Hyökkäys Futago-solaan

Yumi
Huskynarttu seurasi Rigelin esimerkkiä ja kääntyi oikealle, varmistaen että peurat eivät varmasti juoksisi toiseen suuntaan. Yumi ei pitänyt minkäänlaista ääntä, sillä pelkäsi peurojen villiintyvän uudestaan. Jos hän murisi tai haukkuisi, niin peurojen silmissä hän vaikuttaisi hyökkääjältä. Yumin piti näyttää peuroille että oli ystävä, eikä vihollinen.

Pian kaksikko sai peurat kauemmas solasta. Yumi haukahti ja sai peurat juoksemaan. Lauma juoksi suurelle aukiolle ja sieltä poispäin Futago solasta. Yumi istui alas läähättäen ja katsoi Rigeliä.
"Sehän meni hienosti!" Yumi hymyili ja heilutti häntäänsä. "Meistä tulisi hyviä paimenkoiria!" Yumi naurahti ja katsoi peuroja. Yumi ei ollut vielä huomannut Joeta.

Rigel & Joe

Monia kertoja joutui Rigel ohjaamaan peuroja takaisin oikeille paikoille, ja peurat juoksivat yllättävän kovaa. Homma oli raskaampaa kuin Rigel oli odottanutkaan. Välillä se katsoi kuinka Yumi pärjäsi. Battouga oli vienyt sekarotuisen voimia hyvinkin paljon, mutta tästä huolimatta se jaksoi yllättävän hyvin eteenpäin

Rigelin hengitys raskaantui ja pikkuhiljaa sen silmissäkin sumeni. Peurat olivat jo kaukana ja se oli Rigelille helpotus. Läähättäen sekarotuinen painautui makuulle maahan. Paimenkoiravitsille Rigel naurahti ja nosti sitten katseensa Huskyyn hymyillen. Hitaasti ja vaivalloisesti Rigel nousi jaloilleen ja suuntasi katseensa eteenpäin. "Kaikki paholaiset ovat nähtävästi jo häipyneet alueelta... Oletko koskaan aikaisemmin ollut sodassa? Tämä taitaa nimittäin olla itselleni jo neljäs.." Rigel kysyi hiljaa. Akita-suvun jäsenenä Rigelin kuolema saattoi häämöttää jo seuraavan kulman takana. Jälleen kerran Rigelin katse käåntyi Yumin suuntaan ja taas jokin Rigelin sisällä vavahti. Pikkuhiljaa nuorukainen alkoi tajuta mistä oli kyse. ' Siitäkö tämä johtuu? Parempi vain unohtaa koko asia... Ei Yumin sydämessä ole sijaa kaltaiselleni häirikölle.' Rigel ajatteli.

Joe seurasi kauempaa kaksikon touhuja virnuillen. Sekarotuinen tajusi heti kummankin tunteet ilmeistä ja kehonkielestä. ' Ai ai Rigel... Nyt kyllä teit tempun... Varokin ettet tee veljestäni isosisää!' Joe ajatteli hymyillen astellessaan kohti Gajyota.

// Joe häippäsee //

Yumi
Yumi katsoi punastuneena Rigeliä silmiin. Uros oli Yumille mahtava ystävä ja hänen kanssaan oli aina hauskaa. Yumi yskäisi ja mietti vähän.
"Ei tämä ole ensimmäinen sotani... Mutta en ole ollut mukana monessakaan sodassa..." Yumi sanoi harkiten. Yumi ymmärsi täysin Rigeliä. Weedin poikana musta uros ei voinut vältellä sotia. Yumi katsahti taivaalle. "Taitaa olla talvi tulossa." Yumi totesi ja katsoi taas Rigeliä. Nartun sydäs alkasi taas hakkaamaan hullun lailla, mutta Yumi ei ollut enään edes hengästynyt. En ole koskaan tuntenut tällaista... Husky ajatteli. Yumi ei ollut vielä ihan varma mistä outo käyttäytyminen johtui, mutta se tapahtui aina kun Rigel oli paikalla...

