Kauan Toivottu Jälleennäkeminen (Kaksinpeli, Unknownsoldier)

//Jatketaan Johnin ja Damonin kohtaamista täällä, tuon Hazukin mukaan ihan huvikseni//

John ja Hazuki
John johdatti Damonin Gajoun luokse ja kertoi samalla tarinaa kuinka hän oli kaatanut Akakabuton monen muun soturin kanssa täällä. Samaan aikaan Hazuki etsi Yumia, muttei pystynyt haistamaan tyttärensä jälkiä missään. Huskyn kyljessä oli syvä haava jonka hän oli saanut taistelussa kannibaalijoukkoa vastaan. Hazuki yhtäkkiä kaatui maahan eikä päässyt ylös.
"Samperi sentään....!" Uros kirosi, mutta oli liian väsynyt noustakseen.

// Lol, tajusin vasta nyt että John onkin Damonin eno xd//
Damon

Seefferinpentu kuunteli enonsa kertomusta Akabutosta ja katseli samalla ympärilleen. Pennun.silmään sattui muutama haavoittunut, jotka kuitenkin kivuistaan huolimatta hymyilivät pennulle.

"Kuinka suuri se Akakabuto oikein oli? Kaikki kylässä puhuivat aina sen karhun valtavasta koosta, mutta minusta he taitavat ehkä hieman liioitella..."

// Haittaako muuten jos Izo, Joe ja Suzaku tulisivat paikalle?

//Ei haittaa //

John ja Hazuki
John naurahti.
"Eivät he liioittele... Se karhu oli jättiläinen!" John sanoi. "Se oli tavallista ruskeakarhua ainakin kolme kertaa suurempi." John kertoi.

Hazuki kuuli Johnin äänen ja ähkäisi.
"John? Sinäkö siellä?!" Hazuki huudahti. John katsoi sivulleen ja hymyili.
"Hazuki? Mikä sinut tänne puhalsi?" John kysyi vitsailevasti. Seefferin katsoi Damonia. "Tule, esittelen sinut ystävälleni."

Damon & Izo & Suzaku & Joe

Pentu nyökkäsi hiljaa sedälleen ja kääntyi paikalle saapuneen Hazukin suuntaan. Neutraali ilme kasvoillaan Damon hölkkäsi lähemmäs huskya ja virnisti huomatessaan toisen kyljen. "Keneltä sait selkääsi?"

300 koiran suuruinen joukko lähestyi Gajyota hitaaseen tahtiin. Joukon kärjessä kulkivat Izo, Joe sekä Suzaku. Suzaku tosin matkusti Izon selässä, sillä oli aika huonossa kunnossa. Bluen isku verotti tämän voimia vieläkin, mutta tämä sinnitteli vielä.

Izo hymyili nähdessään setänsä ja lähti hölkkäämään hieman nopeampaan tahtiin lähemmäs. "Lainasin 100 soturia Mutsusta operaatiotani varten. Toivottavasti siitä ei oöe haittaa." Izo selitteli pysähtyessään vanhemman Huskyn vierelle. Suzaku tietysti notkotti yhä Izon.selässä, mutta eräs saksanpaimenkoira haki tämän pian sisätiloihin lepäämäämän. Joe komensi soturit lepäämään ja hölkkäsi sitten Johnin vierelle. Sekarotuisen katse kääntyi tätä tarkkailevaan Damoniin. "Kukas veijari se tämä on?"Joe kysyi hymyillen. Damon ei vastannut, vaan tarrasi Joen korvaan alkaen roikkua siinä.

Hazuki ja John
Hazuki murahti Damonin kommentille.
"Typerä penikka! Tämä on taistelusta saatu haava! Arvet ja haavat ovat uroon merkki!" Hazuki sanoi. John naurahti Hazukille.
"Olet aika pelottava haavoittuneenakin, Hazuki..." John sanoi virnistämään ja katsoi Hazukia. "Tässä on siskonpoikani Damon. Damon, tämä on ystäväni Hazuki, Mutsun Kolmoskenraali." Hazuki nyökkäsi Johnille, mutta vilkaisi Damonia. Hazuki huomasi että pentu oli selvästi Johnille sukua tämän luonteen takia.

