Hyökkäys Futago-solaan

Rigel

Rigel katsoi pahasti haavoittunutta isosetääänsä hengästyneenä. Kun Dasuto karjahti, sekarotuinen sulki silmänsä ja huokaisi. Aiheuttiko battouga näin paljon tuhoa? Ensin oman sedän raaja, ja nyt isosedän henki. Koko tekniikka oli alkanut karmia Rigeliä. Hitaastiämä aukaisi silmänsä ja katsoi maassa makaavaa Dasutoa ja kuunteli tämän ja paikalle tulleen Ginin keskustelua. Rigelillä itselläänkin alkoi valua kyyneliä. Sekarotuinen nyökkäsi isoisälleen ja sulki jälleen silmänsä. " Isoisä, jos vain sopii niin tahtoisin itse haudata Dasuton." Rigel kysyi päättäväisesti. Se oli alkanut tuntea myötätuntoa Dasutoa kohtaan. Heti tämän jälkeen Rigel alkoi nousta jaloilleen, joskin hitaasti ja täristen. Tekniikka oli vienyt sekarotuiselta lähes kaikki voimat. Vaivoin Rigel pääsi ylös, mutta joutui käymään takaisin makuulleen.

Remi

Remi hymyili yhä, kun Hatsumomo hyökkäsi sitä kohti, ja pyörähti nopeasti sivuun tämän hampaiden edestä. Pienen viillon se sai kylkeensä, muttei mitään vakavaa. Se ei kiinnittänyt minkäänlaista huomiota Weedin sanoihin, sillä se oli muutenkin tullut taisteluun enemmän yksinään, eikä siksi että Harakiri olisi täysin käskenyt. Ehkä sitten kun suurin osa Paholaisten joukoista olisi lähtenyt alkaisi Remikin harkita lähtöä.
Remi yritti kostaa Hatsumomon hyökkäyksen yrittämällä viiltää samanlaisen viillon tämänkin kylkeen, mutta ei jättänyt hyökkäystään tähän, vaan yritti heti tämä jälkeen ottaa kiinni Hatsumomon takajalasta ja vetää tämän nurin.

Weed.

Weed katsahti poikaansa joka oli osunut battogallaan Dastutoon, akita laskeutui kevyesti puusta ja katsoi kuollutta setäänsä,''Tämä todistaa sen että jokaisessa on pieni ripaus hyvyyttä, Dasuto todisti sen juuri ennen kuolemaansa.'', Weed sulki silmänsä ja antoi kyyneleen valua poskelle, Weed nosti päänsä ulvontaan, jälleen yksi akita suvun jäsen oli jättänyt kuolevaisten maailman.

Ulvonnan jälkeen Weed siirsi katseensa etääntyviin paholaisiin, taistelu oltiin voitettu mutta akita kuuli viellä joidenkin taistelevan. ''Isä, eikö sinun pitäisi levätä?'', Weed kysyi huolisssaan isältään ja katsahti poikaansa.

Fubuki
Fubuki huokaisi ja katsoi taistelukenttää.
"Kauheasti kuolleita..." Fubuki sanoi surullisena. Sitten Fubuki huomasi veljensä ja Rigelin. Fubuki myös näki ruskean akita koiran maassa ja hölkkäsi Ginin ja Rigelin luokse. "Gin, Rigel! Te selvisitte!" Fubuki sanoi iloisena, mutta pysähtyi kun näki maassa makaavan koiran. "Onko tuo...?" Fubukin silmiin nousi kyyneleitä kun tunnisti veljensä. "En ole nähnyt häntä kolmeentoista vuoteen." Fubuki sanoi surullisena ja halaisi Dasuton ruumista.