"Hei! Yumi!" Yumi käänsi päänsä ja näki kaksi hänen ikäistä huskya juoksevan häntä kohti. Yumi yllättyi nähdessään keitä tulijat olivat.
"H-Hiroki? Ja Ishiyama myös?!" Yumi älähti ja hyppäsi pystyyn. "Mitä te ääliöt täällä teette?" Yumi kysyi pikkuveljiltään. Huskyveljekset pysähtyivät ja katsoivat isosiskoaan.
"Olet sinäkin kyllä mukava, sisko..." Hiroki sanoi hiljaa ja näytti kieltään Yumille. Ishiyama tönäisi pentueen nuorinta kylkeen ja katsoi Yumia.
"Tultiin etsimään sinua. Kun kuultiin että olit mennyt johonkin, niin arvelin että olisit tullut tänne." Ishiyama selitti ja katsoi sitten Rigeliä hymyillen. "Ai, anteeksi Ylipäällikkö. Päivää teillekkin." Ishiyama sanoi ja kumarsi päätään hieman, samalla tavalla kun Hazuki teki.

Rigel


Rigel nyökkäsi ja kohotti sittemmin katseensa itsekin taivaalle. " Niin kai... Milloinkohan alkaa sataa lunta?" Sekarotuinen tuumi ja katsoi sitten taas ystäväänsä. Rigelillä sekä Yumilla oli tärkeitä velvollisuuksia täytettävänä, Rigelillä ehkä jopa olisi tulevaisuudessa Ylipäällikön pesti. Ginin tai Weedin saappaisiin astuminen ei tulisi olemaan helppoa.

Paikalle saapuneet uroot saivat Rigelin varuilleen ja se oli jo valmiina hyökkäämään, kunnes tajusi keitä nämä tulijat olivat. Rigel öpääsi todistamaan sisarusten jälleennäkemisen aitiopaikalta. 'Kumpa Orion ja Bella olisivat täällä... Ja sirius...' Rigel tuumi hieman surullisena.

Lihaksikas uros käänsi päätään Ishiyaman suuntaan ja virnisti. Tämän jälkeen Rigel naurahti ja vilkaisi Yumia. " Nouse ylös Ishiyama. En ole johtajasi, vain normaali nuorukainen. Aivan kuten sinä." Rigel sanoi hieman toruvaan sävyyn. Ishiyama kohotti päätään hitaasti ylöspäin hieman hämmästyneenä. 'En muistanutkaan että Rigel olisi noin reilu..' Ishiyama ajatteli. "Anteeksi.." Husky pyyteli nolona. " Älä turhaan pyydä anteeksi.. Et tehnyt mitään väärää." Rigel lohdutti ja katsoi Yumia haltioissaan. Toisin kuin Ishiyama, nuorempi Hiroki huomasi Rigelin katseessa jotakin outoa. Outo asia katseessa oli himo, himo saada Yumi omaksi. Rigelistä ajatus tuntui niin mahdolliselta, mutta kuitenkin niin kaukaiselta.

"Miksi muuten tulitte tänne?" Rigel kysyi hymyillen.

//Ropetin nyt Ishiyamalla ja Hirokillakin, kun npc-hahmojahan nekin ovat //

//Juu ei Haittaa //

Yumi
Yumi katsoi halveksivasti veljiään ja tuhahti.
"Niin. Kertokaapas miksi olette täällä! Eikös teidän pitäisi olla äidin luona kylässä?" Yumi kysyi terävästi. Hiroki tuhahti.
"Pfft, kotona on tylsää! Ei ole yhtään tekemistä kun isoisä ja Miyano-setä ovat ulkomailla, Touma on mennyt viikoksi Kyushulle perheensä kanssa, ja meidät jätettiin erään muun hoiviin. Karkasimme ja menimme isän luokse vähäksi aikaa. Äiti antoi luvan." Hiroki selitti. Ishiyama huokaisi ja kääntyi taas katsomaan Rigeliä ja Yumia.
"Isä oli huolissaan siskosta, joten lähdimme etsimään häntä isän puolesta." Ishiyama kertoi. Yumi nousi ylös ja katsoi tuulessa leijaileva lehtiä.
"Palaakaa Aomoriin ja kertokaa isälle että vietän päivän tai pari Ohussa." Yumi käski veljiään.