Yhtäkkiä John kuuli ääniä ja katsoi kun koiralauma lähestyi heitä. Kärjessä kulkivat Izo ja Joe. Haavoittunut Suzaku makasi Izon selässä. Hazuki hymyili heikosti nähdessään Izon. Hazuki oli väsynyt eikä jaksanut nousta ylös tervehtimään veljenpoikaansa kunnolla.
"Ei mitään. Ethän pahastu jos kysyn, mutta mikä tämä operaatio oli?" Hazuki kysyi Izolta.

John katsoi Damonia kun tämä tarttui kiinni Joen korvaan.
"Nuori Herra, tämä on siskonpoikani Damon. Hän on hiukan villi vielä..." John sanoi ja tarttui Damonia hännästä (?) vetäisten tämän kauemmas Joesta (?). "Damon! Tuo uros on Ylipäällikkö Ginin poika Joe! Häntä pitää kunnioittaa!" John ärähti pennulle.

Izo & Joe & Damon

"Mutsun kolmoskenraali", ei kertonut pennulle juuri mitään. Eihän tämä vielä edes tiennyt mikä Mutsu oli.

Izo nyökkäsi ja katsoi alppien suuntaan. "Alppeja hallitseva paimenkoira nimeltä Blue hyökkäsi jokin aika sitten Kitamille, vangiten Suzakun. Suzakun sotilaat hakivat minut ja Joen avuksi, jotta Suzaku saataisiin tirvaan." Izo selitteli.

Damon tunsi hampaat hännässään ja lennähti hieman kauemmas, mutta laskeutui kuitenkin sulavasti jaloilleen. "Anteeksi, en tiennyt." Pentu pahoitteli katsoen Joeta silmiin. Joe vain nyökkäsi hymyillen. Izon katse kääntyi vanhemman Huskyn kylkeen. "Mistäs tuo tuli?"

Hazuki ja John
Hazuki nyökkäsi Izolle.
"Ja näyttää siltä että onnistuitte... Hyvin tehty Izo." Hazuki sanoi ja irvisti kivusta. Haava tosiaan oli pahempi kun hän oli kuvitellutkaan.

John katsoi Hazukia ja osoitti tämän kylkeä.
"Niin tosiaan... Et ole vielä kertonut mitä tapahtui..." John sanoi. Hazuki huokaisi.
"Suuressa taistelussa minä taistelin erästä sutta vastaan. Hän antoi minulle kovan iskun, ja menetin voimani melkein täysin. Laumani avulla pääsin takaisin Mutsun reviirille, mutta se sama susi seurasi meitä ja hyökkäsi kimppuuni. Silloin sain tämän haavan. Olisin varmaan kuollut jos Ishiyama ja Hiroki eivät olisi olleet paikalla." Hazuki kertoi.

Izo & Joe & Damon

Izo ja Joe kuuntelivat Hazukin kertomuksen tarkkaavaisina. Damon ei jaksanut kuunnella aikuisten höpinöitä, ja siksi se lähtikin hölkkäämään muiden pentujen suuntaan. Aluksi muut pennut katsoivat Damonia hieman oudoksuvasti, mutta ottivat tämän kuitenkin leikkeihin mukaan.

"Kai se susi on saanut surmansa?" Izo kysyi hieman huolestuneena katsellessaan setänsä kylkeä. Susihan saattaisi suutuspäissäön hyökätä Mutsuun, ja Izo tahtoi ylläpitää Mutsussa rauhaa, vaikkei viimeaikoina siellä pahemmin ollut vieraillutkaan.

Äkkiä Huskyn mieleen tuli sen serkku Yumi, uros ei ollut nähnyt narttua hetkeen. "Oletko muuten nähnyt Yumia?" Izo kysyi Hazukilta katsellessaan ympärilleen. Joe hieman naurahti. "Näin hänet jokin aika sitten Rigelin kanssa." Joe sanoi hymyillen. Hetken sekarotuinen mietti jatkaisiko, mutta päätti sitten jatkaa. "Rigel ja Yumi ovat nyt kumppaneita. Olivat niin iloisia, etteivät heti edes huomanneet minua." Joe naureskeli katsellessaan Damonin puuhia.

Damon murisi pikkuiselle mäyräkoirapennulle vihaisena. Mäyräkoira oli sanonut Johnia karvakasaksi, ja Damon ei tästä ilahtunut. "Älä pilkkaa setäöni!" Damon.karjaisi kuuluvaan ääneen, ja upotti Johnilta perityt hampaansa toisen pennun niskaan.

