Remi - verellä leikkijä

Remi

- Kanji:
怜美
- Nimen merkitys:
怜 = tuulikellojen tai jonkin metallisen ääni, 美 = kaunis

- Ikä:
6 vuottta
- Sukupuoli:
Narttu

- Laji:
Koirasusi
- Rotu:
Sekarotuinen (mm. salukia, saksanpaimenkoiraa, harmaasutta)

- Liittouma:
Paholaiset

- Ulkonäkö:

Säkä: 65cm
Paino: 20kg

Remi on sekarotuinen nuori neiti, mutta sen ruumiinrakenteesta pystyy selvästi näkemään varsinkin salukin ja suden piirteitä. Sen kroppa on solakka ja kevyt, mutta siinä on myös salukille ei niinkään luonnollista jykevyyttä. Tästäkään huolimatta Remin hontelosta kropasta ei kylläkään löydy paljonkaan voimaa jos on kyse yrityksestä kaataa vihollinen, mutta sen jalkojen ponnistusvoimaa ei kannata aliarvioida. Varsinkin Remin takajalkojen lihakset voivat saada sen hyvinkin räjähtävään ja voimakkaaseen liikkeeseen todella nopeasti. Se on kestävä juoksija ja pystyy juoksemaan pitkiä matkoja varsin nopeasti.

Väritykseltään Remi on vaalean kellertävä lähes valkoisilla ja tumman ruskeilla merkeillä. Yksi sen parhaista tuntomerkeistä on sen pitkä harjas, joka peittää sen silmät suurimmilta osin ja yltää sen rinnan ja olan paikkeille. Harjas on pääosin tumman ruskea, mutta vaalenee latvoihin päin. Syytä niin pitkän harjan kasvuun ei tarkalleen tiedetä, mutta se kulkee Remin suvussa: kaikilla sen veljistä oli ainakin jonkinlainen harjas. Remin silmät ovat vihreät, ja sen toinen hyvä tunnusmerkki on sen harjaan korvan taakse kiinnitetyt metallikellot. Kellot ovat vain turhia koristeita, mutta Remi on mieltynyt niihin ja niiden ääneen suuresti. Ne kuitenkin voivat olla haitaksi esimerkiksi jos Remin pitäisi yllättää joku. Kellot kilisevät hyvin herkästi ja varoittavat nartun tulosta usein jo ennen kuin se kunnolla edes nähdään. Kolmas hyvä tuntomerkki on Remin arpien peittämä ruumis, varsinkin sen vasemmassa nilkassa oleva koko jalan ympäröivä laaja arpi. Myös oikean jalan nilkka on epätavallisen arpinen, muttei ole mitään verrattuna vasemman vammoihin. Molempien jalkojen arvet ovat kuitenkin pääosin Remin itsensä aiheuttamia.

- Luonne:

Remi on alati hymyilevä persoona, mikä erottaa sen vahvasti muista laumalaisistaan. Se osaa olla myös varsin ystävällinen halutessaan ja auttaa muita tarvittaessa. Se on myös jokseenkin luotettava, eikä yleensä paljasta salaisuuksia täysin syyttä.

Remiin luottaessa kannattaa kuitenkin olla aina hieman varovainen, koska se on hyvin ailahteleva. Yksi hyvä vinkki sen luotettavuuden varmistamisessa on se, ettei anna sen tylsistyä. Remi tylsistyy äärimmäisen helposti ja kun se yrittää keksiä itselleen jotain hupia, jotakuta tavallisesti sattuu, joko henkisesti tai fyysisesti. Tämä joku saattaa hyvinkin olla joku Remille tuntematon henkilö, sen paras ystävä tai ihan Remi itse. Tämän takia Remiä ei voi sanoa täysin ystävälliseksi ja mukavaksi henkilöksi, koska sitä se on vain niin pitkään kuin itse jaksaa. Sen jälkeen se kyllä naureskelee muiden kustannuksella niin paljon kuin vain pystyy.

