Ystävä hädässä

Yukimura

Punaturkki kiiruhti joukkoineen tyytyväisenä kohti Tokushimaa. Vanhoista vihamiehistä oli saatu vahvoja liittolaisia, ja nyt he suunnistivat kohti Ohun vanhan liittolaisen aluetta. "Olemme pian perillä!" Yukimura huudahti, hidastaen hiukan tahtiaan.

Uros ei huomannut ylhäällä oksistossa liikkuvaa joukkoa, joka oli aiemmin hyökännyt hänen ja Joen kimppuun Futago-solassa.

Yasu

Matka oli jatkunut hyvää vauhtia ja sopuisasti. Vaikka joukossa oli vanhoja vihollisia ei kaunoista näytettävästi enää välitetty. Yukimuran huuto hiukan edempänä sai pennun hiukan hidastamaan vauhtia ja yhtäkkiä se kuuli aivan läheisestä oksistosta liikettä. Tämä pysähtyi nopeasti ja kuunteli korvat liikuen levottomasti. Kuului lisää oksien havinaa ja Yasu päätteli näitä olevan enemmän. Pentu yritti miettiä nopeasti ja päätti mennä varoittamaan punaturkkista akitaa. Tämä oli juuri loikkaamassa maahan, kun joku tarttui tätä niskasta. Yasu päästi yllättyneen ulvaisun ja tunsi hamapiden painuvan niskaansa. "Hiljaa pentu tai olet kuollut" Ääni sanoi ja Yasu pysyi hiljaa. Se toivoi joukkojen kuulleen äänensä, mutta mietti miksi Ohun joukko haluaisi takaisin täysin vierasta pentua.

Yòu.

Uros tiesi että he menisivät viimeinkin tapaamaan vanhaa liittolaista, yhtäkkiä sakemanni kuuli eräältä toiselta oksalta ääniä ja hyppäsi alas puusta,''Yukimura herra, kuulitteko tekin tuon?'', Yòu kysyi ja katseli rauhattomasti ympärilleen mutta ei aluksi huomannut mitään erikoista, äkkiä tämän tarkat korvat kuulivat ulvahduksen,''Joku on pulassa.'', tämä mietti ja lähti menemään kohti paikkaa mistä ääni kuului, sakemanni huomasi pennun olevan pulassa ja hyökkäsi kohti pentua pitelevää koiraa.

Yukimura

Punaturkki ei hälinältä kiinnittänyt huomiota oksistossa tapahtuviin välikohtauksiin, vaan jatkoi keskittyneenä matkaansa kohti määränpäätä.

Yòun sanat kuitenkin saivat sekarotuisen huomion välittömästi, ja uros pysäytti joukon heti. "Kuka on pulassa?" Uros kysyi, kun Yòu hyppäsi puuhun. Samassa Yukimura erotti muutaman tumman hahmon oksistosta. "Taas te? Ettekö ottaneet opiksi viime kerralla!" Punaturkki ärähti. "Jos ette heti lähde täältä, kuolette." Joku vastasi. Yukimura puri hampaansa yhteen. Harakiri tahtoi estää heidän lukumääränsä kasvavan selvästi. Uros kuitenkin tiesi, että heillä oli ylivoima, mutta pystyikö siihen luottamaan?

Yasu

Tuntematon koira piti pentua tiukasti kiinni niskailloista. Tämä kuuli Yòuksi esittäytyneen saksanpaimenkoiran puhuan jotain Akitalle. Selvästi se oli kuullut tämän huudon ja lähti tulemaan näitä kohti. Yksisilmäinen koira toimi nopeasti ja hyökkäsi toista koiraa kohti, joka piteli tätä. Sen vangitsija yllättyi ja Yasu käytti sen hyödyksi. Salaman nopeasti se potkaisi tätä ja ote irtosi sen niskasta. Pentu lähti tippumaan maahan, mutta tällä kertaa se oli varautunut. Se kääntyi ilmassa ja tippui jaloilleen. Vahvat jalat kestivät hyvin ja Yasu oli tyytyväinen treeninsä tuloksesta. Nopeasti tämä lähti juoksemaan lauman luokse. Se suuntasi Yukimuran luokse ja mietti miten saksanpaimenkoiralle oli käynyt.

Yasu ei huomannut itse pieniä veripisaroita, jotka vuotivat alas sen turkkia pitkin. Sen vangitsija oli purru todella vahvasti ja niskasta valui verta. Jotenkin tämä oli metsästyskoirana oppinut, että kipua oli turha näyttää kenellekkään. Oikeastaan se kyllä tunsi kivun, mutta ei huomannut veren vuotoa.

