Kylmyys lähenee (Kaikki jotka haluavat voivat tulla.)

Nokoru.

Iäkäs valkoinen susi oli eksynyt laumansa kanssa Japanin alpeille, väsynyt vanhus ei jaksanut enään vaan tömähti maahan makaamaan, Nokoru oli ollut pitkään jotenkin outo ja hän väsyi erittäin helposti vaikka he kyllä olivatkin kulkeneet jo pitkän matkaa, Nokoru antoi laumansa levätä ja pyysi laumaansa metsästämään, susivanhus tiesi että alue kuuluu jollekkin mutta alueen pomo varmaan antaisi edes vanhuksen levätä maillaan. Lauma oli matkalla Ohuun, he olivat saanneet viestin että Ohu tarvitsisi apua je he olivat lähdössä neuvottelemaan, Nokoru tiesi myös Harakiristä eikä missään nimessä halunnut liittoutua hänen kanssaan.

Kirā oli lähtenyt Japanin alpeille, koska oli kuullut että siellä oli susilauma. Kirā näki valkoturkkisen suden ja meni tämän luokse. "Hei, olen Kirā Ohusta. Johdatko tätä laumaa?" Kirā kertoi tulleensa etsimään alpeilla olevaa susilaumaa.

Nokoru.

Vanha susi siirsi katseensa tätä nuorempaan urokseen,''Kyllä, johdan tätä laumaa, olemme matkalla Ohuun mutta eksyimme, nimeni on Nokoru, olet saattanut kuulla minusta.'', Nokoru sanoi ja hymyili, vanhus nousi seisomaan ja käveli heikosti lähemmäs Kirāa, ''Tiedätkö mihinpäin meidn pitäisi mennä että pääsisimme Futago solaan, minulla on asiaa ylipäälikkö Ginille?'', valkoinen susi kysyi ja läähätti, kukaan ei tiennyt että Nokoru oli vakavasti sairas mutta ei kuitenkaan kuolettavasti, hän tarvitsisi vain nopeasti hoitoa. ''Olen aina halunnut taistella Ohun riveissä mutta ei ole tullut tilaisuutta siihen.'', Nokoru sanoi.

Kirā katsoi vanhuksen silmiin ja sanoi: "Minä näytän tietä. Tulkaa!" Kirā lähti juoksemaan metsikköön ja susilauma seurasi häntä. Tunnin kuluttua Kirā pysähtyi ja sanoi muille ettäheidän kannattaa levätä. "Näetkö tuon metsän?", uros kysyi Nokorulta. "Sen takaa alkaa Futago sola."

Nokoru.

Väsynyt vanhus nostettiin selkään ja sudet lähtivät seuraamaan Kirāa, Nokoru katseli ympärilleen ja haisteli ilmaa, ilmat olivat alkaneet kylmetä ja talvi saapuisi pian, Nokoru oli onneksi jo tottunut kylmyyteen asuessaan Grönlannissa, Aasia oli viellä vieras paikka vanhukselle mutta Japaniin hän oli tutustunt hyvin. Vanhus yskähti ja katsoi eteenpäin, kun he saapui erään metsän luokse, kun toinen sanoi että metsän takana odotti Futago sola, vanhus hymyili ja hänet laskettiin maahan, vanhus nukahti melkein heti ja muutkin menivät lepäämään.

Kirā nukahti melkein heti Nokorun viereen. Kun Kirā heräsi, hänen edessään seisoi tummaturkkinen sekarotuinen koira. "Olen Jessy.", koira esittäytyi. "Ylipäälikkö lähetti minut hakemaan teitä.", Jessy kertoi.

Nokoru.

Vanha susi oli jo herännyt ja huomannut Jessyn tulon, ''Mukavaa että Gin lähetti jonkun vastaan, olen jo liian vanha pitkille matkoille.'', Nokoru sanoi ja nousi seisomaan, vanhus meni läheiselle purolle juomaan jonka jälkeen tämä meni edellisenä päivänä saalistetun hirven luokse, Nokoru otti palan hirvestä ja palasi muiden luokse, ''Mikä on Ohun tämän hetkinen tilanne?''

//Lyhyt.

