Paluu kotiin.

// sensei tänne näin //


Ganriki hyppäsi esiin varjoista kymmenhenkinen ninjaklaani perässään. Matka Fukushimasta Uwajimaan oli taittunut ripeään tahtiin, ja matkalta oli tarttunut mukaan myös mahdollisesti uusi klaanin jäsen nimeltä Hatsuga. Hatsuga oli varmasti väsynyt, eikä urakka loppunut tähän.

"Kun astumme kaivokseen, lepäämme hetken ja sitten lähdemme kierrokselle kaupunkiin!" Pystykorva huudahti ja lähti hölkkäämään kohti tunnelia, josta pääsi Aikonin piilopaikkaan. Lauma tietysti seurasi johtajaansa.

Tultuaan kohdalle, jossa maassa oli puulankku, Ganriki pysähtyi ja nosti lankun sivummalle ja tiputtautui tunneliin. Pudotus ei ollut suuri ja Ganriki jatkoi heti matkaa. Se joka tulisi viimeisenä sulkisi uloskäynnin.

Tunnelissa paloivat useat soihdut, eikä valonpuutetta juurikaan ollut. Tunneli ei myöskään ollut järin pitkä. Lattia oltiin tehty puusta.

Tultuaan käytävän päähän Ganriki pysähtyi. Edessä oli aukko, jonne Ganriki astui. "Levätkää!" Ganriki huudahti ja ilmestyi nopeasti pieneen syvennykseen luolan seinämässä.

Hatsuga


Hatsuga hölkläsi klaanin perässä kovasti puuskuttaen. Matka oli ollut hatsugalle todella raskas. Nyt hatsuga tuli joukon viimeisenä puulankun luokse. Hän katsoi kun ganriki nosti lankun ja hyppäsi sisään. Hatsuga tajusi sanomattakin että viimeinen peittää aukon josta pääsee piilopaikkaan. sitten kun hatsugan vuoro tuli hypätä sisään hän hyppäsi ja tarrasi hampaillaan lautaan ja veti sen paikoilleen. Sitten hatsuga käveli käytävää pitkin. tämän jälkeen hän kävi makuulle maahan ja puuskutti.

Ganriki

Buhund kävi paikalleen istuskelemaan ja vilkuili vainoharhaisena ympärilleen. Tietenkin tämä psykopaatti ajatteli jonkun sujahtaneen luolaan tämän huomaamatta, ja että tunkeilija yrittäisi tappaa tämän. Hiljakseen tämä murisi itsekseen, mutta rauhoittui melko pian, ja kävi makaamaan. Aina silloin tällöin tämä kuitenkin aukaisi silmänsä ja tiiraili ympäristöä. Hatsuga saisi tulla kysymään koulutuksesta kun olisi valmis.

Hatsuga

Hatsuga makoili maassa tyytyväisen näköisena. Välillä hatsuga katsoi ganrikin suuntaan hieman ihmetellen toisen tarkkailua. Sitten hatsuga nousi ylös ja käveli kohti ganrikia. Kun hatsuga oli kahden metrin päässä ganrikista ilmestyi tummat varjot hänen eteen. "Et mene lähemmäksi johtajaa." Ganrikin yksi ninja sanoi. Hatsuga päätti olla väittämättä vastaan ja kertomaan asiansa hieman etäänmältä. "Herra tiedän tämön olevan liian aikaista mutta haluan aloittaa pitkän ja kivuliaan koulutuksen." Hatsuga sanoi ja katsoi toista silmiin.

Ganriki

Ganriki kerkesi jo nukahtaa, jä näki painajaista tilanteesta, jossa Rigel tappoi buhundin isoveljen. Yleensä uros ei nähnyt painajaisia, mutta kun hån näki, oli uroon vaikea päästä niistä yli.

