Sitä pienemmät perässä (Kaksinpeli, Aisa)

Yasu & Harue

Yasu oli juuri saamassa toisen niskasta otteen, kun toinen teki yhtäkkiä katoamistempun. Hetken ajan tämän tasapaino meinasi mennä, mutta sen jalat löysivät sijan paarulta. Toisen sanat ja hymy saivat jotenkin naaraan keskittymisen hetkeksi herpaantumaan. Hymy oli aito ja sellaista tämä ei ollut koskaan vielä saanut elämänsä aikana. Hämmentyneenä se seisoi paikoillaan ja ei ehtinyt reagoida toisen hyökkäykseen. Nuorempi pentu onnistui tönäisemään tämän alas. Yasu lähti putoamaan, mutta kastuminen ei miellyttänyt sitä. Nopeasti se teki ilmassa vielä hiukan huteran katoamistempun. Tämä ilmestyi hiukan kauemmaksi Haruesta ja Tesshinistä. "Oli kyllä mahtava ottelu. Saat Hyokesta hyvn vastuksen Harue" Yasu totesi iloisella äänellä ja hymyili Hiyokelle, joka oli korkealla.

Harue piti kokoajan katseensa taistelussa, jotta Hiyoke ei huomasi mitään. Koga tiesi isänsä kyllä puuttuvan tarpeen tullen asioiden kulkuun. Taistelu jatkui tasaisesti jonkin aikaa, mutta sitten Yasu jotenkin tuntui jähmettyvän paikoilleen. Koga ei keksinyt tälle syytä, mutta Hiyoke käytti tilaisuuden hyväkseen ja pudotti toisen alas. Kuitenkin toinen teki katoamistempun, joka tuntui sujuvan paremmin. Haruen tiesi mitä Yasun häviäminen tarkoitti ja kodisti kylmän katseen veljeensä. Se oli ensimmäinen katse tähän vähään aikaan. Uros ei kuitenkaan halunnut antaa veljensä ehtivän valmistautua. Nopeasti se loikkasi oksistoon. Oksien lomassa koga teki katoamistempun ja ilmestyi veljensä taakse. Pentu ponnisti ja yritti saada otteen tämän niskasta?

Tesshin & Hiyoke

Hiyoke säpsähti hiukan, kun huomasi Yasun putoavan. Vaikka se olikin ollut pennun päätavoite, ei uros tahtonut valkoturkin joutuvan kylmään kylpyyn. Kun sekaverinen ilmestyikin katoamistempun päätteeksi kuivalle maalle, Hiyoke huokaisi helpotuksesta, ja loi toiseen vielä nopeasti hymyilevän katseen. Se aito ja lämmin hymy kuitenkin kuoli nopeasti, kun veljesten katseet kohtasivat, ja Harue loikkasi oksistoon.

Tesshin seurasi taistelua sivusta keskittyneesti. Vain yksi pieni huomion herpaantuminen, ja Hiyoke oli onnistunut vain sekunnin murto-osassa käyttämään sen hyväkseen. Tesshin oli tyytyväinen poikansa suoritukseen, mutta vieläkin enemmän Yasun suoritus oli sen mielestä onnistunut. Hiyoke oli saanut enemmän harjoitusta, joten Yasu oli kehittynyt jo tämän päivän aikana paljon eteenpäin. "Se meni hyvin, Yasu!" Tesshin kehui, ja hymyili nuorelle nartulle, kunnes käänsi katseensa poikiinsa. Tesshin toivoi Hiyoken taistelevan reilusti, mutta varmuuden vuoksi nousi seisomaan, ja valmistautui menemään väliin.

Hiyoken ilkeä virnistys ei jäänyt varmaan keneltäkään huomaamatta, kun Harue yrittäessä napata sitä niskasta, musta pentu katosi, ja ilmestyi vähän matkan päähän. "Eikö sinusta enempää irtoa?" Hiyoke kuiskasi, ja syöksyi kohti veljeään. Sen tarkoituksena oli vain tönäistä toista rajusti, mutta jostain syystä Hiyoke yritti puraista veljeään selkään. Tämän jälkeen Hiyoke käännähti nopeasti ympäri, ja yritti kohdistaa kovakouraisen potkun Haruen takaraivoon. Ilmassa kieppuen Hiyoke laskeutui sulavasti oksalle, ja katsoi veljeään virnistellen.