Rocket
"Hei sitten, Kawai. Toivottavasti näen sinut taas joskus!" Rocket huikkasi kaanaankoiran perään ja kääntyi Doyleen. "Näyttää siltä että saimme uuden liittolaisen!" Rocket sanoi hymyillen. Doyle pudisti päätään.
"Olet väärässä. Saitte viisi uutta liittolaista." Doyle iski silmää hämmentyneelle Rocketille. "Olin itse asiassa tulossa etsimään sinua. Minä, Arthur, Christie ja Conan haluamme mukaasi. Haluamme Ohun sotureiksi." Doyle sanoi. Rocket hymyili perhoskoiralle.
"Aikooko sinunlaisesi kääpiö taistella Harakirin kaltaisia piruja vastaan?" Rocket kysyi vitsikkäästi. Doyle suuttui ja kävi kiinni Rocketin jalkaan. Doylen pienet piikkihampaat jättivät ilkeän näköisen haavan.
"Kuinka kehtaatkin!" Doyle sanoi tiukasti ja Rocket naurahti.
"Ohu hyväksyy teidät avoin tassuin." Rocket sanoi ja kääntyi. "Nähdään myöhemmin, Doyle! Lähden takaisin Wakayamaan huolehtimaan sotureistani!" Borzoi huusi ja pinkaisi metsään.

//Rocket poistuu, kiitos pelistä ja taistelusta//

// tuli mieleen juuri, että Dasuton piti tavata Fubukikin D: Noh, ei voi enää mitään :< //

Gin & Hatsumomo

Akita katsoi Rigeliä ja nyökkäsi sitten. Fubukin tullessa paikalle, Ginin ilme muuttui surullisemmaksi. Oli sääli katsoa veljeään, joka ei ollut nähnyt Dasutoa aikoihin ja joutui näkemään tämän nyt kuolleena.

"Hän oli yksi meistä. Hän tapaa edesmenneet sukulaisemme tuonpuoleisessa..." Gin sanoi ja laski taas käpälänsä ruumiin päälle, tällä kertaa rinnan kohdalle. "Kuolit Ohun soturina, et paholaisena." Gin sanoi, kuin antaen veljelleen viimeisen lupauksensa.

Kun Weed tuli myöskin paikalle, Gin oli helpottunut. "En voinut jäädä vain aloilleni..." Gin sanoi. Akitan haavat näyttivät pahalta, ja Giniin sattui, mutta tämän katseesta ei nähnyt mitään siihen viittaavaa.

Hatsumomo ärähti kun Remi osui tämän kylkeen. Kun nartun hampaat kietoutuivat Hatsumomon jalan ympärille, kaanaankoira kierähti nopeasti kohti Remiä, aikeinaan iskeä toista hampaillaan niskaan ja riuhtaista irti, heittääkseen toisen kauemmas.

Rigel

Sekarotuisen mielestä tuntui oudolta vain kuunnella vanhempien keskustelua. Niinpä se kivuista huolimatta nousi jaloilleen ja katsoi Dasuton ruumista. Rigel pudisti päätään ja sulki silmänsä. " En pysty hautaamaan häntå... Minusta ei ole siihen.." Rigel soperteli ja lähti vaivoin astelemaan kohti Gajyota. Samassa sivusta sekarotuista kohti syöksyi sakemanni terävine hampaineen. Rigel ennätti juuri ja juuri väistää iskun. Tämän jälkeen se horjahti maahan. Onneksi Rigelin ystävät tulivat apuun. " Ylipäällikön poikaan ette koske!" Nämä karjuivat yhteen ääneen. Rigel puolestaan jatkoi matkaansa kohti Gajyota.

Jossain vaiheessa sekarotuinen katsoi hetken ympärilleen, varmistaakseen ettei kukaan näkisi. Kun ketään ei näkynyt, Rigel pujahti pieneen luolastoon ja kävi makuulle. Se ei millään kykenisi taistelemaan tällä hetkellä, joten se päätti levätä luolastossa.

Weed.

Wed lopetti ulvonnan ja katsoi surullisena kuollutta setäänsä, Rigelin lähdettyä Weed käänsi katseensa  
Isäänsä,''Miksi kaikkien pitää kuolla, Isoisä, Sirius ja nyt Dasuto?'', akita kysyi murheissaan, hän oli jo menettänyt yhden lapsistaan ja nyt setänsä,''Lepää rauhassa setä.'', Weed sanoi hiljaa ja istahti, pian hän nousi ja lähti kävelemään hiljaa pois taistelukentältä.

Weed katseli ympärillään olevia ruumiita, niitä tulisi olemaan lisää kun Harakiri hyökkäisi seuraavan kerran, Weed katsoi ylös taivaalle, aurinko laski hiljalleen ja kylmyys laski Futago solaan, pian varmaan sataisi ensilumi.

