For the Paradise.

Gin & Harakiri

Kaksi koiraa iskivät hampaansa yhä uudelleen ja uudelleen toistensa kehoon. Akita oli valtavan väsynyt, mutta myös Harakiri läähätti uupuneena. Sakemanni oli saanut tarpeekseen, ja päätti toteuttaa viimeisen iskunsa.

"Shisu no Hyoga!" Korvapuoli huusi, lähtiessään syöksymään kohti Giniä. Liike oli akitalle vieras, mutta kun se alkoi, Gin tajusi, ettei voisi käyttää battougaansa. Liike murskaisi sen helposti.

Harakiri lähestyi. Ginille ei jäänyt vaihtoehtoja. Ginyajirushin on onnistuttava... Akita ajatteli mielessään. Gin ei ollut suorittanut tekniikkaansa kuin kerran, mutta riski oli otettava. Akita lähti liikkeelle.

Tekniikkon idea oli periaatteessa sama; molemmat olivat voimakkaampia muunnoksia alkuperäisistä battougista. Harakirin tekniikka alkoi luoda illuusiotaan, hohkaten kuin jäistä hehkua. Ginin liike ilmoitti onnistumisestaan, alkaessaan Shiroi Senkon lailla hohtaa. Kun tekniikat kohtasivat toisensa, kuului valtava pamahdus.

Harakiri lensi pahasti haavoittuneena maahan tajuttomana makaamaan. Gin oli saanut pahannäköisiä repimähaavoja kylkiinsä, selkäänsä ja rintaansa, mutta uskomatonta kyllä, seisoi omilla jaloillaan. Vasta nyt akita tajusi, että kova pamahdus kuului aseesta. Kauempana Gin huomasi Akuman makaavan kuolleena maassa.


Shorutora

Valkea kai laskeutui maahan, ja hengästyneenä katseli lähestyvää kishua. Shorutora unohti taas kivun hetkeksi, ja syöksyi Donia vastaan. "Olen hornanhurtta Kurotoran jälkeläinen, tuollainen saasta ei minua lannista!" Shorutora huusi. Se peitti myös osittain kipunsa huutoon, ja rohkaisi itseään. Kai avasi suunsa ammolleen, ja kun Donin hampaat iskeytyivät sen rinnan seutuville (?) yritti Shorutora iskeä vahvat leukansa Donin päähän.

Don

Toisen lähestyessä hampaillaan Donin kalloa ymmärsi Don hypätä kauemmas. Hampaat tekivät kishun kalloon pienen haavan. Kishu alkoi puuskutti raivoissaan. Sitä ärsytti toisen puhti ja kestävyys. Lähistöltä kuului pamaus ja kishu huomasi elottoman Akuman maassa. Oikeastaan sitä ei kiinnostanut ihmisten puuttuminen taisteluun. Kävi miten kävi, se jatkaisi taisteluaan loppuun asti. Nopeasti kishu syöksyi kaita kohti yrittäen iskeä tätä taas lapaan, joskin hieman kovempaa kuin aikaisemmin. Heti perään tåmä yritti tarttua Shorutoraa kurkusta ja painaa puuta vasten.

Weed.

Verinen Weed katsoi elotonta Akumaa,''Kukaan ei ansaitsisi kuolla mutta sinä ansaitsit, lepää kuitenkin rauhassa, kukaan ei ole ollut paha syntyessään, tai no paitsi Harakirin suku.'', akita sulki silmänsä mutta avasi silmänsä uudelleen nähdäkseen etääntyvän metsästäjän, Weedin taistelu oli ohi mutta sota ei, vettä satoi kaatamalla, vesi alkoi puhdistamaan jonkin verran akitan haavoja, kaikki alkoi menemään parempaan päin, Weed kipitti isänsä luokse ja katsahti tajutonta Harakiriä.

Weed katsoi taivaalle, lämmin vesisade kasteli akitan turkkia, sodan äänet kuitenkin kaikuivat edelleen ja nuorukainen tiesi ettei taistelu ollut viellä päättynyt, moni tulisi viellä kuolemaan turhaan mutta Weed oli elossa, se ei kuitenkaan tehnyt hänen oloaan paremmaksi.

Yòu ja Sǐwáng.

Sǐwáng katsoi verisenä veljeään, häntä oli nöyryytetty tarpeeksi ja hän iski nyt hampaansa tosa koiraan,''Vien teidät kummatkin helvettiin.'', Tosa ei toisesta välittänyt vaan iski tämän maahan, ensimmäisen kerran Sǐwáng itki, hän ei ollut tuntenut surua koskaan aiemmin, hänet oltiin nöyryytetty niin pahasti,''Lähde äläkä palaa, sinua ei enään kaivata Japanissa, palaa Kiinaan.'', Yòu sanoi ihmeen tyynenä, hänen katkenneeseen jalkaan särki samoin muihin haavoihin.

