Uudet paholaiset. (Kaikille.)

Kureijī.

Dobermanniuros makoili tyytyväisenä pienessä luolassaan Gajyon lähellä, hän oli lähettänyt taitavimmat metsästäjänsä hakemaan heille saalista, uroksen ainoa korva heilui kuullostellen lähistöä siltä varalta ettei kukaan yllättäisi heitäja saisi tietoonsa heidän piilopaikkansa, hän alkoi jo olla kärsimätön kun metsästäjiä ei vielläkään kuulunut.

Viimein metsästäjät saapuivat mukanaan useita koirien ruumiita, Kureijī päätti unohtaa myöhästymisen ja nyökkäsi kiitokseksi kun eräs metsästäjistä toi hänelle suuren palan koiran lihaa, ''Aah, minulla onkin ollut jo kova nälkä, voit palata paikallesi.'', dobermanni nautti ruuastaan.

Kun kaikki olivat syönneet ja osa koirista vienneet loput raadot pieneen onkaloon missä he säilyttivät ruokiaan, Kureijī nousi seisomaan,''Onko tullut uutisia Rafaelin ryhmältä, heidän pitäisi jo olla täällä.'', sotilaat pudistivat päätään ja Kureijī alkoi jo raivostua, hän oli lähettänyt viikko sitten osan sotilaistaan vakoilemaan tietoja muista Japanin laumoista.

Rai makoili luolan perällä ja söi fasaania. Syötyään uros käveli isänsä luokse ja odotti vastausta. Siinä samassa pikimusta sekarotuinen husky saapui luolaan sotilaidensa saattamana. "Olen saapunut, Kureijī herra.", husky sanoi. Rafael kertoi mitä oli nähnyt. "Osa laumoista on vahvoja, osa heikompia.", Rafael kertoi. Rain kasvoille nousi pahaenteinen hymy kun hän ajatteli heikompien laumojen alistamista.

Kureijī.

Dobermanni seisoi raivostuneena johtajankivensä päällä kun Rafael saapui,''Olet pahasti myöhässä mutta saat viimeisen tilaisuutesi vain sen takia että toit hyviä uutisia, voit poistua, rangaistukseksi yöpyä ulkona kylmässä.'', Rafael kumarsi ja häipyi vähin äänin ulos ja hyppäsi puuhun nukkumaan, oli yö ja muutkin koirat alkoivat vähitellen käydä nukkumaan, Kureijī taas meni viellä ulos ja käveli hiljaa lumihangessa.

Hän saapui eräälle kukkulalle ja jäi siihen istuskelemaan, hän ei huomannut että lauman vanhin oli saapunut myös paikalle,''Herra, ajattelin että tarvitsisit seuraa..'', Kureijī oli nyt rauhallinen ja antoi toisen jäädä hänen seurakseen, kaksi vanhaa taistelijaa istuivat siinä lumihiutaleiden putoillessa heidän päälleen.

''Joskus toteutamme ainoan unelmamme, saamme Aasian kokonaan itsellemme ja tapamme ne Ohun rakit.'', vanhempi uros nyökkäsi virnistäen ilkeästi, vanhus kuitenkin alkoi haukotella ja päätti palata luolaan. Kureijīkin palasi luolalle ja kävi makuulle kivelleen ja nukahti.

Hatsuga


Hatsuga oli saapunut liittymään ohun laumaan mutta lepäsi vielä erään puun oksalla. Pian hatsuga huomasi joidenkin koirien vievän kuolleita koiria jonnekkin. Yhtäkki koirat katosivat ikään kuin maan alle . Hatsuga ajatteli heidän vain hautaavansa tovereitaan sitten hatsuga jatkoi lepäämistä. Pian hatsuga huomasi kun koira joukko katosi samaan paikkaan mihin aiemmat koirat olivat kadonneet hatsuga oli juuri hyppäämässä pois puusta mutta huomasi viime hetkellä koiran joka oli aiemmin kadonnut maan alle. Musta husky huomasi hatsugan ja käski häipymään. Hatsuga hyppäsi tuota kohti ja puri tämän kurkun auki. Sitten hatsuga käveli kohtaan josta koira oli tullut. Hatsuga näki luolan joka oli maan alla ''huhuu keitä te olette!"" Hatsuga huusi.