Weed pysähtyi hetkeksi juuri ennen Gajyota, hän haisteli ilmaa, ilmassa oli voimakas verenhaju, se tuli niistä useista ruumiista jotka makasivat hänen ympärillään, Weed näki edelleen mielessään hyökkäävän Akuman.

//Weed poistuu paikalta.

//Ei kai se haittaa Fubukilla on nyt hiukan surullisempi menneisyys ^^//

Fubuki, Hazuki ja Daigo
Fubukin kyyneleet tyrehtyivät ja se nousi seisomaan.
"Niin... Lepää rauhassa, Dasuto. Toivottavasti näemme vielä joskus." Fubuki sanoi ja nousi seisomaan. Valkoinen uros katsoi ensin lempeästi Weedin perään. Käy sääliksi häntä... Fubuki ajatteli ja käänsi sitten katseensa Hazukiin ja Daigoon.
"Te kaksi. Palatkaa te Mutsulle. Ansaitsette lepoa tällaisen taistelun jälkeen." Fubuki sanoi. Hazuki ja Daigo kumarsi at Fubukille, Ginille ja menehtyneelle Dasutolle.
"Hyvä on. Lähdemme nyt." Hazuki sanoi ja käski joukkonsa matkaan. Fubuki katsoi Giniä.
"Anteeksi, Isoveli, mutta minun täytyy palata kylään. Kuulin että omistajani ja lapseni ovat vierailulla." Fubuki sanoi hiljaa ja lähti tallustelemaan poispäin.

//Fubuki, Hazuki ja Daigo poistuvat, kiitos pelistä! //

Yumi
Huskynarttu äkkiä piiloontui pusikkoon, nähdessään isänsä juoksevan ohi. Hazuki oli kieltänyt Yumia lähtemästä Ohuun, sillä pelkäsi ettei Yumi pääsisi pois elossa. Yumi tuhahti isänsä joukkojen perään ja hölkkäsi kohti Gajouta. Siellä oli vielä muutamia paholaisia, ja Yumi päätti panna ne poikki ja pinoon. Yumi syöksyi kohti eräs Akita, valmiina tappamaan Yumin. Narttu kuitenkin väisti ja viilsi Akitan kurkun auki. Yumi sylkäisi akitan verta suustaan.
"Pfft... Typerys." Yumi sanoi ja haisteli ilmaa. Veren tuoksun alta paljastui haju, jota Yumi ei koskaan unohtaisi. Yumi alkoi seurata hajua ja päätyi erään luolan suulle. Yumi käveli sisälle ja hymyili nähdessään vanhan lapsuudenystävänsä Rigelin.
"Hei! Rigel!" Yumi haukahti innoissaan ja heilutti häntäänsä nuorelle urokselle. "Miten menee?" Yumi kysyi.

Rigel

Sekarotuinen ei juurikaan ollut saanut haavoja, mutta battouga oli vienyt sen voimat. Kaikki tuntui Rigelin päässä sekavalta, ja se koitti saada unenpäästä kiinni, mutta se ei millään tuntunut onnistuvan. Nuorukainen kääntelehti ja vääntelehti, mutta ei millään saanut unta. Sen muistikuvat palasivat yhä uudelleen ja uudelleen Dasuton kivunhuutoon, ja sen viimeisiin sanoihin.

Tovi kului, ja Rigel alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. Se alkoi ymmärtää, että oli tehnyt vain sen, mikä oli välttämätöntä. Jos Dasuto ei olisi kuollut Rigelin battougan kanssa, akita olisi ehkä joutunut elämään jalan kanssa, jonka haava saattaisi mennä kuolioon.
Sekarotuinen oli jo aivan lähellä unta, kunnes tåmä kuuli tutun ja niin ihanan äänen korvissaan. Uros aukaisi silmänsä salamana ja hymy levisi sen kasvoille. " Hei Yumi. " Rigel tervehti iloisesti ja uupumuksestaan huolimatta nousi jaloilleen. " Ihan hyvin.. Olen vain hieman väsynyt, sillä käytin battougaa isosetääni vastaan. " Nuorukainen sanoi hiljaa ja katsoi ystäväånsä silmiin. Sen mieleen muistui näiden ensikohtaaminen Gajyolla. " Mutta entäpä sinulla Yumi? Kuinka sinulla menee?" Rigel kysyi hymyillen silmäillen sievää huskynarttua.

