Toisilleen tuntemattomat

// Shiho ja John, hoi! //

Pardosa Jack

Kostea ruoho kutitteli sakemannisekoituksen varpaita ja vilpoinen tihkusade kasteli turkkia. Ukkosenkin saattoi kuulla jyrähtävän jossain kauempana. Jack oli saapunut aivan reviirinsä rajamaille katselemaan edessäpäin avautuvaa, meluisaa Sapporon kaupunkia. Uros hymähti itsekseen. Hankala uskoa, että se oli aikoinaan viihtynyt moisen hälinän keskellä. Mutta se olikin sitä aikaa, kun Jackilla oli oma perhe. Koiran koti oli siellä missä sen isäntäväkikin oli.
Jackin huulille ilmestyi hieman surumielinen hymy. Toki sen asiat olivat nytkin hyvin, olihan sillä melkoinen määrä uskollisia alamaisia, mallikas oppipoika... Jack olisi kuitenkin valehdellut jos olisi väittänyt, ettei millään muotoa kaivannut kotikoiran elämää.

Jack pudisti päätään ja saadakseen ajatuksensa muualle se päätti lähteä tarkistamaan reviirinsä rajoja. Sade tuntui vain yltyvän.

John
Sakemanni oli lähtenyt pois Ohusta vähäksi aikaa, että pystyisi kokoamaan ajatuksensa. Hän oli tutustunut siskonpoikaansa Damoniin, ja halusi päästä eroon pennusta vähäksi aikaa. Vaikka John rakastikin siskonpoikaansa kuin omaa poikaansa, pentu oli niin täynnä energiaa, että John väsyi toisen seurassa. Vaikkei John muille myöntänytkään asiaa, hän oli todellakin tulossa vanhaksi.

John hölkkäsi metsässä, kun alkoi haistamaan muita koiria. Hän oli tainnut saapua jonkun muun reviirille. Samapa se. Enhän minä häiritse ketään. John mietti ja jatkoi matkaansa. Juuri silloin, hänen eteensä käveli toinen saksanpaimenkoira. John pysähtyi ja tarkasteli toista, muttei sanonut mitään. Hän halusi nähdä miten toinen reagoisi Johnin saapumiseen.

Pardosa Jack

Jackin kävelyaskeleet kiihtyivät rennoksi juoksuksi ja saattoi nostaa katseensa hetkeksi harmaalle taivaalle. Jack piti sateesta. Sade tuntui puhdistavalta. Jack kuitenkin havahtui huomatessaan edessä päin koiran. Vieras, haju ei ollut tuttu. Ruskeaturkki hidasti nopeasti, lopulta pysähtyen muutaman metrin päähän siten, että välimatka oli turvallinen mutta puhumaan pystyi normaalisti.
" Kas hei, muukalainen ", Jack tervehti maltillisesti. Sen tapoihin ei kuulunut pillastua, vaikka joku matkalainen eksyisikin sen reviirille. " Sopii kai tiedustella, mitä teette täällä? " Uros jatkoi yhä mahdollisimman kohteliaasti, luoden nyt tarkemman silmäyksen muukalaiseen. Saksanpaimenkoira, varmasti puhdasrotuinen, ehkä hiukan vanhempi herra? No, ulkonäön perusteella ei voinut tehdä johtopäätöksiä yhtään mistään.