Veri ja toivo

Shorutora

Valkea kai huomasi vieraalta vaikuttavan uroksen juoksevan häntä kohti, ja varautui, mutta tunnisti toisen pian Ohun soturiksi. Desert vaikutti huolestuneelta, joten kai Shorutora päätti kertoa tapahtuneista. "Täällä kävi joku kotikoira. Hän kävi Rigelin ja Yumin kimppuun. Emme tiedä, kuka hän oli ja mitä hän halusi, mutta hän haastoi Weedin ja lopulta päätti itse elämänsä..." Shorutora kertoi, ja pudisteli hitaasti päätään. Uros vilkaisi nopeasti maassa olevaa, veristä oksaa, johon tanskandoggi oli lävistynyt.

"Outoa", Desert totesi. Uros ei ollut enää huolestunut vaan rentoutui. Desert huokaisi, viime aikoina oli tapahtunut kaikkea sodasta vieraan vihollislauman tuloon. Desert käveli Weedin luokse ja tervehti tätä.

Rigel

Sekarotuinen seurasi hiljaa tanskandogin ja isänsä taistelua. Tanskandogilla ei missäön vaiheessa ollut mitään mahdollisuuksia, sen tiesivät kaikki alusta lähtien. Vaikka ikäänsä nähden Rigel oli hyvin viisas ja taitava, olisi sillä vielä paljon opittavaa vihanhallinnan ja aggressionsa suhteen, ennen kuin se edes voisi olla kelvollinen ryhmänjohtajaksi.

Rigel painoi katseensa maahan itsemurhahetkellä, mutta nosti pian katseensa ruumiin suuntaan. Ruumiit olivat nuorempana herättäneet sekarotuisessa kauhua, mutta nykyään elottomat ruumiit olivat nuorukaiselle arkipäivää. Yumin kysymys herätti Rigelin. Vasta nyt sekarotuinen tuli ajatelleeksi, miksi tuo suurikokoinen kotikoira edes oli liikuskellut näillä main. "Niin... Yleensä kotikoirat eivät liiku Gajyolla. Hieman omituista..." Rigel sanoi madaltaen hieman ääntään. Hitaasti sekarotuisen katse kääntyi lähestyvään Giniin. Kuullessaan isoisänsä sanat Rigel hämmentyi hieman, mutta nyökkäsi sityemmin aivan hiljaa. "Ei kai sinua haittaa että isoisä tajusi ettemme ole vain ystäviä?" Sekarotuinen kysyi kuiskaten Yumilta.

Yumi
Yumi hätkähti Ginin sanat kuullessaan. Narttu katsoi hieman punastuneena vanhan Akitan perään. Ehkä iäkkäämmät koirat näkevät nuorempien koirien läpi.... Yumi ajatteli hiljaa.

Rigelin kysymykselle Yumi naurahti hiljaa ja katsoi Rigeliä.
"Ei se mitään haittaa... Kaikki tulevat kyllä tietämään jossain välissä..." Yumi kuiskasi takaisin ja katseli ympärilleen. Onhan se kyllä outoa kun kotikoirat tulevat tänne... Yumi ajatteli ja katsoi surullisena veristä oksaa. Lemmikit ja metsästyskoirat tietävät että Futago-sola on villikoirien reviiriä, ja että tänne ei saisi noin vaan tulla...

Rigel

"Niin." Sekarotuinen tuumasi hiljaa. Rigeliä ei olisi haitannut, vaikka koko maailma olisi tiennyt asiasta, mutta tätä jännitti hieman Weedin suhtautuminen asiaan. Oikeastaan, Weed itsehän oli päräyttänyt pentunsakin maailmaan yksivuotiaana, ja olihan jo Rigelkin jo tarpeeksi vanha päättämään omista asioistaan. "Yövytäänkö täällä vai jossakin muualla? Minulle on aivan sama, kunhan saan vain olla kanssasi." Sekarotuinen kysyi hymyillen. Tällä hetkellä Rigeliä ei kiinnostanut muu kuin Yumi. Rigel ei oikein vieläkään sisäistänyt täysin, että tällä oli nyt puoliso.

