Ryukiba, Venäjän sotakoirien päällikkö ja Johnin poika

Skp: Uros

Ikä: 3v

Rotu: Saksanpaimenkoira



Liittouma: Venäjän sotakoirat, Bozlev, (mahdollisesti Ohu tulevaisuudessa)


Motto: "Jos haluat löytää itsesi, tee niin kuin sydämesi sanoo."



SUKUPUU

Isä: John
Äiti: Rose
Sisarukset:Saxon, Daniel, Jess, Sophie
Muut sukulaiset: Andy, Damon
Jälkeläiset: Ei ole


OMINAISUUDET

Taito  

Voima  

Karisma  

Nopeus  

Kestävyys  

Älykkyys  

Puruvoima  

Kivunsietokyky    

Ketteryys  

Refleksit  

Tekniikat  

Vaarallisuus  

Puissa hyppiminen

Uimataito/sukeltaminen

Metsästystaito

Aistit

Näkö
Kuulo
Haju



ULKONÄKÖ

Säkäkorkeus: 63cm

Paino: 36kg

Väritys: Pääväri musta, vaaleat merkit, silmien tummat merkit samanlaiset kuin isällään.

Silmien väri: Siniset

Ryukiba on vahva ja lihaksikas sakemanni. Tästä huolimatta sen ruumiinrakenne on kuitenkin yllättävän siron ja hoikannäköinen. Uroksella on pitkät ja kestävät jalat, ja voimakaspiirteiset, suuret tassut. Takajalkojen ponnistusvoima on luja ja joustava, ja etujalat ovat tottuneet laskemaan kehon maan kamaralle tukevasti suurtenkin pudotusten jälkeen.

Sakemannin turkki on hyvin tiivis, ja karheahko. Se on pääväriltään musta, ja Ryukibassa onkin eniten kyseistä väriä. Vaaleankellahtavat merkit alavatsassa ja rinnassa tasapainottavat yönmustan karvapeitteen tuomaa syvyyttä, ja tummat, juuri ja juuri erottuvat merkit silmien ympärillä ovat sinisilmien lisäksi ainoa muistutus Ryukiban sukulaisuudesta isäänsä.

Ryukiban leuat ovat vahvat ja niissä on napakka purenta. Hampaat ovat suoraan peruja Johnilta, ja ne ovatkin hyvin terävät ja melko pitkät. Jos vihollinen jää Ryukiban leikoihin, on tuo todennäköisesti jo mennyttä kalua.


LUONNE

Kuten arvata saattaa, Ryukiballa on isänsä tavoin melko temperamenttinen ja tulinen luonne. Sakemanni on sanoissaan suora, samoin mielipiteissään. Se on kuitenkin huomattavasti hiljaisempi ja sisäänpäinsuuntautuneempi kuin John, eikä siksi yleensä edes tykkää haastaa riitaa turhaan. Ryukiban harkintakyky on melko hyvä, ja siksi se osaa melko hillitysti ajatella etukäteen, mitä tekee tai sanoo.

Ystävilleen sakemanni on lojaali ja uskollinen. Ryukiba auttaa mielellään ystävää hädässä jos siihen on hyvä syy, mutta turhaan apuaan ei tämä uros jakele. Ryukiba on ehkä tässä mielessä vähän itsekäs, sillä sen mielestä on aina paras, jos pitää itse huolen omista asioistaan. Ryukiba ei ole kuitenkaan ilkeä tai aiheuta tahallaan mielipahaa, mutta tämän ominaisuutensa takia sitä saatetaan joskus pitää ylimielisenä ja epäystävällisenä.

