Veri ja toivo

Yumi
Yumi tuhahti.
"Jos olisin jäänyt tuonne, niin olisit kuollut!" Yumi sanoi. Yumi oli kuitenkin selvästi helpottunut. Narttu tarkkaili kahden uroksen keskustelua hiljaa. Yumi paljasteli hampaitaan Ganrikille muttei hyökännyt. Ganriki ärsytti Yumia jostain syystä, mutta Yumi ei ymmärtänyt miksi. Ganriki lähti pian ja narttu katsoi heti Rigeliä. "Pystytkö seisomaan?" Yumi kysyi ja murahti vielä kerran Ganrikin suuntaan. "Mikä hänen ongelmansa on?" Husky kysyi ärsyyntyneenä.

Rigel

Sekarotuisen haavat olivat syviä, ja niitä kurveli polttelevasti. Uros ei ollut varma, olivatko edes Akame tai Tesshin yhtä nopeita kuin mitä Ganriki oli. Yumin kysyessä pystyikö Rigel seisomaan, uros nyökkäsi ja paransi hieman asentoaan. Hitaasti ja kivuliaasti uros lähti kohottautumaan ylöspäin.

Lopulta Rigel oli pystyssä, joskin hieman täristen. "Ganriki on lapsuudenystäväni. Olimme pienempänä parhaimpia ystäviä, eikä hän ennen ollut tuollainen. Mutta hänen veljensä, Gravity, ei ikinä pitänyt minusta eikä veljistäni, vaan haastoi riitaa aina kuin vain oli mahdollisuus... Eräänä iltana ollessani Gravityn ja Ganrikin kanssa Futago-solassa kävelyllä, Gravity vain kävi kimppuuni, lyöden minut tajuttomaksi. Heräsin samasta kohtaa siihen, kun Gravity oli juuri aikeissa tappaa minut. Onnistuin kuitenkin kierähtämään pois tieltä, ja tappaa hänet iskullani Ningatôlla. Ganriki ei ymmärtänyt.tilannetta, vaan vannoi kostoa. Seuraavana aamuna hän ja hänen vanhemmat vain katosivat, jälkiä jättämättä." Rigel kertoi vakavana. Ganriki oli aina ollut nopea, mutta tämä oli.selvästi nopeutunut viimenäkemästä. "Muutama päivä ennen sotaa iäkäs kishu varoitti minua tuulennopeasta ninjasta, mutta seuraavana päivänä, hänkin katosi."

Yumi
Narttu kuunteli Rigelin kertomusta. Uroksen lopetettua, Yumi huokaisi.
"Hirveää..." Yumi sanoi ja katsoi Rigeliä. "Onneksi Gravity ei tappanut sinua." Yumi sanoi ja nuolaisi Rigelin kaulassa olevaa haavaa (?). Husky katsoi metsään ja muisti sitten että oli löytänyt luolan. Yumi hymähti. "Mutta ehkä meidän kannattaisi mennä lepäämään. Nuo haavasi eivät tule parantumaan itsestään." Yumi sanoi.

Rigel

Sekarotuinen hieman hätkähti tuntiessaan toisen kielen haavallaan. Haavat olivat kipeitä, olihan Ganrikilla terävät hampaat. "Mmh... Lepo saattaisi nyt tehdä hyvää." Uros tokaisi hymyillen. Haavoihin särki, mutta tämä ei tahtonut näyttää kipuaan ulospäin. "Missäpäin luola on?"

Orion


Orion oli raahautunut jo pitkän aikaa eteenpäin ja näkikin jo gajyon korkeimmat kohdat. Orion ei enää jaksanut raahautua "rigel auta rigel missä olet!" Orion huusi ja melkein nukahti mutta pysyi silti hereillä mutta ei jaksaisi kovin pitkään.

Kawashimi oli lähtenyt Gajyolle ja huomasi maassa makaavan Orionin. Orion näytti voivan huonosti, joten Kawashimi nosti hänet selkäänsä ja vei Gajyon sisään. Kawashimi kävi hakemassa eräästä luolasta lääkeyrttejä ja laski ne Orionin eteen. "Syö nämä, ne auttavat.", Kawashimi sanoi ja kävi makuulle nuoren uroksen viereen.