Nartun silmät ajautuivat taas Rigeliin vahingossa. Yumi ei itsekkään huomannut tuijottavansa komeaa urosta kunnes Hiroki henkäisi.
"Yumi, tykkäätkö Rigelistä vai miksi katsot häntä tuolla lailla?" Hiroki kysyi, melkein nauraen. Yumi punastui villisti ja katsoi Hirokia.
"T-typerys! Olemme vain ystäviä!" Yumi ärähti veljelleen ja käänsi katseensa vuorille. "Sitä paitsi, enhän minä edes tuijottanut häntä."

Rigel

Yumin toruminen veljiään kohtaan oli Rigelin korvin turhan ärhäkkää, mutta nuorikko ei maininnut asiaa ääneen. Sisarusten riitoihin ei ikinä kannattanut puuttua. Melkein ikinä kukaan ei puuttunut Rigelin, Bellatrixin, Orionin sekä Siriuksen riitoihin.

Rigel muuttui itsekin punaiseksi. Ehkä jopa tulipunaiseksikin. Rigel käänsi katseensa toisaalle ja kirosi mielessään. Jos Hiroki ei olisi ollut Yumin veli olisi Rigel satavarmasti käynyt tämän kimppuun. Yumin sanojen jälkeen Rigel käänsi päänsä Hirokiin ja murahti. '" Nin, olemme vain ja ainoastaan ystäviä! Enkä minäkään huomannut että Yumi olisi tuijottanut minua!" Rigel huusi. Hiroki oli sanomaisillaan jotain mutta Ishiyama tarttui tätä niskasta. " Miksi sinä noin teit!?" Hiroki karjui. Ishiyama tuhahti ja irrotti otteensa. Rigel käänsi katseensa Yumiin ja hymyili. "Voitaisiin varmaan kohta jatkaa matkaa?" Rigel kysyi hymyillen.

Yumi
Narttu rauhoittui hieman ja nyökkäsi Rigelille.
"J-joo, sopii." Yumi sanoi ja vilkaisi vielä vihaisesti Hirokia. "Alat ärsyttää minua Hiroki... Menkää te nyt takaisin isän luo, ennen kun puren teitä. Kertokaa isälle ja äidille että jään Ohuun." Yumi sanoi. Ishiyama nyökkäsi ja kääntyi.
"Me lähdemme. Hei sitten!" Ishiyama nykäisi Hirokia hännästä ja nuorempi uros lähti hölkkäämään isoveljensä perässä, mutisten:
"Yumi on ihan selvästi rakastunut..." Yumi kuuli selvästi Hirokin sanat ja melkein syöksyi veljensä perään, mutta sitten rauhoittui. Narttu huokaisi ja katsoi Rigeliä. Mutta mitä jos se on totta? Yumi kieltäytyi ajattelemasta tuommoisia.
"Sinunhan piti näyttää minulle se paikka missä sinun isä ja äiti tapasivat, eikö?" Narttu kysyi nopeasti hymyillen, vaihtaen aihetta. "Haluaisin nähdä sen, nyt kun nuo kaksi ovat pois turkistani..."

Rigel

Sekarotuinen lähti hölkkäämään nartun perään hymyillen. Itse tämä ei kuitenkaan kuullut Hirokin sanoja, joka saattoi olla hyvä asia Hirokin kannalta. Rigel oli jo valmiiksi hyvinkin ärsyyntynyt, ja vastaavanlaisen lauseen kuuleminen olisi saattanut olla viimeinen pisara. Rigelin katse hakeutui kokoajan Yumin suuntaan, ja Rigelin tuijotus saattoi olla hyvinkin läpinäkyvää sekä helposti huomattavaa.

"Ainiin! Käynkin siellä aika usein." Rigel kertoi ja loikkasi Yumin edelle ja lähti hölkkäämään hitaasti. " Se on ihan vähän matkan päässä. Äiti oli jäänyt kiinni ihmisen virittämään karhunrautaan kun isäni, Sasuke, GB sekä Kyoshiro saapuivat paikalle. " Rigwl selitti hymyillen. " Äiti oli lähtenyt etsimään yhtä sedistäni, joka oli karannut kotoaan liittyäkseen Ohun laumaan."

