Breath of the Paradise

//Hihii, eka peli uudelle foorumille x)

John

Sakemannin jykevä hahmo erottui tummana oranssiksi kääntyvää taivasta vasten. Se seisoi hievahtamatta aloillaan miltei Gajyon laella, omalla paikallaan, ja tuijotti horisonttiin. Se veti syvään henkeä. Oli raikas syksyinen ilta. Lehdet olivat jo aivan oransseja ja keltaisia, moni puu tosin oli jo ne pudottanut. Talvi oli vahvasti tekemässä tuloaan. Siitä kieli koko ajan kylmenevä sää ja nytkin hengitys jo hiukan huurusi. Johnilla ei kuitenkaan ollut kylmä.
'Liian hiljaista, on ollut liian pitkään aivan liian hiljaista', uros tuumaili huolestuneena. Paholaiskaksosten suunnalta ei ollut kuulunut muutamaan kuukauteen yhtään mitään. Kaikki toiminta oli palautunut Ohun kskuudessa lähelle normaalia ja rauhallista. Sitä kuitenkin synkensi koko aikainen valmius. Nuoret sakemannit suunnittelivat varmasti jotain. John olisi tahtonut tietää enemmän. Nyt se kuitenkin vain saattoi auttaa Giniä kokoamaan Ohusta yhtenäisempää ja vahvempaa armeijaa. Tulisi varmastikin vielä aika, jolloin villikoirat joutuivat taas näyttämään mahtinsa. Mutta milloin?

// ihanaa, liitynpäs mukaan ;3 //

Gin

Metsässä oli jo hämärää, mutta hopeanharmaa olento erottui vielä melko hyvin tummaa taustaa vasten. Huokaisten Gin katseli ympärilleen putoilevia lehtiä ja antoi rauhallisten askeliensa kuljettaa häntä eteenpäin. Akita oli silminnähden huolissaan, sillä paholaiskaksosista ei ollut kuulunut mitään. Koskaan se ei ollut hyvä merkki, sillä silloin yllätyshyökkäyksiin piti aina varautua.

Gin tiesi, että talvella sota olisi monin verroin rankempi. Siksi se toivoi, etteivät kaksoset olleet vielä täysin toipuneet edellisestä kamppailusta, vaan odottaisivat talven yli. Myös Ohu saisi näin aikaa valmistautua. Gin mietti mielessään myös Gensuita, jonka oli päästänyt lähelle, mutta piti silti mahdollisimman kaukana Gajyosta ja Ohun suunnitelmista. Näin heillä olisi myös mahdollisuus saada selville jotain kaksosista. Enemmän kuin mitään muuta, Gin toivoi, ettei sotia olisi pakko edes käydä.

Metsä alkoi harventua, ja akita huomasi tumman hahmon seisovan Gajyon laella. Gin tunnisti tämän ystäväkseen Johniksi, ja pienen hymynhäiveen kera päätti kiivetä myöskin katselemaan syksyistä maisemaa. "Talvi taitaa olla tekemässä tuloaan.." Gin sanoi, katsellessaan ruskaista metsää, ja puita, joiden lehdet hyytävä tuuli oli jo miltei kokonaan karistanut.

John

Hetkeksi John sulki silmänsä. Syksyinen tuulahdus sai sen turkin lainehtimaan. Uros huokaisi. Se olisi tahtonut nauttia Paratiisin rauhasta kuten kauan sitten. Pitkiin aikoihin se ei ollut kuitenkaan ollut mahdollista. Liian monest viholliset vaanivat aina eikä Ohu koskaan saanut kaipaamaansa rauhaa. Se sai uroksen väkisinkin haikealle... ei vaan vihaiselle tuulelle.
Avatessaan silmänsä Ohnin kulmat kurtistuivat ja silmät siristyivät. Se jopa väläytti hampaitaan taivaalle ja jatkoi horisontin tuijottamista. Sen ilme ja olemus oli hapan. Sakemanniuros olisi tahtonut vielä päästä nauttimaan rauhasta, vaikkei rauhallinen persoona ollutkaan. Se kuitenkin tiedosti jo oman ikänsä vaikkei suostunut vanhuuttaan myöntämään. Enää ei olisi monia hyviä vuosia jäljellä.