Sǐwáng luikki metsään mutta mielessää kirosi kostoa Ohulle,''Ette näe minua viimeisen kerran, palaan ja kostan teille.'', sakemanni ajatteli juostessaan kauas Gajyolta, hän heitti tielleen tulleet koirat pois vihoissaan ja lähti, eikä enään palannut hetkeen, päämääränään hänellä oli Kiina.

//Sǐwáng poistuu väliaikaisesti kokonaan, mutta palaa viellä.

Nokoru.

Nokoru taisteli urheasti, hän oli saannut muutamia haavoja ympäri kehoa mutta ne eivät olleet häntä pysäyttänyt, susivanhus oli pistänyt monia vihollisia maahan taistelukyvyttömiksi, tämä näki kuolleen Akuman mutta ei siitä enään välittänyt vaan jatkoi taisteluaan.

Gin & Harakiri & Yukimura

Akita katsoi poikaansa. "Hyvin tehty, Weed." Gin sanoi. Vanha akita oli hyvin väsynyt, ja sen haavoja särki. Verenvuoto oli onneksi tyrehtynyt, mutta Gin tiesi, että olisi kuollut, jos ei olisi käyttänyt omaa tekniikkaansa.

Yhtäkkiä akitan jalat vain pettivät alta, ja vastusteluistaan huolimatta Gin vajosi maahan. Haavoihin sattui pahasti, ja akita hengitti raskaasti. Adrenaliini ei enää virrannut yhtä voimakkaasti Ginin suonissa, ja uros ei kyennyt enää taistelemaan heikkoa kuntoaan vastaan.

Tällä välin Harakiri tuli tajuihinsa. Syviä haavoja oli tämän kyljissä ja selässä, ja muutama pienempi rinnassa. Oli lähellä, ettei uros ollut menettänyt molempia etujalkojaan, mutta onneksi Harakirin tekniikka oli ollut tarpeeksi vankka säilyttääkseen sakemannin ehjänä. Gin katsoi järkyttyneenä pahemmin loukkaantunutta nuorukaista. "Tämä...ei ole vielä ohi..." Harakiri sanoi muristen uhkaavna. Gin ei kyennyt nousemaan jaloilleen, mutta Harakiri vain lähestyi. "Viemme tämän päätökseen, Gin!" Harakiri karjahti, ja syöksyi kohti akitaa. Oli ihme, että toinen pystyi edes liikkumaan tuossa kunnossa.

Harakirin hampaat iskeytyivät Ginin kurkkuun, ja väänsivät heikon akitan maahan. Harakirin keho vuosi verta, ja uros huojui, mutta silti tuolla oli enemmän voimaa tällä hetkellä kuin akitalla. Yukimura syöksyi isänsä apuun huomatessaan tämän ahdingon, mutta Harakiri iski Ginin keholla nuoremman koiran kauemmas. Gin ärähti kivusta. "Älkää puuttuko tähän..." Gin sanoi hiljaa, ja yski Harakirin kiristäessä otettaan. "Jos tulette lähemmäs, tapan hänet!" Harakiri uhkaili, ja saikin lähestyvät soturit pysähtymään kiristämällä otettaan entisestään. Ginin suupielistä alkoi valua verta.

Weed.

''Harakiri, etkö tajua että olet jo periaatteessa hävinnyt, Akumakin on kuollut ja katso sotilaitasi, iso osa on purettu kuoliaaksi tai ammuttu.'', Weed sanoi ylen rauhallisena,''Päästä isä vapaaksi, nyt.'', Weed alkoi hermostua ja hänen silmissään paloi oikeuden liekit, ensimmäisen kerran Weed oli pelottava ilmestys ja moni paholainen perääntyi.

''Ihmiset eivät ole viellä täysin lähteneet, jos jäät, sinäkin kuolet.'', akita yritti puhua sakemannille järkeä. Taistelu kävi viellä kovana mutta kummankin osapuolen johtajat näyttivät jämähtäneen paikoilleen. Weed katsoi raivoissaan Harakiriä.

