Samaa lihaa ja verta

// Ginlanderz & Kurushimi tänne (; //

Tapahtunutta: Satsujin palaa piilolaaksoonsa tapaamaaan 8kk ikäistä Kurushimia, ja löytäessään tämän testaa tätä haastamalla nuoren suden pieneen taisteluun... - laitan edellisen pelin viimeisen roolauksen tänne, tosin hieman muunneltuna (;

***

Satsujin

Musta susi yllättyi toisen tekemästä valinnasta, sillä toisen vastahyökkäys muutti suden suunnitelmia. Satsujin oli kuitenkin jo kehitellyt seuraavan liikkeen, ja toisen tekemä vastahyökkäys vain parantaisi suden iskuvoimaa.

Nyt kun Kurushimin kaula olisi piilossa, ja Satsujinin täytyisi iskeä poikaansa päähän. Vaikka Kurushimi onnistuisikin tarraamaan isäänsä kaulasta, voisivat hampaat kalloon koitua toisen kohtaloksi. Satsujinin oli ajateltava järkevästi, vaikka jokin pieni voima olisikin tahtonut käydä toisen kimppuun täydellä voimalla. Satsujin kaarsi ilmassa Kurushimin ohitse ja laskeutui pehmeästi maahan. "Ei hassumpaa. Olet kehittynyt huimasti, Kurushimi." Satsujin kehui, ilkeä virne kasvoillaan.

Kurushimi

Kaikki tapahtui nopeasti, Satsujin väistäessä Kurushimi ei yrittänyt hyökätä uudelleen, vaan jatkoi hyppynsä loppuun ja laskeutui maahan samaan paikkaan josta Satsujin oli syöksynyt tätä päin. Susi Kääntyi ympäri, vielä valmiina toiseen hyökkäykseen, mutta Satsujinin kehuttua, Kurushimi rentoutui hieman, virnisti ilkeästi ja otti pari askelta isompaa sutta kohti.
"Onko siis aika?" Tämä kysyi.

Satsujin

Uros nyökkäsi hitaasti. "Olet valmis liittymään armeijaani. Mutta kukaan ulkopuolinen ei saa tietää, että olet poikani, ennen kuin on oikea aika." Uros kertoi. Satsujinilla oli myös muuta kerrottavaa. Hitaasti tumma susi otti muutaman askeleen lähemmäs. "Tulet myös oppimaan erään tekniikan, joka tulee tuottamaan sinulle tuskaa. Et välttämättä edes opi sitä koskaan, mutta koska olet minun geeneistäni, sinulla on siihen mahdollisuus." Uros sanoi ja vilkaisi sitten Kurushimia. "Mutta jos opit sen, siitä on paljon hyötyä." Satsujin sanoi ja virnisti.

Kurushimi

Kurushimi virnisti kuullessaan pääsevänsä pois laaksosta, mutta kuullessaan tekniikasta suden ilme kuitenkin vakavoitui.
"Tekniikan?" Tämä kysyi kiinostuneena, mutta samalla hieman epävarmana. "Jos se on niin harvinainen, sitä on pakko kokeilla." Kurushimi lisäsi itsevarmana, samalla lipaisten huuliaan.

Satsujin

Satsujin murahti hiukan toisen sanoille. Tosin hyväksyvästi. "Se on ainoa laatuaan ja minun käytössäni." Satsujin paljasti ja virnisti taas. "Emme aloita ihan vielä. Sinun on oltava täysin valmis, tai saatat jopa kuolla." Uros kertoi. Se tiesi, mistä puhui, sillä oli itse käynyt läpi täsmälleen samat asiat.

"Sinulla on mahdollisuus perääntyä, kunhan olen kertonut miten opettelet." Satsujin aloitti. "Ensinnäkin silmiäsi on vahingoitettava eräillä tietyillä aineilla, jotta ne herkistyvät tarpeeksi. Osittain sinulla näyttäisi jo olevan perittyjä geenejä, mutta siitä pitää ottaa selvää. Ensimmäinen vaihe voi sokeuttaa sinut tai tuoda halutun lopputuloksen." Satsujin kertoi. "Muuta en voi tarkemmin kertoa, mutta harjoittelemisesi sattuu sinuun sekä henkisesti että fyysisesti, ja tulet myös itse kärsimään sen seurauksista. Mutta totut vaikutuksiin käytön myötä ja tulet myös immuuniksi, jolloin sinulla on vain pelkkä hyöty ilman haittoja." Satsujin kertoi ja istuutui sitten.

