Sodan Jälkeen (Kaksinpeli Hopsufani)

Hazuki ja Daigo
"Seis! Hazuki-Sensei! Et saa liikkua ennen kun vamma parantuu!" Daigo veti opettajaansa hännästä, estäen vanhempaa Huskya liikkumasta. Hazuki irvisti kivusta ja katsoi kyljessään olevaa haavaa.
"Ei tämä mitään ole... Minun täytyy lähteä etsimään Yumia..." Hazuki sanoi ja kaatui maahan. Daigo hypähti Hazukin vierelle.
"Oletko kunnossa? Varo tai haavasi aukeaa taas!" Daigo sanoi. Hazukin pojat, Hiroki ja Ishiyama katsoivat isäänsä hätääntyneenä.
"Iskä hei... Ei kannattaisi liikkua nyt..." Hiroki sanoi ja katsoi isoveljeään. "Minä ja Ishiyama voimme lähteä etsimään isosiskoa." Ishiyama nyökkäsi.
"Lepää sinä, isä. Yumi on varmaan Ohussa sen Rigelin kanssa." Ishiyama sanoi ja kääntyi. Hazuki yskäisi.
"Hei! Ensinnäkin, te ette lähde minnekkään, vaan palaatte äitinne luokse kylään! Toiseksi, ette puhu Yumin ystävästä tuolleen! Rigel-Herra on Ylipäällikkö Weedin poika!" Hazuki vinakisi kivusta. Daigo iski silmää huskyveljeksille.
"Lähtekää vain. Minä pidän huolta isästänne." Daigo sanoi. Hiroki ja Ishiyama nyökkäsivät ja katosivat metsään. Daigo istui Hazukin viereen. "Rauhoitu nyt sentään, Hazuki-Sensei... Lapsesi eivät ole mitään pentuja enään." Daigo sanoi ja Hazuki murahti kivusta.
"Kunhan tämä haava paranee..."

Desert juoksenteli tyytväisenä metsässä, kun hän kuuli Hazukin ulvovan kivusta. Desert saapui paikalle ja näki Hazukin huonossa kunnossa. "Mitä on tapahtunut?", uros kysyi järkyttyneenä.

Hazuki ja Daigo
"Desert! Lähde Ishiyaman ja HIrokin perään! En antanut heille lupaa... Auts!" Hazuki nipisti silmänsä kiinni kivusta. Daigo pudisti päätään Desertille.
"Ei, älä lähde! Auta minua kantamaan Hazuki-Sensei takaisin luolalle..." Daigo sanoi ja yritti saada vanhemman huskyn selkäänsä. "Hän haavoittui taistellessaan Harakirin alaisia vastaan suuressa sodassa, ja nyt haavat melkein aukesivat uudestaan..." Daigo kertoi. "Hazuki-Sensein tytär meni Ohuun, mutta hän pärjää kyllä!" Daigo katsoi Desertiä. "Nyt on saatava Hazuki-Sensei rauhoittumaan, tai tilanne pahenee!"

Desert nyökkäsi ja auttoi Hazukin Daigon selkään. "Mennään perheeni luokse. Tulimme tänne lomalle, mutta autamme kyllä." Desert näytti tietä ja pian he saapuivatkin metsään, jossa oli vesiputous.

Hazuki ja Daigo
"Typerys... Laske minut alas!" Hazuki sanoi kun Daigo kantoi urosta selässään. Daigo pudisti päätään.
"Ja en varmasti laske!" Daigo sanoi terävästi. "Kuolet jos jatkat tuohon malliin!" Daigo torui opettajaansa ja seurasi Desertiä. Pian Daigo näki vesiputouksen ja katsoi sitä ihmeissään. "Vau! Täälläkö perheesi on tällä hetkellä?" Daigo kysyi. Hazuki nosti päätään ja katseli ympärilleen.
"Tämä on edesmenneen pikkuveljeni Minazukin reviiriä..." Hazuki mutisi. "Nykyään Kisaragi antaa muiden koirien oleskella täällä... Auh!" Hieman verta valui huskyn kyljestä.