Yasu & Harue

Yasu oli tyytyväinen Tesshini kehuista ja hymyili tälle takaisin nopeasti. Veljesten otteli vei kuitenkin sen huomion kokonaa. Hiyoke taisteli selvästi hyvin agressiivisesti veljeään vastaan. Se oli hyvin outoa ja naaras loi huolestuneen katseen koga johtajan suuntaan. Toinen olikin noussut seisomaan ja ilmeisesti valmiina menemään väliin. "Tämä ei voi päättyä hyvin" Yasu ajatteli ja kauhistui hiukan, kun huomasi Hiyoken yrittävän purra veljeään selkään.

Harue arveli veljensä katoavan ja keskytti aikeensa toisen kadotessa. Yhtäkkiä veljensä kuiskaus sen takaa sain pennun kääntämään katseensa tämän suuntaan. Koga ehti nähdä vain veljensä nopean syöksyn ja tunsi hampaat selässään. Kipu ei ollut uutta urokselle, mutta teki silti kipeää. Selkään jäi pinet haavat, joista vuosi hiukan verta. Yllättyneenä verestä pentu pysähtyi ja päätti, että ottelu oli ohi. Hiyoke ei selvästikkään ollu samaa mieltä ja käänty nopeasti ympäri. Harue vilkaisi isäänsä, mutta samassa tunsi potkun kriittisellä takaraivon alueella. Yhäkkiä kaikki pimeni ja pentu lähti putoamaan veteen. Kovaäänisesti tämä tippui veteen ja alkoi vajota pinnan alle.

Yasu kauhu vain kasvoi, kun se huomasi Hiyoken aiheuttamat haavat toisen selässä. Jostain syystä Harue pysähtyi ja naaraan mielestä aivan liian lähelle veljeään. Toinen näytti olevan jonkilaisessa pakkomielle voitto tilassa. Yasu havaitsi Haruen kääntävän katseensa, mutta se oli todella paha erehdys. Hyoke potkaisi nopeasti toista takaraivoon. "Harue!" Yasu huusi ja syöksyi veden suuntaan pelastaakseen tämän. Harue oli kovin nuori ja putosi veteen nopeasti, mutta silti pudotus ei olisi pehmeä. Samalla, kun Harue alkoi upota teki Yasu nopean loikan ja sukelsi pää edellä veteen. Metsästyskoiran koulutuksesta oli hyötyä ja sekaverinen lähestyi nopeasti pentua. Tämä tarttui urosta niskavilloista ja huomasi toisen olevan edelleen tajuton. Tämä oli hetken kuluttua pinnalla ja lähti uimaan rantaan vetämällä toista mukanaan. Päästyään rannalle tämä laski varovasti Haruen maahan ja ei välittänyt pisaroista, jotka valuivat pitkin sen turkkia. "Tesshin! Harue on tajuton" Yasu melkein huusi ja tökki pienesti pentua, jos tämä heräisi.

Tesshin & Hiyoke

Kogajohtajan katse ei herpaantunut hetkeksikään taistelusta. Heti alkuun Hiyoken touhu meni todella rajunnäköiseksi. "Hiyoke!" Tesshin karjahti, kun musta pentu lähti syöksymään kohti veljeään uudelleen. Tällä kertaa isku oli kovempi, ja Harue lähti putoamaan veteen.

Kuului kova molskahdus, kun pentu katosi pinnan alle. Tesshin syöksyi paikalle kauhuissaan, mutta Yasu ehti loikata veteen ennen häntä. Kogajohtajan katse haravoi lehtien peittämää pintaa, ja epätoivo alkoi vallata Tesshinin mieltä. Hiyoken hymy oli kerrankin hyytynyt, ja musta kogapentu oli jämähtänyt oksalle liikkumatta, kuin tahtoen piiloutua kokonaan. Ei nuorukaisen tarkoitus ollut tappaa Harueta, vaan ainoastaan antaa tuolle pieni opetus. Hiyoke häpesi hiukan tekoaan, varsinkin, kun tajusi saaneen itsensä näyttämään täysin idiootilta Yasun silmissä.