Kurushimi

"Vaarana sokaistua?" Kurushimi kysyi. Susi kääntyi hitaasti ympäri ja otti pari askelta poispäin, katsellen samalla ympäristöään. Sudelle oli koulutuksen seurauksena kehittynyt korkea kipukynnys, joten tämä oli valmis mihin tahansa, mutta epäröi silti näkökyvyn vaarantamista.

"Voinko nähdä tekniikan käytännössä?" Tämä kysyi ja kääntyi isomman suden suuntaan. "Haluan nähdä minkä takia vaarantaisin näköni." Tämä vielä lisäsi ja katsoi Satsujinia silmiin. (?)

// pahoittelen kestoa, olen ollut todella kiireinen koulun vuoksi! //

Satsujin

Uroksen silmät kaventuivat ohuiksi viiruiksi, ja uros nyökkäsi. Sokaistumisen vaara oli korkea, mutta sen arvoista, jos onnistuisi oppimaan tekniikan. Sokeana sen toteuttaminen olisi haastavampaa, muttei mahdotonta. Toinen vaihtoehto olisi, että silmät herkistyisivät entistä paremmiksi. Tosin ajoittain toistuva särky silmissä ei tuskin poistuisi koskaan.

Kun Kurushimi pyysi nähdä tekniikan, Satsujin epäröi hiukan. Olisiko hän valmis vaarantamaan jälkeläisensä nyt, kun tämä ei ollut vielä edes harjoitellut tekniikkaa käytännössä? "Haluatko kokea sen itse?" Satsujin kysyi kuitenkin. Mustan suden turkki aaltoili voimakkaassa tuulessa, mutta katse pysyi silti yhtä tuimana ja järkähtämättömänä. Toisaalta, seuraukset kyllä vaikuttaisivat Kurushimiin myös opettelun ja toteuttamisen myötä.

Kurushimi

Nuorempi susi tajusi välittömästi toisen sanoista, katseesta ja muutenkin totisesta ulkonäöstä, että nyt oli tosi kyseessä, vakava, tappava liike.

"Sellaistahan varten minä olen harjoitellut täällä. Näytä se minulle." Tämä sanoi ja jatkoi silmäkontaktia herkeämättä, tietämättä katseen tärkeydestä liikkeessä.

"Olen valmis." Tämä jatkoi ja siirsi jalkansa erimmilleen, ottaen taisteluvalmiin asennon, vielä rikkomatta katsekontaktia.

Tuuli puhalsi nyt kovempaa, Kurushimin turkki ja kaksikkoa ympäröivä ruohoniitty alkoivat myöskin aaltoilla tuulen mukana.

//Ironisesti edellisen viestin huomioiden pahoittelen viivästynyttä vastausta >.< Olen tehnyt comebackin ja aion nyt käydä aktiivisesti täällä, on ollut pitkä tauko mutta se loppuu nyt. Pahoittelen vielä kerran erittäin myöhäistä vastausta.//

Satsujin

Musta susi päästi kurkustaan kumean, kuivahkon naurun. "Sinusta tulee vielä täydellinen seuraajani, Kurushimi." Satsujin sanoi, ottaen toiseen katsekontaktin heti, kun tämä katsoi urosta silmiin. Susi aloitti tekniikkansa, jotta Kurushimi ei ehtisi kääntää katsettaan pois. Tekniikka tulisi yllätyksenä, mikä olisi vain hyvä. Kurushimilla ei saisi olla mitään mitä odottaa etukäteen.

Satsujin tunsi pientä särkyä silmissään, ja hänen näkökenttänsä sumeni hetkeksi. Tästä susi tiesi, että "manaus" oli alkanut. "Enää et voi perääntyä...." Susi sanoi, toivoen, että tekniikka alkaisi vaikuttaa.

// Joo ei se mitään, ymmärrän. : D Onneksi tulit takaisin! ^^ //

Kurushimi

Nuorempi susi seisoi paikallaan, vieläkin valmiina vanhemman suden liikkeeseen. Hetkeen ei tapahtunut mitään ja oli ihan hiljaista, kunnes Kurushimi huomasi jotain outoa Satsujinin silmissä, ne hohtivat hieman. Aluksi susi luuli sen olevan vain heijastusta, mutta tajusi sitten silmien vielä kirkastuvan entisestään. Vanhemman suden ympäristö alkoi hitaasti sumenemaan ja pimentymään. Kurushimi alkoi tuntea ahdistusta ja oudonlaista pelkoa tuijottaessaan toisen hohtavia silmiä.

