Vieras maa

Bella

Nuori saksanpaimenkoira asteli tasaista vauhtia kohti metsä aukeaa, jonka oli havainnut matkan päästä. Tämä pysähtyi aukean reunalle ja vilkaisi nopeasti ympärilleen ja nosti kuononsa haistellakseen ilmaa. Tuuli ei kuitenkaan tuonut vieraita hajuja. Ainoastaan sotakoirien, jotka olivat muutaman kymmenen kilometrin päässä. Naaraan epäröinti heräsi ja se mietti pitäisikö sen palata takaisin laumansa luokse. Tämä oli saapunut japaniin muutaman tunnin sitten ja lähtenyt heti omille teilleen. Se halusi tutkia itse hiukan ympäristöä ja olla hetken erillään laumasta. Ehkä se saisi palattu ilman, että johtaja ei huomaisi sen katoamista. Ajatuksesta neitokainen ei kuitenkaan ollut täysin varma. Eräs hyvin vaikuttavaa syy oli tämän hopean ja lumen yhdistelmän turkki. Tämän vuoksi se erotettiin missä tahansa ja jostain syystä juuri urosten silmään.

Pienen hetken se vielä katseli aukeaa ja asteli pois puiden suojasta. Alueen ympärillä oli tasainen ja pehmeän ruohoinen maasto. Muutaman metrin päässä oli sinertävänä kimalteleva lampi. Naaras lähestyi tätä ja antoi itsensä rentoutua hetkeksi. Lauman keskuudessa se oli mahdotonta. Lammen reunalla Bella kumartui juomaan ja sammutti janonsa. Matka vieraaseen maahan oli ollut rakas.

Juotuaan tarpeeksi se nosti katseensa ja katseli tarkemmin olisiko lähellä mukavan näköistä lepo paikkaa. Lähellä ei kuitenkaan ollut mitään isoja kiviä ja Bella tyytyi asettumaan lammen läheisyyteen makuulle. Tämä otti mukavan asennon auringon suuntaan ja laski päänsä tassujen väliin. Silmät olivat puoliksi enää auki ja naaras unohti hetkeksi Venäjän sotakoirat ja katoamisensa.

Kirā oli päässyt vahtivuorostaan Gajyolta ja asteli nyt metsässä vihellellen. Nuori uros pysähtyi lammenrantaan ja sammutti janonsa. Ei mennyt kauakaan kunnes Kirā huomasi rannalla nukkuvan saksanpaimenkoiran. Kirā käveli Bellan luokse ja tervehti tätä iloisesti.

Bella

Saksanpaimenkoira rentoutui ja unohti hetkeksi valppautensa. Pitkä matka ja raisitus olivat jopa sotakoiran voimille koitos. Yhtäkkiä se kuuli askeleita takanaan ja nopeasti se nousi pystyyn ja paljasti muristen hampaansa. Oli hyvin pitkä aika, kun kukaan oli päässyt näin lähelle naarasta ilman sen huomaamista. Bella otti hitaita askeleita taaksepäin ja piti kokoajan valppaan katseensa toisessa. Päästyään muutaman metrin päähän se pysähtyi ja oli valmiian hyökäämään, jos toinen oli vihollinen. "Kuka olet?" Naaras kysyi ja katsoi tarkemmin urosta. Toinen oli selvästi uros susi ja Bellaa isompi. Jos tulisi taistelu olisi tällä kuitenkin pitkä koulutus takana ja kokemusta isompiaan vastaan taistelemisesta.

Uupumus ja rasitus olivat kuitenkin vieneet suurimman osan tämän voimista. "Ehkä taistelun välttämien olisi nyt hyvä ajatus. Johtaja ei ilahtuisi, jos palaisin takaisin haavoilla" Tämä ajatteli ja muutti asentoaan neutraalisemmaksi ja seisoi ryhdikkäästi. Silti se oli valmis hyökkäämään, jos toinen yrittäisi mahdollisesti jotain. Saksapaimenkoira ei helposti luottanut toisiin ja nykin se epäili suuresti sutta edessää. Ehkä se oli vihollinen, joka oli lähetety vakoilemaan sotakoiria.

"Nimeni on Kirā.", Kirā esittäytyi ja kertoi tulevansa Ohusta. "Kuka sinä olet?", Kirā kysyi. Nuori susi kävi makuulle Bellan viereen ja katsoi taivaalle. Kirā nousi ja meni lammelle, uros kysyi halusiko toinen kalaa.