Yukimura & Hatsumomo

Punaturkki huomasi Yasun juoksevan kauempaa häntä kohti. Hatsumomo reagoi heti pennun turkin värjänneeseen vereen. "Oletko loukkaantunut?" Narttu kysyi, astuen lähemmäs Yasua. Nartussa oli paljon samaa, kuin hänen tyttäressään oli ollut, ja siksi valkoturkkinen pentu sai Hatsumomon suojeluvaiston heräämään. "Haava näyttää pahalta..tule, niin katson sitä.." Vaaleaturkkinen kehotti Yasulle.

Yukimura oli sen sijaan kiinnittänyt huomionsa aivan muualle. Puun oksistosta kuului rapinaa joka suunnalta. "Heitä on paljon!" Uros huudahti. Vaikka heitä olisikin enemmän, niin ninjataitoisten koirien tiedettiin tappaneen paljon itseään suurempia laumoja.

"Risuku!" Yukimura kutsui kummipentuaan. "Lähde hakemaan apua. Aruke -nimisen collien pitäisi asustella sotureineen tästä neljä kilometriä suoraan eteenpäin." Punaturkki kehotti, madaltaen ääntään. Heidän ei kannattaisi liikkua, sillä puussa piileskelevät koirat aloittaisivat oitis hyökkäyksensä. "Sinun on oltava huomaamaton..." Yukimura kuiskasi lopuksi.

Yòu.

Yòu oli ajautunut tappeluun muutaman koiran kanssa mutta voittanut vaikka olikin saannut muutamia pintanaarmuja, vastustajat makasivat haavoittuneina maassa mutta lähtivät pian häntä koipien välissä pakoon ja sakemanni palasikin pian Yukimuran ja muiden luokse,''Joudun pienehköön kahakkaan, nämä naarmut eivät haittaa minua mutta näkisittepä vastustajat, he pakenivat metsään pillittäen.'', uros sanoi nauraen mutta vaikeni kun kuuli oksistosta taas ääniä,''Emme taida olla yksin.'', Yhdestä puusta hyppäsi sakemannin niskaan häntä pienempi shiba inu joka yritti kaataa uroksen maahan, Yòu vain haukotteli ja iski pienemmän koiran maahan.

Risuku juoksi hakemaan apua. Hetken kuluttua se palasi mukaan Aruke ja tämän lauma. Huomaamattomasti Risuku ja Aruken lauma saapuivat paikalle.

Yasu

Pentu pysähtyi päästessään lähemmäksi akitaa ja Hatsumomoa. Naaraan kysymys sai tämän vilkaisemaan ympärilleen ja se huomasi vesipisara jäljet maassa. Se tajusi veren tulevan hänestä, mutta haava ei vaikuttanut sen mielestä kovinkaan pahalta. Hatsumonon tullessa lähemmäksi pentu ei tiennyt miten reagoida. "Ei se ole kovinkaan paha. Se paranee varmasti nopeasti" Tämä yritti selittää naaraalle ja otti pienen askeleen kauemmaksi. Yasu ei pelännyt toista, mutta ei myöskään ymmärtänyt hyväksi tarkoitettua elettä.

Pentu huomasi sivusilmällä Yukimuran puhuvan Risukulle ja pian se katosikin jonnekkin. Hetken kuluttua You palasi näiden luokse ja Yasu katsoi toista. "Kiitos, kun pelastitte minut herra." Tämä sanoi ja hymyili pienesti saksanpaimenkoiralle. Samalla paikalle saapuivat Risuku ja tuntematon Collie. Tämä päätteli sen olevan liittolainen, koska se tuli nuoremman pennun mukana.

Yukimura & Hatsumomo

Hatsumomo katsoi Yasua, ja tunsi pientä surua siitä, ettei toinen antanut lähestyä itseään. Enemmän kuin mitään muuta, Hatsumomo tahtoi tyttärensä takaisin. Silti ulospäin naaras ei näyttänyt mitään, vaan nyökkäsi. "Sano vain jos sinuun sattuu." Vaaleaturkki kehotti, ja höristi sitten korviaan kaukaa lähestyvää jylinää kohti.

Yukimura katsoi, kun kaukaa lähestyvä hiekkapilvi kertoi Risukun onnistuneen avun hankinnassa. Punaturkki katseli tyytyväisenä etummaisena juoksevaa Arukea ja nuorta Risukua, jotka lähestyivät kovaa vauhtia.

"Tulimme heti, kun kuulimme." Aruke kertoi Yukimuralle, ja katsoi sitten oksistoon, jossa oli hiirenhiljaista. "Tiedän, keitä olette! Ette ole tervetulleita tänne! Häipykää, tai kuolette kaikki!" Aruke karjahti. Yukimura päätteli ninjakoirien jo lähteneen, mutta yhtäkkiä oksistosta kuului kovaa rapinaa ja suhinaa, kun viholliset perääntyivät. Ylivoima oli noille liikaa.