Tesshin syöksyi heti auttamaan Haruen kuivalle maalle, kun Yasu ilmestyi näkyviin. Kogajohtaja oli silminnähden huolissaan pojastaan, ja alkoi heti kevyesti painella etukäpälällään pennun kylkeä. "Hän on niellyt vettä...no niin, Harue! Hengitä..!" Tesshin sanoi kireä ilme kasvoillaan. Leukoihin sattui uroksen purressa hampaitaan tiukasti yhteen.

Hiyoke loikkasi alas oksistosta, ja syöksyi veljensä luo. "Onko...onko hän kunnossa?" Hiyoke kysyi varovasti, mutta sai osakseen Tesshinin vihaisen katseen. Hiyoke luimisti korvansa, ja painautui matalemmaksi. Nopeasti tämä vilkaisi Yasuun. "A-anteeksi...en tiedä mitä ajattelin..." Hiyoke sanoi hiljaa. "Teit todella typerästi, Hiyoke!" Tesshin kivahti, ja Hiyoken silmäkulmiin ilmestyi suuret kyyneleet, jotka vierivät hitaasti poskille. Mustan pennun ilme muuttui taas synkemmäksi, ja Hiyoke muisti elävästi roolinsa kakkospentuna. Nopeasti nuorukainen käännähti ympäri, ja lähti juoksemaan poispäin. Vihaan sinua Harue! Hiyoke ajatteli juostessaan.

Yasu & Harue

Yasu oli kauhuissaan Haruen tilasta, joka ei näyttänyt reagoivan kevyeen tökkäykseen. Pikaisesti toinen pentu kävi nartun mielessä ja tämä vilkaisi oksistoon. Hiyoke näytti olevan jähmettynyt paikoilleen, mutta tämä ei osannut tarkkaan sanoa mistä. Ehkä tämä kaikki oli ollut vain toisen pennun suunnitelma? Mulkaisut harjotuksien aikana kertoivat jotain, mutta näiden välit vielä enemmän. Sekaverinen laski katseensa Hiyokesta, kun Tesshin syöksyi näiden luokse. Narttu otti muutaaman nopeasti muutaman askeleen taaksepäin antaakseen tilaan urokselle, joka alkoi painaa Haruen kylkeä. Uros ei kuitenkaan näyttänyt reagoivan tähän mitenkään.

Hiyoke ilmestyi alas ja Yasu vilkaisi tätä nopeasti ilmeettömästi. Pentu ei tienyt mitä ajatella tilanteesta ja uskoi Tesshini antavan jonkilaisen rangaistuksen pennun teosta. Tesshin kivahtikin pennulle. Tämä ehti nähdä vain kyyneleet Hiyoken silmissä, kun tämä kääntyi ja lähti juoksemaan pois. Yasu katseli toisen juoksua ja pienen hetken oli aikeissa lähteä perään. Heikko yskähdys kuitenkin sai sen huomion täysin.

Harue tunsi hyvin heikosti vahvan tassun painavan tämän kylkeä ja etäisesti isänsä huudon. Äänetet sekoittuivat tosiinsa ja yhtäkkiä se tunnisti Hiyoken ääneen. Uros palasti yhtäkkiä tietoisuuteen ja samassa oksensi keuhkoistaan ulos vettä. Tämä yritti heikon oloisesti nousta, mutta mätkähti takaisin maahan. Maailma näytti sekavalta, mutta se tunnisti isänsä ja Yasun lähellä

Tesshin & Hiyoke

Tesshinin katseesta näki vahvan epätoivon, kun Harue ei reagoinut elvytykseen. Kogajohtaja painoi pennun kylkeä vielä muutaman kerran, kunnes tajusi, ettei elvytyksestä olisi enää mitään hyötyä. Harue menehtyisi hänen edessään, eikä Tesshin voisi tehdä enää mitään.

Yhtäkkiä pentu kuitenkin osoitti elonmerkkejä heikolla yskähdyksellä, ja alkoi oksentaa vettä. Valtava helpotuksen aalto vyöryi Tesshinin kehon ylitse, ja koga hymyili leveästi. Kun Harue mätkähti takaisin maahan, Tesshin asettui makaamaan tuon vierelle, ja käänsi pennun varovasti parempaan asentoon (?) ettei Harue mahdollisesti vettä oksentaessaan tukehtuisi.

