Hyökkäys Futago-solaan

Rigel

Toisen alkaessa puhua omasta laumasta sekarotuinen hämmentyi jonkun verran, mutta tajusi pian toisen aikeet. " Turpa kiinni kääkkä! Ei minua kiinnosta ajatuksesi tai fantasiasi! Perusta itse oma lauma jos siltä tuntuu, mutta minua et hämää saamaton karvakasa." Rigel tivasi ärtyisästi. Halveksuva katse kasvoillaan Rigel virnuili ilkikurisesti alkaen jälleen nauraa. " Miksi edes taistelen vanhuksien kanssa? Et saa edes minua kiinni." Uros ärsytti. " En olisi ikinä arvannut että isosetäni veli olisi noin heikko. Hohhoijaa." Rigel jatkoi.

// Ajattelin luopua Dasutosta. Ei ole enää ollut pitkään aikaan inspistä hahmoon Nightin häivyttyä. Rigel voi päästää akitan päiviltä : D //

Dasuto

Akitan naama venähti, kun Rigel ei mennytkään lankaan. Sen sijaan toisen sanat eivät saaneet Dasutoa herkästi ärsyyntymään. "Säästähän vähän sanojasi, ja näytä taitosi." Dasuto puhui, kuin pienelle pennulle. Kun Rigel päätti ryhtyä hippaleikkeihin, Dasuto vain istahti alas ja haukotteli.

Kuitenkin viimeiset sanat saivat vanhan akitankin ärsyyntymään. "Nyt sinä kuolet..!" Dasuto karjahti, ja syöksyi kohti Rigeliä. Lihaksikas akita loikkasi hämäykseksi nuorukaisen ohi, ja syöksyi sitten taas uudelleen kohti Rigeliä, yrittäen iskeä tuota voimakkaasti tassullaan.

Hyökkäyksen jälkeen Dasuto laskeutui maahan, ja oli hyökkäämäisillään uudestaan, kun ilmassa kiiri kova pamaus. Samassa akitan takajalan lävisti suunnattoman suuri kipu, joka lamaannutti Dasuton hetkeksi. Uroksen keho vajosi hetkeksi kohti maata, mutta kivusta huolimatta Dasuto ponnisti täyteen pituuteensa ja katsoi kauhuissaan jalkaansa, josta luoti oli mennyt läpi, ja veri valui valtoimenaan.

Rigel

Rigel väisti toisen iskun helposti ja naurahti. " Empä usko." Nuorukainen väitti vastaan. Pamauksen kuullessaan Rigel hämmentyi hieman, mutta metsästäjät vain juoksivat tämän ohi. Rigel ei pelännyt ihmisiä, sillä se vieraili usein Daisuken luona ja oli näin tottunut ihmisiin. Se katsoi isosetäänsä virnistäen. Toisen katsoessa jalkaansa Rigel syöksyi tätä kohti ja yritti viiltää syvän haavan isosetänsä otsaan. Tämän jälkeen se hypähti puuhun kätkeytyen oksien taakse. Hetkessä se kuitenkin syöksyi korkealta puusta raikakenin tapaisella iskulla, mutta ilmalennon aikana se alkoi pyöriä neji-ki tyylillä. Lopussa se vielä pyörähti pari kierrosta battougamaisesti.

Yookai

Yugandan miekka viilsi toisen haavan Yookain rintaan, ja uros perääntyi kovaan ääneen kiroten. Sen jalat alkoivat pikku hiljaa täristä sen menettämään verimäärän vuoksi ja se huojui tuijottaessaan labradorinnoutajaa murhaavasti. Se ei suostuisi kaatumaan ennen kuin saisi edes yhden haavan vihollisensa nahkaan muistutukseksi.
"Tapan sinut rakki..!" uros murisi hiljaa, ennen kuin lähti syöksymään Yugandaa kohti. Aikaisempi rauhallisuus ja järkeily katosi sen mielestä. Se vain yritti saada hampaansa osumaan Yugandaan, ensin yrittämällä viiltää tätä useasti Kuchu Sappōn tavoin ja sitten yrittämällä useamman kerran purra toista ympäri tämän ruumista. Uros pisti kaiken nopeutensa tähän hyökkäyssarjaan, vaikka järkevää se ei ollut.