Kiitollisena Yukimura käänsi katseensa Arukeen. "Kiitos sinulle. En tiedä, kertoiko Risuku jo, mutta tulimme pyytämään teitä kukistamaan vihollisemme, ja palauttamaan rauhan Japaniin." Punaturkki kertoi. Aruke näytti hetken mietteliäältä, mutta nyökkäsi. "Tietenkin autamme ystävää hädässä. Saat 150 soturiani käyttöönne!" Aruke julisti, ja joukko haukahti hyväksyvästi. Yukimura hymyili. Heillä oli nyt koossa 580 soturia. Se oli paljon. Sekarotuinen katsoi nopeasti Yóuta, joka oli puhunut Fukushiman 100 päisestä laumasta. "Emme kaikki ehdi käymään Fukushimassa. Yóu, sinä ehtisit yksin puolet nopeammin käydä hakemassa apujoukkoja sieltä. Muuten emme kaikki ehdi ajoissa sotaan." Yukimura ehdotti.

Risuku katseli, kun Yukimura puhui Arukelle ja Youlle. Risuku meni Yukimuran luokse ja kysyi: "Lähdemmekö takaisin Ohuun?"

Yukimura & Hatsumomo

Punaturkki nyökkäsi nuorukaiselle hymyillen. He olivat onnistuneet tehtävässään ja nyt olisi aika palata kotiin. Vielä Yukimura ei ollut huolissaan Ginistä tai Desertistä, vaikka tiesi noiden olevan hyvin vihaisia siitä, että punaturkki oli ottanut kokemattoman nuorukaisen vaaralliselle retkelle.

"Mikäli pärjäät Yóu, niin lähdemme nyt kotiin!" Yukimura kuulutti. "Odota." Hatsumomo sanoi, astuen esiin. "Menen hänen mukaansa." Naaras tarjoutui. Se ei tahtoisi vielä mennä Ohuun, sillä muistot siellä tapahtuneista asioista eivät olleet vielä tarpeeksi kypsiä kohdattaviksi."Mikäli se vain Yóulle sopii." Narttu lisäsi vielä.

Yóu.

Sakemanni katsoi Yukimuraa ja nyökkäsi,'Ystäväni Malcom on luvannut että puolustaa Ohuuta vaikka omalla hengellään.'', Yóu katsoi Hatsumomoa ja virnisti,''Tietysti voit tulla mukaani, kaunis seura kelpaa aina.'', uros sanoi naurahtaen ja suuntasi katseensa kohti Futago-solaa,''Lupaan tuoda 100 vahvaa soturia, et tule pettymään.'', sakemanni kumarsi hieman ja haukahti merkiksi siitä että hän lähtisi nyt suuntaamaan kohti Fukushimaa, mielessään hän toivoi ettei hänen ystäviään oltu tapettu ja sen jälkeen hän lähti juoksemaan toivoen että Hatsumomo seuraisi.

//Yóu postu.

Yukimura & Hatsumomo

Punaturkki nyökkäsi. Se katsoi Hatsumomoa, joka oli tarjoutunut lähtemään mukaan. "Pidäkin sotureistani hyvä huoli." Narttu painotti melko tuima katse silmissään Yukimuralle. Sekarotuinen naurahti ja nyökkäsi. "Tottakai, Hatsumomo." Uros lupasi, hiukan alistuvaan äänensävyyn. Se ei tahtonut nartun vihoittelevan, joten yritti jollain tapaa myötäillä tuota, vaikka sellainen käytös ei kuulunutkaan Yukimuran luonteeseen.

Hatsumomo oli valmis, ja se katsoi Yóuta. Toisen sanojen myötä narttu meni täysin hämilleen. Kaunis? Hatsumomo ei ollut aikoihin kuullut tuota sanaa kenenkään suusta, ja huonon itsetunnon omaava narttu ei osannut oikein reagoida uroksen sanoihin millään tavalla. "Öh...hieno juttu." Vaaleaturkki kykeni vain vastaamaan. Yukimura nyökkäsi vielä Yóulle kiitollisena, kunnes alkoi koota joukkojaan. "Kohti Futago-solaa!" Punaturkki kuulutti, ja jylinän saattelemana lähti johdattamaan joukkoa kohti kotia. Hatsumomo seisoi vielä hetken paikoillaan, ja syöksyi sitten sakemanniuroksen perään.

// Yukimura & Hatsumomo poistuu, Illumination, aloitatko pelin, johon liityn Hatsumomolla? ^^ //

//Jotenkin outoa, että nuo edellisten viestien tekstit ei näy. Näkyy vain sellainen tyhjä viiva. Hiukan siis vaikea kirjoittaa tapahtuneesta, kun ei tiedä mitä on kirjoitettu. En kyllä aikaisemmin ole tälläistä huomannut//

// mitä ihmettä? minäkin näen omani ja Hopsufanin tekstin kohdalla pelkän viivan...en kyllä tiedä yhtään mitä tuossa on tapahtunut, mutta Risuku saapui apujoukkojen kanssa, ja vihollise perääntyivät ylivoiman alla heti Aruken saavuttua //

//Minäkin ihmettelin sitä samaa.//