Desertin perhe tuli vierailijoita vastaan. Nähdessään Daigon ja Hazukin haavat Desertin isä Kenkyona meni hakemaan parantavia yrttejä. Tullessaan takaisin hän antoi yrtit Daigolle ja Hazukille. "Syökää nämä, ne auttavat."

Hazuki ja Daigo
"Kiitos, herra...." Hazuki läähätti kun Daigo laski tämän nurmikolle. Daigo ojensi yrtit opettajalleen.
"Saat minunkin yrttini. Itse en ole niin huonossa kunnossa." Daigo sanoi Hazukille. Hazuki pureskeli omia kasveja suussaan. Kitkerät lehdet saivat Hazukin irvistämään, mutta kipu hänen kyljessään alkoi hellittää. Husky pudisti päätään.
"Ei, Daigo. Sinäkin olet vielä haavoittunut. Minä pärjään kyllä..." Hazuki sanoi ja työnsi yrtit takaisin Daigoa kohti. Daigo katsoi kasveja epävarmasti.
"Oletko varma, Hazuki-Sensei?" Daigo kysyi. Vanhempi husky nyökkäsi ja katsoi Desertin perhettä.
"Kiitämme avusta." Hazuki sanoi ja hymyili heikosti.

"Olkaa hyvät, autamme aina ystäviämme.", Kenkyona sanoi ja nyökkäsi Desertille. Kuusivuotias valkoturkkinen susi, jolla oli punertavat etutassut, lähestyi Hazukia ja sanoi: "Sinähän olet vanha tuttuni Hazuki." Susi katsoi Daigoa ja esittäytyi. "Minun nimeni on Maruko, olen Desertin isoisä." Ruskeaturkkinen, samanikäinen naaras käveli Hazukin luokse ja auttoi tämän pystyyn. "Olen Niera, Marukon puoliso.", naaras esittäytyi.

Hazuki ja Daigo
"Kiitos kaikille." Hazuki kiitti vielä kerran. Husky katsoi Marukoa silmiin ja yritti muistaa missä oli nähnyt suden ennen. Sitten Hazuki muisti. "Maruko? Mukava nähdä että olet kunnossa." Hazuki hymyili ja katsoi Nieraa. "Sinä olet siis Marukon puoliso? Vihdoin pääsen tapaamaan sinua. Maruko kertoi paljon sinusta." Hazuki sanoi. Daigo katsoi kysyvästi opettajaansa.
"Tunnetko heidät jo, Hazuki-Sensei?" Daigo kallisti päätään. Hazuki nyökkäsi.
"Tapasin Marukon kun olin nuori... Me Valtiaat olimme vasta viisivuotiaita, ja löysimme nuoren suden metsästä." Hazuki katsoi Kenkyonaa. "Se pentu olit sinä. Olit eksynyt, ja autoimme sinut takaisin isäsi luokse. Marukosta tuli meille mutsulaisille tärkeä ystävä." Hazuki kertoi.

"Muistan sen, olen hyvin kiitollinen avusta.". Kenkyona sanoi ja kutsui lapsensa luokseen. "Tässä on äitini Rin.", Desert kertoi ja osoitti valkoista, sinisilmäistä sutta. "Ja tässä ovat veljeni Reavers ja Kawashimi. " Kawashimi nyökkäsi ja Reavers hymyili Daigolle ja Hazukille. Ruskeaturkkinen keltasilmäinen naaras sanoi: "Mukava tutustua, olen Desertin isoisisko Suna ja tässä ovat pikkusiskoni Clenty ja Yumi.", Suna sanoi ja kaksi ruskeavalkoturkkista naarasta nyökkäsi.

Hazuki ja Daigo
"Mukava tavata teidät kaikki." Hazuki sanoi ja katsoi Yumia silmiin. "Pidän nimestäsi, Yumi, sillä minun tyttärelläkin on sama nimi." Hazuki kertoi. Daigo katsoi Reaversia.
"Ah, minä tunnen sinut!" Daigo sanoi ja hymyili Reaversille. "Muistan sinut, olit kerran Osakan metsissä kun Akuman joukot hyökkäsivät kimppuumme!" Daigo sanoi iloisena. "Taistelit tosi upeasti!"

