Kitamin oikea johtaja (Kaksinpeli, Unknownsoldier)

Kenji

200 soturia seurasi Kenjiä kauemmas Gajyosta, jossa ne olivat arvelleet nähneensä Suzakun. Kenji päätti pysäyttää joukkonsa aukiolle, ja katseli ympärilleen. "Suzaku!" Kenji ulvoi. Se toivoi, että husky olisi vielä kuuloetäisyydellä.

Päätös oli ollut urokselle yllättävän helppo. Se tiesi, ettei löytäisi toista jatkajaa Billille, mutta Hakurolla oli oikeatkin poikansa, joista Kenji oli valinnut Suzakun. Uros ei tiennyt tarkkaan miksi, mutta jokin uroksessa sanoi, että hän oli oikea valinta. Kenji ei voisi johtaa kahta, niin kaukana toisistaan olevaa aluetta, joten uros toivoi, että Suzaku suostuisi.

"Taidamme olla myöhässä.." Kenji tuumi huokaisten. Jos husky oli tästä kulkenut, niin tuskin hän enää olisi lähettyvillä. "Parasta mennä takaisin." Kenji sanoi, ja oli kääntymäisillään lähteäkseen.

Suzaku

Huskyuros linkutti hitaasti kohti Harakirin aluetta varoen jalkaansa. Luoti oli poistettu, mutta se ei ollut täysin parantunut. Suzaku oli pettynyt itseensä, isänsä kuolinhetkellä se ei ollut auttamassa sitä viimeiselle matkalle kohti taivasta. Itkien uros ruoski itseään. ' Pelkuri, paskiainen, idiootti... uungh' Kipu oli suunnaton jalassa johon luoti oli osunut. Kipu lakkasi kun husky kuuli tutun äänen lähistöltä. 'Se on Kenji...' Suzaku totesi ja lähti juoksemaan kohti ääntä. Suzaku pysähtyi mäenrinteelle ja katsoi "veljeään". "Täällä veliseni!" Huusi Suzaku lähtiessään astelemaan loivaa mäenrinnettä alas. Uros ei enää kyynelehtinyt.

Kenji

Joukkio pysähtyi kuultuaan Suzakun äänen. Kenji oli helpottunut, he ehtivät sittenkin. Uros kääntyi hitaasti ympäri ja katsoi kauempana olevaa huskyä. "Suzaku, hienoa, että löysin sinut!" Uros huudahti ja käski joukon odottaa aloillaan, kun uros lähti hölkkäämään velipuoltaan kohti.

Kenji pysähtyi mäenrinteen alapuolelle, ja vakavoitui hetkeksi. "Minulla on sinulle tärkeää asiaa." Uros aloitti, ja odotti, että toinen laskeutuisi alas.

Suzaku

Husky oli pian mäenrinteen alapuolella. Suzaku vakavoitti ilmeensä. "Mikä on näin tärkeää veljeni?" Suzaku kysyi hiljaa, lähes itkien.



//Sori, tosi pieni....//

Kenji

Kenji katsoi toista silmiin hetken, kääntäen kuitenkin katseensa pois. "Hakuro oli hieno uros...kunnioitan häntä enemmän kuin ketään koskaan. Hän auttoi minut pois pahuudesta, ja teki minusta kunnon soturin." Uros aloitti ja käänsi katseensa taas Suzakuun.

"Tahdon, että Hakuro saa elää vielä, kuulua sinne minne hän kuuluu. Hän ei kuitenkaan ole osa minua..vaan poikiaan, kuten sinua, Suzaku." Kenji sanoi, ja veti syvään henkeä ilmaistakseen asiansa. "Tahdon luovuttaa Kitamin ja sen 200 soturia Hakuron todelliselle seuraajalle ja perijälle...eli sinulle." Kenji kertoi, ja takana oleva joukkio nyökkäsi kunnioittavasti uudelle johtajalleen.

Suzaku

Suzaku katsoi toista silmiin mutta sen katse painui maahan toisen aloittaessa. Korvat menivät luimuun. Pelkkä sana Hakuro riitti saamaan huskyn kyynelehtimään. Husky kuunteli tarkkaan Kenjin puheita. Kenjin kertoessa aikeistaan Suzaku haukkoi henkeään ja nosti katseensa ylös kohti taka-alalla seisovia joukkoja. "O-oletko tosissasi?"

NlKenji

Uros nyökkäsi hitaasti. "Enemmän kuin tosissani. Näin voin keskittyä pitämään huolen Billin joukoista, ja sitä paitsi Hakuron soturit ansaitsevat täysin oman johtajansa, joka ei ole kukaan ulkopuolinen." Kenji kertoi ja nyökkäsi joukolle, joka siirtyi hitaasti Kenjin takaa seisomaan Suzakun taa. "Tästä lähtien he tottelevat sinua." Uros kertoi,ja soturit haukahtivat yhteen ääneen, ilmaistakseen olevansa samaa mieltä. "Tiedän, että Kitami on hyvissä käsissä." Kenji jatkoi vielä loppuun.

Suzaku

Husky oli mielissään Kenjin päätöksestä. " Et ole ulkopuolinen, olet itsekin Hakuron poika..." Suzaku sanoi kovalla äänellä. Joukkojen siirtyessä tämän taakse Suzaku nyökkäsi. "Voin luvata sen että Kitami on suojassa huligaaneilta. "Suzaku kertoi. "Saat tulla käymään silloin kun haluat, ovet ovat sinulleS aina avoinna." Suzaku jatkoi. "Lähdemme nyt kohti Kitamia, kiitos Kenji. Olen sinulle ikuisesti velkaa.." Suzaku sanoi lujalla äänellä. Se ulvoi kovaan ääneen ja joukko lähti matkaan kohti Hokkaidon Kitamia.


//Suzaku poistuu. //

Kenji

Kenji ei voinut estää parin kyyneleen valumista poskille. Silti hymy säilyi uroksen kasvoilla. Suzaku oli ainoa, joka ei puhutellut häntä Hougenin poikana, mikä oli Kenjille hyvin merkityksellistä.

Kun Suzaku lupasi pitää huolta Kitamista ja sotureista, Kenji nyökkäsi. "Kiitos, Suzaku." Uros sanoi ja katsoi, kun joukko kääntyi, ja lähti etenemään kohti kotiaan. Kitami saisi jälleen arvoisensa johtajan. Kenji ulvoi vielä kannustavasti lauman perään, kunnes kääntyi takaisin Gajyolle päin. Uroksen oli haettava soturinsa kotiin. Temppelit olisivat tästä lähtien Kenjin koti, vaikka Kitamilla olisikin paikkansa aina uroksen sydämessä.

//Kenji poistuu, kiitos lyhyehköstä pelistä! ^^//