Perhe (Kaksinpeli, Hopsufani)

Mai
Mai oli iloinen että Yuganda oli palannut. Kaksikko oli suunnannut Yamanashiin, missä Main täti Sumiko nykyään asui. Sumikon oli vienyt perheen luomaansa ja kuunteli juuri kun Mai kertoi elämästään Ohussa. Rhydian oli löytänyt kepin ja tappeli siitä Tabithan kanssa.

Yuganda oli tullut perheensä kanssa Yamanashiin tapaamaan Main tätiä. Uros katseli, kun Shiro leikki lehtikasassa. Yuganda kuunteli Main kertomusta ja kävi makuulle.

Mai
"...Ja sitten tapasin Yugandan. Me vietimme päivät ja yöt yhdessä." Mai kertoi tädillen ja painautui kiinni Yugandan viereen. "Pari kuukautta ennen sotaa, saimme pennut." Sumiko hymyili ja halasi vastahakoista Samanthaa.
"Oi kuinka mukavaa!" Sumiko sanoi ja nuolaisi Samanthan kasvoja. "He ovat niin suloisia!" Mai katsoi nolostuneena Yugandaa.
"Anteeksi että hän on vähän hössöttävä... Äitini oli samanlainen..." Mai kuiskasi parinsa korvaan.

"Ei se mitään.", Yuganda sanoi ja nousi. Yuganda venytteli hiukan ja haukotteli. Yuganda katsoi pentuja ja sitten Maita. Yuganda meni Rhydianin luokse ja alkoi pestä tätä.

Mai
Mai katsoi Yugandaa ja hymähti kun tämä meni Rhydianin luokse. Rhydian yritti pyristellä pois isänsä otteesta, mutta ei päässyt lähtemään.
"Ijeäh! Iskä! Älä viitti!" Rhydian valitti kun Yuganda pesi tätä. Bryn ja Léonie nauroivat isovejelleen. Sumiko oli päästänyt Samanthan vapaaksi, mutta nyt syleili Takeshia. Tabitha ja Mélanie nauroivat ja jahtasivat toisiaan luolan ulkopuolella. Mai hymyili ja huokaisi iloisena.

Yhtäkkiä ulkopuolelta kuului huuto. Mai nousi pystyyn ja pinkaisi ulos. Mélanie! Tabitha! Main mielessä liikkui vain kahden tyttären nimet. Mai vilkuili ympärilleen ja löysi pennut. Kuitenkin Mélanie ja Tabitha olivat vaikeuksissa. Kolme suurta sutta oli päässyt piirittämään pennut. Mélanie makasi maassa, vinkuen, kun taas Tabitha yritti parhaansa mukaan näyttää pelottavalta murisemalla susille.

"Hei! Mitä te haluatte lasteni kanssa!?" Mai kiljui ja alkoi murista vihaisesti. Mélanie alkoi itkeä.
"Äiti! Auta minua!" Pentu uikutti. Suurin, ruskeaharmaa susi tuhahti ja löi pentua tassullaan. Tabitha kiljaisi yllättäen kun hänen pikkusiskonsa törmäsi häneen. Mai haukahti vihaisesti.
"Minun pentujani ei lyödä!" Mai ulvaisi ja hyppäsi susien keskelle, pentujensa turvaksi. Tabitha ja Mélanie halasivat äitinsä jalkoja.
"Äiti...! Minua pelottaa!" Tabitha itki ja hautasi kasvonsa Main turkkiin. Mélanien kunnosta vuoti verta.
"Sattuu...!" Mélanie vikisi. Mai katsoi susia silmiin.
"Alhaisia lurjuksia! Kuinka uskallattekin lyödä pentujani!" Mai ärähti. Toinen, musta susi naurahti Maille.
"Hienosti meni, veljet... Suunnitelma meni ihan nappiin!" Se sanoi. Sitten Mai ymmärsi mitä sudet tahtoivat. Narttu nosti Mélanien ja Tabithan selkäänsä ja loikkasi puuhun. Mai laski pennut turvallisesti oksalle. Sudet alkoivat haukkua ja murista puun alla.
"Odottakaa tässä! Tulen hakemaan teidät ihan pian!" Mai sanoi ja katsoi susia. "Haluatte minut, vai? No miksi ette heti sanoneet?!" Mai huudahti ja syöksyi rajuun kamppailuun komen suuren suden kanssa.

Yuganda kuuli pentujen huudot ja käski muiden pentujen odottaa. Yuganda juoksi kohti vanhinta sutta ja iski tuota katanallaan. Yuganda taisteli kahta sutta vastaan ja sai iskettyä toista kylkeen. "Häipykää täältä!", Yuganda huusi ja puri nuorinta sutta kuonoon.

Mai
Yugandan saavuttua kaikki meni helposti. Sudet pelästyivät ja pakenivat. Mai huokaisi helpotuksesta ja kävi hakemassa pnnut puusta. Se halasi ja rauhoitteli pentuja. Mai sitten katsoi Yugandaa.
"Oletko kunnossa?" Mai kysyi. Tabitha tärisi pelosta.
"Kauheita setiä..." Se kuiskasi.