Pian koga tajusi palata takaisin tähän hetkeen, ja hitaasti Tesshinin katse irrottautui Haruesta Yasuun. "Olen pahoillani harjoitusten keskeytymisestä, mutta on parasta antaa Haruen levätä nyt. Voit tulla muutaman päivän päästä takaisin, jolloin voimme jatkaa harjoituksia. Harue on silloin jo varmasti entisensä." Tesshin sanoi, hymyillen nuorelle naaraalle.

Hetken päästä Tesshin muisti myös Hiyoken. Uros oli vieläkin vihainen pojalleen, mutta mietti, oliko sittenkin liian ankara. Tuskin Hiyoke tahallaan yritti hukuttaa veljeään. Pieni keskustelu ei kuitenkaan olisi pahitteeksi. "Ai niin muuten, Yasu. Jos näet mennessäsi Hiyokea, niin kerrotko, että odotan häntä?" Tesshin sanoi vielä, kunnes keskittyi täysin Harueen.

Vähän matkan päässä Hiyoke makasi hiljaa aloillaa, ja tuijotti vihaisena edessään olevaa pystyyn kuollutta puunrunkoa. Yhtäkkiä pentu ponnisti paikoiltaan, ja hyökkäsi kaikin voimin sitä vastaan. Uros loikki todella nopeasti edes takaisin, ja kohdisti jokaisen iskunsa tarkasti runkoon. Pian se oli aivan säpäleinä hänen ympärillään, ja maasta törrötti vain äskeisen puun tynkä, joka oli silvottu pahannäköisesti. Vaikka puu oli vain noin puolitoista metriä korkea, ja halkaisijaltaan ehkä viisitoista senttimetriä, oli se pienelle pennulle suuri ja raskas saavutus. Hiyoke lysähti takaisin maahan, ja pyyhki vihan ja surun kyyneleitä silmistään.

Yasu & Harue

Harue katseli maasta käsin isäänsä ja vilkaisi myös naarasta. Hetken sen ajatuksissa kävi selvät sanat. "Kuka pelasti minut vedestä?" Uros mietti ja oksensi yhtäkkiä uudestaan vettä ulos keuhkoistaan. Vesi tuntui loppuvan tähän ja pentu vilkaisi Tesshiniä väsyeesti. Toinen tulikin makaamaan sen viereen ja vaihtoi asentoa paremmaksi. Lämpö oli ihanan tuntista ja koga nojasi isäänsä. Tämä aloi puhua ja pentu yritti kuunella sen sanat Yasulle. Silti se sai vainjoistain sanoista selvää, mutta tajusi nartun tekevän lähtöä.

Yasu helpottui suuresti, kun Harue alkoi oksentaa vettä ja Tesshin auttoi pentuaan parhaansa mukaan. "Ei minua haittaa vaikka tuli keskeytys. Ehdin harjoitella liikkeitä itsekseni." Sekaverinen sanoi reippaasi ja hymyili takaisin Tesshinille. Tämä ajatteli antaa kaksikon olla rauhassa ja oli juuri lähdössä, kun johtaja puhui uudestaan. Yasu käänsi katseensa urokseen ja mietti hetken. "Voin sanoa hänelle, jos löydän hänet. Tulen takaisin pärin päivän päästä" Tämä vielä sanoi ja loikkasi lähimälle oksalle.

Narttu eteni oksistossa hiukan hidasta tahtia ja tajusi treenin ja tapahtumien olevan aika väsyttävät yhdessä. Hiyoken suhteen tämä ei ollut varma mitä ajatella. Se ei kuitenkaan uskonut, että pentu olisi tahallaan yritänyt hukuttaa oman veljensä. Ehkä toisella meni vain hiukan yli rajan. Ajatuksiinsa uppoutuneena se kuuli yhtäkkiä alapuolelta hajoavan puun äänen ja iskujen liikkeitä. Yasu vilkaisi alas ja näki Hiyoken ilmeisesti purkamassa tapahtumia. Kevyellä loikalla tämä oli maassa ja katseli hetken toista. Silloin narttu huomasi pennun kyyneleet ja tajusi sen olevan pahoillaan. Ainakin niin tämä olette reagtion olevan. "Hiyoke hei!" Narttu huudahti iloisesti ja varmisti, että toinen kuuli tämän.

Tesshin & Hiyoke

Kogajohtaja piti huolen, ettei Harue vahingossa vetäisi ulos kehosta pyrkivää vettä takaisin keuhkoihinsa. Toinen kuitenkin näytti olevan kunnossa, lukuun ottamatta väsymystä, mikä oli ymmärrettävää. Tesshin vilkaisi vettä, jonka pinta oli jo rauhoittunut. Urosta kylmäsi ajatus siitä, jos Harue olisikin hukkunut.