Yumi
Narttu katseli paikkaa uteliaana.
"Yhtä sedistäsi, vai?" Yumi kysyi ja tarkkaili ympäristöä. "Oliko tämä setä yksi isäsi veljistä?"
Yumi muisti, että Rigelin isällä, Weedillä, oli kaksi veljeä, mutta narttu ei tiennyt Koyukin Kotetsu-veljestä. Husky katsoi koko ajan minne astui, sillä karhunraudat sattuivat hirveästi jos erehtyi astumaan sellaiseen.

Rigel

" Ei, vaan äitini veli. Minulla on myös tätipuoli nimeltä Chako." Rigel kertoi ja katseli paikkaa. " En ole täysin varma missä tällä alueella juttu tapahtui, mutta kuitenkin tällä aukiolla. " Tämän sanottuaan Rigel katsoi Yumia hymyillen. Sekarotuisesta tuntui hieman oudolta että hän oli nartun kanssa isän ja äidin tapaamispaikalla. Astellessaan eteenpäin Rigel ei huomannut edessään olevaa karhunrautaa, ja väistikin raudat täpärästi. " Eipä tässä paikassa kuitenkaan mitään nähtävääkään ole... " Rigel tuumi katsellessaan kuvankaunista ystäväänsä. " Tuntuu oudolta seisoskella nartun kanssa isän ja äidin tapaamispaikalla." Rigel sanoi hieman huvittuneena.

Yumi
Yumi nyökkäsi hitaasti. Husky ei ollut koskaan kuullutkaan Chakosta tai Kotetsusta. Yumi tarkkaili aluetta ja melkein huudahti Rigelille nähdessään karhunraudan maassa. Nartun helpotukseksi Rigel ei astunut ihmisen virittämään ansaan. Yumi kuunteli linnunlaulua ja hymyili.
"Miten niin? Minusta tämä on näkemisen arvoinen." Husky sanoi ja istui maahan. "Tällä aukiolla kaksi koiraa tapasivat ja rakastuivat. Sehän tekee paikasta entistäkin arvokkaamman." Yumi punastui hiukan sanottuaan lauseen. Se kuulosti todella oudolta, varsinkin kun Rigelkin oli paikalla.

Yumi kuitenkin punastui vielä enemmän kun kuuli Rigelin sanat. Tietysti huskystakin tuntui oudolta, mutta...
"Niin..." Yumi sanoi, hymyillen nolostuneena. "Veisin sinut sinne missä minun vanhempani tapasivat, mutta paikka on Aomorissa ja sinne onkin jo hiukan matkaa..." Yumi huokaisi ja katsoi taas Rigeliä. Nartun oli vaikea uskoa että nuori, komea uros oli oikeasti tuntenut Yumin jo kauan.

Rigel

Rigel taisi itsekin punastua pahemman kerran kuullessaan Yumin mietteet paikasta.

Rigel oli hymyillyt Yumille melkein koko ajan, ja niin se teki nytkin. Yumin kanssa nyt vain Rigelillä sattui olemaan mukavaa, ja kuten jo aikaisemmin todettua, niin Rigel todella piti nartusta. Kaikki Yumissa oli Rigelin mukaan kauniimpaa kuin mikään muu. Eniten Rigel piti Yumin taivaallisen kauniista silmistä. " Oletko ikinään koskaan katsellut poikia sillä silmillä? Tai siis.. Tarkoitan että oletko koskaan ollut ihastunut kehenkään?" Tämän sanottuaan sekarotuinen punastui ja meni hieman noloksi. " Melkein kaikilla ystävilläni jo on puoliso, ja he aina vitsailevatkin asiasta. Jopa Bellalla on puoliso..." Rigelin mielestä asia oli hieman nolo.

Yumi
Narttu yllättyi kuullessaan Rigelin sanat ja meni taas punaiseksi.
"No tuota... Ei..." Yumi sanoi varovasti. Ehkä pitäisi sanoa jotain järkevää... Yumi veti henkeä ja katsoi Rigeliä. "Totta puhuen... Olen salaa tykännyt sinusta jo siitä asti kun olimme pieniä..." Husky sanoi ja nipisti silmänsä kiinni nolostuneena. Toivottavasti hän ei suutu... Muuten emme voi edes olla ystäviä enään... Yumi halusi katsoa Rigeliä silmiin, mutta narttu oli liian nolostunut.