//Unknownsoldier tulee mukaan peliin hahmollaan Pavel. Eli pelijärjestys olisi tämä. Minä, Hupsufani ja sitten Unknownsoldier. Ajattelin laittaa tämän niin ei tulee sekavuutta:)//

Pavel

Seefferi harppoi eteenpäin hyppien puiden oksilla. Kaikkein parasta pitkän matkan jälkeen olisi varmasti ollut lepo, mutta juuri nyt Pavel kaipasi omaa rauhaa.

Äkkiä uroksen kirsuun tunkeutui tuttu haju. Ei, vaan tuttu haju sekä vieras haju. Seefferi suunnisti askeleensa hajujen suuntaan.

Bella... Mutta kuka tuo susi on? Pavel tuumiskeli.

Bella

Saksanpaimenkoiran epäillyksiä eivät hälventäneen suden sanat. Tämä ei ollut koskaan aikaisemmin käynyt japanissa ja ei tiennyt mikä koko Ohu oli. "Ohu? Onkohan se lauma vai jonkin paikka" Naaras tuumi ja samassa sen kuonoon kantautui hyvin tuttu haju. "Olen venäjänsota koirissa. Muuta tietoa et tarvitse" Tämä sanoi ja piti katseensa sudessa, vaikka kuuli jo toisen saksanpaimenkoiran askeleet metsästä. Bellaa helpotti tieto, että Pavel oli tulossa myös paikalle. Vaikka susi ei ollut osoittanut mitään vihamielisiä merkkejä.

Varmuuden vuoksi se otti vielä askelia taaksepäin, mutta ei kääntänyt toiselle selkäänsä. Lopulta Bella pysähtyi ja odotti vain laumatoverinsa saapumista paikalle. Ainakin kaksin oli parempi ja johtaja luotti hyvin paljon Paveliin. Toinen olikin korkeassa arvossa.

Kirāā hämmästytti kun toinen ei tiennyt Ohusta, niimpä uros kertoi Ohun vuorilla asuvasta koiralaumasta Ohun sotureista. Kerrottuaan kaiken mitä tiesi Kirā hyppäsi lampeensa ja kalasti muutaman kalan. Kirā tarjosi Bellallekin kalaa ennen kuin alkoi itse syömään.

Pavel

Sillä aikaa kun susi sukelsi lampeen, Pavel suhahti nopeaan vauhtiin Bellan viereen. Uros vilkaisi nopeasti laumatoveriaan, mutta käänsi sitten katseensa lampeen.

Rusehtavan suden noustessa maalle ja tarjotessa Bellalle kalaa, narttu tuskin kerkesi vastata(?), kun Pavel jo murahti. "Emme ota tuntemattomilta ruokaa. Mistä tulet?" Pavel kysyi tiukkana. Seefferi oli varma, että Ryukibakin olisi sanonut jotain samansuuntaista, ja koska Pavel totteli johtajaansa kuuliaisesti, suhtautui tämä tuntemattomiin hyvin tiukasti.

Lev juoksi kohti jokea koska silöä oli todella kova jano. Lev näki jo kaukaa Bellan ja pavelin lev huomasi myös vieraan suden. Lev luuli suden olevan uhka ja kiihdyttikin vauhtiaan. Lev oli hyppy etäisyydellä suteen lev hyppäsi kohti sutta ja yritti viiltää sutta otsaan. Lev tiesi kastuvansa mutta lev vähät välitti siitä.

"Tulen Ohusta, nimeni on Kirā.", Kirā kertoi syödessään. Syötyään Kirā katsoi Pavelia ja kysyi "Mikä sinun nimesi on?" Kirā mietti olisiko toinenkin koira sotakoirista joten hän kysyi Pavelilta. Kirā väisti täpärästi Levin iskun ja sanoi: "Hei, mitä sinä hyökkäät tuolla lailla toisten kimppuun? Olen hyvien puolella, nimeni on Kirā."

Bella

Naaras ei edes säpsähtänyt, kun Pavel oli nopeasti tämän vieressä. Olihan uros myös sotakoira ja nopeus oli yksi koulutuksessa opituissa asioista. Äänekäs molskahdun sai tämän kääntämään katseensa takaisin suteen, joka oli hypännyt lampeen. Hetken kuluttua se nousikin ylös ja tarjosi kalaa tälle. Bella ei kuitenkaan ehtinyt vastata, kun Pavel hoiti puhumisen. Se ei oikeastaan haitannut tätä yhtään, koska Bella tiesi ettei sudesta saisi paljon mitään tietoja irti.