Sakemanni on kokenut kovia, joten se on vähän kylmä ja etäinen, ainakin aluksi uusille tuttavuuksilleen. Sen luottamuksen saaminen voi olla hieman työn takana, mutta sen ansaittuaan huomaa Ryukiban olevan täysin erilainen kuin mitä ehkä aluksi on kuvitellut. Vihollisiaan uros ei käsittele silkkihansikkain, vaan pyrkii eliminoimaan nuo mahdollisimman nopeasti ja vaivattomasti. Sakemanni ei pelkää taistelemista tai kuolemaa, ja siksi sen luonteenpiirteisiin kuuluu vahvasti rohkeus ja pelottomuus.

Johtajana Ryukiba on määrätietoinen, mutta rehellinen ja luotettava. Sotakoirien keskuudessa vallitsee tiukka kuri ja järjestys, mutta silti johtajaa pidetään hyvänä ja kunnioitettavana merkkihenkilönä. Tästä mielikuvasta ja arvonimestä Ryukiba pyrkii pitämään tiukasti kiinni. Vaikka aluksi monet suhtautuivat nuoreen ja tuoreeseen johtajaan ennakkoluuloisesti, on Ryukiba osoittanut karismallaan ja johtamistavallaan olevansa osaava johtaja, ja saanut paikkansa sotakoirien sydämissä.


MENNEISYYS


Ryukiba sisaruksineen syntyi, kun John ja tämän äiti Rose olivat tapailleet toisiaan. Heti alusta lähtien Rose kertoi paljon tarinoita Ohusta ja Johnista, ja sai pienen Ryukiban palamaan halusta tavata isänsä joku päivä. Rose kuitenkin uskoi Johnin palaavan takaisin, joten narttu ei pentuineen lähtenyt etsimään tuota, vaan tahtoi keskittyä täysin pentujen hoitamiseen ja kasvatukseen.

Ryukiba oli nopea oppimaan, mutta se oli muita enemmän oman tiensä kulkija. Muut haaveilivat kasvavansa Ohun sotureiksi tai taitaviksi metsästäjiksi, ja vaikka Ryukibakin tahtoi soturiksi, niin jostain syystä se tunsi kuuluvansa johonkin muualle. Usein se katseli lumisille vuorenhuipuille päin ja kuvitteli tarpovansa väsymättä paksussa lumessa ja taistelevansa voittoisana toveriensa rinnalla. Ryukiba ei tiennyt, että kohtalo kuljettaisi hänet joskus toivottuun suuntaan...

Kun Ryukiba täytti puoli vuotta, sen luonto pakotti sen lähtemään omille teilleen, ja uros hyvästeli perheensä. Vaikka nuorukaisen tulikin ikävä lempeää äitiään ja urheita sisaruksiaan, se paloi halusta lähteä etsimään omaa kohtaloaan. Ryukiba ei tiennyt yhtään mihin suuntaan lähtisi, joten se päätti suunnata kaukana häämöttäviä lumihuippuja kohti, joita oli niin paljon katsellut pienempänä. Uroksen oli saatava tietää, mitä elämällä oli hänen varalleen.

Jostain syystä Ryukiba tahtoi ensin kuitenkin piipahtaa Ohussa, tapaamassa isäänsä. Matkalla Ryukiba koki vastoin käymisiä, ja törmäsi Harakirin sotilaisiin. He hyökkäsivät nuoren ja kokemattoman uroksen kimppuun ja onnistuivat haavoittamaan sakemannia lievästi. Nuo valehtelivat olevansa Ohusta, joten Ryukiba järkyttyi tästä syvästi. Kaikki mielikuvat ja tarinat, joita Rose oli Ohun sotureista kertonut, romuttuivat täysin. Uros järkyttyi syvästi ja katkeroitui isälleen ja Ohun laumalle, vaikkei ollut noita koskaan tavannutkaan. Ryukiban mielestä Ohun soturien ei tulisi värvätä uusia laumalaisia väkivalloin, ja siksi uros päätti olla koskaan kuulumatta heihin. Sakemannin onnistui ylivoimasta huolimatta paeta vihollisten kynsistä ja Ryukiba juoksikin kauas pois niin lujaa kuin pääsi. Se päätti jättää toistaiseksi koko Japanin taakseen, jos hallinto siellä oli näin omahyväistä.