Rigel

Rigel toden teolla yllättyi kuullessaan Yumin sanat. Kuuma hyökyaalto lähti etenemään elohopean tavoin sekarotuisen sisällä. Kyseinen lause sai Rigelin hieman hiljaiseksi hetken ajan. Sisällään se kävi taistelua kertoisiko omista tunteistaan Yumille vaiko ei? Siinäpä vasta pulma. ' Minulla ei ole mitään menetettävää!' Rigel totesi mielessään ja nyökkäsi itsekseen. Hitaasti se nosti katseensa ylös nartun suuntaan ja henkäisi syvään ja hitaasti. " Minäkin pidän sinusta jonkin verran. " Sai Rigel sanotuksi. Hetken aikaa sekarotuinen oli aivan hiljaa mutta aukaisi sitten taas suunsa. " Oikeastaan pidän sinusta aika paljonkin... Erittäin paljon..." Rigel kertoi ja tällä kertaa ei nolostunut.

Yumi
Ensin Yumi oli yllättynyt, mutta sitten narttu hymyili villisti. Husky käveli Rigelin eteen ja painoi itsensä Rigelin rintaa vasten (?). Narttu oli niin iloinen ja pelkäsi purskahtavansa itkuun.
"Minäkin pidän sinusta, Rigel...!" Yumi sanoi hiljaa ja naurahti sitten. Yumi oli unelmoinut tällaisesta mutta ei koskaan uskaltanut uskoa että unelma kävisi toteen.

RIGEL


Yumin painautuessa vasten Rigelin rintaa oli uroksen hämmästys suuri. Hetken aikaa Rigel ei tiennyt mitä tehdä, mutta rohkaistui sitten. Hitaasti Rigel painoi päänsä hellästi vasten nartun päätä (?). Rigelin sydän löi varmaankin tuhatta ja sataa. Niin kauan oli uros fantasioinut tälläisestä hetkestä, ja nyt fantasia kävi toteen.

" Voisikohan meistä kahdesta tulla jotakin?" Sai Rigel kysytyksi. Uros ei voinut pidätellä hymyään sanoessaan lauseen.

Yumi
Narttu huokaisi onnellisena kun tunsi Rigelin koskettavan häntä. Yumi oli täynnä iloa ja luuli että räjähtäisi onnesta.
"Ehkä... Minä ainakin uskon siihen..." Yumi vastasi hiljaa, hymyillen.

Vähän ajan päästä Yumi vetäytyi kauemmas, hymyillen villisti.
"En voi uskoa tätä todeksi!" Yumi sanoi. "Mitäköhän isäni ja äitini sanovat...?"

Rigel


Rigelistä tuntui ikuisuudelta odottaa vastausta kysymykseen, ja hetken Rigel jopa pelkäsi Yumin epäröivän. Kuitenkin kuullessaan Yumin vastauksen hymyili sekarotuinen leveää hymyään. Kuinka ihanalta tuntuikaan Yumin turkki vasten Rigelin turkkia? Päivä oli tuonut mukanaan paljon surua, mutta myös nyt iloa. "Minä itse uskon aika vahvasti asiaan..."

Yumin irtautuessa Rigel hymyili takaisin iloisena. Rigelin oli itsekin vaikea uskoa tilannetta todeksi. Päivä oli tuonut mukanaan suuria yllätyksiä. "Tottahan tämä on... " Rigel sanoi hymyillen. Kumpikaan ei vielä tiennyt Ohun tulevasta uhasta.....

Seuraavaan kysymykseen Rigel ei ennättänyt vastata, sillä muutama Ohun soturi oli sännännyt paikalle. Rigel käänsi katseensa rivisotilaisiin hieman ärtyneenä. "Mikä nyt on taas!?" Karjui uros vihaisena. Rivisotilaat säikähtivät karjuvaa mustaa urosta. "Anteeksi Rigel-herra, mutta Ohuun on tiettävästi saapunut uusi lauma, eikä näillä main ole enää turvallista liikkua yksin."

Yumi
Husky katsoi yllättyneenä muita koiria.
"Mutta... Olenhan minä täällä... Ei Rigel ole yksin..." Yumi sanoi hiljaa ja hieman hämmentyneenä. Eikö noilla rivisotilailla ollut silmiä lainkaan? Yumi astui eteenpäin ja katsoi rivisotilaita. "Kerro minulle tästä laumasta. Ovatko ne todella niin vaarallisia että meidän pitäsi palata muiden luokse?" Yumi kysyi hieman pelokkaana. Yleensä Yumi ei pelännyt, mutta hän ei tiennyt mitään tästä uudesta laumasta.

