Toivo paremmasta. (Kaikille)

Yòu.

Sakemanni juoksi kohti Gajyota mukanaan hänen ystävänsä ja hänen joukkonsa, kun he saapuivat aukiolle, heitä vastassa oli suuri määrä koiria, Ohu oli jo melkein valmis sotaan, heitä oli nyt kasassa järjetön määrä. Uros jäi odottamaan ylipäälikköä, tämä seisoi ylväänä 100 soturin edessä ja huusi, ''Yòu ilmoittautuu.''. sakemanni katseli ylpeänä Gajyota ja nuolaisi huuliaan.

Rigel

Akitasuvun ainut musta jäsen Rigel makoili Gajyon sisällä, omassa tutussa luolassaan. Luola oli osittain sortunut ja se oli aika lämmin. Jälleen kerran se ajatteli sotaa ja kuinka sodassa kävisi. Se luotti omiin taitoihinsa, muttei ollut varma rivisotilaista. Jotkut rivisotilaista olivat isännällisiä kotikoiria, jotka tahtoivat pelastaa paratiisin. Rigelistä tuntui että pahuus voittaisi tämän sodan. Rigel nousi ylös ja venytteli katsoen käytävän suuntaan. Rigel asteli käytävää pitkin kohti pientä aukkoa, josta pääsi kiipeämään Gajyon huipulle. Aukko oli jo vähällä romahtaa, joten Rigel laittoi pari puukalikkaa tueksi. Tämän jälkeen se asteli ulos ja katsahti sakemannia ja tämän perässä olevia sotilaita. Sata soturia sinne tänne, siitä ei oikein ollut surta apua, mutta hyvä saavutus silti. Mustaturkki asteli lähemmäs ja katsahti Paholaisten aluedn suuntaan. " Sota lähestyy. Oletko valmis?" Rigel osoitti kysymyksensä sakemannille. Vartiointia oltiin tiukennettu hieman ja Rigel oli itse valmis hetkellä minä hyväbsä.

Gin & Yukimura & Hatsumomo

Hatsumomo pysähtyi heti Yòun perään ja hengästyneenä katseli ympärilleen. Kaikki näytti vielä hyvin tutulta, mutta turvatoimia oli tiukennettu viime vuonna näkemästä. Vaaleaturkki katsoi ylös Gajyolle, ja melkein henkäisi tutun akitan ilmestyessä näkyviin yhtä vaikuttavana kuin aina.

Gin tuli vastaan tulijoita. Se tervehti sakemannia joukkoineen ja katseli sitten ympärilleen. Gajyolla kävi kova kuhina; Gin aavisti, ettei sotaan olisi enää kauaa.

Samoihin aikoihin Yukimura saapui Gajyolle 580 soturin kanssa, joista 280 oli uusia tulokkaita. Uros tiesi, että saisi pian haukut otettuaan Risukun mukaan, mutta keskittyi toistaiseksi käynnissä olevaan tilanteeseen.

Risuku saapui Gajyolle Yukimuran ja muiden kanssa. Nähdessään ylipäälikön Risuku kumarsi.

Suzaku & Rigel & Joe & Izo

Husky saapui Gajyolle 200-päinen armeija perässään. Näillä ei ollut mihinkään kiure, ja ne astelivatkin varsin hitaasti kohti Gajyota nauttien kauniista maisemista. Ilmat olivatkin jo alkaneet kylmentyä ja nuorempia sotilaita alkoi palella. Kitamilla kun paustoi melkein aina aurinko. Suzaku lähti hölkkäämään hieman reippaammin kohti Gajyota. Pian nämä saivatkin jo näköpiiriinsä Gajyon huipulla olevan Akitan. Joukko pysähtyi Gajyon edustalle. Suzaku nyökkäsi ylipäällikökke kunnioittavasti. " Palveluksesanne ylipäällikkö!" Husky huudahti kuuluvasti. Tämän jälkeen uros katsahti muita paikalle saapuneita. Suuri määrä sotureita oli kerääntynyt Gajyon ympärille. Sota oli lähellä. Rigel asteli Suzakun luokse ja istahti tämän viereen nostaen katseensa ylös.