Yumi
Yumi säikähti hiukan kun Rigel kertoi käyttäneensä Battougaa isosetäänsä vastaan. Yumi ei maininnut asiaa, sillä Rigel olisi varmaan tullut enemmän surulliseksi. Huskynarttu vain hymyili komealle ystävälleen.
"Hyvin, totta puhuen!" Yumi sanoi ja istahti ystävänsä vierelle. "Isä teki minusta Mutsun seuraavan kolmoskenraalin!" Yumi kertoi ja huokaisi. "Itse asiassa... Olisin halunnut Mutsun johtajan paikan, mutta minun mielestä Izo on paljon parempi johtaja kun minä." Narttu sanoi ja hymähti. Onpa Rogel varttunut komeaksi nuorukaiseksi! Yumi ajatteli ja kirosi mielessään. Tyhmä. Kaikki nartut varmaan kuolaavat hänen peräänsä... Ei hän tarvitse enempää stressiä. Sitä paitsi, mehän olemme vain Lapsuudenystäviä.

Rigel

Sekarotuisen katse hakeutui kokoajan sievån nartun kauniisiin silmiin. " Olet ansainnut paikan. " Rigel sanoi hymyillen ja katsoi ulos. Vielä jotkin paholaiset yrittivät kostaa Dasuton ja muiden kuolemaa. Ilman johtajaa ne olivat vain hulluja susia ja koiria, jotka jäivät alakynteen.

" Izosta puheenollen, hän taisi haavoittua taistelussa pahasti. Kuulemma lähti kylään parantelemaan haavojaan. " Rigel kertoi mietteliäänä. " Hänen kaikki joukkonsa taisivat saada surmansa täällä Futago-solassa." Nuorukainen sanoi ja katsoi taas nartun suuntaan. ' Kuinka kaunis hän onkaan? Hänen kauniit silmänsä ovat kuin luotu huumaamaan urokset... Aivan kuten minut. ' Rigel ajatteli pääkopassaan. Kuin huomaamatta Rigelin kaikki murheet olivat hävinneet Yumin seurassa.

//Tämä nyt jäi vähän lyhykäiseksi, mutta on kai hieman kiusallista jatkaa taistelua kovin paljon pidemmälle, kun muuten kaikki on jo lopetellut...//

Remi

Hatsumomo sai kiinni Remin niskasta ja pian tämä lensikin muutaman metrin päähän. Remi pyörähti ilmassa ja sai jalkansa jotenkin alleen laskeutuessaan. Heti saatuaan tasapainonsa takaisin, se syöksähti Hatsumomoa kohti ja yritti viiltää haavan tämän kaulaan, ennen kuin pysähtyi vilkaisemaan ympärilleen. Paikalla oli enää vain lähinnä Ohun sotureita. Lähes kaikki Paholaisten soturit olivat jo lähteneet paikalta Remin ollessa kiinnostuneempi taisteluunsa, ja se pohti olisikohan senkin pitänyt vielä pysyä oman joukkonsa mukana.
"No voi hitto", se huokaisi ja kääntyi takaisin Hatsumomoa kohti hymyillen tälle hymyä, jota olisi voinut pitää kohteliaana, ellei narttu olisi ollut yltä päältä veressä ja ellei kaksikko olisi juuri hetki sitten taistellut aikomuksenaan tappaa toisensa.
"Pahoittelen suuresti, mutta vaikuttaa siltä, että laumani on jo lähtenyt ilman minua. Jatkakaamme tätä siis joskus muulloin", Remi jatkoi ja kumarsi vastustajalleen, ennen kuin kääntyi ympäri ja lähti rauhallisesti jolkottelemaan poispäin Futago-solasta.

//Yahoo! Laivassa saa ilmaisen netin! Vastailen viimeisiimpiin viesteihin //

Yumi
Yumi punastui ja hymyili Rigelille.
"Kiitos. Uskon että sinustakin tulee jonain päivänä mahtava ylipäällikkö." Yumi sanoi hiljaa ja katsoi Rigeliä silmiin. Mutta ehkä minullakin on mahdollisuus... Yumi työnsi ajatukset mielestään ja katsoi tassujaan. Narttu kuunteli Rigeliä. Husky huokaisi surullisesti kuullessaan serkkunsa ja tämän joukkojen kohtalosta. "Kamalaa että niin monta kuoli... Onneksi Izo on hengissä." Yumi sanoi. Yumille, Izo oli enemmänkin isoveli kun serkku ja hän ihaili Izoa melkein yhtä paljon kun Giniä ja Isäänsä.