Hazuki ja John
Hazuki nyökkäsi.
"Kyllä. Ishiyama sai hänet hengiltä." Hazuki sanoi. "Ei siitä hukasta ole enään mitään vaaraa."

Hazukin korvat nousivat pystyyn kun Izo mainitsi tämän tyttären nimen. Huskyvanhus katsoi Joeta hiukan kysyvästi.
"Yumi ja Rigel?" Hazuki ei oikein tiennyt miten suhtautua asiaan aluksi, mutta vähitellen lempeä hymy nousi uroksen kasvoille. "Näyttää siltä että rakas tyttäreni ei ole enään mikään pentu... Ainakin tiedän että hän on onnellinen ja hyvissä käsissä." John hymähti katsoi taivaalle. Pennuista puhuen... Mitenköhän minun lapset voivat? Sakemanni mietti.

John kääntyi katsomaan kun Damon kiisteli mäyräkoiranpennun kanssa. John naurahti ja käveli pentujen luokse.
"Kuka pilkkaa ketä?" John kysyi ja katsoi pentuja.

Izo & Joe & Damon

Izo hieman hymyili kuullessaan Joen asian. "Setä, voitte olla onnellisia kun teitä on siunattu hyvillä pennuilla. Omani ovat kuolleet, aivan kuten puolisonikin.." Izo sanoi jokseenkin synkästi kohottaessaan katseensa taivaalle. Joe naureskeli hieman Hazukin aiemmalle ilmeelle.

Damon oli jo paiskaamassa mäyräkoiran maahan, kun kuuli enonsa äänen. Damon laski irti toisen pennun niskasta ja niskasta näytti vuotavan pienehkö verivana. "Tämä sanoi sinua karvakasaksi!"

Hazuki ja John
Hazuki katsoi Izoa huolestuneena. Huskyvanhus tiesi että tämän veljenpoika oli kokenut kovia.
"Izo..." Hazuki aloitti, mutta ei tiennyt miten lohduttaa nuorempaa huskya. Hazuki katsoi toivottomana tassujaan, mutta Joen huvittunut ilme sai Hazukin huomion. Husky katsoi harmaata akitaa kysyvästi. "Mikäs on niin huvittavaa, Nuori Herra?" Hazuki kysyi.

John katsoi kahta pentua ja sitten hymyili Damonille.
"Hyvin tehty, Poju." John sanoi ja käveli mäyräkoiran eteen. Pienempi koira katsoi Damonia ja Johnia vapisten. John murahti pennulle. "Eikö äitisi opettanut sinulle käytöstapoja?" John kysyi. Mäyräkoira vikisi ja käänsi päänsä. John paljasti hampaansa. "Häpeä! Etkö sinä tiedä kuka minä olen?!" John haukahti ja mäyräkoira pötki pakoon. Muut pennut säikähtivät hieman, mutta John hymyili heille. "Ei kannata puhua pahaa muista. Muuten teille käy huonosti elämän kovalla polulla." John sanoi. Pennut katsoivat toisiaan ja kuiskivat keskenään.

Izo & Joe & Damon & Kawai

Izo käänsi huokaisten katseensa Joeen, joka puolestaan kääntänyt katseensa Hazukin suuntaan. "Teidän aikaisemmalle ilmeelle, kun kuulitte Yumista ja Rgelistä. " Joe sanoi hymyillen, mutta ilme palautui pian normaaliksi. Jostain haisi veri. "Haistatteko tekin tämän?" Joe kysyi hieman huolissaan.

Hieman kauempana pahasti haavoittunut Kawai raahautui eteenpäin, kunnes huomasi kolme kannibaalia edessään, jotka hyökkäsivät tämän kimppuun. Kyllähän Kawai olisi kolmikon päihittänyt, ellei olisi törmännyt Blueen ja tämän joukkoihin. Blue olikin saanut pikkuisen nöyryytyksen.

Muristen Kawai tarrasi yhtä kannibaalia kurkusta, mutta tämä vain paiskattiin vasten puuta. Seuraava kannibaali lähestyi jo, mutta viime hetkellä Kawai onnistui väistämään."Tulkaa apuun!"