Remin yksi enemmän tai vähemmän salattu puoli on varsin karu ja voi säikäyttää monet paatuneimmistakin taistelijoista kauas neidin luota: sillä on suuri pakkomielle vereen. Taistelussa se voi hyvinkin menettää täysin "mukavan ja kiltin nuoren neidin" vaikutelmansa, mikä korvautuu "sadistisen murhaajan" vaikutelmalla. Remin pakkomielle vereen ei kuitenkaan näy pelkästään taistelussa, vaan myös taistelukenttien ulkopuolella, vaikkei kylläkään niin voimakkaana. Pieni määrä verta ei yleensä aiheuta sille mitään sen suurempia oireita, mutta suuren määrän verta nähdessään tai haistaessaan se saattaa suoraan sanottuna seota täysin. Se rakastaa veren hajua varsinkin, mutta pitää myös sen mausta ja siitä tunteesta, kun veri valuu ja leviää ympäriinsä. Siksi Remin "seotessa" se saattaa esimerkiksi yrittää lipoa verta tai yrittää saada tätä verta mahdollisimman paljon omaan turkkiinsa.

Jos käy niin, ettei Remi pitkään aikaan näe, haista tai ole muutenkaan tekemisissä veren kanssa, se alkaa näkyä neidin luonteessa. Se on ärtyneempi ja tiuskii muille tavallista enemmän. Se voi myös hyökätä muiden kimppuun täysin arvaamattomasti. Fyysisinä oireina tämä saattaa esiintyä myös hallitsemattomana tärinänä. Remin oma veri voi rauhoittaa sitä, mutta tavallisesti se pitää enemmän jonkun muun verestä. Tämä ei ole siltikään estänyt sitä repimästä vasenta jalkaansa pahoille arville asti.

Remi kohtelee niin vieraita kuin omia laumalaisiaankin varsin samalla tavalla. Se on molemmille varsin ystävällinen, mikä voikin aiheuttaa ärsyyntymystä varsinkin sen laumalaisissa, mutta tuntemattomia se käyttää ennemmin "leikkikaluinaan" kuin omia laumalaisiaan. Joskus huonoina päivinä joku asemaltaan alhainen laumalainenkin saattaa kyllä kokea minkälaista on olla Remin höykytettävänä. Ohun laumalaiset eivät ole sille varsinaisesti vihollisia, mutta laumansa takia se on oppinut näkemään nämä jokseenkin vihollisina. Se tottelee mieluusti käskyä hyökätä Ohun kimppuun, sillä se tarkoittaa, että verta vuodatetaan ja paljon.

- Menneisyys:

Remin vanhemmat olivat laumattomia kulkureita, jotka elivät varsin rauhallista elämää Honshun pohjoisosissa. Sen emo Suzu oli varsin heikossa kunnossa aivan ennen syntymää, mikä jätti metsästämisen ja niiden pienen reviirin vartioimiseen kokonaan Reijin-nimisen isän harteille. Synnytys alkoi aivan liian aikaisin ja juuri sellaiseen aikaan, kun Reijin ei ollut paikalla. Heikko Suzu joutui selviämään itse tilanteesta, mutta onnistui vaivoin synnyttämään kuusi pentuaan elossa. Se itsekin pysyi elossa kiitos muutaman ystävällisen kotikoiran, jotka olivat sattuneet alueelle ihmisten päästettyä ne vapaaksi. Koirat toivat Suzulle ruokaa, kunnes Reijin palasi ja ajoi nämä pois.

Vaikka Suzu olikin selvinnyt synnytyksestä, se ei elänyt enää pitkään. Se kuoli kuukauden sisällä pentujen syntymästä. Remi ja sen viisi veljeä, Kenran, Migoto, Gouka, Kajin ja Karei, joutuivat pian totuttautumaan syömään kunnon lihaa, sillä muuta ei ollut. Reijin piti niistä tunnollisesti huolen, vaikka yksi kuuden pennun hoitaminen oli hyvin rankkaa. Uros ei missään vaiheessa kunnolla kouluttanut pentuja muuta kuin metsästämään, mutta jo pienestä pitäen se yritti saada ne tottumaan yhdessä toimimiseen. Alunpitäenkään Reijin ei ollut ollut niin innoissaan ajatuksesta, että se hankkisi puolisonsa kanssa pentuja tämä ollessa niin heikkona, minkä takia se nyt halusi päästä pennuista nopeasti eroon kuitenkaan varsinaisesti hylkäämättä niitä täysin kuolemaan. Tämä tapahtui sen mielestä nopeiten opettamalla ne pitämään huolta toisistaan, eikä tukeutumaan pelkästään omiin voimiinsa tai tuntemattomiin.

