtajalle.
"Anteeksi että hän on tuommoinen, Tesshin-san. Tiedät jo varmaan mimmoinen hän on kun pääsee kunnolla vauhtiin." Fubuki sanoi. Molemmat urokset kuuntelivat Tesshiniä. John sylkäisi maahan, kuullessaan ulvontaa.
"Mahtavaa. Nyt päästään taistelemaan kunnolla!" John sanoi ja iski silmää Izolle ja Joelle.

Tesshin

Kogakohtaja ei pitänyt lainkaan ajatuksesta, että haavoittunut John jatkaisi taistelua. "Ehkä sinun kannattaa lähteä Gajyolle, John! Me kyllä hoidamme tämän." Tesshin sanoi, vaikka tiesikin ottavansa riskin sakemannin luonteen huomioon ottaen. Jylinä, joka pienestä laumasta lähti, kuulosti paljon suuremmalta kuin lauma oikeasti oli. "John?" Tesshin kysyi vielä, mutta nyt oli jo myöhäistä. Kogajohtaja ehti jo hetken ajatella, miksi Harakirin soturit olivat niin itsetuhoisia ja sekasortoisia, kunnes joutui loikkaamaan ensimmäisen hyökkääjän tieltä sivuun ja viiltämään tuota selkään.

Joe & Izo

Kumpikin seurasivat tosa-koiran kuolemaa. Joe alkoi jo henhästyä. Ehkä kolmijalkaisena taistelu oli raskaampaa. Izo seurasi vuoroin Johnin ja Joen vointia, kumpikin oli jo valmiilksi huonossa kunnossa.

Äkisti Tesshin pudottautui puusta. Joe ei aluksi edes huomannut Tesshiniä, sillä se kuunteli kauempaa kuuluvia ääniä. Izo puolestaan istahti maahan ja kuunteli vanhempien keskustelua. Se ei kuitenkaan tohtinut puuttua keskusteluun. Äkkiä vihollisia alkoi vyöryä edestäpäin. Izo viilsi yhtä lapaan ja toisen kerran niskaan. Kolmas ei osunnut, sillä se horjahti ennen hyppyä, ja se kaatuikin maahan. Nopeasti se kuitenkin kierähti ylös ja repi toisen kurkun auki. Se veti hetken henkeä ja katsahti Joen suuntaan. Joe oli jäänyt painimaan varsin suurikokoisen sakemannin kanssa. Joen sivusta juoksi kishu inu aikeinaan käydä kiinni Joeen. Joe ei huomannut tätä, joten Izo ampaisi itsensä täyteen vauhtiin. Viime hetkillä se tarrasi kishua niskasta ja pyörähti ilmassa kierroksen ympäri battougamaisesti. Kishu paiskautui pääedellä maahan ja kuoli siihen paikkaan. Izo jäi nalkkiin: yksi koirasusi tarrasi sitä niskasta, toinen kyljestä ja kolmas takajals
asta. Tämä tunti suunnatonta kipua ja huusi apua tovereiltaan. Joe paiskasi sakemannin maahan ja lähti Izon suuntaan, mutta see paiskattiin maahan.

John ja Fubuki
"Älä puhu typeriä, Tesshin! Olen yhtä hyvässä kunnossa kun sinäkin!" John huusi ja kävi kiinni vihollisiin, viiltäen ja murskataan koiriaan hampaillaan. Johnin keho oli veren peitossa, mutta uroon sielu oli täynnä energiaa. John liikkui nopeasti ja ketterästi iästään huolimatta.

Fubuki oli myös liittynyt taisteluun. Valkoinen akita piti veljenpoikaansa ja tämän ystävää tarkasti silmällä. Fubuki katsoi kauhistuneena kun Izo ja Joe joutuivat nalkkiin. Fubuki ulvoi ja syöksyi Joen suuntaan. Akita auttoi veljenpoikansa jaloilleen ja katsoi tätä silmiin.
"Tule! Mennään auttamaan Izoa!" Fubuki sanoi ja ryntäsi sitten Izon kimpussa olevien koirasusien kimppuun.

Tesshin

Ninjakoiralle vastukset eivät olleet mitään. Nopeasti se väisteli jokaisen iskun, viillellen nuo täyteen viiltoja, ja kadoten aina. Hengästynyt Tesshin ilmestyi puun oksalle jälleen keräämään voimia. Se huomasi Izon joutuneen pulaan, ja syöksyi epäröimättä apuun. Koga iski Izoa takajalasta kiinni pitäneeseen koiraan, ja viilsi kovalla ja nopealla iskulla tämän koko kaulan poikki.

