Kiina, Peking, Tuttuja Tapaamassa

//Hopsufani ja Desert tänne //

Daigo

"Nälkä..." Daigo mutisi ja hoiperteli metsäpolulla. Se oli saapunut Kiinaan Desertin ja Hazukin kanssa edellisenä päivänä, eivätkä he olleet syöneet mitään aamusta asti. Daigo pysähtyi, läähättäen kovasti. "Hei voidaanko pitää tauko? Tuntuu kun olisin taas sen kirotun rahtilaivan kyydissä..." Daigo vinkui ja istahti alas.

Hazuki
Hazuki käveli Desertin rinnalla, mutta he eivät puhuneet. Hazuki oli ajatuksissaan. Tuntuu pahalta jättää Yumi yksinään Ohuun... Se ajatteli tytärtään. Hazuki havahtui kun kuuli Daigon valituksen. Hazuki katsoi taaksepäin ja huokaisi. "Nousehan ylös, poju. Ei ole aikaa viivytellä." Hazuki katsoi Desertiä. "Olemme jo Pekingin lähellä, vai? Ovatko tuttavasi täällä jossain lähellä?"

" Hän asuu tuolla kaupungissa, hänen isällään on oma lauma." Kun Desert kuuli Daigon valituksen hän pysähtyi ja sanoi: "Daigo, voimme syödä ystäväni luona." Desert meni ystäviensä kanssa kaupunkiin ja näki vaalean talon. Hetken Desert haisteli maata ja sitten se loikkasi verkkoaidan yli. Desert odotti että hänen ystävänsä  seuraisivat.

Hazuki

Hazuki nyökkäsi Desertille ja seurasi tätä. Ne saapuivat valkean talon luokse, minkä ympärillä oli verkkoaita. Desert ylitti sen helposti ja jäi odottamaan toiselle puolelle. Hazuki kyyristyi maata vasten ja vilkaisi Daigoa.
"Tulehan nyt, senkin laiskamato!" Hazuki sanoi sille. "Illallisesi on aidan toisella puolella." Hazuki ponnisti ylös ja kapusi verkkoaidan yli. Se pudottautui Desertin viereen ja naurahti. "Taidan olla tulossa vanhaksi... Tuommoinen pikkuruinen hyppy tuntui ihan vuorelta!"

Daigo

Daigo katsoi kun Desert ja Hazuki hyppäsivät verkkoaidan yli. Se huokaisi. "Ei kai tässä auta muukaan..." Se mutisi ja änkesi verkkoaidan alta. Se kiemurteli ja kiemurteli kunnes se pääsi toiselle puolelle. Hazuki pyöräytti silmiään ja Daigo kohautti olkapäitään ja rapsutti itseään korvan takaa. "Mitä? En jaksa hypätä tyhjällä vatsalla!"

Desert pysähtyi hypättyään aidan yli, kun kuuli ettei Daigo jaksa hypätä. Desert auttoi  Daigon aidan yli. Desert käveli erään puun alle ja odotti. Lopulta hän kuuli askeleita. "Desert onpa mukava tavata!" Noin kaksivuotias kishu, jolla oli ruskeat silmät, punainen kaulapanta ja metalliset etutassut juoksi tervehtimään Desertiä. "Hauska tavata sinuakin Akema. Tässä ovat ystäväni Hazuki ja Daigo."

Hazuki

"Mukava tutustua, Akema." Hazuki kumarsi päätään hieman. "Minä olen Hazuki, yksi Mutsun kolmesta kenraalista, ja tämä pennunrääpäle tässä on Daigo."

Daigo
Daigo mulkaisi Hazukia. "Hei! En ole enään mikään pentu!" Daigo yskäisi ja katsoi Akemaa kohteliaasti. "Anteeksi käytökseni, Herra Akema... Kuten naamakuvio sanoi, olen Daigo." Musta akitauros vilkaisi kishun etutassuja. "Vau... siistit tassut."

"Kiitos Daigo." sanoi Akema. Desert istahti ja kertoi että Daigolla oli nälkä. Akema kävi hakemassa ruokakuppinsa, jossa oli vielä ruokaa. "Ole hyvä Daigo saat loput ruuastani." Akema kävi makuulle ja kertoi päivästä jona sai rautataiset etutassunsa. "Minäkin muistan sen päivän." totesi Desert ja jatkoi: "Tilanne oli aika paha, olit jäänyt rekan alle. Onneksi selvisit." "Niin" naurahti Akema. Hän jatkoi: "Paikalliset koirat kutsuvat minua Rautajalka Akemaksi."