Pian yksikorvainen huomasi liikettä hämärtyvällä Gajyon pihamaalla. Gin oli tulossa. Ja pian ystävä jo kiipesikin tottuneesti Johnin seuraksi Gajyon laelle. Toinen totesi, että talvi teki tuloaan. John mumahti hyväksyvästi.
"Toivottavasti saamme talven olla rauhassa. Minua ei ainakaan huvittaisi ajautua taisteluun pakkasten keskellä kun armeijan ruokkiminenkin käy vaikeammaksi", uros tokaisi toiselle lievästi huolissaan. Kaikki oli nyt niin kovin epävarmaa.

Gin

Akitan silmät olivat kiinnittyneet epätasaisen väriseen taivaaseen, jossa tummansininen taivas oli jo hyvän matkaa vienyt alaa oranssinpunertavalta. Gin käänsi taas katseensa vierellään seisovaan sakemanniin. Toinen oli kuin lukenut hänen ajatuksensa, vaikka mikäpä ihme se olisikaan, vaikka niin olisi sattunutkin; John oli yksi niistä harvoista, joka kykeni toisinaan lukemaan Giniä kuin avointa kirjaa.

Gin nyökkäsi huokaisten. "Olen samaa mieltä. Sotureita menee kaksinverroin enemmän silloin..kylmä ei tee hyvää haavoille. Toivon, että myös kaksoset tajuavat sen, mutta heiltä voi tähänastisen perusteella odottaa mitä tahansa." Gin sanoi ja istuutui sitten alas. "Lisäksi meillä on vielä Gensui, jolta voisi yrittää saada selville jotain. Tiedätkö, John...olen miettinyt, oliko sittenkin virhe päästää hänet Ohuun? En aio päästää häntä lähellekään Gajyota, mutta toisaalta mitä vain voi sattua. Mitä mieltä sinä olet?" Akita kysyi ja käänsi katseensa toveriinsa, päästäen ilmi ajatuksensa, joka oli jo kalvanut hänen mieltään jonkin aikaa.

John

Uros ei vilkaissutkaan ystäväänsä. Silti se joka solullaan tarkkaili toista, vaikka ei kuitenkaan katseellaan. Se tutkaili horisonttia mietteliäänä mutta samalla oli keskittynyt kuuntelemaan toista täysin. Toinen oli talvesta aivan samaa mieltä. Eihän se tosin mikään ihme ollut. Kaksikon ajatusmaailma oli sota-asioissa hyvinkin paljon samaa luokkaa. Olivathan nuo sentään miltei koko ikänsä rinnakkain sotineet ja oppineet tuntemaan toistensa ajatuksia.

Kun toinen mainitsi Gensuin, John murahti turhautuneena ja istui alas. Nyt se myös viimein käänsi katseensa Giniin. Siitä huomasi, ettei tuo pitänyt Gensuin läsnäoloa lainkaan hyvänä asiana.
"Kukaan ei noin vain käännä takkiaan, ei ainakaan kokenut soturi. Tässä on jotain mätää", uros tokaisi ja siristi hiukan silmiään. "Häntä ei todellakaan pidä päästää lähelle. Tietojakaan hän tuskin vuotaa, jos edes tietää mitään", uros jatkoi ja käänsi sitten taas katseensa eteenpäin.

Gin

Gin kuunteli mielipiteensä asiaan ja nyökkäsi. Akita oli täysin samaa mieltä, mutta mietti oman päänsä sisällä, oliko hänellä alitajuisesti ollut joku tarkoitus ottaa Gensui laumaansa. "Tiesin kyllä, ettei hänellä ole aikomustakaan liittyä Ohuun rehellisenä soturina, mutta juuri siitä tahdoinkin ottaa selvää." Gin vastasi. "Kaksosten kanssa on täytynyt tapahtua jotain, tai sitten tämä on jotain heidän yhteistä kieroiluaan..." Gin päätteli ja mietti, pitäisikö heidän puhua Gensuille. Akita päättikin tuoda ajatuksensa julki hetimmiten. "Meidän kannattaisi ehkä ottaa asia puheeksi Gensuin kanssa. Tosin jossain muualla kuin Gajyolla. Se olisi aivan liian riskialtista.." Gin tuumiskeli ja vilkaisi sitten nopeasti Johnia.