Rai huomasi vieraan koiran ja rupesi murisemaan. "Jos olet Ohun rakki, niin häivy täältä!",Rai murisi ja käveli lähemmäksi luolaan saapunutta Hatsugaa. Muutama kannibaali piiritti Rain ja yksi kishu lähti kertomaan Kureijīlle. Rai hyökkäsi kohti Hatsugaa raivostuneena siitä että hän oli tunkeutunut heidän luolaansa ja saattaisi kertoa Ohulaisille. Rai yritti hyökkäyksellään kaataa Hatsugan.

Kureijī.

Kureijī oli herännyt ulkoa tulevaan meluun ja lähtenyt raivoissaan kulkemaan kohti luolan suuta, matkalla hän törmäsi rivisotilaaseen joka ilmoitti että he olisivat saanneet vieraan. Raivostunut dobermanni asteli ulos ja näki piirityksen keskellä vieraan koiran,''Menkää omille paikoillenne, samoin sinä Rai.'', hän huusi ja meni lähemmäksi vierasta koiraa,''Minä tapan hänet.''

Kureijī oli vanha mutta ei kuitenkaan voimaton vaan ikäisekseen oikeastaan erittäin lihaksikas uros ja samalla myös erittäin vaikea vastus, luultavasti myös Hatsugalle, hänen tarkoituksensa oli iskeä toista ensin toiseen silmään, sitten toiseen ja sitten korviin repiäkseen ne irti, liikesarjan jälkeen hän laskeutui sulavasti maahan.

Dobermanni virnisti Hatsugalle ja antoi toisen tehdä seuraavan liikkeen jos siihen kykeni koska Kureijī ei ollut koskaan aiemmin hävinnyt taisteluaan ja tämä tiesi ettei varmasti nytkään, dobermannin sotilaat nauroivat vieraalle koiralle.

Hatsuga väisti täpärästi rain hyökkäyksen sitten hatsuga huomasi toisen dobermannin huutavan muut paikoilleen. Hatsuga väisti kureijīn hyökkäykset. Sen jälkeen hatsuga hyppäsi puuhun ''tule hakemaan minut täältä""

Joe & Izo

Tummuvassa illassa kaksi hahmoa hölkkäsivät eteenpäin vakavina. Kitamilta oli juuri saapunut viesti Suzakun kaappaamisesta. Viestin toivat Suzakun soturit, jotka hölkkäsivät nyt kaksikon perässä kohti Gajyota.

Mitä lähemmäs Gajyo tuli, sitä kovempi oli meteli. Izo pysäytti askeleensa kuin seinään huomatessaan parinkymmenen metrin päässä koiranraadon, jota raahasivat kaksi englanninsetteriä. Joe huomasi saman ja murahti tuima ilme kasvoillaan. Joe kiihdytti kovaan juoksuun äänien suuntaan. "Lähetän teidät helvettiin! Pois isäni mailta! Tähän maaperään ette kajoa!" Huusi Joe rynnistäessään kohti ääntä. Izo ja muut seurasivat perässä kovaan ääneen ulvoen.

Rai raivostui Izon ,Joen ja Suzakun soturien saapumisesta. Rai komensi lisää sotureja saapujien kimppuun ja hyökkäsi itse kohti Izoa, Rain aikeena oli käyttää tekniikkaansa Ketsuryūta. Rai yritti tehdä viiltoja Izon ruumiseen, otti vauhtia ja säntäsi Izota kohti, yrittääkseen tarttua tuon kurkkuun.

Kureijī ja Weed.

Dobermanni vain nauroi Ohun saadessa lisäjoukkoja, hänenkin takaansa tuli useita koiria lisää, niitä oli noin 200 vahvaa tappajaa joita ei helposti voita,''Te Ohun rakit ette taida tietää kuka olen, olen pohjoisen Japanin Kureijī, ihmisten takia jouduin lähtemään reviiriltäni mutta olen julistanut ikuisen vihan kaikkia ihmisiä kohtaan, kun olen tappanut Ohun Ginin pääsen sen jälkeen helposti valloittamaan Japanin ja lopulta koko Aasian.