Joe ja Izo puikkelehtivat muiden ohitse nopeaan tahtiin ja asettuivat eturiviin aika lähelle Suzakua. Husky ei huomannut kaksikkoa vaan tarkkaili ääniä ympärillään. " Kuinka monta meitä on?" Suzaku huudahti osoittaen kysymyksensä ylipäällikölle. Huskyn oma arvio oli n. 4000 soturia.

Yòu.

''Olen aina valmis kaikkeen.'', uroksen ainoan silmän katse siirtyi sen jälkeen ylipäälikköön ja uros hymyili,''Ylipäälikkö, en ole kertonut kenellekkään, mutta minulla on piilossa rotkon alapuolella luolassa 300 kiinalaista taistelijaa he ovat entisiä sotilaitani jotka tulivat mukanani Japaniin.'', Yòu alkoi ulvoa ja rotkosta kiipesi suhteellisen suuri lauma, laumassa iso osa oli saksanpaimenkoiria mutta seassa oli myös huskyjä, akitoja ja monia muita eri rotuisia''He ovat valmiita uhrautumaan paratiisin puolesta minulla on vain yksi pyyntö, haluan palata takaisin Kiinaan sodan jälkeen.'', uros hmyili ylipäälikölle ja katsoi ympärilleen,''Missä ylipäälikkö Weed on?'', sakemanni ihmetteli ja katseli ympärilleen, Weediä ei näkynyt missään, kukaan ei tiennyt että Weed oli suuressa vaarassa paholaisten alueella.

//Anteeksi, kun vastaan hiukan myöhässä. Huomasin aiheen vasta nyt//

Yasu

Pentu oli kulkenut toisten mukana kyllä, mutta huomaamattomasti oksistossa. Haava sen niskassa oli umpeutunut, mutta tämä ei ollut ehtinyt puhdistaa sitä matkan aikana. Siksi veri oli turkissa vahvasti ja se näytti pahalta. Nämä olivat tauotta matkanneet Ohun suuntaan ja Futago solassa pentu oli nähnyt järkeväksi laskeutua rivisotilaiden joukkoon. Sota oli lähellä ja varmasti tätä oltaisiin voitu pitää vihollisten vakoojana.

Nyt Yasu juoksi 580 soturin joukossa Gajyolle. Kivikasa tuli pian näkyviin ja näky oli aina yhtä ylväs. Tässä oli käyty monet taistelut ja monien verta vuodatettu paratiisin vuoksi. Yasu tunsi kunnioitusta ja ymmärsi hyvin miksi Igojen johtaja oli aikoinaan päättänyt lähteä ylipäälikkö Ginin mukaan. Edelleen mahtavasta karhukoirasta kerrottiin Igojen keskuudessa tarinoita pennuille. Jo matkan päästä pentu erotti hopeisen turkin välkkyvän auringossa. Gin oli ylväs näky, vaikka oli kunnioitettavassa iässä. Yasu siirsi katseensa lopulta karhukoirasta ja katseli ympärilleen. Gajyolla oli tosiaan kova kiire ja sotaan valmistauduttiin. Tämä oli mielestään liian nuori taistelemaan ja olikin tullut Ohuun vain yhdestä syystä. Tavatakseen jälleen mestarinsa Akamen. Kishua ei kuitenkaan näkynyt missään ja pentu ei halunnut häiritä Giniä tälläisenä aikana. Tämä toivoi uroksen ilmaantuvan jossain vaiheessa paikalle.

Gin

Akita katseli joukkoja hymyillen. Kaikki olivat valmiita käymään sotaa, ja puolustamaan kotiaan. Gin nyökkäsi Yóulle ja katseli tuon tuomia joukkoja. "Kiitos, Yóu. Arvostan apuasi. En estä sinua tekemästä omia valintojasi." Akita sanoi, ja katseli sitten koko valmiina olevia joukkoja.

Vaikka moni tulisi kuolemaan, Gin tiesi, ettei voisi estää sotaa syttymästä. Toisinaan akitasta oli järkevintä vain luovuttaa ja säästää ystävien henki, mutta se tiesi, ettei Ohun sotureiden veri lakkaisi koskaan virtaamasta. Se virtasi kaikkien Ohun sotureiden suonissa, mutta se virtasi myös heidän jälkeläisissään, ja taistelukentillä. Gin tiesi, että asia, jonka puolesta he taistelivat, oli tärkeä. Tulevaisuus.

