Koti, vai ei? (sotakoirat, avoin kaikille)

Lev

Lev katsoi metsästä saapuvaa pavelia,mutta kiinnitti huomionsa maasta nousevaan Ryukibaan. Lev nyökkäsi toisen ilmoittaessa olevansa kunnossa. Lev oli juuri käymässä makaamaan kunnes Ryukiba kutsui leviä. Lev käveli uskollisesti johtajansa luokse. "Hyvä on menen heti." Lev ilmoitti ja hävisi metsään. Hyvän hajuaistinsa vuoksi Lev paikansi Daikan ja Bellan muttei astunut heti esiin. Vaan jäi seuraamaan toisia vähän matkan päästä. Lev loikkasi puuhun oksien suojaan.

Daïka
Daïka ei täysin uskonut Bellan puheita, mutta ei kysellyt enempää. Pavelin käskiessä häntä palaamaan, Daïka korjasi ryhtiään ja nyökksi.
"Selvä. Palaan heti." Daïka sanoi, ja oli jo lähtemässä, mutta kääntyi katsomaan valkoista narttua. Daïka hymyili toiselle. "Tuletko sinäkin? Voitonhuudoista päätellen Johtaja voitti tappelun." Daïka sanoi, heiluttaen häntäänsä hieman.

Lev

Lev katseli Daikan ja Bellan puuhia sivusta. Kun Daika oli lähdössä Lev astui esiin "Bella Ryukiba herra pyysi sinua menemään hänen luokse hänellä on asiaa." Lev ilmoitti ja jäi odottamaan toisen vastausta.

Bella

Narttu kuunteli kuuliaisesti toisten puheet, mutta sen pinnan alla kuohusi. Sen oli pakko totella Leviä korkean arvon takia ja nyökkäsi tälle hiljaan sen lähtiessä paikalta. Sakemanni puri kevyesti hampaitaan yhten ja oikein odotti, että pääsisi metsästämään jonkun ison pedon saaliiksi. Tämän korvat liikahtivat Daikan suuntaan sen puhuessa ja päätti palata toisen kanssa lauman luokse. Tämä oli juuri lähdössä, kun huomasi Levin katsovan tätä. "Niinkö? Menen heti" Bella totesi nopeasti lähti juoksuun.

Juoksu ei ollut nopeinta, mutta kuitenkin etenevää. Se ei halunnut olla kiihtynyt, kun menisi johtajan eteen. Sen askeleet hidastuivat, kun narttu sai näköpiiriinsä metsän reunan. Lauma näkyi jo ja Ryukiba makoili kivellä. Uros näytti odottavan tätä ja Bella muutti tahtinsa kävelyksi. Sen sydän löi lujaa pienestä jännityksestä, mutta ulkoapäin se näytti tyyneltä. Pian naaras seisoi kiven edessä ja laski päätään kunnioittavasti johtajan edessä. Tämä tunsi liiankin hyvin koko lauman katsovan näitä

Daïka
Narttu hätkähti yllättyneenä kun Bella juoksi takaisin lauman luokse. Daïka kumarsi päätään Leville, kun hölkkäsi toisen ohi. Hän vaikuttaa mukavalta... Daïka mietiskeli itsekseen kun hölkkäsi kevyesti toisen perässä. Daïka kävi makaamaan ryhmänsä luokse ja katseli Bellaa ja Ryukibaa sivusta. Chekov katsoi kysyvästi siskoaan.
"Mikä sinulle tuli, kun lähdit tuolla tavalla?" Chekov kysyi. Daïka ravisti päätään.
"Ei sillä ole väliä." Narttu painoi päänsä tassujensa väliin.

Lev

Lev jäi katsomaan pois juoksevia bellaa ja daikaa. Jonka jälkeen uros haistoi jotain kummallista. Lev oli hetken paikallaan kunnes katsoi ylös puihin josta syöksyi tuntematon vihollinen. Lev hyppäsi vihollista kohti ja viilsi tätä kurkusta jonka jälkeen tuntematon koira tippui maahan makaamaan. "Kuka olet!" Lev karjaisi toiselle "olen yksi äsken kimppuunne hyökänneen lauman jäsen minun käskettiin jäämään tännä vakoilemaan tappion varalta." Vihollinen kertoi itku kurkussa. "Saat jäädä eloon jos poistut ehimen alueelta etkä enää palaa." Lev sanoi toiselle vihollinen nyökkäsi ja lähti juoksien pois. Lev jätti vihollisen eloon koska tiesi että toinen vuotaa muutenkin matkalla kuiviin vuotavan haavan takia. Nyt uros lähti kipittänään kohti muita laumalaisia. Pian hän saapui aukiolle sinne päästyään hän kävi lepäämään.

Ryukiba

Tummanpuhuva sakemanni odotti Bellan saapumista, ja nousi sitten hitaasti jaloilleen. Kun narttu lähestyi, ja laski päätään, Ryukiba laskeutui alas kiveltä, ja pysähtyi valkoturkkisen eteen.

"Vain harvat uskaltavat tiukan paikan tullen tarjoutua asettamaan itsensä alttiiksi, pelastaakseen jonkun muun. Vaikka en epäile, etteikö jokainen teistä sitä tekisi, niin tekosi oli silti hyvin arvostettava." Ryukiba puhutteli naarasta, ja nosti sitten hiukan päätään. "Vaikka oletkin taitava metsästäjä, näen sinussa myös rohkean ja periksiantamattoman sielun. Siksi tarjoankin sinulle mahdollisuutta toimia sotakoirien soturina." Uros totesi, ja lauman keskuuteen laskeutui hiljaisuus. Yleensä soturin arvo oli melko tavanomainen ja helposti tavoiteltava, mutta koskaan aikaisemmin metsästäjä ei ollut Ryukiban aikana saavuttanut sitä nimikettä.