Orion

Orion vaikeroi maassa kun huomasi kawashimen "luojan kiitos." Orion sanoi kun kawashimi otta hänet selkäänsä. Orion katseli gajyota ja naurahti hieman sillä oli niin iloinen ollessaan kotona. Kun kawashimi vei orionin sisään orion hymyili entisestään orion söi yrttejä todella nopeasti "minulla olisi yksi pyyntö hae veljeni rigel tänne ole kiltti." Orion sanoi kawashimille.

Kawashimi nyökkäsi ja lähti hakemaan Rigeliä. Pian Kawashimi saapui pian Yumin ja Rigelin luokse. "Hei Rigel.", Kawashimi tervehti. "Orion haluaa tavata sinut.", Kawashimi jatkoi.

// Odotan Shihoa //

Yumi
Narttu lähti jo kävelemään löytämäänsä luolaa kohti, kun yhtäkkiä metsästä tuli esiin ruskeavalkoinen susi. Yumi ei tunnistanut Kawashimiä mutta uros vaikutti ystävälliseltä. Kawashimi pyysi Rigeliä mukaansa ja Yumi katsoi Kawashimiä.
"Orion? Onko jotain tapahtunut?" Yumi kysyi Kawashimiltä. Yumi vilkaisi nopeasti myös Rigeliä. "Mennään katsomaan."

Rigel

Sekarotuinen lähti hitaasti kävelemäön Yumin perässä kohti luolaa, kunnes kuuli Kawashimin äänen. Uroksen silmät olivat laajeta suuriksi hämmästyksestä kuullessaan Orionin nimen. "Onko se torvi siis palannut matkoiltaan?" Rigel ysyi hieman huvittuneena ja lähti suunnistamaan kohti Orionin hajua.

Rigelin katse kohdistui maassa makaavaan(?) veljeensä. "Veli! Mitä sinulle on tapahtunut? Keneltö sait turpaasi?" Rigelin kysymys saattoi olla hieman huvittava, sillä uroksen haavoista kyllä huomasi että tämäkin oli äskettäin saanut selkäänsä.

Orion


Orion huomasi rigelin "veli sain joltain läskiltä turpaani futago-solassa mitäs sinulle on käynyt?" Orion kysyi huvittuneena orionia huvitti se että veljekset olivat kumpikin haavoittuneita. Orion yritti nousta seisomaan mutta tippui saman tien takaisin maahan.

// Vastaan nyt tähän ennen Hopsufania //

Rigel

"Vai joltain läskiltä?" Rigel huudahti istuutuessaan veljensä viereen. "Sain Banishingu Ganrikilta turpaan äskettäin, mikäli muistat hänet. Lisäksi sodassa taistelin isosetäämme Dasutoa vastaan, voittaen hänet battougalla. Mitenkäs on mahdollista että sinä saavuit juuri sodan jälkeen? Senkin pelkuri." Rigel sanoi nauraen. Tämän jälkeen uros käänsi katseensa puolisoonsa, joka oli nyt Gajyon sisällä, aivan kuten Rigel ja muutkin(?).

Kawashimi seurasi Rigeliä sisään, mutta pian uros ilmoitti lähtevänsä koska hänellä oli tehtävää. //Kawashimi poistuu.//

Gin

Harmaan akitan askel oli kevyt sen palatessa takaisin Gajyolle lyhyeltä kävelyretkeltään. Uroksen ilme oli vakaa ja tyyni, mutta uudenlainen synkkyys oli vallannut sen. Gin ei hymyillyt, kuten yleensä saapuessaan Gajyolle. Uroksen lempeä särmä oli hioutunut terävemmäksi, ja vaikka tämä olikin edelleen yhtä ystävällinen omille sotureilleen, saisivat he nähdä sivusta akitan pimeämmän puolen vihollisia kohtaan. Sitä Gin ei aikonut enää turhaan peitellä. Paratiisin suojeluun oli otettava kovemmat keinot käyttöön, kuin koskaan aiemmin.

Gin kuuli tuttua ääntä suunnistaessaan sisälle Gajyolle. Hetken aikaa käveltyään harmaaturkkinen astui tilavaan luolaan, ja näki loukkaantuneet pojanpoikansa. "Orion! Olet palannut..." Gin aloitti, mutta hämmästynyt katse ei väistynyt. "Mitä teille on tapahtunut?" Akita jatkoi sitten, ja astui peremmälle, istuutuen luolan kiviselle lattialle.