Remi

Remi pujotteli yhä taistelun varsin voimissaan, sillä se ei ollut missään vaiheessa pysähtynyt taistelemaan yksittäisiä vihollisia vastaan eikä ollut yrittänytkään ottaa riskejä. Verta sen turkista löytyi sen verran, että nopeasti katsottuna joku saattaisi luulla sen vahingoittuneen pahastikin. Veri ei kuitenkaan ollut suurimmalta osalta sen omaa. Taistelijoiden keskellä sen huomio kiinnittyi yhtäkkiä koiraan, joka vaikutti hieman poissaolevalta (?). Sen suuremmin ajattelematta Remi kääntyi Hatsumomon suuntaan ja yritti viiltää pienen viillon tämän kylkeen.
"Heipä hei. Haluaisitkin viihdyttää minua, kun kaikki muut täällä ovat niin tylsiä vastuksia?", se kysyi hymyillen, kuin kaksikko ei edes olisi keskellä taistelua.

Rocket
Borzoi Kuunteli Kawain nyyhkytystä ja kääntyi takaisin. Rocketia kävi sääliksi,sillä olihan Kawai aika paljon nuorempi. Rocket hymähti ja nosti Kawain jaloilleen (?). Sitten borzoi astui taaksepäin ettei Kawai yltäisi puremaan tätä. Rocket odotti ja ajatteli mitä Kawai tekisi seuraavaksi.

Fubuki
Fubuki näki Desertin liittyneen taisteluun.
"Desert! Pidä ne rivisotilaat siellä! Älä anna heidän sekaantua tähän!" Fubuki huusi ja katsoi Achillessiä.
"Joko sait tarpeeksesi?!" Fubuki ärjyi.

Hazuki ja Daigo
Hazuki oli niittänyt suuren osan Harakirin joukoista kuoliaaksi. Huskyn kyljessä oli suuri haava, joka vei paljon voimia, mutta Hazuki antoi asian olla.
Tällä välin Ranny ja Daigo olivat kadonneet Hazukin näköpiiristä. Daigolle ei kuitenkaan ollut mitään hätää. Ranny oli alakynnessä. Daigo käytti Neck the Killingiä ja sai Rannyn hengiltä. Daigo ei kuitenkaan saanut rauhaa paholaisilta vaan joutui uuteen kamppailuun Shōdō nimisen kultaisennoutajan kanssa.

Kawai

Päästessään jaloilleen kaanaankoira alkoi puuskuttaa ja hengittää yhä raskaammin. Sen selästä alkoi vuotaa verta. Vasta nyt nuorukainen huomasi että oli pudonnut terävän kiven päälle. " Kiitos." Uros jatkoi itkien. Itku oli aitoa, mutta Kawailla oli pahat asiat mielessä. " Voisitko kantaa minut eläinlääkärille?" Kawai kysyi taistellen kipua vastaan. Selän lisäksi Kawai oli saanut kehoonsa monia syviä viiltoja.

Achilles

Koirasusi karjui kivusta, mutta pääsi pois Fubukin hampaista. Achilles läähätti kovasti, sillä sen vatsa nyt vuoti kauheasti verta. Achilles murahti Desertille ja katsoi alaisiaan.
"Ottakaa tuo susi hengiltä. Mutta säästäkää tuo vanhus minulle." Achilles käski. Chester ja Dundee hyökkäsivät kymmenen muun kanssa Desertiä kohti. Achilles taas otti puusta vauhtia ja syöksyi Fubukia kohti. "Tällä kertaa en osu ohi!!! Nyt kuolet!" Achilles huusi ja yritti iskeä hampaansa Fubukin kaulaan.

Fubuki, Hazuki ja Daigo
Fubuki yritti loikata taaksepäin mutta Achillesin hampaat saivatkin Fubukin kiinni.
"Senkin..." Fubuki kähisi ja yritti päästä irti. Fubuki loikkasi ilmaan ja pyörähti muutaman kerran, mutta ei saanut Achillessiä irti. Fubukin kaunis valkoinen turkki värjääntyi punaiseksi kun veri alkoi vuotaa. Sillä hetkellä, haavoittunut kultainennoutaja lensi ilman halki ja osui Achillesiä päähän (?). Fubuki putosi maahan ja katsoi kun Hazuki ja Daigo ryntäsivät apuun. Kaksikko meni auttamaan Desertiä Achillesin soturien kanssa.

