Higuma - Mossin velipuoli.

Nimi:Higuma (suom. karhu)
Skp: Uros
Ikä: 10v
Rotu: Mastiffi

Kotimaa: Japani
Liittouma: higumalla ei ole liittoumaa vaan hän vaeltaa yksin.



Motto: Kaikki mikä liikkuu, Se tapetaan


Suku
Isä: Sama isä kuin Mossilla
Äiti: Eri äiti kuin Mossilla
Velipuoli: Moss
Veljenpoika: Jaguar



OMINAISUUDET


Taito ***
Voima *****
Karisma **
Nopeus **
Kestävyys ****
Älykkyys ****
Puruvoima *****
Kivunsietokyky ****
Ketteryys **
Refleksit ***
Tekniikat ***
Vaarallisuus*****

Puissa hyppely

Metsästystaito ***
Uimataito **

Aistit

Näkö ***
Kuulo ***
Haju ****


ULKONÄKÖ


Säkäkorkeus:76cm
Paino:78kg
Turkinväri:Kellertävänruskea, tumma kuono ja korvat, tummat silmänympärykset
Silmien väri: Siniharmaat
Muut tuntomerkit: Arpia kehon etuosassa

Higuma on suurikokoinen jopa mastiffiksi. Sen sukulaisuus Mossiin on havaittavissa, mutta Higuma on vaaleampi väriltään, ja paljon lihaksikkaampi. Uroksen kehossa ei ole lainkaan läskiä, vaan se on valtavan kokoinen juuri lihaksiensa ja säkäkorkeutensa ansiosta. Lihaksikas vartalo on osittain pitkäaikaisen treenauksen ja osittain myös geenien tulosta.
Higumalla on todella vahvat jalat, joilla se kykenee lyömään vastustajalta tajun kankaalle helposti. Vaikka uros on painava, sen lihaksikkaat takajalat antavat silti tarpeellisen voiman melko korkeaankin hyppyyn. Etuosa on huomattavasti takaosaa lihaksikkaampi, ja siksi etujaloissa on enemmän voimaa. Higuman leuat ovat todella vahvat ja puruvoima niissä vastaa useita satoja kiloja. Puruvoimaa tehostaa Higuman titaanilla päällystetyt yläkulmahampaat, joiden terävyys ja kestävyys on normaalia hampaita tehokkaampi.
Kehon etuosaa koristaa muutama taisteluarpi, joista yksi on tikattu umpeen ihmisten toimesta.


LUONNE

Tekstiätekstiätekstiä.


MENNEISYYS

Higuman alku on hyvin mielenkiintoinen. Sen omistaja oli sama kuin Mossillakin, mutta Higuma vain syntyi n. 10v myöhemmin kuin Moss.

Ennen kuin Higuma sisaruksineen kerkesi syntyä, Mossin iäkäs isä kuoli vanhuuteen. Higuman äiti, nuorempi mastiffnaaras, oli nyt isäntänsä ainoa koira. Ei mennyt kuitenkaan kauaa, kun isäntä huomasi naaraan odottavan pentuja. Kaikki olivat hyvin hämillään, eivätkä osanneet millään yhdistää pentujen isää edesmenneeseen mastiffiurokseen.

Aika kului, ja pennut syntyivät kevättalvella hyvissä voimissa. Kolme pentua, kaksi urosta ja yksi naaras, olivat elinvoimaisia ja terveitä pentuja. Ne kasvoivat kovaa vauhtia, ja ensimmäisessä eläinlääkärintarkastuksessa ne saivat hyvät paperit. Samalla kuitenkin selvisi, että pentujen isä oli sama, kuin isännän entisellä koiralla, Mossilla. Hämmästys ja järkytys oli suuri, mutta vihdoin oli saatu vastaus siihen, miksi mastiffinarttu ylipäätänsä oli odottanut pentuja. Pennut nimettiin tuolloin Higumaksi, Kochoksi ja Toraksi.