Naaras käänsikin päätän uroksen puoleen ja kuiskasin tämän korvaan. "Uskoisin sen olevan joku yksinäinen kulkija. Sen tiedot ovat varmasti hyödyttömiä" Tämä kuiskaisi Pavelin korvaan ja nosti sen jälkeen katseensa takaisin suteen. "Ei kiitos. En ole nälkäinen tällä hetkellä" Tämä sanoi toisella neutraalisti. Riitely oli turhaa näin pienestä seikasta. Yhtäkkiä Bella kuuli juoksu askeleita ja kääntyi äänen suuntaan. Kolmas saksanpaimenkoira ilmestyi metsästä ja tämä tunnisti sen heti Leviksi. Uros ei kuitenkaan hidastanut vauhtiaan ja naaras tajusi mitä toisella oli mielessä. Susi kuitenkin väisti iskun ja säilyi ehjänä hyökkäys yrityksestä.

Pavel

Uros nyökkäsi nartun sanoille, mutta katsoi tiukasti sutta. Pavelin mielestä Bella oöi hyvinkin viehättävä ja kaunis, mutta seefferi oli aina ollut narttujen kanssa aika huono.

Kiran alkaessa syömään Pavel murahti. "Olit sitten Ohusta tai et, niin minua häiritsee se, että te ramppaatye täällä kokoajan ikäänkuin vahtimassa meitä. Jos Giniä noin meidän puuhamme kiinnosaa tulkoon itse kysymään asiasta. Ne Ohun soturit jotka kykenivät saamaan jopa minut vangiksi eivät puhuneet ruoka suussa, ja ennen Gin sanoi asiansa suoraan. Jos nykyiset Ohun soturit ovat kaltaisiasi, valloittaisimme Gajyon hetkessä..."

Lähes heti kun seefferi oli sanonut sanottavansa, kävi Lev suden kimppuun. "Lev, olemme salamurhaajia, emme saa ampua ohi." Pavel totesi. "Bella, emme sitten ota palveluksia Ohulta, toistaseksi." Pavel kuiskasi Kiran selityäessä Leville olevansa hyvien puolella.

Lev nousi nopeasti ylös vedestä. Lev painoi päänsä alas hieman häpeissään kun ei osunut ""anteeksi."" Lev sanoi pavelille. Lev ei kuitenkaan pyytänyt kiralta anteeksi ""painu sinne mistä tulitkin!"" Lev karjui kiralle uhkaavasti.

Kirā mutisi Leville jotain vastaukseksi ja lähti kävelemään takaisin Gajyon suuntaan. // Kirā poistuu, kiitos pelistä.//

Bella

Naaras vain katseli uroksia ja näiden ohtelu vierasta kohtaan alkoi saada sen ärsyyntymään. Vaikka toinen oli toisella laumassa ei sitä siltikään tarvitsisi tappaa tai kohdella kuin roskaan. "Näinkö te kohtelette toisen lauman jäsentä?! Epäillyksen kyllä hyväksyn, mutta tappaminen olisi väärin!" Saksanpaimenkoira melkein huusi, mutta ei osoittanut sanojaa kenellekkään. Levi karjunta toiselle oli viimeinen pisara nartulle. Tämä murisi pienesti toisella ja paljasti hampaansa, vaikka nämä olivat samssa laumassa. "Kohtelisitko noin kaikkia?" Naaras kysyi Leviltä ja käänsi selkänsä tosisille.

Bella päätti lähteä paikalta, ennenkuin syntyisi jotain isompaa riitaa tämän takia. Nopeasti se juoksi metsään ja lähti menemään samaa reittiä takaisin venäjänsota koirien luokse. Viha sen sisällä purkautui, kun se sai juosta.

//Bella lähtee takaisin sotakoirien luokse. Kiitos pelistä kaikille:)//

Pavel

Seefferi katseli etääntyvää sutta ja kuunteli Bellan saarnaa aiheesta. Nartunkin poistuessa uros käänsi katseensa Leviin ja virnisti. "Alkaa pänniä noiden Ohulaisten toiminta. Emme ole heidän alueellaan niin pitkään, kun emme mene Futago-solan lähistölle. He eivät voi hallita ja määrätä koko Japania." Pavel sanoi jokseenkin ärtyneenä. Seefferi luuli että Gin oli lähettämnyt Kawashimin ja Kiran valvomaan Sotakoirien toimintaa. "Alkaa vaikuttaa tyrannialta."

Lev nauroi kun kira painui tiehensä mutta hymy ei kestänyt pitkään sillä Bella alkoi raivota tälle. Lev ei kuitenkaan välittänyt toisen karjunnasta mutta kun toinen lähti pois lev alkoi miettiä omaa käytöstään. ""En minäkään niistä ohulaisista pidä ja kyllähän heidän pitäisi tajuta ettei mitkään laumat pidä siitä jos heitä käydään kokoajan vahtimassa.""