Suzakun kysymys herätti Ginin ajatuksistaan. "Olen arvioinut joukkojemme lukumääräksi n. 3900 soturia." Gin vastasi. "En tiedä Paholaisten tarkkaa lukumäärää, mutta vaikka joukkomme olisikin pienempi, niin puolustusasemassa emme tarvitse tasaväkistä määrää, sillä hyökkäysasemassa Harakiri menettää koiria väistämättä enemmän." Gin kertoi. Jos vain voitamme tämän sodan... akita jatkoi mielessään.

Yóun sanat saivat Ginin herpaantumaan jälleen. Weed. Nuorempaa johtajaa ei ollut näkynyt hetkeen. "En ole aivan varma, mutta luulen hänen harjoittelevan tulevaa varten." Gin sanoi. Akita ei tiennyt Weedin olevan todellisessa vaarassa. Uros ei ollut huolissaan pojastaan, sillä tiesi tämän olevan vahva mieleltään ja keholtaan.

Yòu ja Detra.

''Onko paholaisten alueelta kuulunut mitään uutta?'', sakemanni kysyi hieman hermostuneena, hän tunsi luissaan että sota olisi turhankin lähellä. Yòu katseli ympärilleen, hän tunsi että jotain oli tapahtumassa, uros etsi katseellaan Malcomia mutta ei tätä löytänyt, tosa koira makasi maassa koirien välissä, hänen oikea kätensä Hatsue taas oli nukahtanut tosan viereen.

Susinarttu oli käppäillyt paikalle hieman väsyneenä, Detra haukotteli ja hänen pentunsa juoksentelivat hänen jaloissaan,''Onko mitään uutta ylipäälikkö?'', narttu kysyi katsoen samalla akitaa, pennut olivat vasta pieniä eivätkä ne tienneet mitä tuleva toisi tullessaan.

Hyoma & Suzaku & Joe & Izo & Rigel

Izo, Joe ja Rigel olivat käpoäilleet sisään Gajyoon. Niitä ei kiinnostanut turha hempeily. Suzaku tahtoi kuunnella vanhan akitan mietteitä ja mahdollisia suunnitelmia. Tosin ohu olisi puolustusasemassa joten suunnitelmia ei varmaankaan tarvittu. Sitä kuitenkin jostain kumman syystä kiehtoi seistä tyhjänpanttina kuuntelemassa muiden aatteita.

Hyoma ja n. 40 Monarkialaista olivat kulkeneet pitkän matkan varjoissa, ettei Monarkian piilopaikka varmasti paljastuisi. Hyoma koki velvollisuudekseen tulla auttamaan Giniä. Monarkia hommaisi itselleen vain lisää hankaluuksia osallistumalla taisteluun, mutta riski kannattaisi ottaa. Hyoman sudet olivat taistelutaidoiltaan paljon taitavampia kuin monet koirat ja monet muut sudet. Harakirin alaiset eivät todennäköisesti osaisivat taistella susia vastaan, tämän takia Hyoma ei ottanut mukaansa kuin 40 taistelijaa. Gajyo alkoi jo näkyä ja Hyoma hahmotti jo kaukaa tiikerinraitaisen akitan piirteet ja kiihdytti tahtiaan. " Susien Monarkian sotajoukkojen johtaja ja susien kuninkaan Reiman poika ilmoittautuu palvelukseen!" Susi huudahti ja pysähtyi Gajyon edustalle. Katseet kääntyivät ja niin kääntyi myös Suzakun katse. ' Hän siis on Hyoma. Mutta miksi noin vähän taistelijoita?' Husky tuumi mielessään.

Risuku seurasi tarkasti mitä ympärillä tapahtui. Kun Hyoma saapui Risuku tervehti Hyomaa ja tämän taistelijoita. Sen jälkeen Risuku meni leikkimään serkkujensa kanssa. Risuku leikki pentujen kanssa hetken ja juoksi sitten Ginin luokse. "Ylipäälikkö. Valitettavasti en voi osallistua sotaan, sillä lähden setäni Kira nimisen Gajyon vartijan kanssa suojelemaan Mai neitiä japanin alpeille."

