Punainen tuliainen. (Kaksinpeli, Spectre ja Unknownsoldier)

Kyoshiro

Uros oli tehnyt tuttavuutta tarujen soturin Akatoran tyttären Chitoran kanssa Yamagatassa. Näiden kahden matka oli kulkenut Yamagatasta jo pitkän matkan, vihdoin nämä saapuivat Futago-solaan. Linnut visertivät kauniisti Kishun saapuessa metsäiselle aukiolle. Uros käänsi päänsä narttua kohden. "Olemme nyt futago-solassa, ei enää kauaa niin saavumme jo Gajyolle." Uros käänsi päänsä sitten takaisin eteenpäin ja nuuhkaisi ilmaa. 'Villisika.. Chitoralla on varmasti nälkä.' Kyoshiro käänsi takaisin Chitoraa kohden. "Lähistöllä on villisika, olet varmasti nälkäinen."

Chitora

Kai koira oli nauttinut suuresti pitkästä matkasta Kyoshiron seurassa. Nämä olivat jossain vaiheessa matkaa siirtyneet puusta takaisin maahan. Näin matka oli edennyt nopeammin ja pian naaras haistoi jälleen tuttuja hajuja. Ne toivat mieleen sen isän Akatoran. Nyt Chitora tunsi jälleen saapuvansa kotiin. Oikeastaan hän ei tiennyt miksi edes vaelteli paiaksta toiseen, kun Ohun tuntui aivan kodilta.

Naaras kulki aivan Kyoshiron takana ja nautti tutuista maisemista, joita ei ollut nähnyt useaan kuukauteen. Linnut visersivät kauniisti ja se kertoi alueen olevan rauhallinen. Yhtäkkiä Kyoshiro pysähtyi ja naaras huomasi näiden saapuneen metsä aukealle. Uroksen katseeen naaras kohtasi edelleen suoraan ja tämä ilahtui tiedosta näiden olevan pian Gajyolla. Kai koira havaitsi pian ilmassa poikkeavan hajun. "Villisika ja vielä lähellä" Chitora ajatteli ja yritti miettiä milloin oli oikeastaan syönyt jotain. Uroksen sanat havahduttivat ajatukset ja se käänsi katseensa tähän. "Oikeastaan en ole syönyt mitään vähään aikaan. Saamme varmasti sen kaadettua kahdestaan" Chitora totesi. Naaras oli ollut metsästys koira monta vuotta ja tiesi villisian kaadon olevan myös vaarallista.

Kyoshiro

" Omaat hyvän arviointikyvyn, se on hieno lahja." Uros kehui vakavalla äänenpainolla yrittäen samalla paikantaa villisian olinpaikkaa. "Erikoista. Ihan kuin se tulisi koko ajan lähemmäs..." Kyoshiro painoi katseensa maahan mutta nosti sen ylös hyvin piakkoin. Samassa kishu huomasi villisian juoksevan näitä kohti. "Se tulee kohti! Hyökkää vasemmalta minä hyökkään oikealta!" Kyoshiro huudahti Chitoralle ja rynnisti villisikaa kohti. Parin metrin päässä villisiasta arpia täynnä oleva kishu kaarti hieman oikealle ja syöksähti villisikaa kohti upottaen hampaansa sian kaulaan.

Chitora

Kai koira alkoi valpastua. Se tiesi villisian olevan lähellä ja yleensä ja ne vauhkoontuivat vaaran uhatessa. Naaras hämmentyi hiukan uroksen kehusta. Kyllä metästyskoiralla piti olla tietoa erillaisista eläimistä ja viimeistään kokemus karaisti. Kai koira haisteli ilmaa tarkkana ja kuuli läheltä sen juoksu askeleet. Chitora ei kuitenkaan ehtinyt reagoida tähän, kun villisika tuli yllättäen pusikosta näitä kohti. Kai koiran vaistot tulivat aina näin pintaan metsästäessä, mutta nyt sen piti rauhoitella itseään. Nyt se ei voinut yksin hyökätä villisikaa kohti ja vaarantaa omaansa ja Kyoshiron henkeä.