Weed oli saapunut takaisin Gajyolle nyt täyttä vauhtia 4 rivisotilaan kanssa kohti tuota uljasta kiviröykiötä, hän ei aluksi huomannut Kureijīn lähettämiä salamurhaajia joiden oli tarkoitus tappaa jokainen joka yrittäisi kulkea tämän metsän läpi, rivisotilaat tapettiin ja Weed onnistuttiin heittämään pääedellä kohti suhteellisen pientä mutta sen verran isoa että Weed meni tajuttomaksi kiveä päin.

Weed heräsi siihen kun hän tunsi selässään sen kuinka häntä raahattiin, Weed tuotiin paikalle ja lysäytettiin voimalla maahan, Weed haukkoi henkeään mutta nousi ylös tainnuttaen kaksi häntä kuljettanutta koiraa hän juoksi lähemmäs paikkaa missä oli useita koiria taistelemassa, hän ei tunnistanut dobermanneja mutta ymmärsi että he kuuluivat kannibaalilaumaan,''Mitä täällä tapahtuu?'', hän kysyi huutaen.

'

Hatsuga huokasi helpotuksesta kun hän sai lisä apua. Hatsuga loukkasi puusta lähelle joeta ja izoa ''kiitos avusta"" hatsuga sanoi. Sitten hatsuga huomasi weedin ja tunnistikin koiran nopeasti ''weed varo tule nopesti tänne!""hatsuga huusi. Hatsuga asteli kohti kureijīa ""luuletko että ohun armeija häviäisi koskaan teidän laisille!"" Hatsuga sanoi. Tämän sanottuaan hatsuga hyokkäsi vastustajaa kohti kuchu sappolla todella nopeasti

Gin

Harmaa akita oli herännyt meteliin. Gin oli nukkunut hyvin kevyesti, joten sulavalla hypyllä se nousi jaloilleen, kuin ei olisi koskaan ollutkaan unessa. Akita tunsi valtavan  voiman virtaavan raajoihinsa ja koko ruumiiseen. Gin oli ollut haavoittuneena pitkään, ja joutunut lepäämään paljon, mutta kuten aina, pitänyt itsensä vahvana liikkumiskielloista huolimatta. Nyt Gin oli jälleen täynnä voimaa, iästä ja kokemuksista huolimatta.

Gin otti mukaansa 500 soturia, joiden käski kuitenkin pysyä loitommalla. Akita ei vaarantaisi ketään turhaan, vaan kutsuisi apujoukkoja vasta, jos tilanne näyttäisi huonolta. Sinisilmissä oli uudenlainen katse, kuin Gin ei olisi enää sama vanha koira kuin ennen. Jotain armotonta, silmitöntä raivoa välähti hetken aikaa akitan silmissä, kun Gin hölkkäsi pimeyteen. Oikeudentajuisen akitan lempeä ja lämmin olemus alkoi pikkuhiljaa panssaroitua kylmänrauhallisen ja aikaisempaa säälimättömämmän kuoren alle.

Kun Gin tunnisti poikansa ja ystäviensä äänen, akita valpastui ja katosi nopeasti paikoiltaan kuin ninja. Oksistossa oli helpompaa ja äänettömämpää liikkua. Siniset silmät saivat kohteekseen dobermannin, joka uhosi tappavansa hänet. Ginin suupielet nytkähtivät hetkeksi ylöspäin silmien siristyessä, tarkentaakseen kohteensa. Sitten kuului vain miltei äänetön suhahdus, ja valtava valonvälähdys leikkasi ilmaa, kun akita syöksyi Shiroi Senkolla kohti Kureijia. Kolme soturia oli iskun tiellä, mutta nuo paiskautuivat kuolettavasti haavoittuneina syrjään. Gin ei pysäyttänyt iskua, vaan otti kohteekseen dobermannin kyljen. Tarkoitus olisi tehdä pienehkö naarmu vain, ei tappavaa iskua. Akita ei tahtonut tappaa vastustajaansa, ennen kuin ottaisi tuosta enemmän selvää.