Puoli vuotta myöhemmin

Vuoden vanha Ryukiba oli päätynyt taivalluksensa päätteeksi Venäjälle. Uros oli kokenut ja nähnyt matkalla paljon, mutta silti se tunsi, ettei kuulunut mihinkään. Ryukiba oli hionut taistelitaitojaan, ja olikin hyvässä fyysisessä kunnossa. Silti epätoivoinen ja nälkäinen uros eksyi ihmisten pariin, jossa vanhempi mies, joka työskenteli konstaapelina, otti tämän huostaansa. Mies näki Ryukibassa hyvät mahdollisuudet poliisikoiraksi, ja niinpä tämä saikin poliisikoiran rankan, mutta hyödyllisen koulutuksen. Konstaapelista tuli uroksen työpari ja yhdessä nämä olivat erottamattomat ystävät.

Eräänä iltana poliisiasemalle tuli hälytys vaarallisesta rikollisesta, joka oli karannut vankilasta. Poliisit lähtivät joukolla matkaan, ja ottivat poliisikoirat mukaansa. He joutuivat keskelle vaarallista tilannetta, kun aseistettu vanki alkoi ammuskella päättömästi kohti poliiseja. Ryukiban työpari ja kaksi poliisikoiraa sai osuman takaa-ajettavan luodista. Koirista toinen kuoli, ja toinen loukkaantui vakavasti. Myös Ryukiban työpari oli saanut osuman rintaansa, ja kuoli melkein heti tapahtumapaikalle.

Tämän seurauksena uros suorastaan romahti, ja vajosi masennuksen partaalle. Se ei suostunut syömään tai juomaan moneen päivään, ja oli laihtunutkin vähän. Se ei jaksanut enää tehdä mitään. Senpä vuoksi, tämän haaveet ja ajatukset lumisista vuorista ja villeydestä palasivat takaisin mieleen. Ryukiba tajusi, ettei tämäkään ollut häntä varten.

Ryukiba otti jälleen elämälleen uuden asenteen. Yhtenä päivänä se sai tarpeekseen vangittuna elämisestä ja karkasi takaisin vapauteen, josta se oli joskus tullutkin. Hän tiesi kuuluvansa luontoon. Ryukiba päätti myös tuolloin, että hän ei enää kiintyisi yhteenkään ihmiseen, ja unohti kokonaan kotikoiran menneisyytensä.


1,5 vuotta myöhemmin

Ryukiba toteutti unelmansa, ja löysi lumiset vuoret, joita oli pienenä katsellutkin. Se kulki väsymättä kohti Venäjän lumisia huippuja, jotka etenemisestä huolimatta tuntuivat koko ajan loittonevan. Uros ei kuitenkaan luovuttanut. Vuorissa oli jotain, jotka kertoivat selvästi Ryukiban kohtalon löytyvän sieltä. Sakemanni ei luovuttaisi, ennen kuin sen tassut tapaisivat huipuilla lepäävän, jäisen ikiroudan ja lumen.

Kohtalo oli kuin olikin puuttunut peliin kuljettaessaan Ryukiban Venäjän sotakoirien alueelle. Kuljeskellessaan tämä törmäsi Bozleviin, Victorin veljeen, joka johti Venäjän sotakoiria. Kaksikko tuli heti juttuun, sillä Bozlev tunsi Johnin, ja oli joskus ollut Ohun liittolainen. Juurikin se, ettei Bozlev enää taistellut Ohun rinnalla, sai Ryukiban haluamaan Venäjän sotakoirien riveihin, ja näin tapahtui. Uroksesta tuli pian yksi Bozlevin luottosotureista. Ryukiba tunsi löytäneensä paikkansa.