Gin & Shorutora & Kurotora

Akita pudisteli päätään Yóulle ja Detralle. "On ollut hiljaista. Mutta mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, se on vain tyyntä myrskyn edellä. Meidän on oltava valmiita. Kunhan kaikki ovat paikalla, meidän on aika laittaa käytäntöön suunnitelmamme. Futago-solan rajoilla on jo 2000 soturia vartioimassa joka puolella. He hidastavat hyökkäystä toivottavasti sen verran, että Futago-solan keskivaiheille sijoittuvat 1000 soturia ehtivät valmistautua tarpeeksi. Loput soturit kokoontuvat Gajyolle, jossa käydään viimeinen taistelu. Itse Gajyo ei tarvitse niin paljon suojelua, kuin sen ympäristö. Toivottavasti puolustuksemme pitää tarpeeksi..." Gin selitti lähimmille sotureille, jotka olisivat vastaavissa asemissa puolustuksessa. Samalla akita mietti, missä Weed mahtoi viipyä.

Gin hymyili nuorelle Risukulle, joka ilmoitti ettei osallistuisi taisteluun. Gin toivoikin, etteivät nuorimmat soturit osallistuisi, sillä heissä olisi paratiisin toivo. Silti Gin ei paljastanut tätä nuorukaiselle. "Sinulla on silti tärkeä tehtävä, Risuku. Pidä huolta läheisistäsi." Gin sanoi nuorelle urokselle.

Jälleen Weed mietitytti vanhaa akitaa. Uros katseli laumalaisiaan, jotka näyttivät olevan jo kohta valmiita. Ehkä Weedille on sattunut jotain... Akita mietti. Se katsoi nopeasti Yóuta. "Pidä huoli, että kaikki pysyy järjestyksessä. Käyn vähän kiertelemässä, ja etsin Weedin. Palaan pian..." Gin sanoi, ja lähti juoksemaan metsään.

Shorutora ja Kurotora olivat palanneet takaisin harjoittelemasta. Shorutora mietti vielä uutta tekniikkaa, jonka oli äskettäin oppinut. Se toivoi pääsevänsä käyttämään sitä hyödykseen taistelussa. Kurotora sen sijaan ajatteli olevansa jo liian vanha tällaiseen touhuun. Sitä kai ei kuitenkaan paljastaisi muille. Kurotora ei pelännyt kuolemaa, mutta aina se silti toivoi elävänsä mahdollisimman pitkään, nähdäkseen rauhan ajan ja uusien sukupolvien synnyn ja kasvamisen.


Kenji & Tesshin

Tesshin saapui Gajyolle ilmoittautumaan. Muutama koga oli sen mukana, mutta kuten tavallista, suurin osa jäi vartioimaan aluetta. Tesshin itse kuitenkin osallistuisi taisteluun täysin.

Kenji saapui myöskin mukanaan temppelin 300 soturia. Sekarotuinen oli työntänyt Rinan ja valtavan kaipuun hetkeksi mielestään, vaikka ne palasivatkin aina uudelleen vaivaamaan Kenjiä. Uros tiesi, ettei saisi antaa keskittymisensä herpaantua liiaksi taistelussa, ja siksi yritti olla vahva myös henkisesti.

//Gin poistuu//

Risuku kiitti ylipäälikköä ja lähti kävelemään kotiin. "Pidä huolta itsestäsi ylipäälikkö!", Risuku huusi kävellessään pois. Risuku poistuu.

Hyoma & Suzaku

Susi ymmärsi Ginin kiireet ja huokaisi syvään. Ilmeisesti Gin ei epähuomiossa huomannut Hyomaa. Suzaku katseli etääntyvää Giniä ja sotureilleen käskyn jäädä odottamaan. Se hölkkäsi Hyoman luokse ja kumarsi kunnioittavasti. Susiuros katseli nuorukaista. " Nouse ylös lapsukainen." Hyoma lausui ja katsoi Suzakua. Husky nyökkäsi ja nousi ylös. " Taidat olla Hakuron jälkeläinen. Muistutat kovasti isääsi." Susi sanoi ja nosti katseensa taivaalle. " Kyllä. Olen kuullut teistä paljon." Husky puheli. Monarkian johtaja naurahti ja käänsi sitten katseensa Yôuhun. Susu oli kuullut kuinka sakemannille oli jätetty vastuu pitää asiat kunnossa. Suzaku ilmoitti sudelle poistuvansa ja lähti sitten hölkkäämään joukkojensa suuntaan. Hyoma nyökkäsi ja katsoi lähellä olevaa valkoista sakemannia. " Päivää! Olen Monarkian johtaja Hyoma ja saavuin Ohun avuksi. Onko mitään paikkaa jonne voisin viedä soturini? He ovat tottuneet lämpimämpään säähän ja alkavat jo palella." Hyoma kysyi silmät nauliintuneina sakemanniin.