Uros hätkähti hereille soturinsa puheisiin, ja syöksähti samantien jaloilleen alkaen vilkuilla ympäriöleen ja jännitti lihaksensa. Hetken kuluttua Buhund nyökkäsi Hatsugan sanoille, mutta naurahti hetken kuluttua. "Takeru, Hikaru, testatkaa sitä, mutta älkää purko tosissanne." Ganriki käski ja samassa seiskarinkoira-sisarukset Takeru ja Hikaru syöksyivät kohti Hatsugaa. Takeru oli 7-vuotias uros, joka oli kokenut kovia elämänsä aikana. Tämä oli yksi Aikonin nopeimpia jäseniä. Hikaru puolestaan oli Takerun sisar, jonka hampaat olivat hyvin terävät. Jos Hatsuga onnistuisi väistämään edes pari iskua, olisi hän todistanut kykynsä. Ganriki katseli testiä tarkkaavaisesti.

Hatsuga

Hatsuga katsoi ihmeissään ganrikiin joka käski jäseniään testaamaan hatsugaa. Kun hatsuga käänsi päänsä pois päin ganrikista kaksi aikonin jäsentä kävi salaman nopeasti hatsugan kimmppuun. Vaikka hatsuga oli itsekkin nopea hän ei mahtanut näille kahdelle yhtään mitään. Hatsugan turkkille alkoi valua verta samalla hatsuga kamppaili kipua vastaan. Yhäkkiä hatsuga katsoi eteenpäin ja hän näki takerun. Hatsuga sai väsitettyä toisen liikkeen. Takeru hämmästyi ja jäi katselemaan ympärilleen hatsuga syöksyi toista kohti ja nappasi toista kiinni niskasta. Hatsuga Heitti takerun päin seinää. Tämän jälkeen hatsuga kuuli pienen äänen takanaan ja se ääni kuului siitä että Hikaru hyökkäsi hatsugaa kohti takaapäin. Hatsuga heittäytyi matalaksi ja hikaru lensi myös päin seinämää. Nyt hatsuga nousi seisomaan ja katsoi ganrikiin.

Banishingu Ganriki

Tummaturkki oli selvästi yllättynyt testin päättymisen nopeudesta, Hatsugasta saattaisi hyvinkin tulla kunnollinen ja taitava Aikon-soturi. Ganriki katseli hieman ympärilleen ja tuhahti. "Hikaru, sinä ja Takeru lähdette kaupungin keskustaan ottamaan selvää mitä se kirottu saksanpaimenkoira joukkoineen suunnittelee." Ganriki komensi tuimana muristen itsekseen. Hikaru ja Takeru nyökkäsivät ja katosivat samantien illan himmeisiin varjoihin.

Bohundin suusta kuului syvä huokaus, jonka jälken tämä nousi ylös jaloilleen ja loi tuiman katseen Hatsugaan. "Sinä alat nyt harjoittelemaan. Tauot kolmen tunnin välein." Ganriki aloitti tuimana. "Minun on hoidettava Futago-solassa muutama homma. Kun Takeru palaa, ilmoittakaa sille, että hän toimii taas hetken päällikkönä." Uros tiedotti kaikille kuuluvalla äänellä. Uros katseli vielä hetken ympärilleen kunnes katosi.

//Ganriki poistuu //

Hatsuga

Hatsuga nyökkäsi ganrikille joka ilmoitti lähtevänsä futago-solaan. Nyt hatsuga meni ulos luolasta ja alkoi harjoitella. Ruskea uros loikki puissa ja hyökkäili salaman nopeasti alas maahan. Ja maasta nopea punnistus takaisin puuhun. Pian hatsugan näkökenttään osui kulkukoira hatsuga syöksyi nuolrn lailla kohti koiraa ja tarttui ilmassa koiran kurkkuun ja repi sen auki. Nyt tyytyväinen shikoku uros katsoi hampaittensa aiheuttamaa vahinkoa tyytyväisenä. Nyt hatsuga raahasi ruumiin kauas metsään ettei joku ruumiin löytäjä ala tutkia aluetta jolloin piilopaikka saattaisi paljastua. Tämän jälkeen uros jatkoi harjoittelua.