Rigel

Rivisotilaat vaikenivat hetkeksi, mutta huokaisivat sitten syvään. Rigel katsoi kumpaakin sotilasta ärsyyntyneenä. "Noh... Tähän mennessä tiedämme vain sen, että heidån johtajansa nimi on Kureiji, heitä on paljon, ja että he syövät ihmisiä sekä lajitovereitaan. Onko tarpeeksi vaarallista? Ja Rigel-herra, kannattaisi näyttäytyä Gajyolla, ystäväsi ovat huolissaan." Kertoi pienikokoinen Alaskanmalamuutti. Rigel katsoi ällistyneenä sotilaita eikä voinut uskoa asiaa todeksi. 'Taasko meitä uhkaa sota!? Ei ole todellista!' Rigel ajatteli. Hitaasti sekarotuinen käänsi katseensa Yumiin ja ummisti silmänsä. "Menkää edeltä... Minä ja Yumi tulenme perässä." Rigel sanoi tarkoittaen rivisotilaita

Yumi
Yumi katsoi Rigeliä huolissaan. Rivisotilaat nyökkäsivät vastahakoisesti ja hölkkäsivät pois. Yumi huokaisi surullisena.
"Tämä on hirveää..." Yumi sanoi. "Eivätkö nämä sodat lopu koskaan?" Narttu katsoi vuoria ja ajatteli vanhempiaan ja veljiään. "Joka tapauksessa, sinun pitäisi varmaan mennä takaisin muiden luokse, jos he ovat huolissaan." Husky sanoi ja laski päänsä Rigelin olalle (?). "Tulen sinun kanssasi."

Rigel

Rigel oli raivoissaan kuulemansa takia. "Ilmeisesti eivät, mutta tästedes revin varmaan jokaisen vieraan kappaleiksi. En päästä tänne enää tuntemattomia!" Rigel raivosi silmät ummessa. Sekarotuinen oli täysin tosissaan sanomansa perusteella. Tästä lähtien Rigel ei tottelisi isänsä käskyjä, jos ne olisivat liian kesyjä vihollisen suhteen.

Viimein Rigel aukaisi silmänsä tuntiessaan Yumin pään vasten olkaansa. "Niin kai sitten.." Rigel sanoi ja nosti katseensa taivaalle. "Ei sinun ole pakko jos et halua. Käväisen vain Gajyolla ja sitten voidaan tehdä ihan mitä haluat."

Yumi
Yumi katsoi Rigeliä huoletsunut ilme kasvoillaan.
"Mutta entä jos ne uudet tyypit ovatkin jo täällä, ja et pärjää heille?" Yumi sanoi ja katui heti metä oli sanonut. "Tarkoitan siis... Kyllä sinä pärjäisit heille yksinkin mutta... En halua että menet yksin jos jotain tapahtuu." Yumi katsoi Gajoulle päin. "Sitä paitsi, haluaisin käydä Gajoulla. En ole vielä tavannut perhettäsi."

//Liitytäänkö tohon Veri ja toivo-peliin? //



Rigel

Rigel käänsi hitaasti katseensa poispäin kuullessaan Yumin sanat.Normaalisti Rigel olisi suuttunut, mutta tämä vaan ei voinut olla Yumille vihainen. Se nyökkäsi ja lähti hölkkäämään kohti Gajyota. "Mennään.Tosin Weed on varmaan ainut perheeni jäsen joka juuri nyt on Gajyolla." Rigel sanoi katsoessaan Yumia.

// Lyhyt.... //

//Juu, liitytään vain.//

Yumi
Yumi nyökkäsi ja hölkkäsi Rigelin rinnalla Gajouta kohti. Metsä oli hiljainen, kauempaa kuului muiden ääniä, mutta jo kaukaa Yumi pystyi tietämään että koirat olivat Ohulaisia. Harakirin joukot olivat ajettu pois, ja se uusi lauma oli jossain muualla kuin täällä.

//Yumi poistuu ja siirtyy toiseen peliin//