Tesshin jäi hetkeksi paikoilleen, ja oli hyökkäämäisillään seuraavan vihollisen kimppuun, kun yksi koirista onnistui tarrautumaan kogan niskaan ja painamaan maahan. Tesshin rimpuili minkä jaksoi vahvan koiran alla. Se onnistui kierähtämään kyljelleen, ja potkaisemaan takajalallaan vihollista vatsaan. Koiralta meni ilmat pihalle, jonka seurauksena Tesshin pääsi irti, ja iski koiraa Itsu Muryoku-ka Suru Ikioilla. Vastustaja ei edes ehtinyt tajuta, mitä tapahtui, kunnes huomasi olevansa täysin lamaantunut. Koska lamaantuminen ei kestäisi kovin kauaa, Tesshin käytti ajan hyväkseen, ja viilsi suuremman koiran kurkun auki, jolloin tämä retkahti kuolleena maahan.

Joe & Izo

Joe haukkoi henkeään noustessaan ylös. Se nyökkäsi sedälleen ja tyrmäsi sitten nopeasti sen kimpussa olleen koiran. Tämän jälkeen se nappasi Izon kimpussa olleen koiran kurkusta ja puraisi kovimalla kuin koskaan. Koirasusi kuoli siihen paikkaan ja lämmin veri purskusi Joen turkille. Se viskasi koirasuden sivuun ja auttoi Izon ylös. Izo nyökkäsi kiitokseksi ja potkaisi takajalallaan yhden koiran leuan murskaksi ja repi sitten tämän kurkun auki. Joe puolestaan löi yhden suden tajuttomaksi ja kääntyi loppujen vihollisten suuntaan. Näiden vastustajien määrä oli laskenut kolmeentoista ja nämä katselivat toisiaan. Raivostunut Izo syöksyi vihollisten sekaan. Se alkoi niittää vihollisia käsittämättömällä nopeudella ja pian vastustajia oli enää seitsemän. Izo hypähti sivummalle.

John ja Fubuki
"Hahaa! Olen Ohun John! Kertokaa nimeni kuolleille helvetissä!" John huusi ivallisesti ja viilsi taas yhden tanskandogin kurkun palasiksi. John käytti Ushiro Geriä yhteen setteriin ja kääntyi sitten puremaan seuraavaa pystykorvaista vihollista. Veri vain lensi kun Ohun upseerin hampaat repivät vihollisia pois tieltään. Haavoistaan huolimatta, John oli täysin voimissaan. John saatiin painettua maahan useammankin kerran, mutta kerta toisensa jälkeen sakemannivanhus nousi pystyyn, valmiina kohtaamaan lisää vihollisia. Pian suurin osa vihollisista oli kuollut tai paennut. Jäljellä seisoi vain seitsemän vastustajaa.

Fubuki oli hyökännyt kolmannen koirasuden kimppuun ja taitavasti kaatanut sen. Fubukin puhtaanvalkoinen turkki oli värjääntynyt punaiseksi haavoista ja verestä, mutta se ei ollut mitään. Fubuki ja John astuivat seitsemän vastustajan eteen. John lipaisi huuliaan.
"Selvä! Kuka haluaa kuolla ensimmäisenä?" John ärähti ja katsoi koiria. Yksi koirista alkoi nauraa, ja sakemanni käänsi terävästi katseensa tähän. "Sinäkö? No antaa tulla sitten!" John huusi ja lähti kävelemään sitä kohti, mutta Fubuki nappasi tätä hännästä kiinni.
"Älä ole typerys, John. Nyt saa verenvuodatus loppua hetkeksi." Fubuki sanoi, katsoen nuorempia koiria. "Mitä tehdään?" Fubuki kysyi.

Tesshin

Vihollisia kaatui nopeasti. Ne saivat tuntea nahoissaan kokeneiden Ohun sotureiden mahdin. Vaikka vastustajia oli ollut neljä kertaa enemmän, niin jäljellä noita alkoi olla enää seitsemän. Kogajohtaja kuitenkin joutui tappamaan noista vielä kaksi, jotka kävivät ninjan kimppuun yhtä aikaa takaapäin.

Tesshin seisoi nyt vierekkäin Johnin ja Fubukin kanssa. Se katsoi hengästyneenä ja lievästi haavoittuneena viittä, jäljelle jäänyttä soturia, jotka olivat todistaneet olleensa joukkojensa vahvimmat. "Tiedät, ettemme voi antaa heidän mennä, Fubuki." Tesshin sanoi. Viiden koiran joukko katsoi heitä, kuin miettien ratkaisua hyökkäyksen ja pakenemisen välillä. "Me emme Ohun vanhoja koiria pelkää! Yksi yhtä vastaan!" Joukon suurin dobermanniuros huudahti. Oitis se lähti syöksymään kohti Johnia. "Haluan kunnian tappaa yksi Ohun vaikutusvaltaisimmista sotureista, vien pääsi johtajalleni!" Dobermanni huusi itsevarmasti, syöksyen kohti sakemannia. Tesshin nielaisi, sillä pelkäsi vastuksen olevan liikaa haavoittuneelle Johnille. Kogajohtaja otti kuitenkin itse kohteekseen sekarotuisen, melko ketterältä vaikuttavan koiran, ja hyökkäsi tämän kimppuun. Koira pakeni Tesshinin yllätykseksi oksistoon, mutta uros vain virnisti syöksyessään toisen perään. Tämähän olisi Tesshinin ominta alaa.