Rauha ei kestä ikuisesti. (Vapaa kaikille.)

Kureijī, Hatsue ja Kizuato miritarī.

Hatsue vartioi rauhattomana Malcomin reviirin rajalla, hän oli kuullut ääniä kauempaa, marssimisen ääniä, monien koirien marssimisen ääniä, Malcom asteli myös paikalle kuuntelemaan,''Johtaja, mistä äänet voivat tulla?'', tosa koira mietti mutta ei saannut päähänsä sitä mistä ne voisivat tosiaan tulla, pian kuitenkin alkoi näkyä koirien varjoja jotka pysähtyivät nähdessään heidät, Hatsue katsoi koiria, arpisemman johtokoiran katse osui häneen.

''Johtaja, tämä maa onkin jo jonkun omistuksessa.'',Kizuato sanoi naurahtaen,''Heitä näyttää olevan monta kertaa vähemmän kuin meitä, ainakin kuulemani perusteella heitä on alle sata.'', isohko arpinen koira käänsi katseensa Chow Chowhun ja tosakoiraan, ''Tulkaa alas sieltä, valloitamme tämän maan, liittykää meihin tai kuolkaa.'', Kizuato huusi ja Hatsue katsoi tätä kauhistuneena.

Kureijī lipaisi huuliaan ja meni hyökkäysasentoon, rajalle oli ilmestynyt Malcomin sotilaita ja hänen ja tosan sotilaat rynnistivät nyt toisiaan kohti iskeytyen voimalla toisiinsa, Malcomin sotilaita kaatui kerralla useita maahan,''Hatsue, pakene, vie Ohuun viesti.'', Hatsue katsoi johtajaansa itku kurkussa mutta tosa haukahti ja Hatsue lähti matkaan, Malcom kääntyi ja hyökkäsi Dobermannia kohti.

//Hatsue poistuu.

Daïka
Sakemanninarttu vaelteli yksin metsässä. Hän oli jättänyt ryhmänsä veljensä käsiin ja lähtenyt tutkimaan Japanin metsiä. Japani oli hyvin erillainen Venäjään verrattuna, ja niin olivat sen koiratkin. Sotakoirien joukossa pidettiin tiukkaa kuria, mutta kaikki Japanilaiset koiralaumat joihinka Daïka oli tähän asti törmännyt olivat kaikki reiluja toisilleen ja heillä ei näyttänyt olevan minkäänlaisia rangaistuksia. Daïka ei ymmärtänyt Japanilaisten tapoja, joten päätti pysyä erossa niistä.

Yhtäkkiä Daïka pysähtyi ja näki erään tosa koiran taistelevan suurta, ilkeän näköistä laumaa vasten tämän soturien kanssa. Daïka pani merkille että tosalla oli paljon vähemmän sotureita, ja heillä ei olisi mitään mahdollisuuksia. Narttu ei yleensä sekaantunut muiden asioihin mutta tämä alkoi jo näyttää liian kamalalta. Joten ennen kun narttu ehti ajatella mitään muuta, hän säntäsi aukiolle ulvoen raivokkaasti. Narttu iskeytyi Kureijīn kylkeen (?) ja huudahti:
"Lopeta! En tiedä mistä te tappelette, mutta eikö tuo ole jo hiukan epäreilua?" Daïka katsoi ensin Kizuatoa ja sitten Malcolmia. "Voisiko joku kertoa minulle mitä täällä tapahtuu?"

Kureijī ja Kizuato miritarī.

''Älä sinä rakki puutu toisten asioihin.'', Kizuato huusi ja syöksyi narttua kohti viiltäen tätä kylkeen(?), ''Olemme pohjoisen kannibaaleja ja olemme tulleet valloittamaan Fukushiman, silminnäkijänä joudut valitettavasti kuolla, sinusta olisi tullut hyvä leikkikalu.'', arpinen majuri hyökkäsi uudelleen naarasta kohti terävät hampaat kohdistettuna toisen kaulaan, rauha joka piti saapua Fukushimaan oli kaikonnut, uudet paholaiset olivat saapuneet vuodattamaan verta tälle kauniille maalle.