Uroksen huuto herätti sen nyt viimeistään. Chitora seurasi sivusilmällä toisen hyökkäystä. Sillä oli nyt oma suunnitelma. Naaras ponnisti puussa olevaan tukevalle oksalle, joka oli matalalla. Uros oli sillä aikaa hyökännyt villisian kaulaan. Se mitä Chitora oli tekemässä oli vaarallista. Nyt se ei asiaa miettinyt. Villisian tullessa puun alapuolelle se loikkasi nopeasti alas saaliin selkään. Tämä haki parhaansa mukaan asentoa, jolla pysyisi hetken eläimen selässä. Kai koira iski hampaansa villisian mahaan, mutta se ei näyttänyt pysäyttävän eläintä. Nyt naaras nousi nopeasti seisomaan ja loikkasi puuta kohti. Salaman se kuitenkin vaihtoi suuntaa ja ponnisti takajaloillaan vauhtia villisikaa kohti. Chitora tiesi tarkaaan mihin sen piti iskeä. Salamansa se oli iskenyt terävät hampaansa suoraan villsian kalloon. Chitora piti otteensa ja huomasi sian liikeiden alkavan hidastua.

// Voi hitto! Miks nää mun peliviestit on yhtäkkiä pienentyny nöin.. .__. //

Kyoshiro

Uros oli sulkenut muun maailmaan kokonaan mielestään ja pitänyt hampaansa tiukasti ihrassa, välillä tiukentaen otetta. Kyoshiro meinasi menettää otteensa toisen muuttavan suunnitelmaa, mutta tarrasi kuitenkin tiukasti kiinni. ' Hyvä idea, tosin uhkarohkeaa.' Kyoshiro sai upotettua hampaansa syvälle sian nahkaan, mutta irrotti pian, sian vauhtia hidastui, joten se kiersi sian edestä päin ja syöksähti sitten kohti sian lapaa viiltäen lavan kohdalta.

Chitora

Kai koira huomasi sivusilmällä toisen päästävän saalistaa irti ja hyökkäävän uudestaan villisian lapaan. Eläin alkoi hengittää hyvin olemattomasti ja tuupertui yhtäkkiä maahan? Chitora irrotti otteensa ja kiersi sen eteen. Hitaasti se kumartui villisikaa kohti ja kuunteli hengitystä ja tarkasteli oliko se mahdollisesti elossa. Metsästyskoirat opetettiin tekemään näin. Esimerkiksi karhua ei saanut koskaan lähestyä ennenkuin oli varma, että se oli kuollut.

Naaras nousi hetken kuluttua seisomaan ja kääntyi Kyoshiron puoleen pieni virne naamallaan. "Villisika on nyt kuollut. Kumpi meistä ottaa kunnian ja aloittaa aterian?" Chitora kysyi ja jotenkin arveli uroksen antavan tämän aloittaa. Sen perusteella mitä tämä oli toiseen tutustunut.

Kyoshiro

Kishu piti hampaansa tiukasti karjun lihassa kiinni ja tarkkaili samalla toisen liikkeitä. Pikkuhiljaa tämä saattoi tuntea toisen sykkeen vähentyvän ja karju tuupertuikin maahan. Kishu peruutti muutaman askeleen ja painoi katseensa maahan ja alkoi läähättää kovan juoksuvauhdin takia. Pikkuhiljaa uros kuitenkin nosti katseensa ylös ja läähätys väheni, muttei kuitenkaan loppunut. " Ole hyvä vain." Kyoshiro virkkoi ja katseli toisen punaista turkkia. Linnut visertivät kauniisti ja kukat kukkivat, pieni kevättuulahdus pyyhkäisi kasveja hieman taaksepäin. Läähätys lakkasi jonkinajan päästä ja Kishu nosti katseensa ylös. "Minun ei ole nälkä. Kun olet valmis niin kerro, voimme jatkaa matkaa ellet ole liian väsynyt."

Chitora

Kai koira kummastui hiukan toisen vastauksesta. Nämä olivat kulkeneet pitkän matkan Ohuun ja tämä oli luullut uroksella olevan myös nälkä. "Ei en ole väsynyt. Jatkamme matkaa aika pian" Chitora selitti ja kääntyi nyt villisian puoleen. Naaras etsi pienen hetken sopivan näköistä kohtaa ja löysi sen mahan alueelta. Siinä liha oli pehmeää ja mureaa. Kai koira iski hampaansa kiinni ja ottii isoja paloja suuhunsa. Tämä söi nopeasti, mutta nautti lihasta myös. Jonkin ajan kuluttua se oli syönyt mielestään tarpeeksi ja kääntyi Kyoshiron suuntaan. "Nyt voimme jatkaa matkaa" Chitora totesi ja katseli mihin suuntaan pitäisi lähteä.