Damon naureskeli oerääntyvälle mäyräkoiralle ja katseli enoansa. Äkkiä Damon kuuli avunhuudon ja vilkaisi Johnia.

Hazuki ja John
Hazuki aikoi sanoa Joelle jotain, kun veren tuoksu leijaili Hazukin sieraimiin. Uros oli ehkä vanha, mutta tämän nenä toimi vielä. Hazuki nyökkäsi.
"Haistan sen. Mennään katsomaan-" Husky katsoi metsään päin hätääntyneenä. "Joe! Izo! Menkää katsomaan!" Hazuki käski ja yritti itse nousta seisomaan. Haavaa kirveli ikävästi, mutta Hazuki ei välittänyt. Joku saattoi tarvita apua.

John hätkähti kuullessaan avunhuudon. Sakemanni katsoi Damonia.
"Jotain tapahtui!" John sanoi. Sakemanni juoksi Hazukin vierelle ja nosti tämän selkäänsä. Husky murahti Johnille varoittavasti.
"Pärjään itsekkin!" Hazuki sanoi mutta John ei kuunnellut, ja lähti juoksemaan metsään. John katsoi vielä kerran Damonia.
"Tule!" Vanhus kehotti siskonpoikaansa.

Izo & Joe & Damon &Kawai

Izo ja Joe nyökkäsivät Hazukille ja söntäsivät äänen suuntaan. Paikalle päästyään Izo läimäisi taskullaan sekarotuista kannibaalia kasvoille ja vilkaisi Kawaita. Kaanaankoira nyökkäsi kiitokseksi ja käänsi katseensa Joeen, joka tarttui juuri suurikokoista tanskandoggia kurkusta ja nosti tämän kevyesti ilmaan. Joelta ei tosiaan puuttunut lihasvoimaa.

Damon naurahti vielä kerran mäyräkoiralle, mutta lähti sitten nopeasti muiden perään.

Damon oli ikäisekseen varsin nopea, ja tämä saavuttikin Johnin ja Hazukin varsin nopeasti. "Vauhtia kääkät!" Damon huudahti kiihdyttäen vauhtiaan. Juurikin kunnioitus muita kohtaan oli yksi pennun heikoimmista puolista.

Damon syöksyi epäröimättä kohti mustaturkkista kishua, ja tarttui tätä tiukasti kallosta, ja hypähti kauemmas. Izo paiskasi heiveröisen rotikan päin puuta ja kääntyi sitten katsomaan Damonin suuntaan.

Damon pärjäsi ikäisekseen hyvin, ja se väistelikin täpärästi kishun iskuja ja iski aina välillä takaisin.

Kawai oli haavojensa takia loikkinut kauemmas seuraamaan tilannetta.

Tiikeriraitainen Joe repäisi juuri vastustajansa kurkun auki, kun huomasi Damonin, joka oli jäänyt kishun hampaisiin. "Tarvitsetko apua?" Joe kysäisi valmiina tappamaan kishun nopeasti.

Damon pudisti päätään ja karjaisi niin kovaa kuin vain kykeni, ja riuhtaisi itsensä irti ja alkoi puuskuttaa päästyään maahan.

John ja Hazuki
John juoksi nopeammin, mutta yhtäkkiä Damon ohitti vanhan sakemannin. John kiristi hampaitaan.
"Ketä sinä kutsut kääkäksi, ruipelo?!" John huusi pennun perään. Hazuki naurahti.
"Sina ja Damon olette ihan samanlaisia..." Hazuki sanoi. John hymähti. Tuo nopeus pelastaa henkesi jonain päivänä, Damon...

Päästessään perille, John pudotti haavoittuneen Hazukin pensaan eteen ja syöksyi itse auttamaan Izoa, Joeta ja Damonia. Hazuki nousi seisomaan ja hoiperteli Kawain luokse. Husky asettui puolustavaisesti nuoren koiran eteen ja vilkaisi Kawaita nopeasti.
"Ethän loukkaantunut pahasti?" Hazuki kysyi kaanaankoiralta.

John hyökkäsi kolmannen koiran kimppuun ja antoi tälle suuren viiltohaavan kaulaan. Koira ulvahti ja kaatui kuolleena maahan. John kuuli siskonpoikansa huudon ja katsoi nuoren sakemannin suuntaan. John nyökkäsi pennulle.
"Pystyt siihen, Damon. Tapa tuo törkyläjä!" John huusi, mutta valmistautui hyökkäämään jos taistelu menisi liian sekavaksi.