Kun pennut olivat luovutusikäisiä, Higuma oli jo tuolloin paljon isompi kuin sisaruksensa. Tämän vuoksi eräs ulkomaalaistaustainen mies kiinnostui pennusta, ja päätti ostaa Higuman. Kukaan ei arvannut viattomalta ja hyväsydämiseltä vaikuttavan miehen taka-ajatuksia, ja kaupat tehtiin. Higuma lähti uuteen kotiin kahden ja puolen kuukauden iässä.

Mies aloitti oitis pennun vahvistamisen, ja alkoi syöttää tälle proteiinipitoisia ruokia, ja harjoittamaan koiraa päivittäin melko rankoillakin kestävyys- ja voimaharjoituksilla. Higuma jatkoi kasvuaan, kunnes parin vuoden ikään mennessä oli saavuttanut lopullisen säkäkorkeutensa. Uros oli pelottava ilmestys, ja kukaan ei uskaltanut lähestyä sitä. Higuma oli hyvässä kunnossa, muttei tiennyt itsekään, miksi.

Pian syy kuitenkin selvisi. Koirataistelut. Mies osallistui Higumalla laittomiin koirataisteluihin, joissa lisävarusteet eivät olleet kiellettyjä. Higumalle asennettiin pimeästi myöhemmin titaanipäällysteiset kulmahampaat, jotka aiheuttivat urokselle kivuliaan ja pitkäaikaisen tulehduksen. Higuma kuitenkin selvisi, mutta koirataistelut jatkuivat ja jatkuivat. Higuman ihmisystävällinen luonne muuttui, ja siitä tuli ärtyisämpi ja aggressiivisempi. Sen onnistui jopa muutaman kerran tappaa vastustajansa, ja ei aikaakaan, kun Higumasta oli tullut sen ajan vahvin taistelukoira.


5 vuotta myöhemmin

Koirataisteluille ei näkynyt loppua. Higuma oli saanut useampia arpia kehoonsa, ja mieleensä. Se oli masentunut, ja aggressiivinen jopa omistajaansa kohtaan. Silti mies vain jatkoi, sillä voittaja sai hyvät rahat. Higuma ei voinut muuta, kuin joka kerta kehään päästyään taistella hengestään.

Viimeisin taistelu, johon Higuma osallistui, ei päättynyt koskaan. Uros nimittäin pakeni kehästä heti alkuunsa. Päättömästi se syöksyi läpi kauhusta kirkuvien ihmisten, ja pakeni metsään. Se ei enää koskaan aikonut olla tekemisissä ihmisten kanssa.

SAA JATKAA!



TAISTELUTEKNIIKAT

Higuma käyttää pääasiassa kokoaan ja voimaa aseenaan. Se on vahva vastus, eikä sitä voi kuka tahansa voittaa. Suurta koiraa on pienemmän miltei mahdotonta nostaa tai kaataa. Lisäksi Higuman paksu nahka suojelee hyvin tavallisilta iskuilta ja puremilta. Higuman oma purentavoima on kuitenkin pelottavan vahva, ja voimakkailla käpälillä se voi iskeä vastustajan kertaiskulla kuoliaaksi.

Taistelukoira-ajoilta Higuma on kuitenkin oppinut muutaman taistelukoirien käyttämän tekniikan.

-Fusha to - liikkeessä riepotellaan vastustajaa, pysyen itse tukevasti paikoillaan. Toimii pienempiin vastustajiin.
-Jaw Crash - liikkeen tarkoitus on murtaa vastustajan leuka juoksemalla siihen pää edellä
-Koshu kei - liikkeessä vastustajaa roikotetaan kurkusta niin kauan, että tuon oma paino tukehduttaa sen. Toimii pienempiin vastustajiin.
-Kuten ranbu - Hyökkäyksen tarkoituksena on saada vastustaja "kuumenemaan" turhalta näyttävällä tanssilla ennen yllätyshyökkäystä.
-Swing Circle