Kyoshiro

Valkoinen kishu makoili maassa ja tarkkaili toisen liikkeitä. Karjusta olisi kyllä riittänyt tällekkin, jostain syystä uroksella vain ei ollut nälkä. Jostain tuli parin vieraan koiran tuoksu, tämä kuitenkaan tästä välittämättä nosti katseensa narttuun joka nähtävästi oli jo syönyt. Tämä alkoi nousta hitaasti ylös pitäen katseen toisessa, joka etsi suuntaa epätoivoisesti. "Ei siellä, katso taaksesi. Määränpäämme on siellä." Uros venytti naamalleen pienen virneen ja lähti hitaasti hölkkäämään eteenpäin.

Chitora

Uroksen ääni kuuui taas Kai koiran korviin ja se kääntyi tämän suuntaan. "Ai niinkö? No muutaman kuukauden aikana ehtii unohtaa asioita." Chitora vastasi ja virnisti pienesti takaisin Kyoshirolle. Uroksen lähtiessä hölkkämään naaras lähti sen perään. Kai koira otti uroksen hölkäten kiinni ja piti saman vauhdin sen kanssa. "Muuten onko vihollisista kuulunut mitään?" Chitora kysyi uteliaisuutaan. Veri turkkinen koira halusi tietää mitä Ohussa oli mahdollisesti tapahtunut sen lähdön jälkeen. Viimeksi se oli käynyt Gajyolla sodan aikana. Muisto oli edelleenkin sen mielessä.

Kyoshiro

Valkoturkkinen kishu jonka ruumis oli täynnä arpia vuoroteli katseensa suuntaa metsäisen polun ja punaturkkisen nartun kasvoissa. Uros halusi varmistaa vähän väliä toisen olevan kunnossa, vaikka ei keksinyt syytä miksi toinen ei olisi kunnossa. Tämä oli epätavallista Kyoshirolle, olihan uros pohjimmiltaan lempeä mutta yleensä se olisi painanut täysillä kohti Gajyota. Ehkäpä uros välitti toisesta jollain tapaa. Toisen kysyessä sodan kulusta uros jähmettyi tietämätömydestä, mutta jääräpäinen uros halusi esittää tietävänsä kaiken. Kishu kaiveli sanoja muististaan jotka muuan Kawashimi niminen uros oli tälle kertonut. " Kaksosista ei ole kuulunut kummempia, mutta tiedän järkälemäisen uroon jonka nimi on Akuma. Tämä tanskandoggi johtaa noin neljänsadan koiran laumaa. Yhteydenotoilta ei ole vältytty, jouduin taisteluun lauman kenraalin Brathin kanssa. Brath oli suuri, mutta lopulta helppokin vastus. Erikoisiskuni Shuriken kaatoi tuon uroon helposti." Kyoshiro tuhahti. Viimeinen lausahdus saattoi kuulostaa hieman leuhkalta. Katse pysyi sanojen aikana nartun silmissä ja tämän jälkeen katse kääntyi takaisin polulle.

Chitora

Maasto muuttui pian metsän tyyppiseksi. Kaikkialla ympärillä oli puita ja aurinko pääsi vapaasti paistamaan näiden läpi. Aurinko sai Kai koiran turkin näyttämään oikein kauniilta säteiden osuessa siihen. Sivusilmällä Chitora huomasi uroksen vilkaisevan tätä vähän väliä ja alkoi miettimään mahdollista syytä. Se ei kuitenkaan viitsinyt kysyä asiasta suoraan. Naaras ei tuntenut Kyoshiroa tarpeeksi hyvin ja arveli sellaisen kysymyksen loukkaavan ehkä toista.

Uroksen alkaessa kertoa kaksosista naaras kuunteli tarkasti ja painoi kaiken mieleensä. Chitora oli kuullut paljon huhuja kulkiessaan ympäri japania. Oikeastaan se ei ollut luottanut näihin tietoihin ollenkaan varmasti. Nyt se sai itse Ohun soturilta varmistuksen tilanteeseen ja alkoi miettiä mikä mahdollisesti piti kaksoset hiljaisena. Liika hiljaisuus saattoi myös olla pahasta. Uroksen mainitessa jonkun tanskandogin sen mielenkiintoi alkoi siirtyä muualle. Kyoshiron mainitessa taistelustaaan naaras mietti minkälainen toisen liike mahtoi olla. "Saitko lisää arpia taistelusta?" Chitora kysyi vaihteeksi. Muuten se oli ollut kokoajan hiljaa ja kuunnellut toisen tietoja. Uroksen silmät olivat myös viipyneet naaraan silmissä kauan. Lopulta Kyoshiro irrotti katseensa ja Kai koira huomasi sen katsovan polkua näiden edessä.

