Aurinkoinen aamupäivä

Koume käveli Futago solassa ja kuunteli lintujen laulua. Taivas oli pilvetön ja tuuli puhalsi sopivan lämpimästi. Koume pysähtyi joelle juomaan.

Shorutora

Shorutora oli saanut tarpeekseen Gajyon tapahtumista, ja päätti lähteä selvittelemään päätään kauemmas Gajyosta. Uros aikoi kuitenkin pysytellä Futago-solan rajojen sisäpuolella, vaikka olisikin mielellään tahtonut lähteä katsomaan Kurotoraa tämän kotimetsään.

Valkea kai hölkkäsi joen uomalle. Vaikka olikin melko lämpimän oloinen ilma, ottaen huomioon loppusyksyn, niin veteen ei Shorutorakaan uskaltaisi. Uros istuutui penkereelle, ja upotti tassunsa veteen. Kai ei huomannut vähän matkan päässä olevaa Koumea.

Koume huomasi valkoisen kain vähän matkan päässä ja käveli tämän luokse. "Hei Shorutora.", Koume sanoi päästyään valkean kain luokse. Hieman ujosti Koume kertoi Shorutoralle pitävänsä tästä.

Shorutora

Valkea kai hätkähti kuullessaan suloisen äänen. Shorutora hymyili nähdessään Koumen. Kai oli nähnyt toisen muutamia kertoja Ohussa, muttei ollut vielä päässyt naaraan juttusille. Oikeastaan Shorutora oli katsellutkin Koumea joskus, muttei uskaltanut lähestyä jumalaisen kaunista naarasta. Shorutora kuitenkin tiesi, ettei ehkä osaisi kohdella narttuja näiden ansaitsemalla tavalla.

"Ööh, hei." Shorutora sanoi, punastuen kevyesti. Uros kuitenkin punastui entistä enemmän Koumen kertoessa pitävänsä hänestä. "Ööh..niinkö..?" Kai kysyi takellellen. Shorutora nielaisi, ja muutti sitten ulkomuotoaan tyynemmäksi. "Hmm..et sinäkään hullumpi ole." Kai tokaisi viileästi, ja iski silmää charmikkaasti toiselle.

"Voi kiitos.", Koume sanoi ja suutelis Shorutoraa kevyesti. (?) Toisen iskiessä silmää Koume iski takaisin ja kehui Shorutoraa komeaksi. "En ole koskaan nähnyt komeampaa urosta, kuin sinä. Muistan kun näin sinut ensimmäistä kertaa.", Koume sanoi ja kävi makuulle valkean kain viereen.

Shorutora

Valkea kai meni sanattomaksi nartun suudelman jälkeen. "V...vau..." Uros sanoi hiljaa. "Toiminnan nainen. Siitä minä pidän." Shorutora heitti vitsillä, ja naurahti kevyesti. Koumen kehuessa häntä, kai vain pudisteli päätään. "En kai nyt sentään.." Valkoturkki sanoi, ja katsoi sitten sinisillä silmillään suoraan naaraan silmiin. Mitä juuri tapahtui? Shorutora ajatteli ihmeissään.

"Kiitos.", Koume sanoi liikuttuneena Shorutoran sanoista. Koume painautui valkean kain rintaa vasten ja hetken harkinnan jälkeen uskaltautui kysymään tätä puolisokseen. Koume pelkäsi, että Shorutora kieltäytyisi.

Shorutora

Valkea kai hymyili Koumelle, mutta tämän pyytäessä häntä puolisokseen, Shorutora vakavoitui, ja nousi pois toisen viereltä. Kai käveli joen rannalle, ja kosketti vettä käpälällään. "Minä..haluaisin kyllä kovasti." Shorutora sanoi, ja katsoi sitten taas Koumea. "Pelkään vain, että sinua satutetaan minun vuokseni. En halua, että niin tapahtuu." Kai sanoi, ja huokaisi. Shorutora olisi niin paljon tahtonut sanoa kyllä, mutta pelkäsi, että vaarantaisi siten Koumen hengen.

"Älä pelkää, osaan puolustaa itseäni. Olen oppinut paljon äidiltä ja ystäviltäni.", Koume vakuutti itsevarmana. Koume käveli Shorutoran viereen ja katsoi syvällle tämän silmiin. "Lupaan että huolehdin itsestäni, en anna kenenkään satuttaa itseäni, kun olet paikalla.", Koume vannoi.