"Olen kunnossa.", Yuganda sanoi ja hymyili. "Palataanko tätisi luokse?", Yuganda kysyi kumppaniltaan.

Mai
Mai nyökkäsi ja paimensi kaksi pentua takaisin luolaan. Sumiko katsoi Maita ja Yugandaa huolestuneena.
"Mitä siellä tapahtui?" Sumiko kysyi. Mai huokaisi ja alkoi nuolla Mélanien kuonoa.
"Susia. Kolme suurta sutta." Mai kertoi. Sumiko henkäisi.
"Siis... Tiedän ketä tarkoitat." Sumiko sanoi.

"Keitä he ovat?", Yuganda kysyi huolestuneena ja paimensi pentuja luolaan. Yuganda mietti keitä sudet olivat, samalla kun pesi Tabithaa.

Mai
Mai makasi pentujen vieressä, rauhoitellen Mélanien ja Tabithan sisaruksia. Sumiko huokaisi.
"Shousuke, Alric ja Mitsuhiko." Sumiko aloitti. "He ovat rosvoja jotka liikkuvat Yamanashin alueella, pelotellen laumoja ja kaapaten narttuja ja pentuja. Heidän esi isänsä omistivat tämän alueen kauan sitten, mutta niiden kolmen Kai-koiran tuoma oikeus ajoi susien suvun pois Yamanashista. Mutta kun ne kolme katosivat, niin ne kolme roistoa palasivat perheensä juurille. He ovat riehuneet täällä siitä asti." Sumiko katsoi Maita. "Olen tehnyt heistä ilmoituksen Ohun joukoille ja aina kun he aiheuttavat ongelmia, Ohun ryhmänjohtaja Kichi tulee ajamaan ne pois. Yleensä ne pahantekijät pysyvät poissa useita viikkoja, sille he pelkäävät Kichiä." Mai katsoi tätiään vakavasti.
"Mutta, entä sinä? Aiheuttavatko he sinulle ongelmia?" Sumiko naurahti.
"Minullekko? Olen syntyjään Fealainen, kuten äitisi! En minä kolmea kakaraa pelkää!" Sumiko lipaisi huuliaan.

Yuganda kuunteli kertomusta kolmesta susiveljeksestä. Silloin Yuganda kuuli rapinaa pensaasta ja sudet astuivat esiin. Yuganda loikkasi perheensä eteen puolustaakseen heitä. "Tulimme pyytämään anteeksi.", Alric sanoi. "Tajusimme kuinka tyhmiä olemme olleet ja haluamme liittyä Ohun joukkoihin." Yuganda katsoi veljeksiä epäilevästi, mutta hymyili sitten. "Tervetuloa Ohun sotureihin."

Mai
Mai tuijotti vähän aikaa kolmea sutta. Mai päätti etteivät ne valehdelleet, ja hymyili heille.
"Me olemme täällä vain lomalla, kaikki Ohun soturit ovat kauempana pohjoisessa, Futago-solassa, jos haluatte mennä tapaamaan." Mai sanoi. Nuorin, Mitsuhiko nyökkäsi.
"Hyvä on. Anteeksi häiriöt." Kolme sutta pyysivät anteeksi ja lähtivät Ohua kohti. Mai hymähti heidän perään. Sumiko naurahti.
"Kaikkea kanssa..." Pennut katsoivat vanhempiaan yllättyneenä.
"Hääh?! Nuo ilkeät sedät löivät Mélanieta kuonoon!" Rhydian älähti. "Heille pitää antaa opetus!" Rhydian ja Samantha lähtivät jo juoksemaan, kun Mai astui heidän tielleen.
"No niin, hurjapäät... Tuo riittää jo yhdelle päivälle." Mai sanoi ja paimensi pennut luolan perälle. Ilta oli jo pimenemässä, ja pennut tarvitsivat unta.

Yuganda käveli luolaan Main ja pentujen perässä ja kävi nukkumaan. Seuraavana aamnuna Yuganda heräsi viimeisenä ja lähti ulos. Yuganda kävi metsästämässä fasaanin ja toi sen perheelleen.

Mai
Aamulla, Mai ilmoitti tädilleen että he aikoisivat lähteä takaisin Ohua päin. Perhe lähti kävelemään metsään, ja Yuganda kävi metsästämässä perheelle aamupalaa. Mai antoi pentujen syödä ensin, ja meni itse kalastamaan. Akitanarttu toi takaisin myös kalaa pennuille, sillä Bryn oli vielä nälkäinen. Yhtäkkiä alueelle tuli vieras koira. Heti, Mai astui pentujen eteen ja murisi varoittavasti.
"Kuka olet?" Mai kysyi tulijalta.

Yuganda saapui joelle ja näki tutunoloisen koiran. "Windy, mitä sinä täällä teet?", Yuganda kysyi kolmivuotiaalta karjalankarhukoiralta. "Tulin japaniin liittyäkseni Ohun sotureihin ja kuulin että olet täällä perheesi kanssa. Olen Windy mukava tutustua" Yuganda selitti perheelleen että Windy oli hänen suomalainen ystävänsä, pentuajoilta.