"Kiitos.", Yumi kiitti Hazukia. "Minäkin muistan sinut, taistelit tosi urheasti.", Reavers sanoi Daigolle. Desertin sisarukset lähtivät hakemaan syötävää ja Desert kävi makuulle. "Daigo, haluaisitko että opetan sinulle Surudoi sesshin, niin kuin lupasin?", Desert kysyi.

Daigo ja Hazuki
"Siis... Sinä oikeasti opettaisit minua?" Daigo kysyi innostuneena ja loikkasi pystyyn. Hazuki lipaisi huuliaan. Kipu ei ollut enään niin paha.
"Muistappa käytöstavat, nuorukainen!" Hazuki murahti Daigolle. Daigo luimisti korvansa ja katsoi nolostuneena Desertiä.
"Ai niin... Tarkoitan... Kiitos, Desert-san. Se olisi mahtavaa."

"Niin arvelinkin.", Desert sanoi ja hymyili. "Katso kuinka teen ja tee perässä.", Desert sanoi ja kiipesi puuhun. Desert pudottautui puusta Raikaken tyylillä ja alkoi pyöriä kuin Neji kissä. Desert tähtäsi kaatuneeseen puuhun ja osui. Puusta katkesi iso oksa. "Hienoa Desert.", Maruko kehui pojanpoikaansa.

Daigo ja Hazuki
"Upeaa! Minäkin yritän!" Daigo sanoi ja kiipesi puuhun. Uros katsoi alas Hazukia ja Desertiä. "Onko tämä tarpeeksi korkea?" Daigo huudahti alas. Hazuki hymähti, ja nosti päänsä että näkisi oppipoikansa.
"Kyllä se varmaan sopii jo. Näytä meille mitä osaat!" Hazuki kannusti. Daigo veti syvään henkeä ja pudottautui alas. Vähän matkan päästä Daigo alkoi pyöriä, ja onnistui osumaan kaatuneeseen puuhun. Daigo sai tehtyä pienen jäljen puunrunkoon, mutta oli silti ylpeä itsestään.
"Näittekö? Minä onnistuin!" Daigo sanoi ja käveli Desertin luokse. "Se ei ollut yhtä hyvä kuin sinun, mutta se oli hyvä alku, eikös?" Daigo kysyi Hazukilta. Husky nyökkäsi.
"Niin. Ei pahasti, Daigo." Hazuki kehui.

"Hienoa Daigo.", Desert kehui. "Pian sinusta tulee yhtä taitava kuin minä olen.", Desert kannusti. Desertin sisarukset palasivat takaisin mukaan kuollut hirvi. Desertin perhe alkoi syömään ja tarjosi vieraillekin ruokaa.

Daigo, Hazuki ja Fubuki
"Hehe... Kiitos. Lupaan harjoitella ahkerasti!" Daigo lupasi ja meni muiden luokse syömään. Hazuki nousi vapisevasti seisomaan ja käveli hirven luokse. Hazuki kävi makuulle ja alkoi syödä hirven etujalkaa.

Yhtäkkiä metsästä syöksyi valkoinen akita. Fubuki huomasi Hazukin ja Desertin.
"Hei! Te siellä!" Fubuki huudahti ja pysähtyi. Hazuki katsoi yllättyneenä ja nousi horjuvasti seisomaan.
"Fubuki-Herra? Mitä te teette näin kaukana kotoa?" Hazuki kysyi. Fubuki huomasi haavan huskyn kyljessä ja katsoi Hazukia vakavasti.
"Olet haavoittunut, Hazuki. Käy makuulle." Fubuki käski. Hazuki nyökkäsi ja painautui maata vasten. Fubuki katsoi muita. "Tuon uutisia Ohusta! Tämä on tärkeää, ja teidän täytyy kertoa muillekkin!"

"Mitä on tapahtunut?", Desert kysyi yllättyneeänä. Desert käveli Fubukin luokse ja katsoi tätä kysyvästi.