Iskun jälkeen Gin laskeutui sulavasti neljälle jalalle, rinta hieman kohoillen liikkeen vaatiman energian vuoksi. Akitan turkilla oli muutama pisara vihollisten verta, jotka olivat yrittäneet pysäyttää hyökkäyksen. "Minutko sinä halusit...Kureiji?" Gin kysyi, toistaen äsken kuulemansa nimen, jonka epäili kuuluvan korvattomalle dobermannille.

Kureijī, Weed ja Nokoru.

''Ah, viimeinkin Gin, olenkin jo odottanut sinua.'', sillä välin luolasta saapui viellä 300 soturia,''Olette alivoimaisia meitä vastaan, tämä on vasta pääjoukko, muut joukot tulevat pian tänne tappaen joka ikisen teistä Ohun rakeista.'', dobermanni oli väistänyt Ginin iskun täpärästi ja tuo oli onnistunut repimään mukaansa muutaman karvan uroksen kyljestä,''Me olemme paholaisia, tapamme teidät siksi koska te kaksi siis poikasi ja sinä Gin olette ainoat jotka voisitte pilata suuren suunnitelmamme.''

Weed kuunteli tyrmistyneenä Kureijīn sanoja ja raivostuneena hän lähti kohti dobermannia Kureijī kuitenkin heitti helposti Weedin pois tieltään,''En tappele Ginin pahaisia nulikoita vastaan, Rai saa hoidella sinut.'', kun paholaisen suututtaa, sitä ei voi enään pysäyttää, palava raivo paistoi paholaisdobermannin silmissä tämän syöksyessä kohti Giniä.

''Seis joka ikinen, on tyhmää taistella täällä, hoitakaa kiistanne muualla.'', kuului vihainen ääni joka paljastui vanhan Nokorun ääneksi,''Olemme tainneetkin jo tavata joskus aiemmin Kureijī.'', tyrmistynyt dobermanni oli pysähtynyt ja katsoi hölmistyneenä valkoista sutta,''Tapaamme jälleen vanhus.'', Weed katsoi kahta soturia hölmistyneenä eikä tiennyt mistä tässä oli kyse, mistä nuo kaksi tunsivat.

Nokorua kuuntelematta Rai hyökkäsi kohti Weediä, uros oli kuullut Battogasta ja osa varautua siihen. Salamannopeasti Rai hyökkäsi kohti Weediä ja ja teräskynsillään aikaan pienen haavan Weedin kyljessä. (?) Rai jatkoi hyökkäystään ja päätti kokeilla tekniikkaansa Desumetarua. Rai yritti iskeä Weediä useaan otteeseen teräskynsillään.

Nokorua kuuntelematta Rai hyökkäsi kohti Weediä, uros oli kuullut Battogasta ja osa varautua siihen. Salamannopeasti Rai hyökkäsi kohti Weediä ja ja teräskynsillään aikaan pienen haavan Weedin kyljessä. (?) Rai jatkoi hyökkäystään ja päätti kokeilla tekniikkaansa Desumetarua. Rai yritti iskeä Weediä useaan otteeseen teräskynsillään.

//illumination osuiko hatsugan kuchu sappo kureijīin//

Joe & Izo

Izon mahtavien refleksien ansiosta tämä kykeni väistämään jokaisen iskun jokseenkin helposti. Mutsun herraa ei kuitenkaan kiinnostanut kakaroiden hoiteleminen, joten tämä alkoi sitoa rivisotilaita "nippuun".

Joe oli täysin raivon vallassa, eikä se edes huomioinut isänsä saapumista, vaan jatkoi vastustajien tappamista. Sekarotuinen oli jo tottunut hyvin puuttuvaan raajaansa, eikä se haitannut menoa yhtään.

Rain syöksyessä Weedin kimppuun Joe karjahti raivoisasti ja paiskasi juuri tappamansa kaanaankoiran maahan. "Perkeleen Rai! Haluatko tietää mitä tapahtuu jos veljeni kuolee? Tapahtuu se, että laitan isäsi parittelemaan.kanssasi!!"