Yumi
Husky tutki puolisonsa ilmettä. Rigel näytti miettivän jotain, mutta Yumi ei osannut päättää mitä. Yumi hymyili Rigelille lempeästi ja päätti antaa asian olla.
"Haluaisin viettää vielä aikaa Ohussa, jos käy?" Yumi sanoi ja nousi ylös. Yumi vilkaisi Rigeliä. "Toivotaan ettei täällä liiku lisää tuommoisia sekopäitä..." Yumi sanoi ja katsoi vielä kerran veristä puunoksaa.

Desert oli palannut ylipäälikön luonta ja lähti nyt kotiin. Desert poistuu.

Rigel

"Minulle se sopii mainiosti." Rigel sanoi hymyillen. Katsoessaan Yumia, uros näki silkkaa kauneutta, ja mahtavan luonteen omaavan nartun. "Niin, en pidä yhtään koirista, jotka luulevat olevansa jotakin, mutta eivät ole." Sekarotuinen tuumasi pyöritellen silmiään. Monta kertaa olivat monen monet urokset haastaneet Rigelin taisteluun, mutta tähän mennessä vain yksi oli hänet voittanut, vanha Belgianpaimenloira Malinois nimeltä Derrick.

"Ajattelin että voisimme lähteä takaisin Futago-solaan ja viettäö hieman aikaa kahdestaan."

Yumi
Narttu nyökkäsi ja haisteli ilmaa.
"Mennään sitten. Muistan yhden paikan Futago-solassa missä kävimme nuorena. Muistatko? Sen pienen luolan keskellä metsää?" Yumi kysyi ja hymyili Rigelille lempeästi. Komea, taitava taistelija ja hyväsydäminen. Yumin mielestä Rigeliä mahtavampaa koiraa ei ollut koko maailmassa.

Rigel

"Taidampa muistaakkin.." , tuumasi Rigel ja lähti hölkkäämään kauemmas Gajyolta. Hetken kuluttua tämä kuitenkin lopetti hölkkäämisen, ja aloitti hitaan kävelemisen. "Onko tämä se paikka jossa pyörryin?" Rigel sanoi naurahtaen.

Yumi
Yumi seurasi Rigeliä hölkäten. Narttu pysähtyi Rigelin vierelle ja naurahti muistaessaan päivän.
"Juu. Hitsi kun säikähdin!" Yumi sanoi hymyillen. "En tiennyt mitä tehdä, kun sinä yhtäkkiä vain kaaduit maahan!" Husky sanoi. Yumi oli ollut sinä päivänä ihan kauhuissaan, mutta nyt hiukan vanhempana Yumi pystyi nauramaan asiasta.

Rigel

"Niin, se tapahtui ihan yhtäkkiä.. Johtui varmaan siitä kun en ollut syönyt koko päivänä." Rigel totesi hymyillen. Nuorukaisen katse kääntyi Yumin suuntaan, eikä uros voinut pidätellä hymyään. "Olen niin onnellinen kun saan olla kanssasi." Rigel ei laskenut leikkiä, sillä uros oli oikeasti iloinen että sai olla Yumin kanssa yhdessä. Tällä hetkellä Rigelin elämässä oli sen rakas ja tämän hyvinvointi. Gajyo oli jo hieman kauempana, eikä lähettyvillä näkynyt ketään(?). Rigel katsoi puolisoaan hymyillen, ja pyrki ikäänkuin hämäämään tätä.

Yumi
"Varmaan..." Yumi sanoi ja hymähti. Alueella oli hiljaista ja kaunista. Muut koirat olivat jääneet Gajoulle. Yumi nautti viimeisistä auringonsäteistä turkillaan. Yumi katsoi Rigeliä ja huomasi että toinen tuijjoti häntä. Naaras naurahti ja töytäisi Rigeliä kevyesti ja leikkisästi (?) "Mitä sinä nyt tuolleen toljotat?" Yumi kysyi hymyillen.

Rigeliä

"Olet vain niin kaunis. Olet minulle tärkeintä maailmassa." Rigel kertoi hymyillen katsoessaan rakastaan. "Silmäsi ovat niin kauniit." Nuorukainen ylisti Yumia. Yumissa kiehtoi Rigeliä eniten juurikin nuo Rigelin mielestä niin kauniit silmät, ja luonne, joka sopi Rigelin luonteeseen hyvin. Kummatkin olivat helposti suuttuvia sekä päättäväisiä.