Fubuki, Daigo ja Hazuki
"Kun Harakiri häipyi, Ylipäällikkö Weed löysi metsästä puoliksi syötyjä koiria..." Fubuki huohotti. Daigo mekein tukehtui hirvenlihaan.
"P-puoliksi syötyjä?!" Daigo kysyi kauhistuneena. Hazuki ei meinannut uskoa korviaan. Fubuki nyökkäsi.
"Niin. Sitten tuntematon koirajoukko tuli Gajoulle ja toi mukanaan päättömän ihmisen. Heidän johtajansa sanoi että he palaisivat vielä, ja alkaa vaikuttaa siltä ettei Harakiri ole ainoa uhkamme enään..." Hazuki katsoi kauhistuneena ystäväänsä.
"Ei voi olla totta..." Fubuki katsoi muita.
"Laittakaa sana kiertämään! Kaikkia Ohun ystäviä pitää varoittaa!"

Desert kauhistui kuulleessaan uutisen. "Kuulinkin koiralaumsta, joka syö koiria. Niiden johtajat ovat kuulemma kannibalisti doobermanni Kureiji ja tämän poika Rai.", Desert kertoi järkyttyneenä.

Fubuki, Hazuki ja Daigo
Fubuki katsoi Desertiä.
"Oletko kuullut heistä?" Valkoinen akita kysyi. Hazuki nousi istumaan, irvistäen kivusta.
"Tiedätkö heistä mitään muuta?" Hazuki kysyi. Daigo katsoi pelokkaana hirvenraatoa. En taida olla enään nälkäinen... Nuorempi koira ajatteli itsekseen.

En ole kuullut paljoa enempää, mutta eräs tuttuni Feasta sanoi että laumassa olisi 1000 jäsentä.", Desert kertoi huolestuneena. Kun Hazuki nousi ja irvisti kivusta Desert kysyi oliko tämä kunnossa.

Fubuki, Hazuki ja Daigo
"1000 soturia, vai... Se on jo aika reilu määrä." Fubuki mietti ja auttoi Hazukin jaloilleen.
"Iäh... Olen kunnossa..." Hazuki sanoi Desertille. Husky kääntyi ja katsoi metsään päin. "Haluan käydä ilmoittamassa tästä Kisaragille ja muille Mutsun koirille. Fubuki-Herra, kiitän." Hazuki nyökkäsi ja linkutti metsän uumeniin.

//Hazuki poistuu hetkeksi, tulee kohta takaisin//

Fubuki katsoi Hazukin perään huolestuneena.
"Pärjääkö hän?" Fubuki kysyi. Daigo tuhahti.
"Vai että pärjääkö? Hazuki-Sensei on Mutsun kovin soturi!" Daigo sanoi ja katsoi Fubukia. "Hän pärjää missä vain!" Fubuki perääntyi hieman. Vaikka Daigo olikin nuori, niin hän saattoi olla joskus aika pelottava. Tyypillinen paholaisen lapsi... Fubuki ajatteli itse. Fubuki katsoi Desertin perhettä.
"Teidän pitäisi varmaan palata omiesi luokse ja valmistautua. Ne kannibaalit voivat hyökätä milloin vaan. Älkääkä unohtako että Harakiri on vielä hengissä!" Fubuki varoitti.

Desert pyysi perhettää menemään kotiin ja ilmoittamaan Ohun joukoille. Desertin perhe lähti. Silloin Desert kuuli ääntä. Hän pyysi Daigoa ja Fubukia mukaansa ja hiipi läihelle metsäaukiolle. Desert ei uskonut silmiään, kun näki sen. Kolme koiraa, husky, tosa ja rottweiler söivät kuollutta sutta.

Fubuki ja Daigo
Kaksikko seurasi Desertiä ja kauhistuivat nähdessään raadot. Fubuki puri hampaitaan yhteen. Hyi hitto... Miten ne voivat olla jo täällä pohjoisessa? Fubuki ajatteli kauhistuneena. Daigo katsoi koiria silmät leveinä.
"Ei voi olla...! Tuo on kauheaa!" Daigo huusi ja hyppäsi koirien eteen. Fubuki katsoi Daigoa ja murahti.
"Daigo! Tule pois sieltä!" Fubuki huusi, mutta liian myöhään. Daigo oli jo hyökännyt rottwailerin kimppuun.
"Senkin yököttävät hirviöt! Miten voitte syödä lajitovereitanne?!" Daigo ärjyi.