// pahoittelen, etten huomannut kaikkia kenelle Ginin piti vastata..öhhh.. ^^' sovitaan vaikka, että Gin olisi ehtinyt juuri lähteä, ennen kuin Hyoma saapui joukkoineen paikalle. Akita saa luvan kiittää avusta myöhemmin : D //

// Juu //

Yasu & Miyu

Pentu katseli lisääntyviä joukkoja ja alkoi hiukan ahdistua väen vain lisääntyessä. Hitaasti se lähti siirtymään syrjemmälle ja hyppäsi eräälle oksalle näkösälle. Yasu seuraili tarkasti Ginin poistumista. Myös susi joukon ilmestyminen oli pennulle pieni yllätys. Se oli kuullut toki monarkialaisista, mutta ei ollut nähnyt näitä koskaan aikaisemmin. Tämä siirsi katseensa joukoista ja yritti löytää joukosta mahdollisesti Akamen. Urosta ei kuitenkaan näkynyt ja pentu jäi oksalle makoilemaan ja seurailemaan tilanteen kehittymistä.

Pienikokoinen koirausi oli tullut uteliaaksi Gajyolta kuuluvista äänistä. Naaras oli ollut Ohun joukoissa vasta muutaman viikon ja vielä vieras suurimmalle osalle joukosta. Tämän vuoksi se pysytteli syrjässä ja vain kuunteli asioita. Miyun korvat liikkuivat suunnalta toiselle, kun se kuunteli puiden reunassa puhetta. Hetken ajan tämä erotti Ginin äänen, mutta se katosi nopeasti toisten äänien sekaan. Naaras hymähti pienesti ja lähti astelemaan takaisin omalle luolalleen. Tämä oli hiukan syrjemmässä, mutta lähellä Gajyota. Sota oli syttymässä ja koirasusi arveli haavoittuneiden tulevan tämän luokse. Olihan tämä Ohun lauman parantaja. Vaikka moni ei uskonut sokeasta olevan tähän. Silti naaras ei antanut mielipiteiden vaikuttaa ja keskittyi omiin tunteisiinsa. Hiljaa se katosi metsän uumeniin ja odotti sodalle päätöstä.

Gin

Akita palasi hengästyneenä takaisin Gajyolle. Gin oli juossut todella lujaa ja tunsi sen koko kehossaan. Se kuitenkin tiesi, ettei aikaa olisi hukattavaksi.

Gin loikki kevyesti Gajyon laelle ja asettui seisomaan kaikkien näkyville. Gin ei edes jäänyt odottamaan Weedin pääsyä paikalle, ennen kuin antaisi ohjeita joukolle. "Kuunnelkaa!" Gin käski. Lempeys akitan olemuksessa oli poissa. Jäljellä oli vain kunnioitusta herättävä kylmähermoisuus ja määrätietoisuus. Akita näytti nyt sen puolen itsessään joita vihollisten tuli pelätä, ja jonka vain harva sattui näkemään omin silmin.

Kun kaikki olivat suurin piirtein kuulolla, Gin valmistautui antamaan ohjeita. "Joukot voivat asettua asemiin. Kaikki tiedätte paikkanne, joten Futago-solan puoliväliin voi nyt lähteä kaikki ne soturit, joiden tarkoitus on vahvistaa etulinjan puolustusta. Loput asemiin Gajyolle. Viholliset hyökkäävät pian. Näytetään heille, että Gajyo on meidän kotimme! Pidetään huoli, että jälkeläisemme saavat vielä kasvaa täällä ja kertoa uusille sukupolville koirien paratiisista. Vaikka kuolisimme tänään, niin kuolemme ystäviemme ja perheemme puolesta..Ja silti me elämme..nimittäin heissä." Gin sanoi,  valaen rohkeutta ja itsevarmuutta sotaa odottaviin sotureihin. Vanha akita oli jo täysin valmis kohtaamaan vihollisen.