Mustaturkki pyrki ikäänkuin halaamaan puolisoaan.

Yumi
Narttu punastui.
"Lo-lopeta jo!" Yumi sanoi leikkisästi. "Sinäkin olet maailman tärkein asia minulle." Yumi sanoi ja painoi itsensä Rigeliä vasten (?). Yumi todellakin rakasti Rigeliä. Kaikki uroksessa oli niin ihanaa... Rigel oli todella komea, hän oli kiltti Yumille, ja hyvin samanlainen kuin Yumi. Ja vaikka muut sanoivatkin että Orionista tulisi seuraava ylipäällikkö, niin Yumi näki Rigelin seisovan Gajoun huipulla Orionin sijasta. Yumi hymähti ajatukselle.

Rigel & Joe

"Enkä lopeta." Rigel sanoi virnistäen pienimuotoisesti. Tuntiessaan Yumin itseään vasten Rigel hymyili ja sulki silmänsä. Tämänkaltainen läheisyys tuotti Rigelillä lämpöä ja tunnetiloja, joita tämä ei muulloin kokenut. "Olet minulle tärkeä. Miltäköhän elämä tuntuisi ilman sinua?" Rigel sanoi ja huokaisi tämän jälkeen. Yumi oli nuorukaisen elämässä nyt ykkösenä. Yhtäkkiä jostakin kuului askelia. "Varo vaan Rigel ettei tule vahinkopentuetta. Veikkaan että Weed ei tahdo vielä isoisäksi." Sanoi varjoista ilmestynyt Joe nauraen kovaan ääneen. Rigel muuttui varmasti aivan tulipunaiseksi vetäytyessään taaemmas Yumista. "Älä viitsi Joe..." Mustaturkki suorastaan aneli hiljaisella äänellä. Tiikeriraitainen naurahti ja lähti hölkkäämään poispäin Gajyolta.

Yumi
Yumi naurahti Rigelin sanoille.
"Elämä olisi varmaan aika tylsää. Olisin todella yksinäinen." Yumi sanoi ja katsoi Rigeliä.

Joen saapuessa Yumi punastui raivokkaasti ja vetäytyi kauemmas Rigelistä. Yumi yskäisi nolona ja katsoi tassujaan. Miksi juuri nyt...? Yumi ajatteli itsekseen. Tiikerinraitainen uros lähti kävelemään poispäin ja narttu huokaisi. Yumi katsoi Rigeliä kysyvästi.
"Mitäköhän setäsi tarkoitti?" Yumi kysyi. "Miksei We- tarkoitan isäsi halua isoisäksi?" Husky katsoi Joen perään. "Mutta totta puhuen, en tiedä haluaako minun isäni isoisäksi..." Yumi sanoi hiljaa. Yumi oli aina salaa halunnut oman perheen. Hirokillakin oli jo puoliso, ja varmaan kohta syntyisi pentujakin.

Rigel

"Ei kai isällä olisi mitään lapsenlapsia vastaan... Joe vain ärsytti.." Rigel kertoi yhäkin aivan punaisena. "Niin... Isäsikin on jo aika iäkäd joten oikeastaan luulen hänen toivovan suvulleen jälkikasvua. En siis tarkoittanut pahalla tuota vanhuusjuttua..." Ilta alkoi jo hämärtää, mutta Rigeliä ei väsyttänyt. Puna alkoi laantua uroksen kasvoilta, jolloin tämä käänsi kasvonsa Yumin suuntaan. "Tiedäthän että olet minulle tärkeä?"

Yumi
Yumi pudisti päätään.
"Ei se mitään. Olet oikeassa kuitenkin... Isäni alkaa olla jo aika vanha, ja olen aika huolissaan hänen hyvinvoinnistaan..." Yumi sanoi hiljaa. Narttu vilkaisi Rigeliä ja hymyili. "Mutta ei meidän tarvitse välittää asiasta juuri nyt. Mehän voimme mennä katsomaan isääni vaikka huomenna." Husky sanoi hymyillen.