Daigo

"Ohoh! Kiitos Akema!" Daigo huudahti kun se kävi hakemassa ruokakuppinsa. Daigo hotki ruuat ennätysajassa ja kävi makuulle. Akema kertoi miten oli saanut rautaiset tassunsa. Daigo lipaisi huuliaan. "Onneksi selvisit." Se sanoi.

Hazuki

Hazuki kuunteli Akeman tarinaa. "Rautajalka Akema vai? En ole koskaan elämässäni tavannut sinunlaista koiraa..." Hazuki sanoi ja hymyili. "Olet todella mukava."

"Kiitos Hazuki. Akema nousi seisomaan ja kysyi: "Haluatteko tavata perheeni? He asuvat lähimetsässä." Akema ja Desert hyppäsivät aidan yli ja jäivät odottamaan. Hetken kuluttua he olivatkin matkalla metsään. Matkalla Akema sanoi: "Saattaa olla että joudumme ehkä taisteluun. Perheeni laumalla on kiistoja Diabel nimisen suden kanssa. Hänet tunnetaan paremmin Hulluna sutena." Desert mietti mitä teki, jos kohtaisi sellaisen suden.

Daigo Ja Hazuki

"Juu! Jos sinä olet näin kiva niin on varmaan hyvä idea käydä perheesi luona!" Daigo sanoi ja heilautti häntäänsä. Hazuki nyökkäsi ja nousi ylös.
"Lähdetään vaan." Se sanoi. Daigo juoksi edeltä. Se hyppäsi aidan yli (tällä kertaa ilman vaikeuksia) ja seurasi Desertiä ja Akemaa. Daigo kääntyi ja katsoi Hazukia.
"Noh! Tulehan jo Vanhus!" Se huusi pilkallisesti ja kirmasi metsään. Hazuki huokaisi ja ylitti aidan. Se hölkkäsi Akeman rinnalle ja lämäytti Daigoa otsaan tassullaan ohimennessään. Se kuunteli kun Akema kertoi Diabelistä. Hazukin niskakarvat nousivat pystyyn. Diabel... Tämä susi kuulostaa todella vaaralliselta... Hazuki katsoi Akemaa.
"Älä huoli. Me Ohun soturit emme anna semmoisen raukkamaisen hukan vaivata perhettäsi."

"Kiitos paljon." Akema totesi ja nyökkäsi. Desert oli jo saapunut metsään ja odotti muita. "Hei Desert, mukavata tavata." ruskeaturkkinen kishu sanoi, kun hän tuli Desertiä vastaan. Desert halasi ruskeaturkkia ja sanoi: "Daigo ja Hazuki, Tämä on Akema isä Aka." Siinä samassa Akeman kolme sisarusta sännähti halamaan Desertiä.


/Tiedän, kishut ovat valkoisia, mutta aikoja sitten niissä oli eri värejä./

Daigo
Daigo saapui metsään ja katsoi kun ruskeaturkkinen kishu tuli esiin metsästä. Desert esitteli vanhemman kishun Akaksi.
"Terve! Minä olen Daigo." Daigo hymyili leveästi ja heilutti häntäänsä.

Hazuki
Hazuki napautti Daigoa taas kerran tassullaan ja mulkaisi nuorempaa Akitaa.
"Typerys. Etkö voisi olla edes vähän kohteliaampi?" Husky sätti Daigoa jä kääntyi katsomaan Akaa. Se hymyili lempeästi ja kumarsi päätään. "Minun nimeni on Hazuki. Hauska tavata."

"Hauska tutustua teihinkin." sanoi Aka iloisena. Hän esitteli Akeman sisarukset, jotka kuitenkin olivat jo juosseet metsään. Akan puoliso Anita kutsui Desertin ja tämän ystävät tapaamaan laumaa. Kun Desert tuli lauman luokse, heitä vastassa oli vanha kishu. "Tässä on isäni." sanoi Anita. Vanha kishu tervehti tulijoita ja sanoi:" Minun nimeni on Kai, mukava tutustua. Desert leikki muutaman pennun kanssa ja pyysi ystäviään tulemaan mukaan.

Daigo
Daigo katseli uteliaana ympärilleen. Kaikkialla tuntui olevan ystävällinen luonne tässä laumassa. Aivan erilainen kun Paholaiskaksosten lauma... Daigon mieleen nousi muistikuvia lapsuudestaan, mutta se ravisti päätään ja sai ne pois. Daigo tervehti Anitaa ja Kaita hymyillen.