Satsujinin katseessa oli jotain outoa, se ei ollut mikään normaali katse, Kurushimista ei tuntunut että Satsujin katsoi häntä silmiin, vaan suoraan tämän sieluun. Suden näkökenttä himmeni entisestään ja tämä alkoi tuntea huimausta, Kurushimi yritti, mutta ei pystynyt siirtämään katsettaan poispäin Satsujinin silmistä, oli liian myöhäistä, hän ei edes pystynyt sulkemaan niitä, vaikka kuinka yritti. Nuoren suden jalat alkoivat hitaasti tärisemään. Satsujinin sanat perääntymisestä soivat suden päässä tauotta, samalla kun tämän näkökenttä sumeni tunnistamattomaan muotoon, kahta hohtavaa oliivinvihreää silmää lukuunottamatta.

Kurushimi seisoi tuulisella ruohoniityllä ahdistuneena ja tärisevänä, täysin puolustuskyvyttömänä.

Satsujin

Tekniikka osaavan Satsujinin käsissä ei tuntunut uroksessa itsessään enää juuri miltään. Sen sijaan Kurushimiin se näytti tepsivän kuten piti, ja Satsujin ei vointu olla virnistämättä itsekseen. Suurikokoinen susi siristi hiukan silmiään, ja astui varovasti lähemmäs, vieden tekniikkaa yhä pidemmälle ja pidemmälle. Kurushimin oli tunnettava, miltä tekniikka tuntui. Seuraava yö voisi olla nuorelle urokselle henkisesti raskas, mutta niin se olisi joka tapauksessa myös silloin, kun Kurushimi onnistuisi suorittamaan tekniikan itse.

Satsujin piti otteensa toisesta katseellaan vielä hetkisen. Sitten, aivan yllättäen, uros käänsi katseensa poispäin ja lopetti illuusion luomisen kuin seinään. Mustaturkki istuutui aloilleen, odottaen, että Kurushimi saisi hiukan toivuttua, ennen kuin sanoisi mitään. Oli parempi, ettei nuorempi joutuisi kokemaan enempää, sillä aikaa ei ollut kovin paljoa, ja Kurushimilla täytyi olla voimia siirtyäkseen eteenpäin koulutuksessaan. Satsujin käänsi viimein katseensa poikaansa, ja tutkiskeli tämän olemusta. Kurushimi ei ainakaan ulospäin näyttänyt mitenkään kovin heikentyneen, mikä oli hyvä merkki.

Kurushimi

Nuorempi susi oli täysin kykenemätön liikkumaan , eikä vieläkään edes täysin tajunnut mitä tapahtui. Yhtäkkiä Satsujinin oliivinvihreät silmät hohtivat entistä kirkkaammin ja tulivat hieman lähemmäs. Kurushimin syke nousi suuresti ja ahdistus vain lisääntyi. Susi halusi vain päästä painajaismaisesta tilanteesta pois, muttei pystynyt tekemään mitään.

Yhtäkkiä silmät kääntyivät poispäin ja susi pystyi taas liikkumaan, tämän tärisevät jalat miltei pettivät alta ja Kurushimi pysyi hädin tuskin pystyssä. Susi käänsi katseensa pois Satsujinista, suoraan eteensä maahan. Sumentunut näkökenttä tarkentui hitaasti samalla kun Kurshimi yritti käydä päässään tapahtunutta läpi.  Suden syke hidastui ja huimaus sekä ahdistus laantuivat hitaasti.

Kurushimi kokosi itsensä ja otti varman asennon, raskaasti hengittäen. Tämä sitten kohotti päänsä ja otti uudelleen katseen Satsujinia kohti, joka näytti istuvan ja katsovan suden suuntaan.

"Mitä sinä teit?" Kurushimi sai kysyttyä, nyt kutakuinkin toipuneena, vaikkakin silti raskaasti hengittäen.

Satsujin

Musta susi odotti toisen toipumista. Vaikka toinen olikin hänen poikansa, oli mustan suden kasvoilla hetken aikaa ilkikurinen virne. Satsujin kuopi odotellessaan maata rautakynsillään, kunnes Kurushimi kykeni päästämään sanoja suustaan.

"Kutsun sitä manaukseksi, vaikka kyse onkin vain illuusiosta, eräänlaisesta hypnoosista." Satsujin kertoi ja katsoi taas Kurushimia. "Siihen tarvitaan voimakasta mielenhallintaa, ja tietynlaisia..hmm..silmiä." Satsujin sanoi ja virnisti taas. Uros nousi ylös koko mahtavaan korkeuteensa ja käveli kohti Kurushimia hitaasti. Oliivinvihreät silmät tutkivat toista tarkemmin. Kurushimi näytti olevan kunnossa. Tällä hetkellä tekniikka tuskin vaikuttaisi häneen sen kummemmin, sillä se oli ollut hyvin lyhytkestoinen. Satsujin päätti kuitenkin olla varoittamatta seuraavasta yöstä. Se nuoren suden oli koettava aivan itse painajaisineen ja tuskallisine ahdistuksineen.