Yumi katsoi Rigeliä pienen hiljaisuuden jälkeen.
"Mitä jos lähtisimme vuorille? Taistelu alkaa olla jo ohi, joten olisi turvallista lähteä hiukan seikkailemaan. Tuletko?" Yumi kysyi innokkaana.

Rigel

" Kiitos, mutta luulen että se tehtävä menee Orionille..." Sekarotuinen sanoi ja punasteli hieman myös itse. Se ei todellakaan saanut katsettaan irti Huskynartusta, eikä tajunnut miksi. Eihän Rigel voinut tietää, että Yumi tulisi viemään sen sydämen. ' Mitä tämä on? En ole ikinä ennen tuntenut vetoa ketään narttua kohtaan, mutta Yumi... Hän on niin kaunis suloisine silmineen.. Mutta mitä minä haaveilen? Yumin kaltaisella nuorella nartulla on varmaan jo joku..' Rigel jälleen kerran ihmetteli ajatuksissaan. Kipukin alkoi jo laantua, ja Yumin seura näytti tekevän Rigelille hyvää.

Yumin kysymys sai sekarotuisen havahtumaan ajatuksistaan, ja hetken se oli hieman hämillään kutsusta joka tälle esitettiin. " Tietenkin. Se voisi tehdä minullekin hyvää." Nuorukainen vastasi hymyillen. Se oli innoissaan siitä, että se pääsisi viettämän Yumin kanssa aikaa, ja siksi sen suunnitelmiun kuului tehdä retkestä mahdollisimman pitkä. " Voisimme varmaan lähteä vaikka heti, jos vain siis kaunokaiselle sopii." Rigel sanoi hymyillen.

Yumi
Husky hätkähti. Yumia ei koskaan oltu kutsuttu 'kaunokaiseksi'. Yumi kuitenkin piilotti yllätyksen hymyn taakse.
"No mennään sitten!" Yumi sanoi ja loikkasi ulos. Metsässä oleva veren haju oli jo katoamassa. Ehkä se tarkoitti hyvän tulevaisuuden alkua. Yumi vilkaisi taaksensa ja varmisti että Rigel oli tulossa.
"Ajattelin että menisimme sinne pienelle metsäaukiolle, missä usein leikimme pienenä. Muistatko? Siellä oli aina keväällä paljon kukkia ja kirsikkapuu oli aina vaaleanpunainen." Yumi sanoi ja ajatteli kaunista metsäaluetta.

Rigel

Sekarotuinen hypähti ulod nartun perässä ja nyökkäsi. " Tietenkin muistan. Matkakaan ei ole järin suuri. " Rigel vakuutteli jälleen kerran hymyillen. Hitaasti uros lähti askeltamaan nartun perässä innoissaan. " Voin jossain vaiheessa yttää paikan, jossa isäni tapasi äidin. " Rigel ehdotti ja katsoi kaukaisuuteen yhäkin hymyillen. " Paikka on hyvinkin kaunis, mutta käydåån ensin siellä leikkipaikallamme." Sekarotuinen sanoi innoissaan. Kaikki oli nuorukaisen silmissä hyvinkin jännittävää, ja vain kymmenet paholaiset jatkoivat taistelua sinnikkäästi. Rigel hypähti nartun vierelle ja katsoi ympärilleen kuin sotaa ei olisi ollutkaan. Tälläinen.elämä oli Rigelille aivan normaalia, koska ikäänsä nähden tämä oli nåhnyt jo monta sotaa.

// totta. Parempi varmaan lopetella : D //

Hatsumomo & Gin & Yukimura

Hatsumomo virnisti tyytyväisenä, kun sai Remin heitettyä kauemmas. Narttu kuitenkin murjotti jälleen, kun Remi laskeutui ketterästi jaloilleen. Harjapään hyökätessä Hatsumomo ehti loikata viime hetkellä sivuun toisen hampaista, vaikka tunsikin iskun käyneen vaarallisen lähellä henkitorvea.