Shorutora

Shorutoran jännitys lakkasi Koumen sanojen jälkeen, mutta silti kai oli vielä hiukan epävarma. "Entä sitten, kun en ole paikalla?" Shorutora kysyi, ja kohotti hiukan korviaan. "Entä jos pidämme tämän jutun salassa..ainakin jonkun aikaa?" Kai ehdotti. Uros tahtoi, että tilanne rauhoittuisi ensin, ennen kuin paljastaisi asioista muille laumalaisille. Shorutora ei tahtonut vihollisen tai varsinkaan Donin saavan tietää Koumesta, tai nartun henki voisi olla uhattuna.

Koume vakuutti että puolustaisi itseään silloinkin kun Shorutora ei olisi paikalla. "Hyvä on.", Koume sanoi, kun Shorutora ehdotti asian pitämistä salassa. Koume meni joelle ja upotti tassunsa veteen koska hänellä oli kuuma.

Shorutora

Koumen suostuessa Shorutora rauhoittui heti. Kai henkäisi syvään ja katsoi narttua tuon mennessä veden äärelle. Nyt päätti valkea kaikin uskaltautua tekemään lähempää tuttavuutta veden kanssa, ja Shorutora loikkasikin jokeen ja sukelsi.

Vesi oli todella kylmää, ja se puristi kain kehoa joka puolelta. Shorutora ei kuitenkaan noussut ihan vielä pintaan, vaan avasi silmänsä, ja katseli tummaa ja utuista ympäristöään. Kai kykeni pidättämään henkeään melko kauan, mutta nyt se päätti palata takaisin rannalle, ja ponkaisi pohjasta vauhtia. Kai ilmestyi takaisin pintaan ja kapusi rantaan ravistellen turkkiaan.

"Huh..." Shorutora sanoi virnistäen. Ensin kylmyys iski märkään kehoon, mutta pikkuhiljaa turkin kuivuessa alkoi tulla lämmin, kun kylmä vesi sai veren kiertämään.

Koume katsoi kun Shorutora sukelsi. Kain noustessa pintaan ja virnistäessä Koume virnisti takaisin. "Ole varovainen, ettet vilustu.", Koume varoitti, sillä tiesi veden olevan kylmää alkutalvesta. Koume otti tassunsa pois vedestä ja käveli Shorutoran luokse.

Shorutora

Shorutora katsoi sivusilmällä Koumea, ja kohotti toista kulmakarvaansa kutsuvasti. "Minäkö vilustun? Ehen. Minähän olen täyttä tulta." Shorutora sanoi ja naurahti sitten, hypähtäen pari askelta eteenpäin. "Voin vallan mainiosti." Kai jatkoi, ja pysähtyi sitten Koumen eteen, joka oli tullut hänen luo. Kai tahtoi siirtyä lähemmäs naarasta, mutta yhtäkkiä metsän reunalta kuului puhetta.

Shorutora rykäisi ja siirtyi hiukan kauemmas. Kaksi Ohun soturia tuli juomaan joelle. "Kas, päivää. Näkeehän täällä tuttujakin, eikä aina vain vihollisia." Dalmatialaisennäköinen uros sanoi. Shorutora hymyili ja nyökkäsi. "Sanos muuta. Mekin tässä törmäsimme aivan sattumalta." Shorutora sanoi huolettomana. Hän ei tahtonut vielä paljastaa muille tunteistaan Koumeen.

"Tapasin Shorutoran ollessani täällä kalastamassa.", Koume kertoi, kun soturit saapuivat. Dalmatiannäköinen koira naurahti, koska arvasi mistä oli kysymys. "Olkaa huoletta, emme kerro kellekkään.", uros sanoi.

Shorutora

Kain ilme muuttui hämmentyneeksi soturien arvatessa heidän aikeensa. "Öh...niin." Valkoturkki vastasi hölmistyneenä, mutta vakavoitui sitten. "Lupaatte myös. Tiedätte varsin hyvin, miksi haluan pitää asian salassa." Shorutora sanoi, ja sai huvittuneet urokset nyökkäämään myöskin neutraali katse silmissään. "Tiedämme kyllä. Teet viisaasti suojellessasi häntä." Dalmatialaisen näköinen totesi, ja Shorutora nyökkäsi kiitollisena, katsoen sitten Koumea.