Rocket
Borzoi katsoi Kawaita. Yleensä Rocket olisi pannut toisen hengiltä, mutta Rocket ei halunnut jättää Kawaita kärsimään. Borzoi huokaisi ja otti Kaanaankoira kiinni niskasta (?). Rocket ei luottanut Kawaihin tarpeeksi että olisi kantanut sitä selässään. Rocket murahti.
"Jos yrität jotain, niin tapan sinut." Borzoi uhkasi ja salamannopeasti syöksyi kylää kohti.

Kawai

Pelkkä hellävarainen ote niskasta sai kaanaankoiran värisemään kivun kourissa. Sen oli tehtåvå raskas päätös: elääkö loppuelämä selån kanssa, jolla ei kykenisi edes kunnolla juoksemaan, vaiko kuolla borzoin hampaiden kautta. Uros veti syvään henkeä ja alkoi riuhtoa itseään irti. " Tapa minut. Ole kiltti ja tapa minut. Tapa!" Uros huusi kivuissaan lysähtäessään maahan.

Rocket
Borzoi pysähtyi äkisti ja katsoi maassa makaavaa Kawaita. Rocket katsoi ihmeissään Kaanaankoiraa. Koko elämässään, Rocket ei ollut nähnyt Kawain kaltaista koiraa. Rocket tuhahti.
"Älä puhu hulluja. Vaikka oletkin vihollinen, en aio tappaa sinua niin julmasti." Rocket sanoi ja katsoi taaksepäin. Kylä näkyi jo. Jos Rocket vain saisi kannettua Kawain kylään... Borzoi kumartui ja yritti nostaa Kawain ylös, mutta kaanaankoiran rimpuilun ansiosta Rocket sai toisen kynnet naamaansa. Borzoi vetäytyi kauemmas, kun sen otsa alkoi vuotaa verta. Onko hän hullu? Rocket ajatteli mutta heti pudisti päätään. Nuori koira ei ollut hullu. Se oli vain peloissaan. Kawai oli varmaan luullut tekevänsä oikein kun liittyi Harakirin laumaan. Rocket ymmärsi täysin: olihan Rocket itse liittynyt Hougenin riveihin ollessaan Kawain ikäinen.

Rocket huokaisi ja kumartui Kawain vierelle.
"Kuuntele. Jos haluat kuolla, niin kuole sitten kun olet vanha, tai puolustamassa perhettäsi ja ystäviäsi." Rocket sanoi. "Olet liian nuori kuolemaan. Sinulla on koko elämä edessäsi, ja jos kuolet nyt, niin et koskaan tule näkemään parempaa huomista." Rocket sanoi ja yritti jälleen kerran nostaa Kawain pois maasta.

Kawai

Kaanaankoiran vintti alkoi oimetä hiljalleen joten se ei tajunnut enää mistään mitään. Uros kävi kamppailua elämän ja kuoleman välillä ditkeästi. Toisaalta se tahtoi kuolla, mutta toisaalta elää. Mielessään se lupasi itsekseen että jättäisi pahuuden taakseen jos selviäisi tästä. Mikään ei kuitenkaan vielä ollut varmaa. Kawai ei kuitenkaan ikinä ollut varsinainen pahantekijä, vaan yleensä aika iloinenkin.


Vähän ajan päästä alkoi näkyä asutusta ja ihmiset katselivat näkyä ikkunoista. Nyt alkoi Kawainkin taju taas palata ja kaanaankoira katseli unisena ympärilleen. Sen katse nauliintui erään punaisen talon pihalla olevaan sievään kaanaankoira narttuun joka hymyili uroolle iloisesti. Nartussa oli jotain tuttua, mutta uros ei tiennyt mitä. " Jätä minut tuohon nurmikolle" Kawai sanoi sekavasti osoittaen tassullaan paikkaa johon se halusi jäädä.

Desert kiitti Daigoa ja Hazukia, kun he auttoivat häntä taistelussa Achillesin alaisia vastaan. Desert oli vihainen Achillesille ja tappoi kaikki soturit, jotka kävivät hänen kimppuunsa. Desert käski joukkoaan olla puuttumatta, hänen, Achillesin ja Fubukin taisteluun.

Yuganda.
Yuganda jatkoi taistelua Yookaita vastaan. Yuganda kirosi Yookain osuttua häneen. Yuganda ei kuitenkaan luovuttanut, Yuganda otti vauhtia ja yritti sivaltaa katanallaan Yookaita kaulaan.