Yumi katsoi taivaalle ja huomasi kun ensimmäiset tähdet alkoivat näkyä. Narttu katsoi Rigeliä ja hymähti. "Hupsu. Tietysti tiedän että olen sinulle tärkeä. Sinäkin olet minulle maailman tärkein koira tällä hetkellä." Yumi sanoi ja istui parinsa viereen.

Rigel

Suoraansanottuna Rigeliä ei kiinnostaneet omat pennut. Jotenkin Rigel vain vihasi keskenkasvuisia kakaroita, jollainen hän tosin oikeasti itsekin oli. Kuinka ihmeessä keskenkasvuista kakaraa kiinnostaisivat omat keskenkasvuiset kakarat?

Sekarotuinen hymyili iloisena kuunnellessaan Yumin sanoja. Näin kaukana muista Ohulaisista ei tähän kellonaikaan ollut enää turvallista liikkua edes sodan jälkeen. "Meidän taitaa vain olla viisainta etsiä yösija ja jatkaa matkaamme aamulla. Emme voi välttyä vihollisten katseilta edes näinkään pimeässä."

Weed.

Weed seisoi ylväänä pienen kukkulan päällä katsellen poikansa ja Yumin touhuja,''Tältä varmaan isästäkin tuntui kun tapasin Koyukin.'', Weed ajatteli ja kääntyi poispäin astellen takaisin kohti kiviröykkiötä, Akuman ruumis makasi edelleen samassa paikassa mihin se oli jäännytkin. Weed näki kokoajan mielessään hyökkäävän Akuman, nyt tulisi aika toimia.

Weed yritti nostaa painavan ruhon selkäänsä mutta ei jaksanut kantaa sitä joten hyväkuntoiset rivisotilaat tarjoutuivat auttamaan, Weed hymyili sotureille ja lähti niiden avustukselle kantamaan Akuman ruumista pois päin.

//Weed poistuu.

Yumi
Yumi nyökkäsi Rigelille ja käveli eteenpäin vähän matkaa.
"Olet oikeassa." Narttu haisteli ilmaa vähän. "En kyllä haista mitään epätavallista..." Yumi sanoi ja katseli ympärilleen. Oikeasti Yumi oli kyllä haistanut Weedin, mutta päätti pitää asian omana tietonaan. Sitä paitsi, eihän Ohun Ylipäällikköä näkynyt enään.

Yumi yhtäkkiä huomasi puiden takana luolan ja heilutti häntäänsä. Yumi vilkaisi Rigeliä.
"Löysin nukkumapaikan!" Yumi huudahti iloisena.

Rigel

Uroksella ei tosin itsellään ollut mitään tietoa missä kaksikko voisi nukkua. Niimpä Rigel tähyilikin ympärilleen ja asteli Yumin perässä.

Yumin kertoessa löydöstään Rigel suuntasi äänen suuntaan, sillä tämä oli lähtemyt toiseen.suuntaan etsimään yösijaa. " Ohun Rigel, on tullut aika." Kuului jostain lähistöltä. Rigel pysähtyi ja tähyili nopeasti ympärilleen. "Minkä aika? Kuka olet?" Rigel kyseli etsiessään katseellaan äänen lähdettä. Hetkeen vastausta ei kuulunut, ja Rigel oli aikeissa jatkaa matkaa. "Minne olet menossa Rigel? Olet vielä nuori, sinulla ei ole kiire mihinkään." Kuului samasta suunnasta. Rigel murahti ärtyneenä ja alkoi raivota. "Nyt tämä pelleily saa riittää! Tule esiin! Ole mies ja taistele! Paskatehdas tule jo! Tapan sinut hitaasti ja kivuliaasti, jos et tule tällä sekunnilla esiin!" Rigel ärjyi ja karjui. Rigelin tahto tapahtui, ja salamannopeasti puusta syöksyi tumma varjo viiltäen Rigeliä kasvoihin, ei kovin syvälle kuitenkaan. Rigel karjaisi vihaisena ja kääntyi hajun suuntaan, mutta näki vain vilauksia jotka liikkuivat sinnet tänne. "Kuka olet!? Miten voit olla noin nopea?" Rigel huusi vihaisena. "Sen harva tietää ja moni kyselee." Kuului salaperäinen vastaus. Heti perään Rigel sai useita viiltohaavoja ympäri kehoaan vain kahdessa sekunnissa. Uros ei kyennyt näkemään missä Yumi oli, mutta päätti varoittaa. "Yumi, pysy kaukana! Tämä on liian vahva!" Rigel huusi syöksyessään hahmoa kohti, joka kuitenkin väisti iskun taitavasti ja iski takaisin. Rigel rojahti maahan mutta kierähti samantien takaisin ylös. "Näyttäydy!" Rigel oli nähnyt jos jonkinmoisia vastustajia, mutta tämä oli aivan omaa laatuaan.