// xDDDDD //

Gin

Ginin ilmeessä ei ollut pelon häivääkään. Akita katseli Kureijin joukkoja hetken, ja kohotti sitten toista kulmaansa. "Pääjoukkosi? Tässäkö he ovat?" Gin kysyi, ja hymyili hiukan. "Siinä tapauksessa sinun kannattaa antautua saman tien. Jos pääjoukkosi koostuu näistä, arvioin lukumääräksenne karkeasti 800-1200 soturia." Gin sanoi. "Se ei riitä, Kureiji. Ei läheskään." Gin jatkoi, ja astui lähemmäs. Akitan palava tahto suojella paratiisia ja kaikkia ystäviään loukkaantumasta enää yhdenkään vihollisen takia, sai karhukoiran veren liikkeelle Ginin suonissa.

Kun Kureiji lähti hyökkäykseen, Gin laskeutui lähemmäs maata ja valmistautui. Akita ei aikonut päästää toista lainkaan helpolla. Gin oli jo valmistautumassa väistöiskuun, kun jostain kuuluva ääni keskeytti Kureijin etenemisen.

Gin tunnisti äänen kuuluvan valkealle sudelle, Nokorulle. Akita hämmästyi siitä, että kaksikko tunsi toisensa. Harmaaturkki ei kuitenkaan keskeyttänyt kaksikon sananvaihdosta, vaan jäi seuraamaan sitä sivusta.

Kureijī, Weed ja Nokoru.

Dobermanni murisi valkoiselle sudella raivostuneena ja alkoi kertoa siitä miten tämä tunsi Nokorun,''Kauan sitten kun olin viellä nuori, tapasin erään suden joka oli saapunut Japaniin vasta vähän aikaa sitten, hän kysyi tietä lähimmän lauman luokse joka voisi ottaa hänet liittolaiseksi, vein hänet oman laumani luokse mutta kun hän jonkin aikaa eli kanssamme, hän ei pystynyt hyväksymään elämäntapojamme vaan pakeni laumansa kanssa reviiriltämme, kohtasin hänet sen jälkeen pari kertaa ja yritin kostoksi tappaa hänet mutta hän oli liian vikkelä, tuo susi oli tämä teidän Nokorunne.

Valkoinen susivanhus katsoi dobermannia oudon rauhallisesti, hän vain nyökkäsi merkiksi siitä että tarina oli totta,''Tuo kaikki on totta, lähdin siksi että en suvainnut sitä että te harrastatte kannibalismia, se vain ei ole oikein, te saisitte luvan häipyä Ohun mailta niin nopeasti kuin pystytte, teillä ei ole mitään mahdollisuutta voittaa tätä sotaa.''

Weed väisti täpärästi Rain hyökkäyksen hyppäämällä ylöspäin, hän laskeutui sulavasti maahan,''Jos tuo on ainoa asia mihin pystyt niin olet aika avuton.'', Joen huutaessa Raille, Weed sai nyt voimaa lähteä syöksyyn,''Saat kohdata Shiroi senkon voiman!!!'', Weed huusi raivoissaan lähtiessään valkoisen tähdenlennon tapaan kohti Raita.

Raivoisa Kureiji katsoi Ohulaisia raivoissaan ja huusi,''Perääntykää luoliin.'', sotilaita alkoi seurata dobermannia kohti luolaa ja sieltä johtavaan salaiseen käytävään mitä ei helposti näe, se johti kauas Akita-Kenin lähettyville ja sitä kautta he pääsisivät pakenemaan, hän arvasi että Ohulaiset alkaisivat sanoa heitä pelkureiksi mutta tämä oli valmiiksi suunniteltu taktiikka.

Hatsuga yllättyi kun valkoinen susi asteli esiin ja kertoi tarinansa. Kun kureijī perääntyi hatsuga katsoi giniin ja jäi odottamaan käskyä. Hatsuga toivoi että paholaisia saisi seurata.