Kureijī väisti täpärästi naaraan hyökkäyksen mutta antoi Kizuaton hoidella saksanpaimenkoiran, ''Olet elänyt jo liian kauan läskimooses, tule ja kuole.'', Malcom oli saannut jo useita haavoja ympäri kehoa mutta tosa lähti vain uuteen hyökkäykseen, dobermanni viilsi tosan kasvoja tehden niihin suuren syvän haavan, veri roiskui ja tosa kaatui tuskaisena maahan, Malcom oli viellä elossa mutta tuska värähteli hänen kasvoissaan verivanojen valuessa hänen poskilleen ja kuonolleen.

Kureijī oli jo kääntymässä kun painava Malcom hyökkäsi häntä kohti, dobermanni hyppäsi yli mutta tosa onnistui tarttumaan häntä jalasta, Kureijī ei siitä hätkähtänyt vaan iski hampaansa uudelleen tosan verisiin kasvoihin, tuskanhuuto kaikui Fukushiman alueella. Verinen tosa yritti iskeä hampaansa dobermannin kaulaan mutta saikin dobermannin hampaat omaan kaulaansa,''Olet elänyt liian pitkän joten nyt saat kuolla.''Neiti, vie viesti Ohuun siitä että minä, Fukushiman Malcom kuolin yrittäessäni puolustaa maitani.'', tosan poskelle valui kyynel ja Kureijī repäisi tosan kurkun auki, suuri koira läsähti maahan veren tahratessa hänen turkkiaan ja maata, silmät katsoivat viellä Gajyon suuntaan ennenkuin tämä useita taisteluita taistellut Malcom veti viimeisen hengenvetonsa.

Blue juoksi laumansa kanssa fukushimassa yhtäkkiä blue haistoi veren ja lähti seuraamaan hajua. Blue kuljeksi hetken ja saapui taistelu näyttämölle. Blue tunnisti heti alakynnessä olevan malcomin sillä kun blue igor ja sergey olivat joskus ohussa vakoilemassa niin malcom puolusti weediä. Blue näki daikan mutta ei tietenkään voinut tietää toista koska ei ollut koskaan nähnyt toista. Blue käski joukkojaan saartamaan taistelu kentän. Bluen joukot saartivat alueen ja osottivat bluen merkkiä. Blue tempaisi juoksuun ulvoen "ohun liittolaiset emme tulleet puollustamaan teitä mutta taistelemme tämän kerran rinnallanne!" Blue huusi ja seurasi juostessaan kun malcom veti veemeisen henkäyksensä. " koiran syöjät olen blue ja rankaisen teitä!" Blue huusi ja syöksyi joukkoineen taisteluun blue tappoi hetkessä kymmenen vihollista. Blue katsoi yhtä soturiaan häneltä revittiin etujalka irti mutta tappoi silti vielä sotilaita leikiten. "Muistakaa mitä sanoin vaikka he repisivät jalkanne irti jatkakaa hyökkäämistä viimeiseen hengen vetoon saakka!" Blue huusi ohjeitaan laumalleen ja tappoi samalla rivisotilaita. Sitten blue katsoi yhtä soturiaan joka oli puussa tekemässä tulipaloa soturi oli varastanut läheisestä kylästä soihdun. Blue nyökkäsi sotilalle ja pian ilmassa oli jo hieman savua ja tultakin puussa jo näkyi. sitten blue syöksyi taas vihollisen kimppuun ja tappoi näitä kovalla vauhdilla sitten blue hyppäsi kauemmas taistelusta ja pyysy soturian joka oli puussa tuomaan oksan jossa oli tulta. Blue tarttui oksaan ja katsoi taistelua blue poltteli vihollisia oksalla nopeaan tahtiian ja viholliset kuolivat saamiinsa vammoihin.Bluen kannustus oli tuottanut tulosta sillä hänen sotilaansa oli alkanut saamaan hieman saamaan vihollisen ylivoimaa kinni mutta ei tietenkään voittaisi taistelua jollei he saisi lisäapua.



Hatsuga

hatsuga seuraili tilannetta viereiseatä metsästä ja juoksi kohti kannibaaleja. Hatsuga viilyeli näitä mutta huomasi pian että kannibaalit olivat kestäviä eik he kaatuneetkaan niin helposti.

//En sitten halua että Blue tappaa kaikkia sotilaita, muutenkin täällä on vain pieni osa sotilaista, noin 500.

//Ok eli sittenhän tilanne on tasan eli kummallakin on 500 sotilasta. ja en tapa kaikkia sotilaitasi tai ainakin yritän olla tappamatta xd//

//Mutta huomioi myös että kannibaalit eivät ole helppo vastus, jokainen vastaa 20 soturia.