//Loikkaan tähän mukaan Main ja pentujen kanssa//

Mai
"Hyrr... Onpas kylmä!" Mai sanoi, ja kääntyi katsomaan kahdeksaa pentuaan. Pennut olivat jo muutaman viikon ikäisiä, ja rakastivat kävelyitä metsässä. Mai ja pennut olivat matkanneet Alpeille, Akitanaaraan synnyinmaille. Mai oli ilmoittanut Yugandalle lähtevänsä pois Futago solasta, nyt kun lopputaistelu lähestyi. Hän ei halunnut asettaa pentujaan vaaraan. Naaras vilkaisi selässään nukkuvaa Léonieta ja sitten muita pentuja, jotka leikkivät energisesti äitinsä rinnalla. Yhtäkkiä Mai siristi silmiään ja huomasi joukon koiria edessään. Pennut pysähtyivät ja katsoivat uteliaana joukkoa. Takeshi heilutti häntäänsä.
"Keitä nuo ovat?" Pentu kysyi äidiltään. Samantha kävi hyökkäysasentoon ja murisi leikkisästi.
"Ehkä ne ovat vihollisia!" Narttu sanoi ja kävi veljensä Brynin kimppuun. Mai käski pentuja rauhoittumaan.
"Mennäänpä katsomaan." Mai alkoi lähestyä joukkoa ystävällisesti.

Kirā vilkaisi metsikköön, kun kuuli juoksuaskelia. Metsästä saapuivat Desert, Kawashimi ja Risuku. "Yuganda pyysi meitä tulemaan suojaksesi.", Kawashimi selitti. Desert ulvoi ja ja Risuku leikki pentujen kanssa.

Mai
"Oi miten mukava! Kiitos kaikille!" Mai sanoi,punastuen. Tällaisessakin tilanteessa... Yuganda ajattelee muita ennen itseään. Mikä herrasmies! Olen iloinen että saan olla hänen parinsa... Mai ajatteli. Yhtäkkiä Main selässä matkustava Léonie heräsi.
"Äiti...? Huaah... Missä olemme?" Pikkupentu kysyi. Mai nosti pennun maahan.
"Nämä ovat isäsi ystäviä. Pysähdyimme hiukan ennen kun jatkamme matkaa synnyinmailleni." Akitanaaras sanoi tyttärelleen.

Nokoru.

Nokoru katsoi hymyillen kun paikalle saapui lisää väkeä,''Älkää minusta huoliko olen vain raihnas vanhus joka etsii paikkaa missä kuolla rauhassa, nimeni on Nokoru ja johdan tätä laumaa, olette saattaneet kuulla minusta.'', vanhus katsoi hymyillen pentuja ja nosti sen jälkeen päänsä kohti taivasta,''Olen tullut liittymään Ohun laumaan mutta eksyimme matkalla, onneksi tämä nuorukainen auttoi minua.'', Nokoru sanoi hymyillen ja katsoi ja katsoi kun yksi pennuista puri hänen jalkaansa leikkisästi.''Herttaisia pentuja, mitkä heidän nimensä on?'', vanhus kysyi.

Kawashimi kysyi samaa kuin Nokoru, koska ei ollut nähnyt pentuja ennen. Kirā lähti etsimään suojaa ja palasi hetken kuluttua. "Löysin luolan, jossa voimme yöpyä uros kertoi. Kirā hämmästyi, kun kaksi hiukan Nokorua nuorempaa koiraa käveli paikalle. Toinen sanoi: "Olen Sakura ja tässä on puolisoni Burai. Löysit kotiluolamme ja toki saatte jäädä yöksi."

Mai
"On ilo tavata teidät, Herra Nokoru. Olen Mai, yksi ylipäällikkö Ginin laumalaisista. Näiden pikkuisten takia en aio osallistua tämänkertaiseen sotaan." Mai sanoi ja kumartui. Mai paimensi kaikki pentunsa hänen eteensä että kaikki näkisivät pennut. "Tässä ovat neljä poikaani: Shiro, Rhydian, Bryn ja Takeshi sekä neljä tytärtäni: Tabitha, Léonie, Mélanie ja Samantha." Mai esitteli pennut. Kaikki kahdeksan menivät tervehtimään muita koiria. Mai oli helpottunut kuullessaan että he voisivat yöpyä Sakuran ja Burain luona. Mai kiitti kaksikkoa.

