Idän ja Lännen tie

//Buruizaa ja Maligno Salvador paikalle please

Don


Valkoturkkinen kishu hölkkäsi tyynenä eteenpäin kohti pientä kukkulaa metsän reunustalla, josta näki koko Higashinarusen kylän. Uroon nimi oli Don. Don oli uros, joka oli noussut tunnin sisällä pinnalle Japanin koiralaumojen keskuudessa murtautumalla ensimmäisenä läpi Futago-solan rautaisesta puolustusasetelmasta, avaten näin tien Paholaisten upseeristolle kohti Gajyota. Sodassa kaikki oli alkanut lupaavasti: Don oli niskan päällä omassa taistelussaan, ja Paholaisia oli määrältään enemmän kuin Ohulaisia. Kuitenkin, loppujen lopuksi Ohun joukot olivat saaneet tilanteen hallintaansa, ja Paholaiset olivat perääntyneet. Se, miten päätyi pois joukkiosta onkin ihan toinen juttu.

Päästyään kukkulalle Don huokaisi syvään ja tarkkaili ympäristöä kaiken varalta. Alhaalla kylän raitilla näkyi muutama rasavilli pojankloppi sekä pieni koiranpentu. Juuri nyt Don tarvitsi juttuseuraa, joka ei ollut nuorukauselle tavallista. Tämä näet viihtyi yleensä vain omissa oloissaan.

// Here we come! //

Maligno Salvador

Kookas molossikoira nilkutti verkkaisesti eteenpäin nautiskellen kun tuuli leikitteli sen paksulla turkilla. Uros oli aikaisemmin päivällä tallustellut kylänraittia Higashinarusessa, jossa oli tavannut muuan kotikoiran joka varoitti urosta liikuskelemasta kylässä ilman omistajaansa. Sama koira oli maininnut, että Paholaiset ja Ohu olivat ottaneet kunnolla yhteen aikaisemmin. Salvadoria ei juurikaan kiinnostanut. Tai... miksipä sitä olisi kiinnostanut? Se ei kuulunut kumpaankaan laumaan. Lopputulos oli sille yhdentekevä. Jompi kumpi kuitenkin häviää, koirien maailmassa harvoin tunnettiin suullista sopimusta sodan lopettamiseksi.

Jo tovin Salvador oli liikuskellut metsässä aiemmin mainitun kylän ulkopuolella. Sillä ei ollut kiire mihinkään. Sen jalat veivät sen tahattomasti kohti kukkulaa metsän reunalla. Salvador jännittyi hieman, kun se erotti pikkuhiljaa puiden lomasta valkoturkkisen olennon seisoskelemassa kukkulalla. Ruskeaturkkinen luppakorva kuitenkin päätyi hymähtämään hiljaa.
" Kiva pikku kylä, vai mitä? " uros huikkasi saapuessaan kukkulalle. Salvador kuitenkin jäi ihastelemaan näköalaa useamman metrin päähän tuntemattomasta kishukoirasta.

Don


Kishu-uros hätkähti hieman takaanta tullutta ääntä, josta huokui vankka elämänkokemus iãkkyys. Uros kääntyi rauhallisena äänen suuntaan. Donilla oli tapana arvioida uusien tuttavuuksien heikkoudet, vaikka se ei välttämättä edes aikoisi tehdä näille mitään ilkivaltaa. "Et taida olla Japanista aksenttisi perusteella" Don totesi istahtaessaan pienen matkan etäisyydelle sekarotuisesta. Samassa viileä tuulenpuuska iski vasten kishu-herran kasvoja.

//Erittäin lyhyt. Kirjoitin xboxilla koska oli hemmetin tylsää

Maligno Salvador

Salvador ei kokenut tarvetta mittailla kishua päällipuolisesti koska toinen oli sitä itseään huomattavasti pienikokoisempi. Näin ollen seropi ei pitänyt toista välittömänä uhkana itselleen, vaikka kyseinen valkoturkki olisikin kiukkuisella tuulella. Taistelukoiran ei tullut kiinnittää huomiota itseään pienempiin ja verrattuna heikomman näköisiin koiriin.
" Tarkka korva sinulla ", Salvador totesi ja pieni virne löysi tiensä uroon huulille. " Olen syntyjäni espanjalainen ", se lisäsi. Salvador olikin yllättävän avoimella tuulella. Mutta tuskinpa synnyinsijan kertominen oli nyt niin hirveän henkilökohtainen asia etteikö sitä voisi tuntemattomalle kertoa.
Katse kääntyi kishuun, pää nostettiin hiukan korkeammalle.
" Itse taidat olla ihan täkäläistä väkeä? "

// Ei se mitää, itse en ikimaailmassa jaksaisi yrittää väkertää roolia xboxilla. xD //

Don

Toisen kehuessa kishun kuuloa Don tuhahti hiljaa itsekseen ja käänsi sitten katseensa toisen 'puolikkaaseen' jalkaan. 'Vai että ihan Espanjasta asti', Mielipuoli tuumi mielessään, mutta nyökkäsi ebsin toiseb kysymykselle ennen vastauksen antoa. "No totta jumalauta olen Japanista kotoisin!" Uros totesi ylpeänä virnistäen. "Kuulutko mihinkään laumaan?" Uros kysyi toiselta nyt taas jo tyynen rauhallisena. "Minä itse kuulun Harakirin joukkoihin, ja sodassa Ohua vastaan toimin ryhmänjohtajana, suoriutuen mainiosti." Don kertoili ylpeänä saavutuksistaan. "Kukaan ei kuitenkaan taida ottaa minua vakavasti laumassa. Harakiri-herra jopa teki eräästä Siwangista upseerinsa, vaikka se rotta pötki sodassa tiukan paikan tullen pakoon Kiinan maille." Kishu sihisi hieman ärtyneenä. Uros ei todellakaan pitänyt Siwangista, vaan koki sen uhkana. Kyllähän useat pelkäsivätkin Donia, mutta lähinnä se oli kaikille vain mielipuoli, joka oli tappannut vanhempansa.