Weed.

Erään paholaisen takaa tuli valonvälähdys joka sivalsi vihollisen selkää pahasti, hahmo laskeutui puunoksalle katsomaan taistelua,''Paholaiset, ettekö tiedä, Ohu on jo voittanut, Harakiri on paennut, Akuma on kuollut ja niin on myös moni muu teidän taistelutoverinne, älkää olko typeriä, ihmiset ovat täällä aseidensa kanssa.

Akitan verinen keho kiilsi märkänä, Weed horjui hieman mutta pysyi kuitenkin pystyssä, hänen vierelleen tuli kaksi henkivartijaa jotka vahvistivat akitan sanat.
Weed siirsi katseensa setänsä Dasutoon, ''Hän on esimerkki ihmisten aseista.

Eräs paholainen ei siihen uskonut vaan tahtoi todisteita, pian metsästä kuului taas pamaus ja ammus lävisti paholaisen ohimon,''No, uskotteko nytten?'', Weed kysyi läähättäen ja katsoen kysyvästi vihollisia.

Yookai

Yookai virnisti leveästi saadessaan haavoituttuaan Yugandaa. Se oli jo valmistautumassa seuraavaan iskusarjaan, kun yhtäkkiä tunsi kauheaa kipua kaulassan. Yugandan katana viilsi kovaa ja syvälle, jättäen jälkeensä tummanpunaisen viirun Yookain turkkiin. Jälki ei pysynyt pelkkänä viiruna kovinkaan pitkään, kun veri alkoi pursuta haavasta ja valui alas alas uroksen rintaa pitkin. Yookai yritti vielä ottaa muutaman askeleen eteenpäin pystymättä uskomaan, että sen jalat eivät yksinkertaisesti halunneet jatkaa eteenpäin. Uros irvisti kivusta, kun sen oikea etujalka petti sen alta ja se kaatui rajusti kyljelleen. Se puristi silmänsä tiukasti kiinni pettymysten kyynelten kohotessa sen silmiin. Yookain hengitys kävi raskaammaksi, eikä se viimenään pystynyt edes pitämään sulkemiaan silmiä kiinni, vaan ne aukesivat puoliksi, paljastaen sen sumentuneet pupillit. Ei mennyt pitkään, kun Yookain kylki lopetti kohoilemisen ja se poistui tästä maailmasta täysin hiljaa.

//Kiitos taistelusta ^^ ...I want to burn in hell for writing this post...//

//Ole hyvä.//

Achilles

"Argh!" Achilles karjahti Kun kultaisennoutajan ruumis osui tähän. Achilles katsoi epätoivoisena kun Desert, Daigo ja Hazuki tappoivat tämän sotureita. Achilles ulvoi raivokkaasti ja paiskasi itsensä täydellä voimalla Fubukiin (?) Sitten Achilles vilkuili ympärilleen ja kirosi.
"Kaikki minun alaiseni! Perääntykää! Emme voi jäädä tänne!" Achilles huusi ja perääntyi metsään, jäljellä olevien 170n soturin kanssa.

//Achilles poistuu. Kiitos kivasta pelistä! ^^//

Fubuki, Daigo ja Hazuki
Fubuki lensi Achillessin voimasta puuta päin ja alkoi yskiä. Valkoinen akita nousi vapisten ylös ja valmistautui iskemään takaisin, mutta sillä hetkellä Achilles perääntyi. Fubuki huokaisi helpotuksesta ja juoksi Desrtin, Hazukin ja Daigon luo. Valkoinen uros oli nyt väriltään punainen verestä.
"Oletteko te kunnossa?" Fubuki kysyi kolmikolta. Daigon keho oli haavojen peittämä mutta musta uros näytti iloiselta.
"Kai sitä kunnossa ollaan..." Daigo läähätti ja katsoi Achillessin perään. "Pft. Pelkureita." Hazuki kävi makuulle. Sen kyljessä oli syvä haava.
"Taisimme... Voittaa..." Hazuki huohotti ja nukahti. Husky tiesi että he olivat voittaneet. Hän tunsi sen suonissaan. Hazuki kääntyi katsomaan Desertiä. "Entä sinä, Desert? Selviätkö?" Hazuki kysyi.