Kun Remi tajusi, ettei paikalla ollut enää paljon muita paholaisia, tämä Hatsumomon hämmästykseksi lopetti taistelun kumarrukseen. Vaaleaturkki katsoi hölmistyneenä toisen perään, mutta tuhahti sitten vain itsekseen. Toisaalta parempi näin. Hatsumomo tiesi, että taistelu käytäisiin loppuun myöhemmin, mutta juuri nyt nartun mielessä oli ensisijaisesti Koume, jota tämä lähtikin Gajyolta etsimään.

Gin katsoi vielä nopeasti veljensä ruumista, ja lähti sitten etenemään Gajyolle. Yukimura huomasi, ettei Rigel pystynyt hautaamaan isosetäänsä, joten otti ruumiin nopeasti selkäänsä ja lähti juoksemaan isäänsä kiinni. Dasuton ruumis oli vieläkin lämmin, mutta se kylmettyisi nopeasti. Yukimura ei kuitenkaan tahtonut jättää yhtä sukunsa edustajista mätänemään metsään, varsinkin, kun tämä oli saanut tekonsa anteeksi juuri ennen kuolemaansa.

// kaikki edellämainitut poistuvat //

Yumi
Husky nyökkäsi ja lähti juoksemaan kohti itää. Pian Yumi saapui tutulle aukiolle. Syksyn takia ei näkynyt kukkia, mutta Yumi muisti vielä niiden kauniin tuoksun. Hiukan kauempana pulppusi pieni puro. Yumi hypähti kivelle ja huokaisi. Narttu vilkaisi Rigeliä.
"Tulee mieleen paljon muistoja, eikös?" Yumi kysyi ystävältään. Hän on kasvanut niin komeaksi... Yumi ei voinut olla huomaamatta ja väkisin kääntyi katsomaan hiukan alempana olevaa puroa. "Muistatko sinä kun toimme minun Veljeni tänne ja työnsimme heidät alas tuonne puroon?" Yumi kysyi ja naurahti muistolle. "He kastuivat ihan likomäräksi!"

Rigel

Paikka todella oli kaunis. Paikka ei vieläkään ollut menettänyt hohtoaan. Rigel katseli ympärilleen muistellen aikoja kun se täällä viimeeksi oli käynyt. Siitä taisi olla jo yli kolme vuotta. 'Kuinka aika meneekään näin nopeasti? Pakko minunkin on jotain sanoa, Yumihan pitää minua muuten ihan hulluna.' Rigel ajatteli. Sekarotuinen nyökkäsi Huskyn kysymykselle hymyillen. Seuraavaan kysymykseen Rigel meinasi räjähtää naurusta. " Tietenkin muistan! Minun kävi heitä sääliksi." Rigel onnistui sanomaan naurun seasta. "Missä he muuten nykyään ovat?" Sekarotuinen kysyi hypähtäessään samaiselle kivelle jossa Yumikin oli.(?) Rigelin katse hakutui kokoajan Yumin silmiin, jotka aiheuttivat joka kerta Rigelin kehossa värähdyksen.

Yumi
Narttu teki tilaa Rigelille ja huokaisi.
"Aomorin ulkopuolella. He ovat lemmikkejä, mutta myös metsästyskoiria." Yumi kertoi veljistään. "Hiroki on taitava metsästämään lintuja ja Ishiyama varmaan voittaisi palkinnon hirvien kaatamisessa." Yumi hymähti ja katsoi Rigeliä silmiin uudestaan, mutta yskäisi ja katsoi tassujaan. Yumista tuntui oudolta katsoa lapsuudenystäväänsä silmiin. "Veljeni eivät halunneet lähteä pois äitini ja ihmisten luota koska he pelkäsivät että villikoirat repisivät ne palasiksi, tai että metsästäjät erehtyisivät ampumaan heidät." Yumi jatkoi ja naurahti itselleen. Sitten Yumi vilkaisi Gajoulle päin ja sitten taas Rigeliä. "Entä sinä? Miten sinun sisaruksesi voivat?"

Rigel

Rigel nyökkäsi toisen kertoessa veljiensä olinpaikan. Kun näiden kahdeb n katseet kohtasivat, käänsi Rigel itsekkin nopeasti katseensa pois. ' Mitä tämä merkitsee? Pitäisikö kysyä isältä? Ovatko nämä Battougn vaikutuksia!?' Rigel kysyi mielessään. Eihän se voinut vielä tajuta että oli narttuun lääpällään.

