Kazue & Hyoma
Nartunalku hölkkäsi metsässä etsien jotain tekemistä. Vaikka se olikin vasta pieni pentu sille oltiin alusta asti opetettu että monarkiassa elettiin vaikeita aikoja. Aikoja, jolloin täytyi kätkeytyä varjoihibn piiloon ulkopuolisten katseilta. Jostakin kuului oksanrasahdus ja Kazuen askeleet pysähtyivät kuin seinään. Se katsahti äänen suuntaan ja hyppäsi piiloon pusikkoon. Hetken kuluttua ohi tepasteli kuparifasaani hitaaseen tahtiin. Hiljaa Kazue painui pusikossa kumaraan ja jäi väijymään pahaa aavistamatonta kuparifasaania. Hitaasti tummaturkki lähti hiipimään fasaania kohti. Ollessaan osumaetäisyydellä naaras syöksyi fasaania kohti, mutta lintu pääsi karkuun. Kazue lähti huimaan takaa-ajoon innoissaan. " Tule takaisin! Älä lennä vaan juokse!" Naaras kiljui katsoessaan etääntyvää lintua. Äkkiä kuitenkin mäebrinteeltä syökdyi tumma hahmo. Ilmalennon aikana hahmo nappasi fasaanin ja laskeutui taitavasti jaloilleen. " Kazue, tyttöseni. Sinun täytyy keskittyä." Sanoi hahmo. Varjosta asteli Kazueta kohti sen isä Hyoma. Naaras huokaisi syvåän ja lähti astelemaan isänsä suuntaan. " Joojoo. Aina vain toruja. Sitä paitsi, olisun saanut sen kiinni jos olisin tahtonut." Kazue väitti loukkaantuneena. Hyoma naurahti tyttärelleen ja laski kuparifasaanin Kazuen eteen. " Olet nopea ja se on hyvä asia. Tarvitset kuitenkin kärsivällisyyttä enemmän. Myöskään vanhempien kunnioitus ei olisi pahitteeksi." Hyoma sanoi naurunsa keskeltä. " Heko heko. Taidan lähteä kotiin." Kazue sanoi kuuluvasti ja lähti sitten fasaani suussaan kohti piilopaikkaa. Hyoma tuli perässä
// Kaksikko poistuu //