Musta kishu lipaisi huuliaan ja katsoi Damonia ilkeästi.
"Rääpäle... Ei kannattaisi haastaa tappeluita, paitsi silloin kun tiedät että tulet voittamaan!" Kishu karjaisi ja syöksyi pentua kohti. "Sinusta tulee jälkiruokani, kakara!" Kishu huusi. Johnin ja Hazukin lihakset jännittyivät kun he seurasivat tilannetta.

Kawai & Joe & Izo & Damon

Kawai käänsi katseensa Hazukiin, joka ilmestyi tämän eteen. "Eivät nämä näitä haavoja tehneet, vaan Bluen sotilaat. Blue ei pärjännyt minulle kaksintaistelussa, joten sain hänen sotilaat kimppuunsa." Kawai kertoi väsyneenä.

Pian kaanaankoiran huomio kuitenkin kiinnittyi pieneen seefferinpentuun ja mustaan kishuun. "Menkää auttamaan, ei pennulla ole mitään mahdollisuuksia." Kawai kuiskasi hiljaa Hazukille, tietämättä että Damon oli Johnille sukua.

Izo jäi katsomaan Damonin tapausta, valmiina syöksymään apuun. Huskylle oli vuosien saatossa kehittynyt suojeluvaisto pentuja ja narttuja kohtaan. Tämä johtui kai osin sen omien pentujen ja puolison kuolemasta.

Joe asteli Johnin vierelle ja nyökkäsi kunnioittavasti. "Damonin ainoat mahdollisuudet ovat sen hampaat ja nopeus. Tuolla kropalla ei ole varaa jäädä täysikasvuisen hampaisiin.." Joe huomautti hieman huolissaan.

Damon oli valmis. Se vain rohkaistui muiden puheista ja nosti katseensa mustaan kishuun joka syöksyikin jo tätä kohti. Damonin refleksien ansiosta seefferi onnistui kuitenkin väistämään iskun, ja iski heti perään hampaansa kishun kalloon ja heilautti itsensä seisomaan toisen niskan päälle.

Joe katsoi Damonia ällistyneenä. 'Sehän on nopea kuin mikä, ja osaa käyttää kokoaan hyväkseen.' Joe tuumi

Kishu karjaisi kun Damon alkoi kiristää otettaan tämän kallon ympärillä. Kishu teki nopean heilautuksen sivulle, ja Damonin ote lipesi ja seefferi lensi kauemmas. Mustaturkkinen kishu upotti hampaansa Damonin kurkkuun, luullen jo voittonsa tulleen. Pennun silmissä alkoi pikkuhiljaa sumentua, mutta tämä ei luovuttanut, vaan huitaisi käpälällään vastustajaa silmään, joka irrotti hampaansa Damonin kurkusta, jolloin Damon syöksyi epäröimättä kohti vastustajaansa ja tarttui tätä tiukasti kallosta.

Pentu kuitenkin hypähti pian kauemmas kishusta, joka lyyhistyi maahan. Seefferinpentu alkoi puuskuttaa taistelun aiheuttamasta uupumuksesta. "Se menetti tajuntansa."

Izo katsoi Damonia tyystin rauhallisesti ja hymyili sitten. 'Pentuhan on ihan kone!' Izo totesi mielessään.

Kawai oli hyvin hämmästynyt taistelun lopputuloksesta. "Tuo ei voi olla kuka tahansa pentu. Kenen pentu se on?" Kawai kysyi Hazukilta hämmästyneenä.

Joe riensi heti Damonin avuksi ja kyseli tämän vointia.

Hazuki ja John
Hazuki nyökkäili Kawaille.
"Olenkin kuulut Bluesta. Kerro siitä myöhemmin kun saamme sinut turvaan." Hazuki sanoi ja katsoi Damonia. Sinä pystyt siihen, Damon! Anna mennä vaan! Huskyvanhus ajatteli.

John vilkaisi Joeta.
"Älä Damonista huolehdi. Pentu päihittää tuon karvakasan helposti. Katso ja opi vaan!" John sähähti Joelle ja katsoi Damonia. John kuitenkin oli valmiina auttamaan jos jokin menisi väärin.