Kolmanneksi vanhin ja pentueen ainoa narttu Remi ei eronnut veljistään. Ilman kunnollista emoa tai muita narttuja elämässään, se käyttäytyi veljiensä tapaan hyvin urosmaisesti. Aluksi veljekset olivat kohdelleet sitä varoen, mutta Remi onnistui ennen pitkää todistamaan näille, ettei tarvinnut suojelemista. Se pysyi hyvin veljiensä vauhdissa ja ennemminkin jätti nuoremmat veljensä Goukan, Kajinin ja Karein jälkeensä. Remi, Kenran ja Migoto kasvoivat nopeasti vahvoiksi ja kykenevissä selviytyjiksi, minkä takia Reijin pääsi jättämään ne elämään omin nokkinensa jo alle vuoden ikäisenä. Pennut saivat vanhempiensa vanhan reviirin ja selvisivät saalistamalla pienriistaa yhdessä ja pysyttelemällä kaukana vaarallisista koirista tai susista.

Vahva yhteishenki piti nuoret yhdessä lähes kolmivuotiaiksi saakka, kunnes niiden reviirille eksyi kymmenen hengen koirajoukko. Koirat eivät olleet paljoa Remiä ja sen veljiä vanhempia, minkä takia Kenranista ja Migotosta oli hyvä yrittää liittoutua näiden kanssa. Niinhän niiden isä oli opettanut: yhdessä selviäisi paljon paremmin. Joukon johtaja Shikon hyväksyi kuusikon yllättävänkin helposti mukaan.

Remi ja tämän veljet lähtivät näin pois vanhempiensa reviiriltä. Vasta kun oli liian myöhäistä, ne saivat tietää millaiseen joukkoon olivat todella liittyneet: koirat olivat enemmän tai vähemmän kannibaaleja. Jotkut elivät täysin vain koiranlihalla, jotkut taas söivät koiraa vain huvikseen ja nälkäänsä söivät jotain muuta. Myös kuusi sisarusta pakotettiin syömään joukon tappaman koiran lihaa. Kukaan niistä ei totellut tätä käskyä kovinkaan mielellään, ei varsinkaan pentueen kolme nuorinta. Remiä tämä haittasi ehkä joukon vähiten, mutta lähinnä vain siksi, että se oli alkanut huomata pitävänsä veren mausta. Ei sekään niinkään itse koiranlihasta pitänyt. Goukan, Kajin ja Karei halusivat lähteä joukosta ja palata takaisin niiden synnyinseuduille, mutta ne eivät ehtineet yrittääkään pakoa, kun ne saatiin kiinni. Veljekset tapettiin Remin, Migoton ja Kenranin edessä, ja osoittaakseen uskollisuutensa kannibaalijoukolle, ne joutuivat myös syömään veljensä.

Aikaa kului, ja kolmen jäljelle jääneen sisaruksen välit alkoivat rakoilla. Kenran oli alkanut seurata Shikonia enemmän ja oli jo yksi tämän luotetuimmista henkilöistä, kun taas Remi oli alkanut kyllästyä elämään joukon mukana. Kyllähän se sai tehdä jokseenkin mitä halusi, mutta päivät olivat silti alkaneet muistuttaa toisiaan. Migoto taas suhtautui tilanteeseen varsin neutraalisti, kallistuen kuitenkin enemmän veljensä suuntaan. Remi päätti lähteä joukon luota, ja onnistuikin tässä luomalla ensin epäluottamusta joukon jäsenten välille levittämällä perättömiä huhuja niiden johtajasta Shikonista. Remi karkasi erään pahimman riidan aikana, ja sai kuulla jonkin ajan päästä, että riita oli johtanut Shikonin kuolemaan ja tämän syömiseen.

Remi kuljeskeli pitkän aikaa yksinään tutkien Japanin eri alueita. Tämä pakotti sen opettelemaan suojelemaan itseään ja olemaan luottamatta siihen, että joku tulisi pelastamaan sen pulasta, mutta se kyllä tottui tähän ajan myötä osittain kantapään kautta. Se joutui kuitenkin kerran elämään pitkään pelkästään ihmisiltä varastetulta ruualla. Ennen pitkää se alkoi huomata ruumiinsa tärisevän hillitsemättömästi ja että jotain tuntui puuttuvan. Remi ei ymmärtänyt mikä tämä jokin olisi voinut olla, eikä olisi ikinä saanut sitä selville, ellei se olisi kerran osunut ihmisten teurastamon luokse. Tuoreen lihan haju täytti sen sieraimet, mutta sitäkin voimakkaampana se huomasi haistavansa veren hajun. Remi onnistui pujahtamaan pimeän tultua sisälle teurastamoon, ja hetken siitä tuntui kuin se olisi ollut taivaassa. Veren haju oli niin voimakas.