"Muistakaa..vaikka tämä sota jäisi viimeiseksemme, taistelemme aina paratiisin puolesta kuin se olisi ensimmäisemme!"

// hähää pääsimpäs käyttämään tuota mahtavaa sitaattia 8')//

Hyoma & Suzaku & Izo & Rigel & Joe


Susiuros kuunteli akitan puheen ja asteli joukkojensa luokse. " Jäämme Gajyolle. Näytetään kaikille mihin kykenemme!" Hyoma tiedotti Monarkialaisille. Suzaku valmisteli sotilaitaan tulevaan ja varmisti että kaikki olisi varmasti kunnossa. Suzaku itse aikoi jakaa joukkonsa kahtia: sata soturia lähtisivät Futago-solaan hidastamaan Paholaisia, kun taas Suzaku jäisi itse sadan soturin kanssa Gajyolle. Husky aikoi repiä niin monen sisuskalut irti kuin vain kykeni. Izo seisoi tuomiensa joukkojen kanssa hieman taaempana. Se aikoisi mennä futago-solaan hidastamaan paholaisten matkaa. Rigel jäisi Gajyolle eikä aikonut missään nimessä kuolla. Se ajatteli setäänsä Joeta, joka makoili tällä hetkellä Gajyon sisällä jalkansa takia.

Hyoma asetteli joukkonsa asetelman kärkeen ja antoi susille viime hetken ohjeet. Se paransi asentoaan ja valmistautui brutaaliin sotaan. Suzaku määräsi puolet joukoistaan Futago- solan keskivaiheille Izon mukana. Rigel asettui seisomaan Gajyon edustalle ja odotti.

// Izo poistuu //

Yasu

Pentu nousi nopeasti seisomaan, kun huomasi Ginin juoksevan nopeasti paikalle ja loikkaavan Gajyon laelle. Akitan olemuksesta oli kadonnut tuttu lempeys ja tilalla oli nyt määrätietoisuus, jonka kuka tahansa huomasi. Yasu tunsi kunnioitusta suurta johtajaa kohtaan ja kuunteli sen puhetta haltioituneena. Koskaan elämänsä aikana tämä ei ehkä pääsisi todistamaan näin ylvästä johtajaa. Vihollinen oli kuitenkin selvästi tulossa ja Yasu alkoi harkita paikalta lähtemistä. Eihän pentu osannut taistella ja se ei halunnut menettää henkeään turhaan. Vielä Yasu vilkaisi Giniä ja kääntyi futago solaan päin. Tämä oli päättänyt lähteä ja palata Igojen ja Kogien pariin joksikin aikaa. Ainakin siihen asti, että sota olisi ohi. Yasu ponnisti vauhtia ja lähti hyppimään vauhdilla pois Ohun alueelta.

//Yasu poistuu taistelu areenalta ja kiitos pelistä kaikille:)//

Gin & Yukimura & Kenji & Kurotora & Shorutora

Akita katseli joukkojen järjestäytymistä silmä kovana. Gin helitti tarkkailun vasta sitten, kun kaikki näytti varmasti menevän suunnitelmien mukaan. Nyt oli pakko vain kovettaa sydämensä ja tehdä kaikkensa, jotta Gajyo pysyisi Ohun koirien hallussa. Vanha uros toivoi, että kaikki selviäisivät hengissä, mutta tiesi sen olevan mahdotonta. Se oli vain pakko hyväksyä.

Yukimura oli päättänyt jäädä Gajyolle. Sen keho värähteli samaan aikaan innosta ja samaan aikaan jännityksestä. Punaturkki aisti sodan ilmapiirin leijuvan raskaana heidän yläpuolellaan, ja tahtoi päästä puhdistamaan ilmaa mahdollisimman pian.

Kenji vei soturinsa Futago-solaan muiden avuksi. Vaikka Kenji tahtoikin puolustaa Ohua ja ystäviään, jokin outo tunne sen sisällä yritti sanoa, ettei kaikki mennyt kuten piti. Sen on johduttava Rinasta... Kenji ajatteli, ja työnsi taas naaraan mielestään. Todellisuudessa uroksen alitajunnassa kummitteli vieläkin Hakuron sanat, jotka Kenji oli kuullut unessaan.