Kogajohtaja käänsi katseensa takaisin pentuun. "Jaksatko kävellä? Meidän on parasta palata vuoristomajalle, jotta saat levätä." Tesshin sanoi, ja nousi ylös. Vaikka Harue näytti heikolta, Tesshin antaisi toisen silti kokeilla omia voimiaan. Liika paapominen ei tekisi pennuista aikuisina tarpeeksi vahvoja ja selviytymiskykyisiä.

Hiyoke makasi edelleen maassa paikoillaan. Se ei kuullut paikalle saapuvaa Yasua, koska toinen liikkui niin hiljaa. Naaraan yllättävä tervehdys sai mustan pennun loikkaamaan säikähdyksestä jaloilleen. Hiyokea nolotti, että toinen näki hänet itkemässä. "Mi-mitä sinä täällä?" Hiyoke kysyi, ja luimisti korviaan häpeissään. Pentu oli kuitenkin iloinen siitä, ettei Yasu vaikuttanut vihaiselta. "Tuota..ööh..miten Harue..?" Hiyoke kysyi, kuin muka vain ohimennen.

Hiyoke ei aavistanut, että pian hän joutuisi taistelemaan itse hengestään. Lähistöllä liikkui vihainen ja nälkiintynyt karhu, joka etsi epätoivoisesti saalista.

// ajattelin, että Hiyoke voisi nyt saada arpensa ^^//

Yasu & Harue

Harue ei tuntenut enää kehkoissaan painetta, joka kertoisi uudesta oksennuksesta. Nopea pois pääsy vedestä oli ollut hyvä asia. Uros kuuli isänsä äänen ja nyökkäsi samalla, kun yritti nousta seisomaan. Ensimmäinen yritys ei onnistunut, mutta pentu yritti uudestaan. Tällä kertaa se pysyi pystyssä ja otti yhden askeleen kokeiluna vuoristomajan suuntaan. Kävely liike ei aiheuttanut huimausta tai vastaavaa, joten koga jatkoi tasaista kävelyä. Kovin nopeaa se ei ollut, mutta parempi kuin ei mitään. Harue uskoi jaksavansa kävellä kotiin ja vilkaisi isäänsä. "Saako Hiyoke rangaistuksen teostaan?" Pentu kysyi ja keskittyi samalla askeliinsa.


Yasu huomasi säikäyttäneensä nuoren pennun ja hymyili nopeasti iloisesta. Se ei halunut Hiyoken ajattelevan, että tämä oli tälle vihainen. Se ei ollut nnartun päätettävissä miten asiassa meneteltäisi. Vaan Tesshinin ja tämä päätti kaikesta huolimatta olla Hiyoken tukena. Tämä tiesi liiankin hyvin miltä tuntui olla yksin ja ulkopuolinen. Nartun korvat liikahtivat, kun pentu alkoi puhua. "Olen matkalla vähän matkan päähään, koska Tesshin keskeytti harjoitukset. Tulen takaisin kuitenkin muutaman päivän kuluttua." Valkoturkki sanoi ja lisäsi vielä toiseen kysymykseen. "Harue on ainakin hengissä. Hän on lepäämässä isäsi kanssa. Hän muuten pyysi minua sanomaan, että hän odottaa sinua." Yasu kertoi ja odotti miten toinen reagoisi. Tämä ei ollut varma olisiko pentu heti palaamassa vielä takaisin. Ilmeisesti teko hävetti toista. Ilmassa kävi kevt tuulahdus, joka pörrötti hiukan nartun turkkia. Samalla se toi hyvin tutun ja vaarallisen hajun. Yasu Säpsähti tuntiessaan tuoksun ja juoksi Hiyoken viereen? "Lähellä on karhu" Sekaverinen sanoi hiljaa ja katsoi hajun lähteen suuntaan.