Koumea hymyilytti kun Shorutora komensi kahta nuorempaa urosta. Lopulta Koume ei voinut enää hillitä itseään ja purskahti iloiseen nauruun.

Shorutora

Valkean kain ja kahden soturin ilme oli hyvin tuima näiden tuijottaessa toisiaan hiljaa. Koumen yhtäkkinen naurunpurskahdus saikin kaikki hiukan hätkähtämään ja hämilleen. Lopulta myös kolmikko alkoi nauraa yhdessä, ja Shorutoran saatua itsensä hillittyä, tämä katsoi hymyillen Koumea. "No, eiköhän kaikki mene aivan hyvin. Kaikkea hyvää teille." Dalmatialaisen näköinen sanoi virnuillen. Shorutora naurahti ja nyökkäsi. "Kiitos samoin." Valkea kai vastasi, ja pian kaksikko jo poistui.

Koume katseli kaksikon perään ja kääntyi sitten katsomaan Shorutoraa. Koume käveli joelle ja kalasti muutaman kalan. Koume antoi toisen kalan Shorutoralle ja alkoi syömään, syötyään Koume kertoi lapsuudestaan Shorutoralle.

Shorutora

Koumen tuodessa saalista, Shorutora kiitti toista hymyillen. Kai asettui makaamaan ja näykki kalaa ensin varovasti, saadakseen nahan taitavasti irti lihasta. Tämän jälkeen Shorutora kävi kiinni tuoreeseen lihaan hyvällä ruokahalulla.

Nartun kertoessa lapsuudestaan, Shorutora yllättyi kuullessaan Hatsumomon olevan tämän äiti. Toisaalta, kaksikossa oli jotain samaa, jota ei voinut selittää. "Olet kokenut paljon. Olen pahoillani isäsi kuolemasta.." Shorutora sanoi. "Minunkin isäni, Harutora, kuoli sodassa ennen kuin ehdin tavata hänet." Kai jatkoi.

Koume järkyttyi kuullessaan Shorutoran isän kohtalosta. Koume ei kuitenkaan jaksanut surra kauaa ja jatkoi syömistään. Kun Koume lopetti syömästä hän kertoi ystävästään Kyoukista ja tämän perheestä. "Koyuki oli ennen rekikoira.", Koume kertoi ja hymyili. "Minäkin olen haaveillut rekikoiran elämästä ja urasta, se on mielenkiintoista."

Shorutora

Valkea kai kuunteli toisen kertomusta Koyukista. Hetken Shorutora oli hiljaa ja vain hymyili, mutta Koumen kertoessa haaveilevansa samasta asiasta, valkoturkin hymy hälveni. "Tarkoitatko että..haluaisit palata ihmisten luo?" Kai kysyi. Ei kai narttu aikonut lähteä juuri nyt, kun uros oli saanut hänet itselleen?

"En aikonut lähteä vielä.", Koume selitti. Seuraavat rekikisat olisivat vasta kahden vuoden päästä. Koume ymmärsi Shorutoran huolen ja kertoi tälle milloin seuraavat kisat ovat. "Minulla on jopa omistaja, hänen nimensä on Tamaji ja käyn hänen luonaan silloin tällöin.", Koume selitti.

Shorutora

Valkea kai yllättyi todellakin täysin totaalisesti, kun Koume oli paljastanut haaveensa, mutta vielä enemmän siitä, että nartulla oli omistaja. Shorutora luimisti hiukan korviaan. Kurotora ei suhtautunut aina kotikoiriin kovin suopeasti, ja tältä myös Shorutora oli perinyt samanlaisen suhtautumistavan. Silti Koume ei ollut synnynnäinen kotikoira, mikä hiukan lievensi asiaa. Shorutoran ilme pehmeni. "Ei...minua haittaa että olet kotikoira osittain...mutta onko sinun todella pakko päästä kisaamaan?" Shorutora kysyi sitten. Urokselle tulisi kova ikävä naarasta.

"Ajattelin kyllä mennä, mutta jos otat sen noin vakavasti...", Koume aloitti muttei päättänyt lausettaan. Koume toivoi että Shorutora ymmärtäisi hänen unelmansa. "Kisat kestävät muutaman päivän, voimme tavata iltaisin.", Koume lohdutti kumppaniaan.