" Vai että pelkäsivät tulevansa villikoirien raatelemiksi?" Rigel sanoi nauraessaan. Yumin kanssa Rigelillä ei ikinä ollut tylsää. Se katseli taistelukentän suuntaan huokaisten. Yumin kysymystä varten Rigelin todella täytyi ajatella. Mutta totuus oli yksinkertainen: Rigel ei tiennyt. "Äh.. En tiedä itsekkään... Bellaa ei ole näkynyt vähään aikaan, enkä ole nähnyt Orionia kuukausiin. Sirius puolestaan.. No, Siirius on tuonpuoleisessa." Rigel kertoi änkyttäen. Vaikka Rigel ei ikinä ollutkaan Siriuksen kanssa kovin läheinen, koski veljen kuolema siltikin.

Yumi
Yumi katsoi häpeissään maahan kun kuuli Siriuksesta. Rigelillä oli näköjään kova vuosi takanaan.
"Ai... Anteeksi että kysyin..." Yumi sanoi hiljaa. Mahtavaa. Nyt hän ei varmaan halua enään olla ystäväni. Yumi päätti ettei kysyisi lisää.

Yhtäkkiä jokin liikahti Yumin silmäkulmassa. Huskyn korvat nousivat pystyyn j a tämä kuunteli metsästä kuuluvia ääniä. Herkullinen tuoksu leijjaili ilmassa. Yumi hymyili Rigelille.
"Näitkö?" Yumi kysyi ja nyökkäsi metsään päin. "Peuroja!" Yumi hypähti alas ja kuunteli minne kävelevät ruoka annokset olivat matkalla.

Rigel

" Ei se mitään." Rigel sanoi hymyillen kun huomasi toisen reaktion asiaan. Rigel ei tahtonut pahoittaa muiden mieliä, kun oli jo taistelussa aiheuttanut paljon pahaa. Puhumattakaan Joen raajasta. Rigel ei koskaan ollut pelännyt sotaa, koska se oli jo sootinut monissakin sodissa.

Rigel hieman hämmästeli metsässä kulkevia peuroja ja nousi seisomaan kivelle."Peuroja tälläiseen aikaan? Täällähän on täysi hälinä päällä... Ehkä ne ovat pillastuneet... Ne on kuitenkin häädettävä pois. Joku loukkaantunut saattaa jäädä alle!" Rigel huusi katsoen peuroja vakava ilme kasvoillaan. Sekarotuinen vilkaisi vielä Yumia ja lähti sitten hölkkäämään hitaasti kohti peuroja.

Yumi
"Olet oikeassa." Yumi nyökkäsi ja lähti Rigelin rinnalla hiipimään kohti laumaa. Yumi pysyi matalana ja äänettömänä. "Kierretään niiden taakse. Sitten voimme jahdata ne poispäin Futago-solasta." Narttu kuiskasi ja otti taas yhden askelwen lähemmäksi. Husky astui varovaisesti pehmeälle nurmelle. Yksikin väärä liike saattaisi pillastuttaa lauman ja sitten syntyisi ongelmia.

//Lyhyt//

Rigel & Joe

Rigel nyökkäsi toverilleen ja katsoi peuroja halveksuvasti. Yksikään saaliskeäin ei ollut vielä selviytynyt sekarotuisen hampaista, mutta nyt ei ollut kyse saalistamisesta. Tällä kertaa tehtävä oli haastavampi. Peurat täytyi saattaa turvallisesti ja rauhallisesti pois alueelta. Sekarotuinen hiipi hitaasti kohti peuroja. Nuorikko lipaisi huuliaan ja katsoi Yumia. Tämän jälkeen Rigel kaarsi reilusti vasemmalle ja veti syvään henkeä. Uros haukahti ja lähti hölkkäämään kohti peuroja. Peurat lähtivät juoksemaan poispäin alueelta. Yksi yritti pakoon, mutta rigel näykkäisi tätä jalasta ja peura palasi takaisin rykelmään.


Joe katseli kauempana ylängöltä Rigelin ja Yumin toimintaa hymyillen.