Tesshin & Hiyoke

Kogajohtaja katsoi pentunsa yritystä nousta ylös, ja vaikka toinen kaatui, ei Tesshin mennyt heti auttamaan tuota, vaan seisoi tyynesti paikoillaan. Monen silmissä uros saattaisi olla kylmä isä, mutta Tesshinin rakkaus poikiinsa oli syvää. Kogajohtaja ei tahtonut kohdella jälkeläisiään, kuten Kurojaki oli alussa kohdellut häntä. Tesshinin ilme vaihtuikin Haruen onnistuessa heti paljon pehmeämmäksi, ja kogajohtaja sovitti askeleensa pennun omiin hitaisiin askeliin.

Tesshin oli ajatuksissaan. Se mietti Hiyokea, ja toivoi Yasun löytävän pennun. Uroksen ilme oli hyvin vakava, mutta Haruen kysymyksen myötä uros säpsähti ajatuksistaan. "Tietenkin hän saa rangaistuksen. Kunniakas ninja ei toimi niin. Mutta sinunkin on ninjana opittava antamaan anteeksi vastustajan virheet, jos tämä oikeasti katuu tekojaan." Tesshin selitti, ja hymyili sitten. "Tulehan, niin pääset lämpimään lepäämään." Kogajohtaja kehotti, kun he saapuivat viimein majalle. Tesshin suunnisti portaat ylös ovelle, ja jäi odottamaan poikaansa.

Hiyoke tyytyi vain nyökkäämään Yasun sanoille. Pentu puri hampaitaan yhteen, ja oli huutamaisillaan jotain ilkeää veljestään, mutta päätti olla hiljaa. "Harue saa aina kaiken mitä tahtoo...minä olen aina syyllinen kaikkeen, ja hän on oikea enkeli. Isä lellii häntä aina, mutta minua vain rangaistaan. Koko joukko on Haruen puolella, hänestä kuulemma tulee isän seuraaja, eikä minusta." Hiyoke puuskahti korviaan luimistaen. Sanat olivat totta, mutta syy oli pääasiassa Hiyoken kapinallisessa käytöksessä. Pentu oli tehnyt paljon ilkeyksiä, toisin kuin Harue, mutta rangaistukset vain yllyttivät pentua jatkamaan.

Yhtäkkiä Yasu ilmoitti karhun liikkuvan lähistöllä. Tunteisiinsa uppoutunut Hiyoke ei ollut huomannut mitään erityistä, mutta ilmassa leijaileva tuoksu sai Hiyoken jännittämään. Urosta alkoi pelottaa, ja Hiyoke tunsi sydämensä hakkaavan lujaa. Pentu oli vain kerran nähnyt karhun aiemmin, ja Tesshin oli varoittanut heitä pysymään kaukana niistä. Hiyokella ei ollut aavistustakaan, miten karhun kanssa tuli toimia. "Missä se on?" Pentu kuiskasi peloissaan, ja katseli ympärilleen.

Yhtäkkinen karjaisu sai Hiyoken niskakarvat nousemaan pystyyn, ja pelästyneen huudon karkaamaan pennun suusta. Suuri, tumma hahmo vyöryi metsästä kohti pentuja, ja tuo oli ottanut kohteekseen nyt valkean Yasun, joka karhun näkökentässä oli paremmin erottuva saalis. Hiyoke puolestaan oli jähmettynyt paikoilleen kauhusta, eikä tiennyt yhtään, mitä olisi tehnyt hyökkäävän karhun edessä.

Sekunnin murto-osassa Hiyoke sai jalat alleen. "Varo!" Pentu huudahti naaraalle, kun karhu kohotti käpälänsä iskeäkseen. Hiyoke ei ehtinyt kunnolla edes tajuta, kun pentu oli jo syöksymässä kohti naarasta, tarkoituksenaan tönäistä toinen sivuun iskun tieltä (?). Samassa karhun kynnet viilsivät urosta suoraan kasvoihin, ja musta kogapentu lensi avuttomana vasten maata. Hiyoke raahautui iskun voimasta pari metriä pitkin hankea, ja jäi liikkumatta maahan makaamaan.

Karhu lähti löntystelemään kohti helppoa saalistaan, Hiyokea. Juuri silloin kuitenkin oksistosta alkoi syöksyä tummia hahmoja, jotka viiltelivät karhua kylkiin ja selkään. Vartijakogat olivat ehtineet apuun viime hetkellä. Pelästynyt ja haavoittunut karhu joutui perääntymään ylivoiman alla, ja niinpä se rymisteli vailla päämäärää kohti metsikköä, kadoten pian näkyvistä.