Mai
Akitanarttu lopetti murinan ja katsoi karjalankarhukoiraa.
"Et ole vihollinen, vai?" Mai kysyi ja hymyili sitten. "Anteeksi tuosta äskeisestä... Mutta eräät tuntemattomat sudet juuri ahdistelivat minua ja löivät pentuani, joten olen hiukan varovaisempi kun ennen." Mai kertoi. Mélanie astui esiin pelokkaana ja katsoi vapisten isänsä ystävää. Mai hymyili pennulle ja nuolaisi tämän poskea. "Ei hätää, Mélanie. Windy on ystävä. Aiotko tervehtiä?" Mélanie katsoi karjalankarhukoiraa silmät leveinä, ja juoksi sitten äitinsä taakse piiloon, ravistaen raivokkaasti päätään.
"Ei! En varmasti tervehdi!" Mélanie huusi. Mai katsoi nolona Windyä.
"Ai... Anteeksi että hän on tuommoinen..." Mai sanoi ja kumarsi päätään.

"Ei se mitään.", Windy sanoi ja meni tervehtimään muita pentuja. Yuganda seurasi hetken ystävänsä touhuja ja meni sitten kumppaninsa luokse.

Mai
Mai istui alas Yugandan viereen. Mélanie vieläkin yritti piiloutua Windyltä. Mai katsoi Yugandaa.
"Miten tapasit hänet?" Mai kysyi.

"Olin pentuna vierailemassa suomessa perheeni kanssa. Isä teki siellä silloin opaskoiran tehtäviä. Erään kerran kun leikin koirapuistossa sisarusteni kanssa Windy tuli mukaan leikkimään. Siintä asti olemme olleet ystäviä. Kuulin että isä aikoo palata suomeen ja jäädä sinne asumaan.", Yuganda kertoi. Windy hymyili ja nyökkäsi välillä Yugandan kertomukselle.

Mai
Mai henkäisi.
"Olet ollut Suomessa?" Mai kysyi ja hymyili. "Äitini kävi Fealaisten kanssa siellä joskus ja kertoi siitä." Mai sanoi ja katsoi taivaalle. "Mutta nyt äiti on poissa..." Kyynel vierähti alas Main poskea.

Yuganda lohdutti Maita ja ehdotti, että voisivat käydä suomessa. "Loistoajatus, voin toimia oppaana, mikäli se käy.", Windy sanoi. "Kerro meille matkastasi äiti.", pennut sanoivat.

Mai
Akita hymyili kahdelle muulle.
"Kiitos. Olenkin aina halunnut käydä siellä." Sitten Mai katsoi lapsiaan. "Teidän isoäitinne oli mahtava koira. Hän kävi usein ulkomailla ennen kun tapasi teidän isoisänne. Isoäitinne kävi Suomessa ystäviensä kanssa, kuukautta ennen kun hän tapasi Ohulaiset ja isoisänne. Hän kävi pojoisessa ja kuulemma se on maailman kaunein paikka. Päivällä aurinko valaisee valkean lumen ja tuo iloa kaikille. Yöllä kun on pimeää, vihreät valot tanssivat taivaalla." Mai kävi makuulle että pennut pääsisivät katsomaan häntä tarkemmin. "Ja arvatkaa mitä? Paikalliset koirat sanoivat että vihreät valot taivaalla ovat susia. Ne juoksevat vain yöllä, koska päivänvalo on niille liian kirkas." Takeshi ja Léonie katsoivat äitiään.
"Lentäviä vihreitä susia taivaalla? Älä vedä nenästä!" Takeshi sanoi. Léonie katsoi Windyä.
"Onko siellä Suomessa oikeasti lentäviä vihreitä susia taivaalla?" Narttupentu kysyi.

"Äitinne taitaa puhua revontulista, mutta nuoremmille kerrotaan että ne ovat lentviä susia.", Windy kertoi. Yuganda mietti hetken ja katsoi sitten Maita. "Mitä jos lähtimme sinne muutaman päivän kuluttua? Odotan matkaa innolla."

Mai
"Lentäviä susia..." Rhydian ajatteli ja hyppäsi äitinsä rintaa vasten. "Äiti! Minä haluan nähdä lentävät sudet ja valkean lumen! Mennään mennään!" Kaikki muut pennut liittyivät mukaan kunnes Mai joutui haukahtamaan.
"Hyvä on hyvä on! Mennään kaikki Suomeen yhdessä!" Mai sanoi ja naurahti. Pennut alkoivat ulvoa ja hyppiä ympäriinsä.
"Jee! Päästään matkailemaan!" Bryn sanoi ja näykki Mélanieta hännästä. Tabitha katsoi taivaalle.
"Pääsemme näkemään lentäviä susia!" Tabitha sanoi innoissaan. Mai hymyili Yugandalle.
"Pieni matka ulkomaille ei varmaan olisi pahaksi." Mai sanoi.