Gin

Akita kuunteli Kureijin ja Nokorun keskustelua, muttei ajatellut sitä sen enempää. Dobermanni aikoi ilmeisesti perääntyä, sillä joukot alkoivat liikuskella levottomasit. Se ei haitannut Giniä yhtään. Parempi vain, jos asioista selvisi taistelutta.

Kureijin viimeiset sanat saivat kuitenkin Ginin hätkähtämään. Dobermanni oli lipsauttanut suustaan jotain, joka saattaisi olla suuri etu Ginille ja muille Ohun sotureille. Luoliin... Gin toisti hiljaa mielessään, ja siristi silmiään. "Weed!" Gin huudahti ja kääntyi ympäri, lähtien hölkkäämään poikansa luo.

"Weed." Gin toisti. "Meidän on varmistettava joka ikinen Gajyolle johtava käytävä. Vaikka sitten romahdutettava, jos ei muuta." Akita sanoi, ja siristi silmiään. "Mihin luoliin he ikinä perääntyvätkin, sitä emme tiedä, mutta meidän on oltava nyt varovaisempia kuin koskaan ennen." Gin jatkoi matalalla äänellä, ja katseli ympärilleen.

Kureijī, Weed ja Nokoru.

Weed oli pysäyttänyt lopulta liikkeensä ja myös tajusi viimein Kureijīn sanat,''Jos tosiaan joku käytävä johtaa Gajyolle niin meidän täytyy lähteä varmistamaan asia, he saattavat tietää jo siitä, tästä voi syntyä vaikea sota jos he pääsevät hyökkäämään kesken kaiken vaikka tuskin he hyökkäävät viidellä sadalla sotilaalla.'', Weed ei odottanut isänsä vastausta vaan ryntäsi maanalaiseen luolaan jossa haisi jokin niin kuvottava että Weed melkein oksensi, siellä haisi mädäntyneet koirien ruumiit.

Kureijī oli pysäyttänyt joukkonsa ja nuuhki pitkälle käytävälle tullutta tuoksua,''Olemme kohta perillä.'', hän huusi ja juoksi eteenpäin odottaen että he olisivat kohta käytävän suuaukolla, pian he saapuivat suureen luolaan jonka suuaukko oli niin suuri että siitä mahtuisi iso karhukin kävelemään kahdella jalalla ulos mutkitta,''Eteenpäin.'', dobermanni huusi ja he saapuivat pian metsäaukiolle misä ei näkynyt ketään,''Alf ja Rodric, viekää 50 sotilasta vartioimaan aluetta, metsästysryhmä, hakekaa meille ruokaa.

Nokoru hymähti Kureijīn lähdettyä ja lähti astelemaan poispäin paikalta, häntä tuli vastaan pari hänen sotilastaan jotka kysyivät mitä he tekisivät nyt, Nokoru ei vastannut mitään vaan asteli hiljaa poispäin kauas metsään, kauas Gajyolta.

//Nokoru poistuu.

Raista oli ärsyttävää perääntyä taistelusta, mutta hän seurasi isäänsä. Rai kuunteli kun hänen isänsä komensi metsästyryhmää. "Tuokaa sitten myös peuraa!", rai huuti metsästysjoukon perään ja mulkaisi taistelussa epäonnistuneita koiria. Eräs vanha tosa oli epäonnistunut kaikken pahiten joten Rai hyökkäsi tosan kimppuun ja viilsi tältä vatsan auki metallikynsillään. Nälkäisimmät laumalaiset alkoivat syömään kuollutta toveriaan.

Gin

Gin nyökkäsi pojalleen, ja lähti seuraamaan tuota Gajyolle. Maanalaisessa luolassa vastaan tuli kammottava löyhkä, mutta Gin pidätti hengitystään, ja syöksyi syvemmälle luolaan.

Pimeys ei auttanut etenemisessä, mutta Gin luotti kuuloonsa. Hajuaistiin hän ei vielä uskaltanut turvautua, sillä kykeni tuntemaan painavasta ilmasta, ettei haju ollut poistunut. Akita piti silmänsä tarkasti vähän matkan päässä etukäpälistään, ja liikkui pitkälti muistin varassa. Gin oli edennyt ehkä 3-4 kilometriä maan alla, kun huomasi tumman mytyn, ja vähän matkan päässä toisen.