Rocket
Borzoi vilkaisi Kawaita ja pysähtyi.
"Oletko varma?" Rocket kysyi ja laski Kawain rauhallisesti ja pehmeästi nurmelle. Kawai ei enään vaikuttanutkaan niin pahalta. Rockt lipaisi huuliaan. "Käyn hakemassa eläinlääkärin." Rocket sanoi pikaisesti ja säntäsi tiehensä. Pian Rocket saapui valkoisen talon eteen ja alkoi haukkua. Ikkunasta kurkisti ulos pieni perhoskoira joka hymyili Rocketille.
"Pitkästä aikaa, Rocket!" Perhoskoira huudahti alas. Borzoi hymyili takaisin.
"Doyle... Hälytä omistajasi. Toin tänne erään koiran joka tarvitsee apua!" Doyle nyökkäsi ja pian eräs silmälasipäinen mies astui ulos talosta. Rocket ja Doyle ryntäsivät takaisin Kawain luokse.

Kawai

Kaanaankoira nyökkäsi toisen sanoille ja katsoi etääntyvää Borzoita. Kawai ei ikinä olisi uskonut että Ohun joukot olivat näin hyväsydämisiä. Kun uros ei enää saanut Rocketia näköpiiriinsä se alkoi jälleen miettiä narttua sen punaisen talon vieressä. Narttuakaan ei enää näkynyt ja asia alkoi todenteolla vaivata nuorukaisen päänuppia. Kawaita ei tosiaan tuntenut enää selässään niin suurta kipua kuin aikaisemmin, mutta kipu oli silti suunnatonta. Eihän vielä kukaan tiennyt, että Kawailta oli murtunut pari selkänikamaa. Jos kivi olisi osunut pari senttiä vasemmalle, olisi kaanaankoiran elämä ollut siinä.

Rocketin saapuminen ihmisen ja perhoskoiran kanssa sai Kawain hätkähtämään. Sitä hieman pelotti se, mitä tuleman piti, mutta vain sillä oli merkitystä että nuorukainen saisi edes pitää henkensä. Mies aloitti heti työnsä ja låhestyi Kawaita varovasti, mutta päättäväisesti. Hitaasti se käänsi uroon sillä tavoin, että se kykeni näkemään koiran selän tilanteen. " Ei lupaa hyvää..." Mies tuumi huolestunut ilme kasvoillaan. Samassa pihalle saapui eläinlääkärin avustaja eräänlaisten paarien kanssa. " Kiitos Rocket. Jåän sinulle henkeni velkaa. Toivottavasti tapaamme vielä!" Kaanaankoira kiitteli kyynelehtien kun sitä alettiin paarien avulla kantaa sisälle. Eräälle mäenrinteelle oli kerääntynyt Kawain vanhoja ystäviä paholaisten laumasta. " Heikkoa Kawai. Kiitit Ohun soturia? Harakiri-herra ei ilahdu tästä.." Eräs sakemanni kertoi halveksuen. " Harakirinne on jo saanut Weediltä selkäånså! Alkakaa tekin elää paremmin. " Kawai kertoi ylpeänä. Paholaiset vain virnistivät ja lähtivät takaisin taistelun tuoksintaan.

//Kawain osalta peli oli tässä //

Hatsumomo & Dasuto & Yukimura

Hatsumomo yllättyi, kun yksittäinen vastustaja kävi hänen kimppuunsa. Toinen narttu. Vaaleaturkkinen syöksyi vihaisesti muristen sivuun toisen tieltä, paljastaen terävät hampaansa. "Tanssi alkakoon..." Hatsumomo sanoi, kohottaen päänsä. Jos toinen halusi viihdettä, niin saamansa pitää. "Käy päälle!" Kaanaankoira huudahti, lähtien juoksemaan kohti Remiä. Hatsumomo oli täynnä täysin uutta intoa ja tarmoa löydettyään tyttärensä. Se ei aikonut kuolla tänään. Narttu yritti iskeä hampaansa Remin kylkeen ja viiltää mahdollisimman syvälle. Se ei kuullut Weedin sanoja Harakirin paosta, taistelu oli sokaissut sen täysin.

Dasuto irvisteli kivusta, kun jalka oli täysin toimintakyvytön. Kun akita käänsi katseensa jalastaan, se näki Rigelin lähestyvän ja ennen kuin ehti tehdä mitään, alkoi sen otsasta valua verta pitkin poskia ja kuonoa. "Perhanan penikka!" Dasuto ärähti, sen kärsivällisyys alkoi pettää. Akitan silmissä näkyi häivähdys epätoivoa, jossain kaukana vihan syövereissä. Dasuto yritti etsiä mustavalkeaa nuorukaista katseellaan, muttei saanut tuota millään näkökenttäänsä.