Suzaku & Hyoma

Husky jäi katsomaan Harakirin ja Ginin taistelua. Siitä tuntui pahalta seurata sivusta, kun ylipäällikköä nöyrytettiin. Se lähti syöksyyn kohti Harakiria, mutta salamana Hyoma syöksähti kohti huskya siepaten sen ilmassa mukaansa. Susihukka laski nuoremman uroksen maahan ja katsoi Giniä. " Pystyt siihen Gin. Jos häviät tapan tuon apinan!" Hyoma huudahti kannustavasti. Suzaku pujahti irti Hyoman otteesta puhisten. Se huomasi parin paholaisen riepottelevan joukolla yksinäistä narttua. Salamana se syöksyi näiden kimppuun ja hetkesssä kaikki neljä olivat maassa. " Hävetkää! Kävitte joukolla nartun kimppuun saastaiset hulttiot!" Husky karjui ja repäisi näiden kurkut auki. Narttu kiitti ja Suzaku nyökkäsi vastaukseksi.

Joe

Sekarotuinen hiipi ulos Gajyon sisältä. Uros huomasi isänsä Harakirin hampaissa. " Saastainen paska! Olet vain yksi pieni ja saamaton saksalainen ilman järkeä!" Raajarikko karjui osoittaen sanansa Harakirille. Sekarotuinen syöksähti kohti Harakiria ja yritti tönäistä tämän maahan.

Harakiri & Gin & Yukimura & Kurotora

Gin kuuli Hyoman sanat, ja hymy käväisi nopeasti akitan huulilla. Harakiri ei kuitenkaan reagoinut mitenkään, vaan piteli Giniä yhä otteessaan.

Yllättäen Joe syöksyi Harakiria kohti takaapäin. "Varokaa, Harakiri-herra!" Yksi sakemannin sotureista huudahti, ja Harakiri ehti juuri ja juuri käännähtää ympäri, ja ottaa iskun vastaan Ginin keholla. (?) Akita heilahti voimakkaasti tönäisystä. Tästä oli kuitenkin apua Ginille, sillä Harakirin ote irtosi akitan kaulan ympäriltä, ja Gin putosi maahan. "Rääpäle!" Harakiri kirosi Joelle. Sakemanni katsoi ympärilleen, ja tajusi olevansa käytännössä jo hävinnyt. Kamikaze, Dorago, kaikki Harakirin läheiset häilyivät hetken tämän mielessä. "En aio luovuttaa! Ohu on minun!" Harakiri rähjäsi. Gin nousi tällä välin jaloilleen.

"Tämä loppuu nyt..." Akita sanoi hiljaa, ja syöksyi kohti sakemannia. Gin hyökkäsi Harakirin niskaan, ja kierähti battougamaisesti kerran ympäri, singoten Harakirin vasten puunrunkoa, tähdäten terävään oksaan. Tuskanhuuto kiiri Gajyolla, kaikuen pitkään ilmassa. Gin rojahti maahan makaamaan, hyökkäys vei akitalta viimeisetkin voimat.

Harakiri nousi järkyttyneenä seisomaan. Oksa oli lävistänyt sen lonkkaan kamalan haavan. Kipu oli hirvittävä. Sakemanni kääntyi silmät raivosta palaen kohti vanhaa akitaa. "Sinä...sinä kuolet!" Harakiri sanoi, koskaan se ei ollut ollut niin raivoissaan.

Yukimura asettui kuitenkin isänsä ja Harakirin väliin, samoin paikalle saapunut Kurotora. Vanhalla kailla oli muutama verinen naarmu kehossaan, muttei sen kummempaa. "Parasta, että häivyt nyt, ellet halua kuolla." Yukimura sanoi, ja Kurotora nyökkäsi vahvistukseksi. Harakiri katsoi kaksikkoa, kuin aikeinaan väittää vastaan, mutta hitaasti sakemanni kääntyi, ja lähti kuitenkin juosten nilkuttamaan pois päin Gajyolta. Harakiri tiesi, ettei voisi voittaa, joten se ei aikonut kuollakaan. Sakemanni oli menettänyt kaiken, mutta se ei edes vilkaissut kuollutta kenraaliaan poistuessaan alueelta. Kukaan ei estänyt haavoittunutta paholaista tämän paetessa.

Gin makasi vieläkin maassa miettien epäonnistumistaan. Harakirin olisi täytynyt kuolla, sillä nyt akita tiesi, että sakemanni palaisi vielä. Ei ehkä pitkään aikaan, mutta jonakin päivänä. "Emme ole vielä voittaneet, mutta johtajan häivyttyä alkaa pikkuhiljaa sekasorto..olkaa varuillanne.." Gin sanoi hiljaa. Akitaan sattui pahasti, mutta silti Gin näytti levolliselta. Joka tapauksessa hän ja Weed olisivat nyt tulilinjalla, kun Harakirin raivostuneet alaiset alkaisivat kostaa johtajansa puolesta.

Weed.