Yasu & Harue

Harue mietti isänsä sanoja anteeksi annosta. Ei tämä tuntenut kuitenkaan tappamisen haluja tai mitään muuta omaa veljeään kohtaan. Ajatukset olivat kuitenkinliian raskaita tilassa missä pentu oli. Lihaksia alkoi särkeä treenin ja tapahtuneen vuoksi. Myös väsymys verotti oman osansa. Maja tuli hetken kuluttua näkyviin puiden ja oksien lomasta. Se oli aina yhtä ylväs näky ja merkitsi pennulle todella paljon. "Joo voisin levätä join aikaa" Uros totesi ja kiipesi portaat ylös hiukan isänsä jäljessä. Yhtäkkiä outo haju ilmassa pysäytti sen ja Harue kohotti päätän. "Isä haista verta ja se on Hiyoken, mutta mikä tämä outo löyhkä on?" Koga kysyi huolissaan ja yritti pinnistää muistiaan. Tämä ei kuitenkaan voinut tehdä mitään tilassaan ja avasi kuonon avulla oven. Oli oli hyvin kevyt ja avautui vaivatta. Pentu astui sisään ja jätti oven auki isälleen. Uros suunnisti kohti petiään, joka oli nurkassa hyvin varjossa. Tämä melkein kaatui makaamaan ja nukahti oitis uneen. Päivä oli ollut raskas ja treeni vaikka se ei sitä näyttänyt ulospäin.

Yasu kuunteli hiljaa toisen puheita sen elämästä. Ne eivät kuulostaneet mukavalta, mutta ei narttu voinut sanoa oikein mitään. "Sinulla on sentää perhe, joka välittää. Itse olen ollut syntymästäni asti täysin yksin" Sekaverinen kertoi surullisesti hymyillen. Jopa surullisena se yritti hymyillä muiden iloksi. Karhun löyhkä alkoi leijua ilmassa uhkaavana ja pentu työnsi tunteensa pois mielestä. Nyt oli tärkeintä suojella Hiyoketa, joka oli selvästi peloissaan. Yhtäkkiä kuului nälkäinen karjaisu ja Yasun niskakarvat nousivat pystyyn.

Karhu oli valtava ja lähestyi tätä tappaakseen. Narttu jähmettyi kauhusta ja pelkäsi kuolevansa. Karhu lähestyi ja narttu sulki silmänsä. "Äiti ja isä" Nämä olivat sen ainoa ajatus kauhistuneessa mielessä. Yhtäkkiä se tunsi kovan tönäisyn ja lensi muutaman metrin taaksepäin. Hätkähtäen tämä avasi silmänsä ja huomasi järkyttyneenä Hiyoken, joka oli lentänyt hankeen. Yasu juoksi pennun luokse ja hauhkoi henkeään nähdessää tämän kasvot. Vasemmalla puolella kasvoa oli hyvin syvän näköiset haavat ja ne vuotiavat verta. Narttu kuuli ääniä taustalla ja karhun juoksu askeleet, mutta ei enää välittänyt. "Hiyoke pelasti henkeni" Narttu ajatteli, mutta ei ymmärtänyt miksi. "Hiyoke kuuletko? Hiyoke!" Pentu huusi ja katsoi sokissa hangessa olevaa kogaa.

Tesshin & Hiyoke

Tesshin havahtui Haruen väsyneisiin sanoihin. Kogajohtaja kohotti päätään ja nuuhki ilmaa. Voi ei... Tesshin ajatteli kauhuissaan. Se katsoi nopeasti Haruen perään. Samassa kaksi vartijakogaa tuli paikalle. "Tesshin-herra...poikanne..." Nuo ehtivät sanoa, kun uros oli jo kadonnut oksistoon.

Hiyoke makasi tajuttomana maassa, kunnes pikkuhiljaa avasi silmiään. Tämä näki toisella silmällään Yasun, mutta toisella vain pelkkää punaista. "Mi...mitä tapahtuu..." Pentu köhisi sekavana. "Hänet on vietävä hoidettavaksi nopeasti!" Yksi vartijoista huudahti, mutta samassa Tesshin saapui paikalle. Tämä syöksyi hengästyneenä maassa makaavan poikansa luo.