Taistelun aikana John tai Hazuki ei sanonut mitään. He vain ihailivat nuoren pennun liikkeitä. Taistelun päätyttyä John hymähti. Poju... Sitten kun minä lähden elävien maailmasta, niin luovutan paikkani sinulle. Lupaan sen! John ajatteli ylpeänä. Sakemanni katsoi siskonpoikaansa naurahtaen.
"Hyvin tehty, Juniori!" John sanoi. "Antaa sen lurjuksen maata siinnä. Kyllä sen joku siitä hoitelee pois." Sakemanni sanoi.

Hazuki katsoi Kawaita hymyillen.
"Se on Ohun Johnin siskonpoika. Damon nimeltään." Hazuki kertoi Kawaille. Husky kumartui Kawain viereen. "Mutta nyt autamme sinua. Pystytkö kävelemään, vai haluatko että autan sinua?" Hazuki kysyi kaanaankoiralta.

Damon & Kawai & Izo & Joe

Damon katsoi enoansa vakava ilme kasvoillaan ja nyökkäsi sitten. Pentu oli hhvin väsynyt, olihan tämä päivän aikana taistellut jo ainakin kahta täysikasvuista piskiä vastaan. Damonin etu oli sen oppimisnopeus.

Kawai katsoi pientä mutta röyhkeää seefferinpentua ja nyökkäsi pariinkiin otteeseen Hazukin sanoille. "Vai että Johnin sisarenpoika." Kaanaankoira tuumasi hieman hymyillen. Kawai oli itsekin aina halunnut olla jollekkin suurelle soturille sukua. "En minä tiedä.." Kawai sanoi aika hiljaa yrittäessään nousta jaloilleen. Uros kuitenkin rojahti melko pian takaisin lumen pintaan ja murahti.

Izoa ei enää sen kummemmin kiinnostanut Damonin ihmetteleminen, vaan tämä säntäsikin nopeasti Hazukin ja Kawain viereen. "Voin kantaa sen Gajyolle, eihän se itse pääse mihinkään tuossa kunnossa."

Joe katseli Damonia hymyillen. "Se oli hyvin tehty. Missä oikein olet oppinut tuollaista?" Joe kysyi yhäkin hymyillen. Damon naurahti jonkin verran, mutta vakavoitui sitten. "No kun tuota... Asuin vielä hetki sitten Hidetoshin kanssa, mutta Johnin tullessa vierailulle tulin hänen mukaansa. Rääkkädin kylässä aina yhtä minun ikäistäni pentua." Pentu kertoi hymyillen.

Hazuki ja John
Hazuki kumartui ja katsoi Kawaita.
"Oletko kunnossa?" Husky kysyi. Hazuki katsoi Izoa nyökäten. "Kantaisin hänet itse, mutta kylkeni ei taida kestää." Huskyvanhus mutisi.

John katsoi Damonia hymyillen.
"Hidetoshi on hyvä kouluttaja. Ei ihme että osaat panna täysikasvuisille hurtille hanttiin." John sanoi.

Izo & Kawai & Joe

Izo nosti Kawain selkäänsä, hymyili nopeasti Hazukille ja lähti hölkkäämään hitaasti kohti suurta kiviröykkiötä. Joe lähti hölkkäämään kohti Gajyota Izon perässä myös.

Damon hymyili enolleen ja kääntyi sitten Joen ja muiden puoleen. "Mennäänkö takaisin?" Seefferinpentu kysäisi hieman unisena. Damon oli yhden päivän sisään pahoinpidellyt jo kolme lajitoveria, ja se otti pienen pennun voimille.

Izo hidadti tahtia ja astui sisään Gajyoon.

John ja Hazuki
John naurahti huvittuneena Damonin kysymykselle. John oli ollut niin yllättynyt Damonin voimista, että oli itsekkin unohtanut että Damon oli vasta pentu.
"Mennään vaan." John sanoi ja lähti Izon ja Joen perään.

Hazuki lähti hitaasti nilkuttamaan veljenpoikansa vierellä kohti Gajouta. Hazuki katsoi Kawaita kun he pääsivät sisälle.
"Kertoisitko meille lisää siitä mitä sinulle tapahtui?" Hazuki kysyi, ja kävi itse makaamaan maahan, sillä tämän kylki alkoi taas poltella.