Paluu Ihmisten Luokse (Yksinpeli)

Fubuki
Valkoinen akita käveli kaupungin puistossa ja haisteli ympäriinsä. Fubukin etujalka oli tulessa pitkän kävelymatkan jälkeen. Uros pysähtyi juomaan puistossa olevasta lammesta. Valkoinen uros oli täysin piilossa vihreiden kasvien seassa, mutta silti Fubuki kyyristeli, siltä varalta jos joku vaikka huomasikin hänet. Valkoturkki lähti taas kävelemään.

Vähän ajan päästä Fubuki huomasi pienen kaupan edessä mustan saksanpaimenkoiran. Fubuki linkutti uroksen luokse ja pysähtyi hymyillen.
"Anteeksi häiriö, mutta voisitko neuvoa minut lähimmälle eläinlääkärille?" Fubuki kysyi. Sakemanni lipaisi huuliaan.
"Omistajani suuttuu jos lähden tästä... Olenhan poliisikoira koulutuksessa." Fubuki pudisti päätään.
"Ei tarvitse tulla. Haluan vain tietää miten päästä sinne." Fubuki selvensi. Sakemanni nyökkäsi hymyillen.
"Olisit heti sanonut." Uros sanoi vitsillään ja osoitti tassullaan kadun toisella puolella olevaa katua. "Mene tästä yli, ja jatka tuonne oikealle. Kävele katua pitkin vähän matkaa, ja tulet valkoiselle rakennukselle. Siinnä on lähin eläinlääkäri. Sinun onneksesi siellä on hoitaja nimeltään Chihiro, ja hän rakastaa villieläinten hoitoa." Fubuki nyökkäsi.
"Kiitos. Jään sinulle velkaa." Fubuki kiitti ja lähti matkaan.

Fubuki
Matka sujui hitaasti Fubukin jalan takia, mutta akita saavutti päänmääränsä. Fubuki livahti sisälle ja vinkui kun näki ihmisiä. Eräs nainen huomasi Akitan ja kumartui silittämään tätä. Nainen hymyili lempeästi.
"Hei poika, missäs omistajasi on?" Nainen kysyi ja tarkasteli Fubukin kaulapantaa. "Kyllä sinulla on omistaja oltava kun sinulla on panta..." Fubuki vikisi ja roikotti tassuaan ilmassa. Nainen otti tassun käteensä ja tunnusteli sitä. Kipu jyskytti Fubukin tassussa, mutta uros ei tehnyt mitään. Nainen katsoi Fubukia silmiin. "Sinulla taitaa olla jotain vikaa tassussasi-."
"Chihiro! Lopeta sen koiran lelliminen ja tule auttamaan!" Eräs toinen nainen huudahti. Chihiro katsoi toista.
"Mutta Yukiko-chan! Sillä on jalka mennyt. Tämä kaveri tarvitsee apua." Yukiko tuhahti.
"Missä sen omistaja on?" Chihiro jollain ihmeellä nosti suurikokoisen Fubukin syliinsä ja kantoi sen leikkaushuoneeseen.
"Luulen että se on kulkukoira, tai sitten se on karannut, kun sillä on kaulapanta." Chihiro päätteli. "Tai sitten se on yksi niistä vuorilla asuvista villikoirista." Yukiko katsoi sivusta kun Chihiro laski Fubukin pöydälle ja tutki tätä. Yukiko tuhahti.
"Olet joskus liian kiltti, Chihiro. Kulkukoirat pitäisi jättää kaduille, sinne minne ne kuuluvat." Chihiro ei vastannut, ja Yukiko päätti antaa periksi. "Piru sinut periköön..." Yukiko sanoi itsekseen ja käveli pois. Chihiro antoi Fubukille kipulääkettä, ja sai kivun hellittämään Fubukin jalassa. Fubuki rentoutui heti kun kipu alkoi hiljalleen kadota. Chihiro rapsutti Fubukin korvia.
"Arvasimpas. Pitää varmaan ottaa röntgenkuva." Chihiro sanoi lempeästi ja otti esiin ison ruiskun. Fubuki luimisti korviaan. Fubuki ei pitänyt rokotuksista, mutta antoi eläinlääkärin tehdä työnsä. Heti piikin jälkeen, Fubukia alkoi nukuttaa. Valkoinen akita muisti tunteen siltä ajalta kun oli viimeksi taistellut karhua vastaan, ja joutunut leikkaukseen. Fubuki antoi periksi ja nukahti.