//juu laitan kyllä seuraavaan viestiin että bluellakin sotureita kuolee kokoajan tai jotain tuon tapaista.//

Banishingu Ganriki

Mustavalkoinen Buhund harppoi nopeaan tahtiin eteenpäin puiden oksia pitkin. Jokin aika sitten Ganriki oli käynyt Gajyolla löylyyttämässä Rigeliä, ja jatkanut Aikonin ninjaklaanin kanssa matkaa takaisin kohti Uwajimaa. Vaikka ninjoja olikin vain kymmenen Ganrikin itsensä lisäksi, ei edes kahdensadan soturin joukosta välttämättä ollut vastusta, sillä ninjat olivat hyvin nopeita, ja nämä tekivät katoamistemppuja kokoajan.

Ganriki alkoi kuulla kauempaa metakkaa, ja alkoi tähyillä vainoharhaisena ympärilleen.’Joku yrittää varmasti nurhata minut!’ Ganriki tuumasi mielessään.

Buhund käänsi katseensa yhteen parhaista alaisistaan ja nyökkäsi. Ilman yhden yhtä sanaa oli ninja jo kadonnut, ja lähestyi ääniä.

Kauempaa kuului hiljainen ulvaisu, jolloin Ganriki ja loput ninjat katosivat ja ilmestyivät nopeasti ninjan luokse, joka oli lähtenyt tiedustelemaan. Tiedustelijalla oli hampaissaan Malcolmin soturi, joka oli lähtenyt taistelua karkuun. Ganriki katsoi rivisotilasta epäilevänä ja murahti. "Sinähän suunnittelet murhaamistani, eikös vain?" Ganriki kysyi vangilta virnuillen. Buhund näet luuli olevansa enemmän kuin pelkkä koira, ja luuli kaikkien haluavan tappaa tämän.

Vanki katseli Ganrikia hämmästyneenä ja pudisti päätään. "En... Lähdin pakoon kannibaaleja jotka tappoivat johtajani." vanki kertoi pelokkaana ja vilkuili ympärilleen. Aikonin jäsenet eivät olleet uskoa korviaan, kuten ei myöskään Ganriki. Kannibalismi oli lähes ainut asia jota tämä uros ei suvainnut, ja Ganrikin asenne kannibalismiin oli jyrkkä ei.

"Se on nyt hyödytön, tapa se niin jatketaan matkaa." Ganriki sanoi synkkänä ja katseli äänien suuntaan.

Ganriki ja Aikonin ninjat seisoskelivat puiden oksilla ja katselivat taistelua virnuillen. "Tästä voi tulla hauskaa. Niitä on ehkä enemmän, mutta ne eivät saa meitä kiinni, eivätkä nopeudeltamme näe meitä lähes ollenkaan." Ganriki sanoi virnistäen. Tuli ei ollut vielä levinnyt puiden oksille, jossa Ganriki ja Aikon olivat.

Taistelua seurattuaan nämä tiesivät jo ketkä olivat kannibaaleja ja ketkä eivät. "Uteki!" Karjaisi Ganriki ja syöksyi puusta Aikon perässään kohti taistelutannerta. Koko joukko repi useiden Kannibaalien kurkkuja auki yhden hyökkäyksen aikana.

Kun joukot laskeutuivat maahan, ne taas katosivat hetkessö, mutta Ganrikin johdolla taas ilmestyivät muutamien kannibaalien eteen, ja tappoivat nämä nopeasti. Kaikkien hämmästys oli suuri.

"Hajaantukaa!" kuului Ganrikin käsky, ja Aikon jakautui viiteen kahden hengen ryhmään alkaen tappaa Kannibaaleja. "Keitä te olette?" kuului erään Kannibaalin kysymys. Ganriki vain naurahti ja viilsi tämän kurkun auki ö. "Sitä mitä et näe, ei ole olemassa." vielä yksikään ninja ei ollut saanut edes pintanaarmua.

//Edelleenkin en halua että kannibaaleja kuolee kamalasti, ja odotan Shihon vastausta.

// En ala suunnittelemaan taisteluiden kulkua ikuisesti, ja ainahan sinulla on mahdollisuus perääntyä. Anteeksi jos vaikutan töykeältä, mutta et voi aina taistelussa vedota sinun toivomuksiisi ja siihen miten sinä olet asian suunnitellut //

//Juuh, alunperin tästä ei pitänyt tulla kovin monen lauman taistelu mutta katsotaan miten etenee.

