Izo
Husky linkutti horjuen pitkin kylänraittia ihmisten katseista välittämättä. Siperianhusky oli kärsinyt sodassa pahasta ylivoimasta, kun neljä sakemanniveljestä olivat höykyttäneet sitä joukolla ylivoimaisesti. Pahimmat haavat olivat uroksen selässä, sillä urosta oltiin paiskottu selkä edellä maahan siihen malliin, että oksat pois. Izo katsoi ympärilleen kerääntyneitä ihmisiä ja lyyhistyi maahan ulahtaen. Muiden kielloista huolimatta Daisuke asteli lähemmäs maassa makaavaa koiraa ja nosti sen helposti syliinsä ja lähti astelemaab Hidetoshin klinikan suuntaan. Normaalisti Izo olisi aivan paniikissa, mutta kipujen takia se vain uikutti.
Hidetoshi huomasi huoneensa ikkunasta lähestyvän Daisuken. Salamana mies oli jo ulkona auttamassa Daisukea. " Se muistuttaa kovasti sitä Ginin ystävää, yhtä niistä Siperianhusky veljeksistä." Daisuke tuumasi kun Hidetoshi laski Izon pöydälle ja alkoi tutkia tåmän haavoja. Hidetoshi nyökkäsi ja alkoi itse ajatella vanhaa metsästyskumppaniaan, Johnia. " Vuorillahan on jylissyt päivän aikana paljon, ja se kertoo vain siitä, että Ginin joukot saattavat taas olla vaarassa." Nuorempi Daisuke tuumi mietteliäänä silitellessään Hidetoshin uutta saksanpaimenkoiranpentua, Damonia. " Olet oikeassa Daisuke. Emme kuitenkaan voi mennä Ginin ja muiden avuksi, sillä koirien on ratkaistava välinsä itse. Minullakin on kova hiäuoli Johnista, mutta täytyy vain luottaa sen taitoihin. " Hidetoshi kertoi liikuttuneena.
Parin tunnin päästä Izo alkoi piristyä ja se pysyi jo jaloillaan. Nyt se oli yhdessä Damonin kanssa ulkona juttelemassa. " Kuules Izo, tiesitkö että olen Johnille sukua?" Sakemannin nelikuinen pentu kertoi ylpeänä. Siperianhusky pudisti päätään hymyillen. " Niin. Olen Johnin sisaren poika. Hidetoshi haki minut pohjoisesta, suomesta. " Damon kertoi kovaan ääneen. " Mielenkiintoista. Koska olet Johnille sukua, omistat varmaan terävät hampaat. Oletko jo kaatanut ensimmäisen saaliisi?" Izo kysyi hymyillen. Damon innostui ja vilautti hampaitaan. Ne todellakin olivat terävät, terävämmät kuin useilla täysikasvuilla koirilla. " Kyllä, mutta vain jäniksiä." Pentu kertoi katse maassa. " Älä sure. Jäniksen pyydystäminen vaatii paljon älyä ja nopeutta. Tulevaisuutesi on hyvin valoisa, mutta sinun paikkasi on täällä, Hidetoshin luona." Mutsulainen vaati kovaan ääneen.
Tunnit kuluivat, ja tuli aika, jolloin Izon täytyi lähteä. Nopeasti se hyvästeli Damonin, Daisuken sekä Hidetoshin. Tämän jälkeen se ampaisi itsensä kohti Mutsua.
// Tämmöstä tällä kertaa //