Nokoru.

Vanhus katsoi paikalle tulleita ja sanoi,''Nukun mieluusti ulkona, olen tottunut paremmin kylmiin ilmoihin ja nukuin Grönlannissakin aina ulkona.'', Nokoru sanoi hymyillen ja katsoi laumaansa, tämä antoi heidän seurata muita, hän itse jäi makaamaan erään puunoksalle lähelle muita ja nuolaisi huuliaan venytellen tämä nukahti sille paikalle.

//Lyhyt.

Kirā seurasi muiden kanssa Sakuraa ja Buraita heidän luolalleen. Kirā kävi nukkumaan. Seuraavana aamuna Kirā hämmästyi. Nokorun laumalaiset olivat käyneet metsästämässä.

Mai
Mai vei pennut luolaan ja jäi ulos vahtimaan. Hän ajatteli Yugandaa ja tulevaa sotaa. Mai kuitenkin nukahti pian. Aamu valkeni ja Mai vilkuili ympärilleen, ja näki pentujensa syövän peuranvasaa. Mai hyppäsi pystyyn ja kiirehti pentujensa luokse.
"Hei! Mistä te tuon saitte?" Mai kysyi hätääntyneenä. "Ette kai varastaneet sitä?" Rhydian ravisti päätään. Eräs Nokorun laumalaisista istahti Main viereen.
"Älä hätäile. Minä hain sen heille." Sakemanni sanoi. Mai huokaisi helpottuneena.
"Oi kiitos! Pennut? Mitä sanotaan?" Mai kysyi lapsiltaan. Sakemanni naurahti.
"He kiittivät minua jo. Olet kasvattanut heidät hyvin."

Desert oli herännyt ja toivotti huomenta kaikille. Äkkiä Desert pysähtyi, hänellä oli outo tunne. "Desert herra!", huusi eräs Fealainen koira, joka oli saapunut luolalle. "Pahoitteluni, että tulin näin aikaisin, mutta isäsi tarvitsee apuasi, koska aikoo auttaa Ohua sodassa. Sinun täytyy lähteä, mutta minä jään tänne suojelemaan Maita." Desert nyökkäsi ja juoksi ulos, päämääränään Ohu.

Mai
Mai yllättyi nähdessään Desertin lähtevän. Mai uskoi Fealaisen uroon lähtevän sotaan. Mai nousi ylös ja huusi:
"Onnea matkaan, Desert! Suojele Yugandaa puolestani!" Main silmiin nousi toivon kyyneleitä. "Ja ole varovainen!" Mai huudahti Desertin perään. Ohu varmaan voittaisi tämänkin sodan. Tabitha katsoi Desertin perään.
"Heippa sitten, Desert-Setä!" Tabitha huudahti ja katsoi Maita. "Äiti, minne Desert-Setä on menossa?" Mai hymyili tyttärelleen.
"Hän on menossa pelastamaan Ohua. Hän menee varmistamaan että meillä on keväällä koti jonne palata." Mai kertoi. Tabitha heilutti häntäänsä.
"Vähän niinkun supersankarit tekevät!" Naaraspentu sanoi. Rhydian kallisti päätään.
"Onko isäkin siellä?" Rhydian kysyi. Mai nyökkäsi. Takeshi yskäisi ja lähti hölkkäämään Desertin perään.
"Sitten minäkin rupean sankariksi..." Mai tarttui pentua hännästä.
"Ja et lähde. Vasta sitten kun olet iso, voit mennä." Mai vastasi jyrkästi. Narttu ei halunnut pentujen näkevän sotaa vielä tässä iässä.

Desert kuuli kaiken mitä pennut ja Mai sanoivat hänelle. "Kiitos, suojelen kyllä Yugandaa.", Desert sanoi ja toivoi puheensa kantautuvan Main ja pentujen korviin. Desert juoksi kohti Ohua ja vannoi palaavansa takaisin. Deser poistuu.