Hazuki
Hauki piti tästä laumasta. Se oli hyvin samanlainen kun Ohun lauma. Kaikki olivat mukavia ja ystävällisiä. Kai niminen koira tuli tervehtimään, ja tietysti Hazuki tervehti takaisin. Hazuki vilkaisi ympärilleen.
"Se Diabel ei sitten ole näköjään päättänyt näyttää naamansa?" Hazuki kysyi Kailta. "Harmi. Olisin halunnut antaa sille kunnon Mutsun Tervehdyksen!"

"Älä vielä sano." sanoi Kai ja jatkoi: "Meillä on ollut kauan riitaa alueen rajoista." Kai kertoi mustaturkkisesta ruskeasilmäisestä sudesta, jolla oli raatelujäljet oikean silmän kohdalla. Äkkiä Desert huomasi jotain, tummaturkkinen koira istui puun oksalla ja katseli laumaa. Koira ei tehnyt elettäkään, se vain tuijotti julmasti. "Voi ei, tuo on Ferus. Yksi Diabelin alaisista. En tiedä hänestä paljoakaan, mutta hänen nimensä kuulemma tarkoittaa petoa latinaksi." sanoi Anita kauhistuneena.

Daigo
Daigo katsoi ylös. Se näki julman näköisen uroksen ja kyyristyi, muristen.
"Mahtavaa. Päästään sittenkin tappelemaan!" Daigo sanoi ja naurahti. Daigon lihakset jännittyivät. Katsotaampa mihin tämä räkäkuono pystyy!

Hazuki
"Äläpäs aloita, Daigo." Hazuki varoitti ja nappasi Akitan hampaisiinsa. "Tuo tyyppi taitaa olla vaarallisempi kun näyttää." Hazuki katsoi Ferusta silmiin, mutta se ei näyttänyt pelkäävän. Hyvä niin. En minäkään pelkää sitä!

Ferus katseli vielä hetken ja lähti pois. "Aavistan pahaa." sanoi Desert. "Niin minäkin." sanoi Akema. Desertin lihakset jännittyivät, kun pensaasta kuului rapinaa. Pensaasta astui esiin mustaturkkinen, oikean silmänsä menettänyt susi.

Daigo
"Äääh, se lähti.... Päästä minut alas jo, Vanhus!" Daigo valitti. Hazuki pudotti uroksen maahan ja nuuhkaisi ilmaa.
"Älä sano vielä, Daigo. Tuntuu siltä että saat vielä taistelu mahdollisuuden..." Hazuki kyyristyi. "Koska tiedustelijalla on näköjään kaveri." Pusikoista tuli esiin musta yksisilmäinen susi. Daigo astui taaksepäin, haukkuen.
"Sinä! Ei enää askeltakaan! Muuten... Eh... Revin jalkasi irti! Joo!" Daigo huusi. Se vapisi ihan. En ole koskaan tavannut tuollaista tyyppiä... Vahva ja uhkaava taisteluaura! Daigo ei halunnut myöntää sitä, mutta se pelkäsi.

Hazuki
"Älä vikise poju, vaan kohtaa vastustajasi kuin uros!" Hazuki ärähti Daigolle. Hazuki murisi pelottomasti. Nyt näyttää pahalta... Se ajatteli ja astui Kain ja Anitan eteen. Se lipaisi huuliaan. "Onko tuo se Diabel?"

"Se on Diabel!" kiljaisi Anita. Desert ja Akema valmistautuivat taisteluun. "Hahaha, olen näköjään saanut uusia ystäviä. Mutta se ei minua estä, kun valtaan alueeesi." Susi vilkaisi Daigoa, joka oli uhannut häntä. Susi lipaisi huuliaan ja kaikki saattoivat nähdä julman katseen suden silmissä. Sudella oli kaikissa tassujen kynsissä metallipäälysteet. "Mitä sinä haluat?" kysyi Kai. "Älä viitsi olla typerä. Haluan aluuesi. Unohditko jo että kaikki laumat jotka olet pyytänyt apuun ovat kuolleet tai liittyneet puolelleni?" Aka huokaisi peloissaan ja sanoi vieraileen: "Ette halua nähdä vihollistamme taistelussa, hänessä on myös kannibalistisia piirteitä. Kerran hän sieppasi erään laumatoverini ja söi hänestä puolet, kaiken kamalinta oli että kyseinen koira oli vielä elossa."