Satsujin seisahtui noin metrin päähän ja odotti hetken aikaa pitäen yllä hiljaisuutta. "Oletko varma halukkuudestasi oppia tekniikkani? Siitäkin huolimatta, että epäonnistut, vahingoitut tai jopa kuolet?" Susi kysyi. Viimeisintä uros ei toivonut, eikä antaisi sen tapahtua, sillä Kurushimi olisi ehkä ainoa jälkeläinen, jolla koskaan tulisi olemaan taipumuksia tekniikkaan. Silti nuoren suden oli tunnettava riskit.

Kurushimi

Nuorempi susi toisen kysymyksen kuultuaan mietti tämän aiemmin mainittua sokeutumisen vaaraa. Riskit olivat suuret, mutta Satsujinin käyttämä taktiikka oli ainutlaatuinen ja erittäin arvokas, Kurushimi oli täysin puolustuskyvytön hypnoosin aikana, jos tämä toimisi keneen tahansa, Kurushimilla olisi aina etulyöntiasema kaksintaistelussa. Kurushimilla oli Satsujinin geenejäkin, joten hän oli ehkä ainoa joka voisi Satsujinin tavoin oppia tämän tekniikan. Tämä seikka teki kyvystä edellistä arvokkaamman.

"Tuollainen tekniikka on uhrauksen arvoinen." Tämä sanoi hetken mietinnän jälkeen. "Tepsiikö se muihinkin samalla tavalla?" Tämä jatkoi.

Kurushimin hengitys oli nyt tasaantunut ja tämä oli miltei palannut normaaliin tilaan. Satsujinin hypnoottiset painajaismaiset silmät olivat kuitenkin tallentuneet suden muistiin ja vaikka tämä luuli nähneensä ne viimeistä kertaa sellaisessa tilassa, Kurushimilla ei ollut mitään tietoa seuraavasta yöstä.

Satsujin

Susi oli mielissään, kun toinen suostui uhraukseen. Satsujin muisti kaiken tuskan elävästi mielessään, mutta luotti Kurushimin selviävän siitä. Vihreät silmät tarkkailivat vielä toista hetken, kunnes Kurushimi esitti kysymyksen, johon Satsujin nyökkäsi hitaasti. "Se riippuu myös paljon henkilöstä. Ne, joilla on hyvin vahva mieli, ovat vaikeammin taivuteltavissa. Mutta en ole vielä tavannut yhtään koiraa tai sutta, johon se ei olisi edes jollain tavalla vaikuttanut. Mutta muista, se vaikuttaa myös aina sinuun. Pikkuhiljaa totut siihen, etkä enää jaksa välittää. Silloin tekniikasta on sinulle vain hyötyä." Satsujin sanoi virnistäen.

"Meidän on nyt aika lähteä. Olet siinä iässä, että herkistyminen on hyvin mahdollista." Uros jatkoi ja lähti sitten kävelemään poispäin, kohti piilolaakson sisäänkäyntiä.

Kurushimi

Nuorempi susi virnisti ilkeästi ajatellessaan etulyöntiasemasta taistelussa, mutta sitten vakavoitui ajatellessaan kemikaalien silmiin laitosta. Kurushimi tiesi sisimmissään että se tulisi olemaan tuskallisin asia mitä tämä tulisi tuntemaan elämänsä aikana, mutta oli valmis siihen.

Kurushimi näytti yllättyneeltä Satsujinin kerrottua että olisi aika lähteä.

"Voin poistua täältä?" Tämä kysyi. Tieto tuli yllätyksenä, mutta oli tervetullut. Tätä varten Kurushimi oli harjoitellut laaksossa.  Susi lähti kävelemään Satsujinin perässä.

"Tulenko laumaasi nyt vai siirrynkö jonnekkin muualle harjoittelemaan?" Tämä vielä kysyi vahvistukseksi.

Satsujin

Susi ei voinut olla tyytyväisempi. Satsujin olisi tahtonut tutustua paremmin poikiinsa Tensaihin ja Toraihin aikoinaan, mutta tiesi, etteivät sellaiset sudet olisi läheskään yhtä hyviä seuraajavaihtoehtoja kuin Kurushimi olisi. Siksi noiden kuolema ei enää hetkauttanut sutta yhtä paljon, vaikka kosto eläisi pinnan alla Kasain sukua kohtaan varmasti ikuisuuden.