Ryukiba ei ollut vielä kauaa ollut sotakoirien jäsen, kun syttyi taistelu kahden lauman välillä. Sakemanni puolusti tovereitaan henkeen ja vereen, ja loukkaantui lievästi suojellessaan Bozlevia laittamalla oman elämänsä vaakalaudalle. Koska Bozlev oli haavoittunut pahasti, tämä pyysi Ryukibaa johtamaan sotakoirat voittoon. Nuori sakemanni epäröi ensin, mutta koska Bozlev luotti häneen, päätti uros ottaa haasteen vastaan. Se asettui johtoon ja onnistui kuin onnistuikin ajamaan sotakoirat niskan päälle, jolloin vihollinen saatiin kukistettua. Tästä vaikuttunut Bozlev luovutti kaikkien yllätykseksi paikkansa nuorelle Ryukiballe, ajatellen tämän tuovan uutta verta ja mahdollisuuksia Venäjän sotakoirien joukoille.

Ryukiba oli otettu saamastaan kunniasta, ja ottikin heti paikkansa määrätietoisena, mutta reiluna johtajana. Uros onkin ehkä onnistunut pitämään ohjat käsissä paremmin kuin aikaisemmat johtajat, ja on paljon päättäväisempi. Ryukiba päätti kotiuttaa Venäjän sotakoirat takaisin Japaniin ja toteuttikin suunnitelmansa heti kun kaikki olivat toipuneet sodasta. Ryukiba on edelleen hiukan epäileväinen ja epäluottavainen Ohua kohtaan kokemansa perusteella, mutta haluaisi silti tavata isänsä jossain vaiheessa.






TAISTELUTEKNIIKAT

-Neji Ki
-Neck The Killing
-Kuchu Sappo
-Final Thunder - Käyttäjä pystyy hyökkäämään kolmeen eri suuntaan yhden ainoan hyökkäyksen aikana.

-Marunoko [suom. sirkkeli] - Ryukiban on oma kehittelemä tekniikka, jossa se liikkuu maata pitkin kuten pyörä, muistuttaen osittain battougaa ja rasensuishaa.  Liikkeessä uros kuitenkin pyörähtää vain harvemmin, ja muun ajan näyttää "liitävän" nopeasti maata pitkin. Pyörähdykset antavat liikkeelle voimaa, mitä enemmän niitä ehtii suorittaa. Ryukiba pyrkii osumaan vastustajaan pyörähtämällä, ja viimeisen pyörähdyksen aikana tarttumaan vihollistaan hampaillaan, ja pyörimisliikkeen avulla paiskaamaan kovaa vasten maahan. Kova voima saattaa jopa murtaa vastustajan kuonon/kallon, ja hampaat repiä pahannäköisiä haavoja kehoon. Toisessa versiossa Ryukiba pyrkii pyörähtämään vastustajan ylitse, ja viiltämään/repäisemään tuota pyörimisliikkeen avulla pahasti selkään. Heikompirakenteinen/pienempi vastustaja saattaa leikkautua kahtia. Liike kuluttaa paljon voimia, eikä Ryukiba suorita sitä turhaan.

-Kiru Wa [suom. viiltelevä ympyrä] - (Keksin liikkeen joskus Ginille). Tekniikassa Ryukiba alkaa kiertää kovaa vauhtia vihollistaan ympäri. Liike lähestyy ja nopeutuu sekunneissa, ja aiheuttaa viiltohaavoja ympäri kehoa kevyistä jopa tappaviin/raajoja katkoviin. Vammojen suuruus riippuu siitä, kuinka pieneksi Ryukiba ehtii ympyrän sulkea vihollisen ympärille. Vahingon voi välttää hyppäämällä ringistä pois (mikäli on nopea), mutta muutoin sitä on lähes mahdotonta väistää. Kuluttaa voimia, sillä liike täytyy suorittaa niin nopeasti.


PELAAJA:Untamed