Kyoshiro

Aurinko porotti kiitettävästi sinisellä taivaalla. Kyoshiro ummisti silmiään pienesti auringon häikäistessä tämän silmiin. Uros huomasi pienen mäenlaidalla kaksi jänistä mutta ei kiinnittänyt näihin sen enempää huomiota. Toisen kysyessä lisäarvista Kyoshiro käänsi katseensa Chitoraan jonka jälkeen tämä pinnisteli muistikuviaan ja vastasi todenmukaisesti. " En muistaakseni, saatan olla väärässäkin." Katse jäi vielä pieneksi hetkeksi nartun lumoaviin silmiin jonka jälkeen pää kääntyi takaisin muualle. Ympärillä oli paljon puita ja muutamia erilaisia kasvejakin oli havaittavissa. Aurinko osui silloin tällöin Kyoshiron arpiin, tehden niistä vielä punaisemman näköiset. Mata taittui varsin hitaasti ja Kyoshiro tahtoi jo Gajyolle. Toisaalta uros ei halunnut hoputtaa Chitoraa. Aurinkokin alkoi jo laskea (?), joten yösija olisi pian tarpeen.

Chitora

Kyoshiron vastaus oli Kai koiran mielestä hiukan erikoinen, mutta antoi asian sitten olla. Uroksella oli kyllä niin paljon arpia, ettei varmaan huomaisi uusia mahdollisesti. Chitora antoi ajatustensa vallata vapaasti sen mielessä ja katseli samalla kaunista auringon laskua. Ilma teki hiljaa tuloaan ja Kai koira alkoi hieman väsyä. Täyttävä ruoka ja päivän mittainen matka vaativat veronsa. "Pitäisikö meidän ehkä etsiä jostain yösija?" Naaras kysyi ja yritti peitää väsymystä äänestään. Kai koira oli kyllä valmis menemään suoraan Gajyolle, jos uros sitä halusi. Olihan tämä itse liittynyt toisen matkaseuraksi.

Kyoshiro

Aurinko ei enää polttanut uroksen ihoa pahemmin ja tämä olikin kishulle suuri helpotus. Kishun katse harhaili polulla ja puiden lomassa. Välillä katse nousi puidenrunkoa pitkin ylös, latvaan asti ja Kyoshiro jäikin aina hetkeksi katselemaan puidenlehtien huojumista, kuitenkin astellen samalla eteenpäin. Väsymys alkoi jo heikentää mielen ja kehon voimia monen päivän ankaran matkan johdosta. Silmätkin alkoivat välillä väkisinkin sulkeutua, kishu kuitenkin aina säpsähti ja aukaisi silmät uudestaan. Uros todellakin helpottui toisen kysyessä yösijasta. Väsyneenä Kyoshiro ei huomannut väsymystä toisen äänestä. " Sopii, onko erikoisia toiveita sijainnin suhteen?" Kishu ei peitellyt väsymystä äänessään paljoakaan ja känsi sitten päänsä toista kohden.

Chitora

Uroksen kysymys siirsi hiukan Kai koiran väsymystä toisaalle. Nyt se katseli maastoa ja yritti etsiskellä katsellaan jonkinlaista yösijaa. Maastosta ei kuitenkaan löytynyt minkäänlaista sopivaa tai mukavaa paikkaa. Chitora kuulsi tarkkailultaan Kyoshiron äänessä väsymystä. Uros oli aika väsynyt ja se ei kyllä oikeastaan ollut naaraan mielestä mikään ihme. "Olen tottunut nukkumaan melkein missä tahansa. Maastossa ei kuitenkaan nyt näytä olevan mitään hyvää paikaa." Kai koira selitti ja katseli toista puhuessaan. Katseltuaan toista tovin tämä havaitsi erään asian. Chitora käänsi katseeensa ylös ja huomasi näiden vieressä olevan hyvin iso tammi. Sen oksat olivat paksun näköisiä ja vahvoja. Katseltuaan hetken puuta naaras ponnisti takajaloillaan vauhtia ja loikkasi eräälle oksalle.