Orion

Orion ei välittänyt rigelin ivailusta vaan naurahti hieman.Orion hieman pelästyi kun rigel kertoi ganrikistä "mitä hän halusi haluaako hän kohtaa?" Orion kysyi hieman hätääntyneenä orion kuuli askelia kauempaa ja huomasi ginin "gin olen palannut matkoilta takaisin." Orion sanoi orionin pää painui hieman alas kun gin kysyi mitä on tapahtunut. "Minä jouduin futago-solassa taisteluun jonkin ison koiran kanssa ja rigel sas kertoa omat asiansa itse." Orion sanoi ja katsoi nyt giniä silmiin "onko harakiri kuollut? kaikkialla liikkuu huhuja että hän olisi vielä elossa." Orion kysyi giniltä.

Gin

Gin pudisteli päätään Orionin sanoille, ilmaisten näin pientä epätoivoaan. "Kaikkien on oltava hyvin varovaisia täällä liikkuessaan. Kannibaalit ohittavat puolustuksia jostain syystä, joten olen alkanut epäillä heidän liikkuvan Futago-solan alapuolella olevissa luolissa. Kuulin, kun Kureiji käski laumansa vetäytyä nimenomaan luoliin, ja myöhemmin löysimme Weedin kanssa käytävistä kuolleita koiria." Gin kertoi.

Seuraavaan kysymykseen Ginin oli jälleen vastattava huonoin uutisin. "Harakiri laumoineen hävisi taistelun, mutta annoimme hänen antautumisen jälkeen mennä." Akita kertoi. "Se oli suuri virhe." Harmaaturkin ilme muuttui vakavemmaksi, ja tämä katsoi pojanpoikiaan hetken hiljaa. "Me emme saa kohdella vihollisiamme enää yhtä oikeudenmukaisesti. Paratiisi on kärsinyt sen vuoksi liikaa, ja tajuan sen nyt. Emme voi jatkaa näin enää, väsytämme vain itsemme, ja ennen pitkää paratiisi romahtaa joka tapauksessa. Maineemme on hyvä, mutta sekään ei ole soturien henkien arvoinen" Gin sanoi, ja hiljeni taas uudelleen, katsoen yhä Orionia ja Rigeliä.

Rigel

Sekarotuinen kuunteli veljensä kertomuksen hiljaa, ja kuuli askelka edestöpäin. Rigel oli jo kysymässä kuka oli tulossa, mutta huomasi sitten tiikeritaitaisen akitan ja nyökkäsi kunnioittavasti.

Ginin sanoissa oli perää, ja Rigel oli asioista samaa mieltä. "Isoisä, puhut vähän mutta asiaa. Tiedättekö, vihollisia tulee kokoajan lisää sen takia, sillä he ovat oppineet toimintatapamme. Meidän täytyy muuttaa toimintatapojamme, meidän täytyy olla arvaamattomia. Vihollisten on opittava tuntemaan Ohun toinen, raaempi puoli." Sekarotuinen sanoi vakavana. Tältäkin löytyi oikeudentajua, muttei todellakaan yhtä paljon kuin Weedillä tai Ginillä. "Ajatelkaa esimerkkitilanne; saamme vihollisen johtajan kaksintaistelussa voitettua, tämän soturit ajattelevat meidön armahtavan heidön johtajan, ja jatkavat hyökkäilyä. Jokaisella kolikolla on kääntöpuoli, ja Ohun kolikkoa on tullut aika kääntää."

Yumi
Narttu seurasi puolisoaan luolaan ja näki haavoittuneen Orionin. Yumi meinasi jo kysyä mitä oli tapahtunut, mutta Rigel päihitti tämän. Yumi kuunteli veljesten keskustelua hiljaa. Eikö Ohu koskaan tule saamaan rauhaa vihollisilta...? Narttu ajatteli itsekseen.

Yhtäkkiä Gin käveli sisään. Yumi kumarsi vanhemmalle Akitalle ja istui alas Rigelin viereen. Yumi kuunteli muiden keskustelua ja ajatteli samalla sitä, mitä itse tekisi tilaisuuden suhteen. Rigelin puheen jälkeen Yumi nyökkäsi ja katsoi Giniä.
"Ylipäällikkö... Olen samaa mieltä Rigelin kanssa. Olette tehneet paljon hyviä, oikeudenmukaisia päätöksiä vuosien aikana, mutta nyt luulen että on aika panna viholliset kuriin." Yumi sanoi päättäväisesti.