"Pääset vihdoin näkemään muutakin kuin tämän piilolaakson. Sulaudut täydellisesti muiden sotureideni joukkoon, joten teeskentele vain, ettemme tunne laisinkaan. Kerro olevasi uusi tulokas ja halukas tuhoamaan Ohu yhdessä kaksosten kanssa. Olet vielä nuori, mutta kokosi puolesta voit uskotella olevasi vanhempikin." Satsujin kehotti ja virnisti vielä ilkeästi. Kaikki sujui tähän asti täydellisesti, ja susi toivoi, että myöskin tekniikan oppiminen kävisi yhtä mallikkaasti.

Kurushimi

"Selvä." Nuorempi susi vastasi Satsujinille. Se ei tiennyt paljoa ulkomaailman tapahtumista, mutta Satsujinin lauman kouluttaja oli kertonut tälle kaksoista ja Ohusta.

"Miten pääsemme pois täältä?" Tämä kysyi hetken kävelyn jälkeen (?) Kurushimi ei ollut nähnyt Satsujinin käyttävän piilolaakson sisäänkäyntiä, eikä muistanut mitään siitä kun se pentuna laaksoon kuljetettiin.

//Pahoittelen myöhästynyttä vastausta.//

// Samoin xP //

Satsujin

Uros oli miltei yhtä innoissaan kuin Kurushimi. Kaikki oli sujunut tähän asti hyvin ja Satsujin toivoi, että yhdessä Kurushimin kanssa he voisivat vihdoin saada aikaan jotain suurta. Mustaturkki käveli hitaasti kohti piilolaakson kulkuaukkoa, ja kun toinen kysyi poispääsystä, uros pysähtyi.

"Kerron sen sinulle, ja voit itsekin käyttää sitä tarvittaessa." Satsujin sanoi rauhallisesti, käännähtäen kuitenkin yllättäen toisen puoleen vihainen ilme kasvoillaan. "Mutta muista sitten, ettet koskaan, et ikinä, paljasta sisäänkäyntiä kenellekään!" Uros ärähti ja paljasti miltei kuin uhkaukseksi hampaansa.

Hitaasti vihamielinen ilme kuitenkin vaihtui neutraaliin katseeseen ja uroksen suupielet kääntyivät taas hiukan ylöspäin. Piilolaakso oli tärkeä Satsujinille, ja uros aikoi vaalia sitä hengellään. "Tänne ei pääse muuta reittiä. Vuoriston yli on tavallisen koiran mahdotonta kiivetä, ja laaksoa ympäröi lisäksi valtava piikkipensasmuuri, joka viimeistään repisi tunkeilijan kappaleiksi. Siksi on tärkeää, ettei kukaan saa tietää tästä." Uros sanoi ja siirsi sitten maasta ja lehdistä tehdyn kasan pois tunnelin suulta, jonka Satsujin oli omin kynsin kaivanut. "Vedä suoja takaisin sisäänkäynnin suulle kun olet käytävässä." Uros sanoi ja pujahti sisään.

Kurushimi

Nuorempi susi seurasi isäänsä piilolaakson päätyyn, joka ensi-silmäykseltä näytti umpikujalta, jonka Kurushimi oli nähnyt moneen otteeseen kiertäessään laaksoa.

Satsujinin käskettyä uhkaavasti sisäänkäynnin varjelemisesta, Kurushimi näytti ensin hieman yllättyneeltä, mutta sitten nyökkäsi hiljaa vastaukseksi. Piilolaakso oli ainutlaatuinen turvapaikka, eikä tämä aikoisi ikinä paljastaa sitä kenellekkään.

Susi seurasi vierestä kun Satsujin paljasti tunnelin suun. Kurushimi oli kävellyt ihan sen vierestä metsästäessään, muttei ikinä ollut erottanut suojaa maaperästä.

Satsujinin puhahdettua sisään Kurushimi otti viimeisen vilkaisun laaksosta, jossa tämä oli viettänyt elämänsä tähän asti. Tämä ei malttanut odottaa ulospääsemistä. Uros kääntyi takaisin tunnelin suuntaan, hyppäsi sisään ja veti suojan sisäänkäynnin eteen. Edessäpäin odotti pitkä ja pimeä tunneli, mutta sen päässä olisi uloskäynti ulkomaailmaan.

//Pahoittelen suuresti myöhästymistä jälleen kerran. Olen ollut erittäin kiireinen lähiaikoina.//