Oksalla Kai koira sai tutkittua tarkemmin erästä havaitsemaansa asiaa. Tammessa oli tosiaan ontto iso kolo. Naaras tutkiskeli sitä tarkemmin ja meni sen sisälle. Kolo oli harvinaisen iso ja Kai koira vei vain jonkin verran tilaa. Koloon mahtui myös helposti Kyoshiro. Chitora poistui kolosta uudestaan oksalle ja katsoi urosta alhaalla. "Löysin täältä ison puun kolon. Mahdumme molemmat nukkumaan siellä." Naaras kertoi ja odotti oksalla tulisiko uros ylös.

Kyoshiro

Kishu oli väsynyt eikä oikeastaan kunnolla etsinytkään yösijaa, kuitenkin se etsi yösijaa, mutta kuten mainittu, ei kunnolla väsymykseltään. Kuitenkin toisen avatessa suunsa uros avasi silmänsä suuremmiksi, sillä uroksen silmät sulkeutuivat aina välillä. "Niin, toivottavasti ei jouduta taivasalla nukkumaan." Jostain syystä nyt uroksen äänestä ei välttämättä erottanut niin paljon väsymystä kuin äsken. Toisen katseen noustessa ylös, nosti tämäkin katsettaan ylemmäs ja huomattiinkin tukeva tammi, väsymykseltään uros ei kuitenkaan hypännyt vielä puuhun. Ei aikaakaan kun kishun silmät alkoivat seurata toisen nopeaa hyppyä kohti puuta. Toisen laskeutuessa oksalle Kyoshiro rentoutti lihaksensa, kishu oli seurannut että toinen pääsisi varmasti määränpäähänsä eikä putoaisi alas. Toisen ahtautuessa koloon Kishu hämmästyi hieman ja kallisti päätään myös jonkin verran.

Kishu ponnisti kohti puuta ja laskeutui tasiasesti oksalle. "On se hyvä että olet tarkkaavainen." Kishu sanoi hiljaisesti ja virnisti hieman änkeytyessään koloon. Kolo oli tilava ja kumpikin pystyisi todennäköisesti nukkumaan hyvin.

Chitora

Kai koira tarkkaili tarkasti uroksen hyppyä ylös. Toinen näytti aika väsyneeltä, eikä naaras halunnut ottaa riskä Kishun loukkaantumisesta. Uroksen päästessä oksalle tämä kääntyi puunkoloa kohti ja käveli sisään. Hetken kuluttua se kuuli uroksen sanat ja hymyili pienesti. "Metsällä oppii paljon" Chitora totesi ja huomasi uroksen itsekkin kävelevän sisään. Nopeasti Kai koira siirtyi hiukan syrjemmälle ja piti sopivan välimatkan urokseen. Tämä luotti kyllä Kyoshiroon, mutta halusi silti olla vielä varovainen.

Chitora ei paljastanut ajatuksiaan ilmeellä tai eleillä. Rauhallisesti se makoili paikoillaan ja kuunteli luonnon ääniä. Ilta alkoi nopeasti tehdä tuloaan ja ulkona alkoi hämärtää nopeasti. Kai koira erotti jopa ensimmäisen pöllön huhuilun metsässä. Hitaasti kuitenkin naaras alkoi rentoutua ja sulki silmänsä hetkeksi. Kokoajan se oli kuitenkin hereillä ja rentoutti kehoaan matkan jäljiltä.

Kyoshiro

Kishu ummisti silmiään, mutta tarkkaili silti vielä ympäristöä. Väsymykseltään uros olisi halunnut jo käydä nukkumaan, mutta se ei pystynyt. Ikään kuin pakkomielteen kautta Kyoshiro tarkkaili ympäristöä tarkasti. Jossain lensi pöllö, sen kuuli siipien kohinasta. Pikkuhiljaa silmät sulkeutuivat kokonaan, mutta kishu ei ollut nukahtanut vielä. Kishu kuunteli korva tarkkana ympäristöä ja korvat heilahtivat joka kerta kun jostain kuului ääni. Kyoshiro jo melkein nukahti, mutta aukaisi sitten silmänsä, tosin sulki ne uudestaan. Pöllö huhuili jossain suunnassa ja Kyoshiro nukahti heti kun huhuilu alkoi.