// ja sori vielä jos vaikutin töykeältä

//Eipä mitään.

//Anteeksi että taas kesti +_+' //

Daïka
Narttu kirosi kun ei osunutkaan. Yhtäkkiä naaras tunsi kyljessään pistävää kipua ja huomasi että Kizuato oli onnistunut iskemään narttua kylkeen. Haava ei ollut syvä, mutta kylki tuntui olevan tulessa. Sakemanni käänsi katseensa Malcolmiin kysyvästi.
"Mitä-?" Daïka ei ehtinyt sanoa enempää kun Kureijī päätti tosan elämän. Daïka katsoi dobermannia kauhistuneena. Sakemanni katsoi urosta silmiin ja alkoi vapista. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa....! Daïka haukkoi henkeään. Osittain pelosta, osittain väsymyksestä. Daïka katsoi kuolevaa Malcolmia. Ohuun? Ovatko nämä koirat Ohun sotureita? Sakemanni päätti viedä Ohuun viestin, mutta ensin nartun olisi hoideltava Kannibaalit.

Yhtäkkiä Blue saapui paikalle joukkojensa kanssa ja alkoi taistella. Daïka myös aisti yläpuolella olevat ninjakoirat. Tämä on hullua! En tunne ketään näistä, enkä myöskään halua, mutta tappelun on loputtava! Daïka ajatteli. Se ei onnistuisi puhumalla, joten nartun olisi taisteltava. Daïka katsoi Kizuatoa uhkaavasti muristen.
"Saasta! Saat katua sitä että iskit hampaasi Upseeri Daïkan lihaan!" Daïka huusi ja syöksyi kohti Kizuaton kurkkua, pelottavalla vauhdilla.

Kureijī ja Kizuato miritarī.

''Pah, jos luulet voittavasi kannibaalien yhden parhaimmista sotilaista, nimeni on Kizuato miritarī mutta minut tunnetaan paremmin Tulen enkelinä, se joka kajoaa minuun menettää päänsä.'', suuri koira hyppäsi sakemannin yli viiltäen samalla tämän niskaa(?),''Ja te muut, me emme ole mitään tavallisia koiria, nämä sotilaat jotka ovat mukanamme ovat vasta laumamme pohjasakkaa, ja kuten huomaatte, jopa heillä on kahdenkymmenen koiran voimat.'', nauru kaikui Fukushiman metsässä.

''Emme saa menettää enään yhtään sotilasta, meidän on parempi vain häipyä.'', Kureijī huusi ja lähti viemään joukkoa poispäin, sotilaat yrittivät ottaa Malcomin ruhon mukaan mutta eivät jaksaneet raahata sitä vaan jätti sen niille sijoilleen, joukko poistui rynnien paikalta nauraa räkättäen, sotilaita oli kuollut vain jotain 40.

//Kureijī ja Kizuato miritarī poistuvat.

Blue


Blue taisteli satunnaisia vihollisia vastaan ja tappoi näitä tulessa olevalla kepillä. Blue keskeytti hyökkäyksen kun näki ganrikin saapuvan klaaninsa kanssa. Blue ei ollut kuullut ganrikista tai aikon klaanista joten se seurasi tarkkaan klaania siltä varalta että he kävisivät blue lauman kimppuun. Blue kuitenkin jatkoi taistelua kun huomasi vieraitten koirien hyökänneen kannibaalien kimppuun. Sitten blue katsoi yhteen soturiinsa jota yksi kannibaali oli juuri puraisemassa blue heitti tuli kepin suoraan kannibaalin suuhun ja kannibaali kuoli siihen paikkaan. "Pelkurit ettekö uskalla taistella!" Blue huusi kannibaaleille jotka perääntyivät. Sitten blue käski joukkojaan Lähteä takaisin ja että hän itse tulisi perässä. Lauma lähti ja blue käveli ganrikin luo "kiitos avusta." Blue sanoi ja lähti myös itsekkin kohti hiroshimaa.