Fubuki
Valkoisen uroksen nukkuessa, Chihiro kävi töihin. Nainen otti röntgenkuvan Fubukista, mikä todisti että Fubukin vasen etujalka oli pahasti nyrjähtänyt. Chihiro laski Fubukin leikkauspöydälle ja tutki jalkaa. Aluksi Chihiro oli luullut että Fubuki oli kompastunut, mutta tassussa näkyi ikävät hampaanjäljet. Chihiro katsoi koiraa.
"Voi sinua... Kuka ilkeä koira teki tämän?" Chihiro silitti nukkuvan Fubukin kylkeä. Nyt Chihiro oli satavarma että Fubuki oli yksi villikoirista. Vaikka koiralla olikin kaulapanta, niin Fubukin lihaksikas rakenne, vanhat arvet Turkin alla ja nuo uudet hampaanjäljet olivat merkkejä että Fubuki joutui tappelemaan usein. Chihiro oli itse kerran nähnyt kuinka villikoirat taistelivat. Metsässä oli ollut kaksi koirajoukkoa, ihan niinkuin armeijaa. Yhtä joukkoa oli johtanut musta sakemanni, ja toista joukkoa oli johtanut komea, hopeanharmaa akita jolla oli kolme arpea otsassaan... Itse asiassa, jos oikein tarkasti katsoo, niin tämän valkoisen koiran kasvot ovat melkein samanlaiset kuin sen hopeanharmaan koiran... Chihiro ajatteli ja alkoi sitten hoitaa Fubukia.

Leikkaus meni hyvin ja pian Fubukin jalka oli taas kunnossa. Tietenkin se oli vielä kipsissä, eikä Fubuki pystynyt kävelemään. Valkoinen uros heräsi ja huomasi olevansa häkissä. Chihiro oli vielä siivoamassa leikkauksen jäljiltä. Fubuki haukahti uupuneena ja Chihiro kääntyi hymyillen.
"Kas, olet hereillä." Chihiro sanoi ja toi ruoka- ja vesikupin Fubukin häkkiin. Fubuki söi vähän ja joi hieman vettä, mutta alkoi sitten raapia kaltereita. Vaikka olenkin entinen metsästyskoira, niin en kuulu häkkiin. Pysyn täällä kunnes paranen, mutta en suostu olemaan häkissä. Chihiro katsoi Fubukia. "Anteeksi poju, mutta en voi päästää sinua menemään vielä. Pääset kyllä takaisin vuorille, lupaan sen, mutta et voi lähteä vielä." Chihiro sanoi. Fubuki uikuttamaan ja alkoi taas raapia kaltereita. Chihiro huokaisi ja avasi oven. Fubuki linkutti ulos ja kävi makuulle huoneen nurkkaan. Chihiro katsoi yllättyneenä koiraa. "Ahaa, sinä et vaan tykkää olla häkissä..." Chihiro naurahti. "Olisihan se pitänyt arvata." Chihiro toi lisää ruokaa ja vettä Fubukin eteen ja asetti pehmeitä tyynyjä lattialle. Fubuki kävi niiden päälle makaamaan ja nukahti heti.

Fubuki pysyi eläinlääkärillä muutaman päivän. Lääkkeet tekivät ihmeitä ja paransivat Fubukin täysin ihan vain muutaman päivän sisällä. Pian Fubuki pystyi jo kävelemään ja juoksemaan. Chihiro oli iloinen, ja yhtenä iltapäivänä nosti Fubukin autoonsa ja ajoi vuorille. Eläinlääkäri pysäytti auton ja päästi Fubukin ulos. Fubuki nuuski raikasta ulko-ilmaa. Uros oli iloinen että oli kunnossa. Fubuki antoi Chihiron vielä silittää tätä, ennen kun Fubuki lähti hieman surumielisenä hölkkäämään kohti Ohun vuoria.