Shorutora ja Kurotora seisoivat rinta rinnan, odottaen Gajyolla vihollisten hyökkäystä. Valkoinen kai katsoi hetken isoisäänsä, joka näytti keskittyneeltä. "Et sitten kuole." Shorutora vannotti vanhalle kaille, joka hymähti itsekseen. "Hornan hurttaa ei niin vain nitistetä. Selvisin Akakabutosta, hirviöstä ja Hougenista. Myös tämän vihollisen edeltäjät on kukistettu. En suostu kuolemaan näin helposti." Kurotora sanoi, ja tajusi sanojensa myötä nähneensä paljon elämää. Kain ei auttanut kuin toivoa, että tämäkään taistelu ei jäisi hänen viimeisekseen.

Yòu,Weed ja Detra.

Weed oli juossut pitkään isänsä perässä ja hyppäsi nyt Ginin vierelle Gajyolle, Weed kuunteli isänsä puhetta ylpeänä, akita oli jäännyt jälkeen koska hän oli käynnyt joessa puhdistamassa turkkinsa. Weed katseli joukkoja tyytyväisenä, ''Kun Harakiri ja Akuma tulevat esiin me hyökkäämme, muut voivat ehdottaa myös joitain suunnitelmia kun he hyökkäävät omien vastuksiensa kimppuun.

Yòu tuli esiin ja sanoi,''Kun veljeni tulee esiin oman ryhmänsä kanssa, jään ensin yksin siihen, kun he tulevat lähemmäksi, annan merkin omalle joukolleni että he voivat tulla esiin.'' sakemanni tiesi että hän voisi kuolla taistelussa, hän myös tiesi että hänen veljensä on ylentynyt Harakirin laumassa. Uroksen veli Siwang oli paha vastus, sen hän tiesi.

Weed nyökkäsi sakemannin sanoille ja odotti isänsä mielipidettä, Akita katseli ympärilleen etsien katseellaan Fealaisia, heitä ei viellä näkynyt mutta he varmaankin tulisivat pian. Weed asteli veljensä Joen luokse ja meni makaamaan hänen viereensä,''Miten jalkasi voi?'', Weed kysyi.

Detra kuunteli tyytyväisenä ylipäälikön sanoja ja hymyili,''En osallistu taisteluun jos käy, jään hoitamaan pentuja Akita-Keniin.'' naaras sanoi hieman myrtyneenä, narttu haluaisi taistella muttei voinnut jättää pentujaan yksin.

Desert saapui paikalle ja kuunteli ylipäälikköä. Silloin 50 Fean soturia saapui paikalle. "Ylipäälikkö, johdan Fean sotureja taistelussa. He ovat valmiita antamaan kaikkensa ja taistelemaan Ohun puolesta.", Desert sanoi Ginille ja Weesille.

Gin

Akita katseli joukkoja, jotka olivat tulleet auttamaan heitä. "Kiitos kaikille. Arvostan todella paljon apuanne." Gin sanoi, väläyttäen hiukan ystävällisyyttään määrätietoisuuden ja kylmähermoisuuden verhon takaa.

Detran ilmoittaessa poissaolostaan, Gin nyökkäsi. "Pidä hyvä huoli Ohun tulevista sotureista. Meidän jälkeemme on heidän aikansa ottaa ohjat täällä." Akita sanoi ja hymyili pienesti, ennen kuin keskittyi taas käsillä olevaan tilanteeseen.

Vanha akita tunsi pientä jännitystä kehossaan, joka hetkeksi lamaannutti Ginin paikoilleen. Jostain kaukaa kantautui etäinen sotahuuto. Oitis Gin ulvoi, ilmoittaen joukoille valmistautumisesta. "Olkaa valmiina! He hyökkäävät!" Gin ilmoitti. Adrenaliini alkoi virrata akitan kehossa. Pian olisi aika...

// aloitan Futago-solaan ensimmäisen hyökkäyspelin, jonne siis kaikki asianomaiset voivat tulla mukaan (; varsinaiselle taistelulle voisi sitten perustaa uuden pelin Gajyolle? //