Remi sai täytettyä vatsansa pullolleen tuoreella lihalla ja verellä tuona iltana ennen kuin se huomattiin ja ajettiin pois. Tämän jälkeen se alkoi pikku hiljaa ymmärtää pakkomiellettään vereen, vaikkakaan pakkomielteeksi se itse ei ikinä tätä "äärimmäistä mieltymystään" kutsunut. Tämän teurastamolla tapahtuneen välikohtauksen jälkeen Remi ei enää pyrkinyt varastamaan ruokaansa niinkään ihmisiltä, vaan opetteli metsästämään paremmin itsenäisesti. Joskus saaliiden joukosta saattoi löytyä jopa muita koiria ja susia, joskus jopa ihmisiäkin. Kerran se yritti hyökätä viiden koiran joukon kimppuun ja kävikin ilmi, että nämä olivat osa Paholaisten laumaa. Remille luvattiin paljon veren vuodatusta, kuolemaa ja jännitystä, minkä takia se jäikin tälle tielle.

- Taistelutekniikat:

- Neck the Killing
- Kuchu Sappo

- Chimamire (suom. verinen sotku) on hyvin samanlainen liike kuin Kuchu Sappo. Se koostuu monista nopeasti tehdyistä viilloista, mutta nämä viillot ovat vain tarkempia kuin Kuchu Sappossa ja ne tavallisesti tehdään aina samoihin paikkoihin. Ensimmäinen viilto tulee aina jonnekin vihollisen silmien alueelle: jos tämä viilto ei onnistu, yleensä koko tekniikan teko lopetetaan. Silmien läheisyyteen tehty viilto parhaimmassa tapauksessa voisi puhkaista joko toisen tai molemmat vastustajan silmät, mutta pääosin sillä pyritään kuitenkin saamaan sen verran verta vuotamaan, että se valuu vastustajan silmiin tai silmille niin että se sokaistuu oman verensä takia. Sen jälkeen tulevat viillot tapahtuvat hyvin nopeasti, niin ettei viholliselle jäisi aikaa pyyhkiä verta silmistään. Ensimmäistä seuraavat viillot tehdään joka puolelle vastustajan kehoa, mutta lähinnä sellaisiin paikkoihin, joista vuotaa paljon verta. Useiden viiltojen jälkeen viimeinen isku tulee vastustajan kaulaan ja parhaimmassa tapauksessa puhkaisee tämän kaulavaltimon. Sai iskun tekijä sitten tämän valtimon puhkaista tai ei, jos muuten edes osa viilloista on osunut oikeaan paikkaan, vihollisen koko turkki pitäisi tässä vaiheessa olla täysin verinen, kuin se kantaisi verenpunaista viittaa yllään.

- Ominaisuudet:
Voima: *
Hyppyvoima: ***
Taito: ***
Karisma: **
Nopeus: ****
Kestävyys: ***
Älykkyys: ****
Puruvoima: ***
Kivunsietokyky: ***
Ketteryys: *****
Refleksit: *****
Tekniikat: **
Vaarallisuus: ***1/2

- Aistit:
Näkö: ****
Kuulo: ***
Tunto: ***
Maku: ***
Haju: ***

- Perhe:
Isä: Reijin (luultavasti kuollut)
Emo: Suzu (kuollut)
Veljet: Kenran, Migoto (elossa), Goukan, Kajin, Karei (kuollut)

- Suhteet:
Perhe: Remin suhde perheeseensä on ollut varsin hyvä, mutta nykyään se on kasvanut eroon kahdesta elossa olevasta veljestään, eikä tiedä missä tai miten nämä elävät elämäänsä.

- Aikajana:
Ei ole ollut peleissä

- Copyrights:
Remi: Sakha
Kuvapohja: Krawatorii
Kuvan muokkaus: Sakha