Maligno Salvador

Salvador kohotti kulmaansa kishun äkilliselle... innokkuudelle, jos sitä siksi saattoi kutsua? Toinen selitti kuuluvansa Harakirin laumaan, olevansa ryhmäjohtaja mutta ei tarpeeksi arvostettu sellainen.
" Miksi se tämän minulle kertoo? " Salvador mietti itsekseen. Vaikka mikäpä siinä, ainakin tuli selväksi kenen seuraan uros oli tuppautunut.
" En kuulu laumaan ", espanjalainen totesi, kääntäen katseensa takaisin kylään. " Miksi sitten palvelet sellaista, joka ei ota sinua tosissaan? " Salvador kysyi. Niin, sille itselleen ainakin olisi tärkeää että jos se palvelisi jotakuta korkeampaa auktoriteettiä, että sen saavutuksia ei ylenkatsottaisi. Sellaista Salvador ei sietäisi. Mutta juuri senpä takia oli hyvä pysyä omillaan.

Don

Toisen kysymys todella sai kishun miesttimään syytä Harakirin palvelemiseen, mutta loppujen lopuksi vaastaus oli aivan selvä. "Jos palvelen uskollisesti saatan saada enemmän valtaa, mutta onhan se pakko kai myöntää, alan kyllästyä siihen pelleilyyn." Don sai sanotuksi. "Maailma on kuitenkin mahdollisuuksia täynnä, ja olen harkinnut oman, suuren, ja mahtavan imperiumin perustamista." Kishu jatkoi rauhallisena silmäillessään toista tarkkaavaisena.

Maligno Salvador

Salvador hymähti hiljaa. Valkoturkki siis asetti tulevaisuutensa löyhien mahdollisuuksien varaan. Ihailtavaa sitkeyttä, mutta toisaalta taas melko surullista, että itseään joutui todistamaan jatkuvasti ja silloinkin oli vain yksi suuri ehkä, että pääsisi kipuamaan arvoasteikolla ylemmäksi.
Seuraavaksi toinen mainitsi suunnitelmat oman imperiumin perustamisesta. Salvadorin huulilta karkasi matala naurunhykerrys.
" Sinulla on suuret puheet noinkin pieneksi otukseksi ", seropi totesi ja pyöräytti harteitaan. Se katsoi ympärilleen hetken ja nuuhki ilmaa. " Satutko tietämään, onko täällä lähistöllä lehmä- tai lammaslaitumia? " Salvador hyppäsi äkkiä puheenaiheesta toiseen. Uroksella oli nälkä.

Don

Kishu murahti itsekseen kuullessaan sekarotuisen puheet tämän pienestä koosta. "En tiedä, mutta jos et pyydä sanojasi anteeksi, niin saat katua." Don totesi rauhallisesti. "Kaltaisesi läskikasa on ehkä vahva, mutta kauaa et tasoiseni kynsissä jaloillasi kestä." Kishu sanoi nyt jo hieman mahtipontisempaan äänensävyyn.

Maligno Salvador

Salvador kohotti kulmaansa kysyvänä. Ai, toinen taisi loukkaantua uroksen mainitessa toisen pienuudesta? Salvador oli jo vähällä pyytää anteeksi (tai jotain sinne päin), mutta kishu meni ja kutsui sitä läskikasaksi. Salvadorin poskilihakset kiristyivät hiukan.
" Yritätkö haastaa minut, pätkä? " seropi kysyi huvittuneeseen sävyyn, pudistellen päätään. Se kääntyi hiukan lähteäkseen pois.
" Jos olisit edes taistelukoira, tappelisin mielelläni. Mutta... no, et ole. " Tai no, taistelukoiraksi Salvador luokitteli omaan rotuluokkaansa kuuluvat koirat, kishu ei siis kuulunut niihin. Salvador nakkeli niskojaan ja lähti jo nilkuttamaan poispäin, korvat kuitenkin höröllään sen varalta, että toinen yrittäisi hyökätä takaa.

Don

Toisen kääntyessä lähtemään poispäin Don naurahti viekkaasti. "Älä aliarvioi minua saasta." Kishu sanoi rauhallisena lähtien hölkkäämään lähemmäs sekarotuista. Uros kyllä tiesi sen, että tapettua tämä ei toista saisi, mutta Don päätti näyttää toiselle miksi Don ei ollut koskaan hävinnyt. Kishu nappasi maasta suurehkon kivenlohkareen ja tähtäsi sen toisen takaraivoon. Heti perään Don syöksyi kohti toisen niskaa kuin luoti, aikeenaan viiltä suhtkoht syvän viillon.