Kun Gin vihdoin uskaltautui hengittämään nenän kautta, haju oli lyödä hänet tajuttomaksi. Ruumiita. Ne olivat mädäntyneet luolissa varmaan viikkokausia. Gin siristi silmiään. Nämä eivät olleet Ohun koiria, sillä heillä ei ollut lupaa liikkua luolissa. Giniä puistatti, mutta akita lähti perääntymään muutaman askeleen, ja katseli ylöspäin. Gin ei ajatellut sen kummemmin enempää, vaan hyökkäsi kohti kattoa, ja iski sitä voimakkaasti takakäpälillään, ponnistaen takaisin maahan, ja toistaen tämän usein. Samalla uros tarrautui kiinni suuriin oksiin, joita törrötti kivien välistä. Pikku hiljaa kiviä alkoi ropista tiheämpään tahtiin katosta, kunnes Ginin ei tarvinnut enää avustaa siinä. Akita perääntyi nopeasti, kun suuret kivet lähtivät vyörymään, ja katto romahti alas.

Harmaaturkki tunsi kipua lavassaan. Putoilevat pikkukivet olivat viiltäneet pari pintanaarmua, muttei onneksi sen pahempaa. Gin yski kivipölyn tunkeutuessa kurkkuun, ja akita lähti juoksemaan takaisinpäin. Haju ei enää seurannut perässä, se peittyi maan ja kivipölyn sekaan.

Matka tuntui lyhyemmältä palatessa. Gin palasi maanalaiseen luolaan, joka sijaitsi Gajyon alla. Tämä näki poikansa yhä (?) siinä, missä tuo oli aiemminkin seissyt. "En tiedä kuulitko, mutta tukin käytävän." Gin sanoi. Se tuskin oli vaikeasti arvattavissa, sillä akitan turkki oli aivan pölyinen ja lavasta vuosi verta. Gin ravisteli turkkiaan rajusti, ja katsoi taas poikaansa. "On ollut täpärällä, että he olisivat löytäneet Gajyolle. Tarvitsemme vartijoita ja paljon." Akita jatkoi, vakava ilme kasvoillaan.

Joe & Izo

Vihollisten perääntyessä Joe etsi katseellaa. Izoa, mutta toinen oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Suzakun soturitkaan eivät hetkeen olleet huomanneet Izoa, mutta eräs Ohun soturi kertoi nähneensä Izon äskettäin taistelemassa kahta kannibaalia vastaan.

Muutamansadan merin päässä pohjoiseen Izo paiskasi erään kannibaalin puuhun, mutta iskuun ei tullut kunnolla voimaa, sillä samalla Izoa pidettiin kiinni niskasta. Kannibaali nousikin ylös ja syöksyi kohti Izoa. Izo vain virnisti ja hyppäsi vastaan ja teki voltintapasen pyörähdyksen ilmassa, jolloin puuhun lentänyt osui päin urooseen, joka oli pitänyt kiinni Huskyn niskasta. Izo pyörähti pois kannibaalien alta, ettei jäisi näiden ja maan väliin. Kumpikin kannibaalin menetti tajuntansa, ja Izo hölkkäsi kohti Joeta joka oli juuri saapunut paikalle sotilaiden kanssa. Izo katsahti Gajyolle päin ja huokaisi. "Jos Bluella on viisisataa soturia, emme voi voittaa heitä kahdellasadalla, joten tarvitsemme ainakin kaksisataa lisää.." Izo tuumi. Joe nyökkäsi ja vilkaisi Gajyon suuntaan. "Jos tahdomme Sizakun elävänä emme voi kuitenkaan enää odottaa.... " Joe sanoi huokaisten. Izo nyökkäsi ja lähti hölkkäämään kohti alppeja muut perässään. Täytyi vain luottaa taitoihin...

// Izo ja Joe poistuvat pelastamaan kidnapattua Suzakua pois Bluen kynsistä //