Kun Rigel viimein ilmestyi näkyviin puusta pudottautuessaan, Dasuto valmistautui. Se yritti sulkea mielestään jalassa olevan kivun, muttei onnistunut siinä täysin. Rigelin tavallisuudesta poikkeava raikaken hämäsi Dasutoa, ja toinen onnistui viiltämään akitaa kipeästi selkään. Dasuto karjahti ja putosi hetkeksi polvilleen, mutta nousi takaisin ylös ja yritti napata toista ohimennen hännästä, ja paiskata kauemmas.

Yukimura saapui Futago-solaan, ja näki pian Weedin kauempana. Se pysytteli oksistossa, ja piti silmällä haavoittunutta veljeään. Vaikka harvemmin Yukimura jaksoi kantaa huolta muista, niin nyt tilanne oli toinen. Olihan kyseessä kuitenkin hänen oma veljensä.

Rigel

Sekarotuinen tunsi hännässään tiukan otteen. Melkein heti Rigel paiskautui kauemmas, mutta ilmassa se käännähti sillä tavalla, että se laskeutui jaloilleen. Jalkoihin kohdistui pieni tömähdys ja Rigel alkoi murista. " Perhana! Miksi olet noin hullu ja taistelet Paholaisten puolella?! Kerro miksi vihaat niin paljon Giniä?" Sekarotuinen uteli ja syöksyi toista kohti jälleen kerran Ningatolla. Tämän jälkeen akitan ja kishun sekoitus hypähti kauemmas. " Näinkö helppo vastus on isosetäni Dasuto?" Rigel ärsytti jälleen kerran.

Dasuto

Dasuto alkoi raivostua toden teolla. Se katsoi sukulaispoikaansa ilman yhtäkään lämmön häivähdystä silmissään. "Se ei kuulu sinulle, penikka!" Dasuto ärähti, hyökäten lähemmäs. "En haluaisi edes olla osa koko tätä sukua!" Akita karjahti vielä, ja Rigelin lähestyessä Ningatolla, ruskea uros vain virnisti.

"Et hämää minua enää tuolla surkealla tekniikallasi!" Dasuto sanoi, ja väisti nopeasti Rigelin tekniikan sivulle, yrittäen tönäistä sukulaispoikaansa kehollaan kylkeen toisen ollessa vielä ilmassa. Dasuton jalkaan sattui, mutta hammasta purren akita yritti unohtaa sen.

Rigel

Rigel kaatui kuin kaatuikin maahan, mutta kierähti samantien jaloilleen ja yritti tarrata isosetäänsä kuonosta ja heittää ilmassa selälteen maahan. Tämän jälkeen se hypähti kauemmas ja henkäisi syvään keuhkoihin ilmaan ja yritti ditten viiltää setäänsä kylkeen. Heti perään sekarotuinen hypähti kauemmas ja otti maasta suurehkon kiven ja yrittii heittää sillä nopeasti setåånsä ilmaan. " Luovuta jo! Olen Rigel, tuultakin nopeampi ninjakoulutuksen saanut soturi!" Rigel karjui ylpeänä.

Dasuto

Akita sai toisen hampaat kuonoonsa, mutta lihaksikas Dasuto ei noussutkaan ilmaan Rigelin yrityksestä huolimatta. Uros vain nauroi, yrittäessään tarrata Rigeliin, mutta toinen ehti viiltää tätä kylkeen, ennen kuin akitan hampaat ehtivät saada otetta toisesta. Dasuto karjahti, kun veri alkoi vuotaa sen kyljestä. Rigelin heittäessä häntä kohti kivellä, Dasuto ehti juuri vain kääntää katseensa nuorukaiseen, kun kivi jysähti suoraan keskelle sen otsaa.

Hetkeksi Dasuto näki vain mustaa, ja akitan korvissa piippasi. Uros alkoi huojua, ja ravistella päätään. Dasuto joutui silmittömän raivon valtaan, ja syöksyi päättömästi kohti sinne, missä arveli Rigelin olevan, ja alkoi huitoa käpälillään ilmaa. "Tule esiin, pelkuri!" Dasuto huusi. Epätoivo kuulsi uroksen äänestä; akita ei nähnyt yhtään mitään.