Akita hymyili voiton kunniaksi, Weed alkoi ulvomaan samalla kun taivas alkoi kirkastua, he olivat voittaneet ja hän halusi ilmoittaa siitä kaikille sotureille, onnen kyyneleet valuivat pitkin Weedin poskia, aurinko paistoi kirkkaana heidän yllään, Weed ei kuitenkaan tiennyt viellä Futago solan tilanteesta.

Weed katsoi haavoittunutta isäänsä,''Sinut on parasta viedä hoidettavaksi.'', akita sanoi, Weed pyysi hoitajia hakemaan Ginin kun hän itse meni katsomaan kuolleita, hyvin moni oli menettänyt henkensä tässä verisessä taistelussa, moni tulee silti viellä kuolemaan koska Harakiri oli edelleen elossa.

Joe

Sekarotuinen lennähti kauemmas iskun voimasta mutta laskeutui kolmelle jalalleen virnistäen. Viimeinkin se oli ollut hyödyksi kolmellakin raajalla. Se jäi katsomaan lävistetyn Harakirin perään hymyillen. Nopeasti se syöksyi kohti isäänsä hymyillen. " Isä.. Onneksi olet elossa." Sekarotuinen sanoi hymyillen.

Don

Kishu lopetti iskunsa ja jäi katsomaan loittonevan Harakirin suuntaan. " Perkeleen rakit! Ja Shorutora, tapan sinut vielä!" Kishu huusi raivoissaan juostessaan täyttä vauhtia johtajansa perään. " Harakiri- herra oletteko kunnossa?" Don kysyi huolissaan johtajansa voinnista. Sen omaakin haavaa selässä koski, mutta johtaja meni etusijalle kishun arvojärjestyksessä.

Hyoma

Susi syöksyi Ginin luokse nopean vauhdin saattelemana. " Onneksi selvisit. Me monarkialaiset jatkamme matkaa, mutta pidetään yhteyttä." Hukka ilmoitti ja lähti samantien hölkkäämän monarkian soturien kanssa näiden piilopaikkaa kohti. Matkan varrella Hyoma tappoi pari paholaista. Se alkoi kyynelehtiä muistellessaan kuinka sen nuoruudessa nyt jo niin vanha Gin oli auttanut Reimaa ja muuta Monarkiaq Gaiaa vastaan.

Izo

Mutsun poju lähti hölkkäämään läheistä kylää kohti hoitamaan haavojaan.

Suzaku

Husky ja sen 150 soturia jatkoivat vieläkin taistelua raivon vallassa olevia paholaisia vastaan.

// Hyoma ja Izo poistuvat //

//Vien Weedin hetkeksi Futago-Solaan.

Gin & Yukimura & Kurotora & Shorutora

Gin makasi hiljaa aloillaan. Se oli haavoittunut, mutta taistelu oli loppunut yllättävän lyhyeen. Sen täytyi johtua ihmisistä, jotka olivat tulleet Ohun koirien tueksi. Daisuke... Gin ajatteli hetken nuorta miestä, mutta havahtui sitten Hyoman sanoihin.

"Kiitos, Hyoma. Tukenne on korvaamaton. Älä koskaan epäröi pyytää apua myös Ohulta..." Gin sanoi sudelle, ja katsoi hetken noiden perään, kun joukko lähti. Weedin kehottaessa häntä menemään lepäämään, ei vanha akita laittanut vastaan. Se antoi hoitajien viedä itsensä Gajyolle. Gin olisi kuitenkin palavasti tahtonut vielä jatkaa. Sota ei ollut ohi, ja Gin tiesi, että katkerat paholaiset veisivät vielä monta Ohun koiraa hautaan.

Yukimura käveli isänsä perässä Gajyolle. "Miten voit?" Uros kysyi, istuutuen Ginin vierelle. "Ihan hyvin...selviän kyllä." Gin lupasi, ja Yukimura nyökkäsi. "Yukimura?" Gin kysyi sitten, ja punaturkki käänsi kysyvän katseensa isäänsä. "Menisitkö Weedin mukaan..mitä vain voi vielä sattua." Gin pyysi, ja Yukimura nyökkäsi, ja lähti varmistaan veljensä vointia.


Shorutora seisoi hengästyneenä maassa, katsoen Donin perään. Se olisi tahtonut juosta vielä kishun kimppuun, mutta Kurotora asettui tielle. "Rauhoitu jo! Sinun on levättävä." Kurotora sanoi tiukasti. Shorutora katsoi isoisäänsä, kuin aikoen väittää vastaan, mutta vanhan kain katse ei antanut sijaa vastalauseille. Huokaisten valkoinen kai lähti nilkuttamaan kohti Gajyota, Kurotoran valvovan silmän alla.


//Yukimura poistuu//