Yumi
Narttu kuuli kun joku yritti ärsyttää Rigeliä. Yumi lähti jo kävelemään Rigeliä päin kun hän kuuli uroksen varoituksen. Yumi hätääntyi heti.
"Rigel?! Mitä siellä oikein tapahtuu?!" Yumi huusi, mutta ei jäänyt odottamaan vastausta. Husky loikkasi läheisen puun oksalle ja eteni hitaasti kohti taistelukenttää. Yumi näki Rigelin alapuolellaan. Uros vuosi verta. Yumi tukahdutti huudon joka melkein karkasi nartun suusta. Narttu yritti rauhoittua ja haisteli ilmaa. Ilmassa leijaili vieraan koiran haju. Yumi yritti keskittyä ja katsoi sivusta kuin salamannopea hahmo syöksyi Rigelin kimppuun. Yumi ei erottanut tyypin kasvoja, mutta narttu pystyi arvioimaan että tyyppi oli todella nopea ja taitava. Narttu kiristi hampaitaan. Mieti, Yumi! Mitä isä opetti nopeista vastustajista?

Yhtäkkiä Yumi hätkähti. Minulla ei ehkä ole mitään mahdollisuutta taistelussa... Mutta se ei tarkoita sitä ettenkö voisi auttaa! Yumi ei jäänyt odottamaan ollenkaan, vaan syöksyi suoraan alas ja nappasi Rigeliä niskasta (?) ja vetäisi tämän pois tieltä (?), juuri kuin Outo vastustaja iski yläpuolelta.

Rigel

Hetki hetkeltä salaperäinen uros nopeutti hyökkäysvauhtiaan, ja samalla Rigelin haavat pahenivat. Monet iskut saivat Rigelin tajun lähes pimeäksi, ja maassa oli jo aikamoinen verilammikko. Sekarotuisen katsoessa ylöspäin, huomasi tämä hahmon lähestyvän tätä nopeaa vauhtia. Isku olisi saattanut olla kohtalokas, ellei joku olisi vetänyt Rigeliä pois edestä.

"Yumi..." Rigel sai sanotuksi hymyillen. "Minähän sanoin ettet saisi tulla tänne..." Rigel jatkoi yrittäessään päästä jaloilleen. Tämä pääsikin jaloilleen juuri ja juuri. Silmät kohdistuivat tummaan hahmoon kauempana. "Miksi teit tämän?" Sekarotuinen.kysyi tajunnan rajamailla. Hahmo naurahti. "Tiedätkös Rigel, se oli tehtäväni. Asiakas tilasi sinun murhan, mutta vanhan ystävyyden merkeissä en tappanut sinua." Sanoi hahmo virnuillen. "Mmh... Olinkin kuulevinani äänessä jotakin tuttua..." Rigel sanoi. Hahmon nimi oli Ganriki, kokonimeltään Banishingu Ganriki, Rigelin lapsuudenystävä. Nykyään Ganriki toimi pienen ninjaklaanin johtajana, ja sivussa hoiti salamurhaajan hommia. Rigel avasi silmänsä ja nielaisi. "Sinä ja perheesi vain.katositte. Kannat ilmeisesti yhäkin kaunaa veljesi kuolemasta Ganriki" Rigel tokaisi katsoessaan Ganrikia. Ganriki vain hymähti ja ponnisti puunoksalle kadoten samantien. "Ganriki... Jos vain ymmärtäisit..."