Rigel

Sekarotuinen katsoi sen isosetäänsä hämmästyneenä. Toki Rigel tiesi että oli nopea, mutta Dasutolla oli kuitenkin paljon enemmän kokemusta. " Sekosiko se täysin?" Tummaturkki mietti ääneen. Se väisti kaikki iskut, joskin täpärästi. " Rauhoitu! En tahtoisi tappaa sukulaistani, mutta nähtävästi minun on pakko." Sekarotuinen sanoi ja hypähti kauemmas. Akita-suvun jäsenenä Rigelille oltiin opetettu battouga, mutta se ei hallinnut liikettä täysin, sillä ei ollut koskaan edes sitä taistelussa käyttänyt. Ehkä nyt olisi jo kuitenkin aika. Sekarotuinen paransi asentoaan ja huokaisi syvään. Iskun olisi pakko onnistua täydellisesti, sillä Rigel ei todennäköisesti päsisi iskun jälkeen hetkeen jaloilleen. Se pakitti vielä pari askelta ja ampaisi sitten itsensä täyteen vauhtiin. Jonkin ajan kuluttua sekarotuinen alkoi pyöriä nopeaan tahtiin. " Zetsu tenrou battouga!" Rigel karjui ja yritti osua battougalla isosetäänsä selkään. Pyörimisen loputtua Rigel rojahti maahan uupuneena ja kääntyi sittemin katsomaan Dasuton suuntaan.

Dasuto & Gin

Dasuto ei nähnyt mitään vieläkään. Se poukkoili päättömästi eteenpäin, sivulle ja taas takaisin, haukaten ilmaa yrittäessään puraista Rigeliä.

Tällä välin Gin oli saanut hoitoa haavoihinsa Gajyolla, mutta ei ollut jäänyt lepäämään, vaan lähtenyt etsimään Weediä. Uros ei luottanut siihen, että Weed pärjäisi taistelussa useampaa vastustajaa vastaan haavoittuneena. Gin tiesi, että oli typerää lähteä, mutta akita ei vain voinut jäädä aloilleen.

Dasuto pysähtyi muristen, kuullessaan Rigelin huutavan tekniikan nimen. Dasuto tunsi tekniikan, ja oli katkera siitä, että oli melkein ainoa akitasuvun jäsen, joka ei sitä hallinnut. Uros kuuli ilman suhinan kun Rigel aloitti tekniikan, mutta ei nähnyt mistä tuo lähestyi.

Yhtäkkiä akita sai näkönsä takaisin, mutta sitten oli jo liian myöhäistä. Uros ei ehtinyt väistää, kun battouga iskeytyi sen selkään, ja repi niskasta hännätyveen asti ulottuvan syvän haavan tämän nahkaan. Dasuto päästi tuskaisan karjahduksen ja lysähti maahan henkihieverissä.

Gin kuuli kaukaa huudon, jota se ei voinut olla tunnistamatta kaikkien näiden vuosien jälkeen. Akita ei voinut juosta, mutta se yritti edetä niin nopeasti kuin mahdollista. Pian tämä näkikin hengästyneen Rigelin ja maassa makaavan Dasuton, ja arvasi tapahtumien kulun. Akita käveli kaksikon luo, ja katsoi nopeasti pojanpoikaansa, ja sitten maassa makaavaa veljeään.

"Gin..." Dasuto sanoi heikosti. Tuon silmissä oli kyyneleitä. Harmaa akita astui lähemmäs ja laski käpälänsä Dasuton kyljelle, kuin tämä ei koskaan olisi ollut vihollinen. "Anna...anna anteeksi Gin...ja kaikki..." Dasuto sanoi. "Saat anteeksi, veljeni." Gin sanoi, estäen turhaan kyyneleen valumista poskelleen. "Isä...." Dasuto henkäisi, tuijottaen eteensä, ennen kuin nytkähti, eikä liikkunut enää. Gin kuuli viimeisen henkäyksen lipuvan pois Dasuton suusta.

"Hyvästi.." Gin sanoi, ja katsoi sitten Rigeliä. "Poistit pahuuden hänen sydämestään. Se vaati hänen henkensä, mutta silti tekosi oli hyvä." Gin sanoi nuorukaiselle. Toinen ei saisi potea syyllisyyttä tapahtuneesta.