Daigo
Daigo vapisi Kun Diabel katsoi sitä. Daigo päästi vihaisen murinan kurkustaan ja sen niskakarvat nousivat pystyyn.
"Sinä... Senkin..." Daigo ei pystynyt puhumaan, joten se ulvahti ja juoksi mustaa sutta kohti.

Hazuki
"Daigo! Ei!" Hazuki huusi ja heitti itsensä uroksen eteen. Daigo lensi pusikkoon ja murahti kivusta. Hazuki asetti itsensä Daigon sekä että koiralauman ja Hullun Suden väliin. Hazuki paljasti hampaansa ja vilkaisi nopeasti mustaa akita. "Tuo susi on liian vahva sinulle. Pysy takanani."

Diabel katsoi Hazukia mutta silloin kuului huuto. "Lopeta isä. lopeta!" Koiralauman keskeltä käveli puolivuotias mustaturkkinen susi ystäviensä ja perheensä kanssa. "Olen Moon, Diabelin poika." nuorukainen esittäytyi ja selitti että hän ei ole paha. "Isälläni on mielisairaus, joka tekee hänestä ajoittain pahan." Moon astui Hazukin ja isänsä väliin. Ensin vanhempi susi murahti, mutta tunnisti sitten poikansa. Diabel rauhoittui ja kysyi: "Sainko minä taas kohtauksen?" Moon nyökkäsi ja vanhempi tummaturkkinen susi pyysi anteeksi kaikilta, eritoten Daigolta.

Daigo
Daigo yllättyi kun näki nuoren pennun. Daigo lopetti vapinansa ja murinansa kun Moon selitti isänsä tilanteen. Daigo astui esiin pusikosta ja katsoi Diabeliä. Musta susi tuli Daigon luokse ja pyysi anteeksi. Daigo huokaisi helpotuksesta ja hymyili.
"Ei se mitään. Ymmärrän kyllä." Daigo sanoi.

Hazuki
Hazuki nyökkäsi ystävällisenä kun Diabel pyysi siltä anteeksi.
"Saat anteeksi Diabel." Hazuki naurahti, "Säikäytit meidät oikein kunnolla!" Se sanoi vitsikkäästi. Hyvä että tämä selvisi!

"Olen hyvin pahoillani." sanoi Diabel ja kysyi: "Te tiadatte olla Ohusta? Olen kuullut että se japanissa ja olen aina halunnut lähteä sinne." Silloin Ferus ja muu Diabelin lauma tuli paikalle. "Anteeksi että vakoilin teitä, mutta Diabel herra oli saanut kohtauksen ja käski." Kuultuaan että Diabel halusi Ohuun, Desert katsoi Hazukia ja kysyi: "Otammeko heidät mukaan?"

Hazuki
Hazuki silmäili Diabelin laumaa. Se hymyili Desertille ystävällisesti.
"Tietysti otamme heidät mukaan! Nämä ovat hyviä tyyppejä." Hazuki katsoi Kaita ja Akemaa. "Tekin voitte lähteä mukaamme jos haluatte. Ohun paratiisi on avoin kenelle vaan!"

Daigo
Daigo hyppäsi leikkisästi Hazukin vierelle.
"Valetta! Paholaiskaksosten laumalaisilla Ei ole mitään asiaa Ohuun!" Daigo iski silmää Ferukselle. "Älä huoli Ferus! Ohussa meillä olisi varmaan tarvetta sinunlaiseen tiedustelijaan joka voi vakoilla Harakirin ja Kamikazen liikkeitä!"

Diabel ja Kai kiittivät. Sitten he alkoivat ulvoa. Lopetettuaan ulvonnan Kai sanoi: "Ennenkuin lähdemme Ohuun, haluaisin pyytää että haemme tuttuni lauman Nanjingista. Käykö?" Desert nyökkäsi ja sanoi: "Minulle se ainakin käy, näytä vain tietä."

Daigo ja Hazuki
Daigo ja Hazuki nyökkäsivät.
"Mennään vaan. Mitä enemmän sitä parempi." Hazuki totesi. Daigo roikotti päätään.
"Hyvä niin. En ole hirveässä kiireessä takaisin sen rahtilaivan kyytiin..." Daigo sanoi. Hazuki naurahti ja vilkaisi Kaita.
"Lähdetään!"