Orion

"Olen samaa mieltä emme voi olla enää niin oikeuden mukaisia sillä jos olemme oikeuden mukaisia paratiisi on vaarassa." Orion sanoi ja käänsi katseensa nyt yumiin orion tajusi että yumi oli mutsun yhden valtijaan tyttö ja izon serkku mutta ei tiennyt miksi yumi tuli rigelin kanssa luolaan. Sitten orionilla välähti hän nauroi hieman ja katsoi sitten rigeliin ja yumiin ja sitten vielä giniin ja naurahti vielä orion nauroi koska oli onnellinen veljensä puolesta.

//odotetaan untamedi.//

// pahoittelen vastauksen kestoa //

Gin

Harmaan akitan silmät olivat vakavat sen kuunnellessa pojanpoikiensa mielipiteitä. Gin nyökkäsi. "Olette aivan oikeassa, ja siihen juuri pyrinkin äskeisillä sanoillani. He jatkavat niin kauan kuin heitä riittää. Harakiri on entistäkin vihaisempi, eikä tilannetta paranna Kureiji kannibaaleineen. En tahtoisi tehdä koirien paratiisin asukkaista tappajia, mutta jos haluamme kotimme pysyvän paratiisina tulevaisuudessa, on kaikki uhat poistettava ennen sitä. Kun minua ja Weediäkään ei enää ole, te jatkatte täällä meidän jälkeemme. Siksi muutoksen on tultava nyt, eikä huomenna." Gin sanoi, ja katsoi sitten vielä muita hetken.

Uros mietti poikaansa, toista ylipäällikköä, jonka sydän oli puhdasta kultaa, ja Weedistä tulisi vielä aikanaan hyvä ja kunnioitettava johtaja. Gin tiesi, ettei Weed pitäisi ajatuksesta, mutta toivoi tämän ymmärtävän. "Minun on puhuttava asiasta vielä Weedin kanssa. Myös hänen näkökantansa on kuultava." Akita jatkoi. "Sen jälkeen on pidettävä kokous kaikkien sotureidemme kesken."

Rigel

Sekarotuinen katsahti hieman hämmästyneenä katseensa veljeensä, joka naureskeli. Hyvin nopeasti Rigel kuitenkin käänsi katseensa isoisäänsä, ja kuunteli toista tarkasti.

"Niin... Olen kuitenkin aika varma että isä on ajatusta vastaan." Rigel sanoi huokaisten ja käänsi katseensa Yumiin. "Japani on ollut täynnä levottomuuksia viimeaikoina, eikä vihollisten toimintatapoja tulisi kyseenalaistaa. Ties vaikka tälläkin hetkellä vaikkapa Imperiumi suunnittelisi Ohun valloitusta." Rigel sanoi katsellessaan luolasta ulos. "On jo myöhä..." Rigel huomautti ja käänsi katseensa Yumiin. "Vosimme varmaan yöpyä täällä Gajyolla ja jatkaa matkaa sitten aamulla vaikkapa Mutsuun?"

//odotan sihoa.//

//Anteeksi kun kesti, koulussa on ollut ainakin kymmenentuhatta koetta viikon aikana!//

Yumi
Yumi kuunteli Akitasuvun keskustelua sivusta ja nyökkäili. Yumi vilkaisi kerran nauravaa Orionia ja punastui, sillä ymmärsi miksi punaruskea nuorukainen nauroi. Narttu ei kuitenkaan sanonut mitään Orionille ja kääntyi tämän veljen puoleen. Yumi katsoi Rigeliä lempeästi ja hymyili urokselle.
"Luulen että isäsi ymmärtää päätöksen, Rigel." Yumi sanoi varmasti. "Hän on älykäs, ja varmasti huomaa että väkivalta on tässä tapauksessa paras vaihtoehto. Jos hoitelemme pahuuden pois nyt, niin Ohun tulevat sukupolvet voivat elää rauhassa." Narttu sanoi päättäväisesti ja hymyili Ginille.

Rigelin ehdottaessa yötä Gajoulla Yumi nyökkäsi mustalle urokselle.
"Sopii vallan mainiosti. Voimme käydä isän ja äidin luona Mutsulla ja ehkä tervehtimässä setiäni." Yumi ehdotti Rigelille.