Hatsuga

Hatsuga tappoi joitain satunnaisia vihollisia viillelen näitä kurkkuun. sitten hatsuga näki että aikon klaani saapui ja ajatteli että nyt on näytön paikka. Sitten hatsuga näki että yksi kannibaali juoksi kohti yhtä ninjaa hatsuga tiesi että ninja olisi tappanut kannibaalin mutta syöksyi itse apuun. "Varo!" Hatsuga huusi ja viilsi kannibaalin kurkun auki salaman nopeasti. kun kannibaalit vetäytyivät hatsuga hengähti hetken. sitten hatsuga käveli ganrikin luo " Banishingu Ganriki pyydän saada liittyä klaaniinne." Hatsuga kysyi varman oloisena.

Daïka
Sakemanni ulvahti kivusta kun sai iskun niskaansa ja lysähti voimattomana maahan.
"Auts... Hiton rakki!" Daïka huudahti ja valmistautui hyökkäämään uudelleen. Mutta Kannibaalit olivat alkaneet jo perääntyä. Daïka naurahti itsekseen. "Pelkurit... Eivät taistelleet loppuun asti." Narttu näki kun Hatsuga meni puhumaan ninjoille, mutta ei sekaantunut keskusteluun. Sen sijaan narttu katsoi Malcolmin ruumista. Ai niin... Minun piti viedä viesti Ohuun... Daïka nousi ylös vapisten ja katsoi Gajoun suuntaan. Ei pitäisi mennä sinne... En ymmärrä heidän tapojaan. Hehän saattavat luulla minua viholliseksi ja tappaa minut! Mutta Daïka halusi toteuttaa Malcolmin viimeisen toiveen. Muuten asia jäisi ikuisesti häiritsemään Daïkan mieltä. Narttu huokaisi. Kerron heille että olen vain yksinäinen kulkija. Narttu nosti Malcolmin painavan ruumiin selkäänsä helposti. Pelastuskoiran aika oli koulinut Daïkan selkälihakset vahvoiksi. Narttu katsoi Gajouta päin ja lähti hoipertelemaan kohti koirien paratiisia.

//Daïka häippäsee, kiitos pelistä //

Ganriki

Taistelu hädin tuskin tuotti ninjoille haastetta, vaikka vastustajat olivatkin tavallisia rivisotilaita vahvempia. Ganrikin johtamana Aikon oli saanut paljon tuhoa aikaan muiden perääntyessä.

Kuului hiljainen, matala ulvaisu ja hetkessä Ninjat kerääntyivät Ganrikin eteen. "Pah! Noista ei ollut edes vastusta! Jos olisin ilkeä menisin kertomaan Ginille noiden piilopaikan." Ganriki saneli ylimieliseen sävyyn. Buhund oli näet huomannut Kannibaalien piilopaikan ja tarkkaillut näitä aina Ohun retkillään.

Ninjat olivat jo häipymässä, kun Hatsuga tuli näiden eteen. Ganriki kurtisti kulmiaan ennakkoluuloisesti ja hymähti. "Hmf... Kuka sinut palkkasi? Ja muutenkin, emme ota uusia jäseniä.... Voit kuitenkin tulla mukaan ja näyttää taitosi myöhemmin..."

Hatsuga

Hatsuga pelästyi hieman, kun ganriki kurtisti silmiään. "minua ei palkannut kukaan haluan vain teidän mukaanne." Hatsuga sanoi hieman hätääntyneenä. Hatsuka huokaisi helpoituksesta,kun ganriki käski lähteä heidän mukaan "kiitos et tule pettymään." Hatsuga sanoi ja kumarsi.

Ganriki

Buhund silmäili toista vielä hetken arvioiden ja tuhahti sitten. "Parempi pysyä sitten perässä." Banishingu Ganriki sanoi virnistäen, ja katosi kuten muutkin ninjat. Ninjat ilmestyivät latvustoon ja alkoivat edetä. "Jos jäät jälkeen sinua ei odoteta!"

//teen jossain vaiheessa uwajimaan topicin //

Hatsuga

Hatsuga katsoi vielä hetken ninjoja ennenkuin ne katosivat. Hatsuga katsoi ympäsrilleen ja näki ninja puissa. Hatsuga syöksyi myös matkaan. Aluksi hatsuga hyppi puista puihin täydellä vauhdilla, mutta tajusi pian,että ei kannata mennä täysiä. Nyt eroa oli kymmenen metriä ja se ei pienentynyt vaikka hatsuga kuinka yritti. Sitten hatsuga päätti pysyä siinä vauhdissa tästä tulee raskasta hatsuga ajatteli.


//hatsuga poistuu.//