"Hiyoke..." Kogajohtaja sanoi hiljaa, ja katsoi sitten Yasua kiihtyneenä. "Mitä oikein tapahtui?" Tesshin kysyi, ja laskeutui sitten lähemmäs poikaansa. "Häntä ei kannata vielä liikuttaa!" Tesshin ilmoitti, ja nuoli pennun kasvot puhtaaksi. Haavat olivat pahannäköiset, ja Tesshin toivoi, ettei Hiyoke menettäisi toista silmäänsä.

Yasu & Harue

Yasu tunsi jonkin kostean valuvan pitkin poskiaan. Pentu itki ensimmäisen kerran toisen nähden, mutta nyt narttu ei välittänyt. Hiyoke alkoi avata silmiään, mutta toinen silmä oli aivan veren peitossa. "Hiyoke anna anteeksi" Yasu sanoi hiljaa. Sen äänestä kuulsi surun, mutta se ei ollut uuttaa sekaveriselle. Kukaan ei ollut koskaan osoittanut sitä kohtaan näin vahvaa kiintymystä. Se sai tämän ajatukset sekaisin ja sekavaksi. Narttu ei ollut tottunut tälläisiin tilanteisiin missä mikään ei ollut koskaan varmaa.

Vasta Tesshini ääni havahdutti pennun ajatuksista ja sokista. "Karhu hyökkäsi yhtäkkiä tuolta metsästä. Se lhti hyökkäämään minua kohti ja en pystynyt liikkumaan......" Tämä selitti heikosti ja sen ääni sortui hetkeksi. Hetken kuluttua tämä jatkoi kertomista. "Hiyoke tönäisi minua pois karhun hyökkäyksestä ja kävi näin" Sekaverinen kertoi ja  katseli lohduttomasti uudestaan Hiyoken haavoja. Ne olivat puhtaat, mutta silti todella pahan näköiset. "Haluan olla Hiyoken kanssa. Käyhän se Tesshin herra? Hän pelasti henkeni enkä tiedä miten korvaisin sen" Yasu puhui hiukan varmemmin ja oli tehnyt päätöksen. Se olisi pennun kanssa niin kauan, että se toipuisi ja keksisi keinon hyvittää henkensä pelastamisen

Tesshin & Hiyoke

Tesshin oli edelleen hyvin huolestuneen näköinen. Hiyoke ei tuntenut kipua, sillä adrenaliini virtasi niin lujaa sen suonissa. Pentu ei kuitenkaan kyennyt vielä liikkumaan kovin hyvin, mutta Yasun pyytäessä anteeksi, musta koga nosti hiukan päätään, ja irvisti tuskallisen näköisesti. Tuskan irvistys kuitenkin muotoutui hitaasti virnistykseksi. "Ei..hätää. En syytä..sinua..olisi pitänyt olla va..." Hiyoke vajosi takaisin maahan. "...varovaisempi.." Uros jatkoi loppuun, ja henkäisi, kuin olisi juossut pitkän matkaa.

Tesshin nosti Hiyoken selkäänsä, kun varmistui siitä, ettei pennulla ollut muita vammoja. Yasun kysymyksen myötä ninjakoira käänsi katseensa valkoiseen naaraaseen, ja nyökkäsi. "Tule." Tesshin sanoi, ja lähti tasaisesti, mutta mahdollisimman nopeasti juoksemaan kohti mökkiä, jossa Haruekin oli. Mitä olet tehnyt hänelle, Yasu? Tesshin ajatteli juostessaan, ja vilkaisi sivusilmällä valkoista pentua, ja sitte Hiyokea. Hän pelasti sinut. Olet saanut hänestä esiin puolen, jollaisen toivoinkin hänestä löytyvän." Tesshin ajatteli, ja tunsi toivonkipinän syttyvän. Ehkä Hiyoke ei olisikaan niin ilkeä ja kovapäinen, kuin oli antanut ymmärtää pienestä pitäen.

Pian mökki tuli näkyviin, ja Tesshin kiipesi portaat ylös, laskien pennun vähän matkan päähän veljestään. "Levätkää nyt. Molemmat. Yasulla on erityislupa vierailla täällä, mutta huolehdin, etteivät muut tule häiritsemään." Tesshin sanoi pojilleen, ja kääntyi ovelle, laskeutuen portaat alas, ja käyden maahan makaamaan mökin edustalle. Olenko tosiaan näin huono isä..? Voi Sayuri, miksi sinun piti kuolla.. Uros huokaisi ajatuksissaan.