Syrjäisen seudun soturit

// Aisa ja Hopsufani tänne jatkamaan, avoin kaikille!//

Yukimura

"Hidastetaan! Olemme pian perillä." Punaturkkinen huudahti, ja joukko kevensi tahtiaan. Paras valmistutua siihen, että edessä on taistelu. Yukimura ajatteli, ja hetken aikaa kuljettuaan sekarotuinen pysäytti joukon ja kääntyi kertoakseen lisää.

"Nyt voi tulla tiukkaa. Näillä seuduilla asustaa Satsugo. Hänellä on 200 soturia kuulemani mukaan. Tällä hetkellä hän on täysin puolueeton, mutta varmaan on hyvä kertoa, että hän taisteli aikoinaan Kasain joukoissa, Ohua vastaan. Satsugolla on tuskin syytä auttaa meitä, mutta meidän on annettava hänelle syy." Yukimura kertoi, ja osa sotureista näytti hiukan kauhistuneelta. Vaikka heitä olikin nyt 380, niin he menettäisivät paljon sotureita turhaan, jos suututtaisivat Satsugon.

Yasu

Lauma oli matkannut pitämättä taukoa jo hyvän aikaa. Yukimuran ääni iloittikin hetken kuluttua pysähtymisestä. Yasu ei voinut pysäytää äkkiseltään nopeaa vauhtia, vaan loikkasi ilman halki maahan toisten luokse. Moni koira käänsi katseensa pentua kohti ja näytti ihmettelevän tätä. "Eikö puissa hyppiminen ole yleinen taito?" Tämä ajatteli ja käänsi päänsä Akitan suuntaan sen alkaessa kertoa alueen johtajasta. Tämä hämmästyi siitä, että nämä olivat lähteneet pyytämään juokkoihin Ohua vastaan taistelleen joukon. Yasu arveli tilanteesta tulevan mahdollisesti taistelu, jos tämä Satsugo olisikin yhäkkiä vaihtanut puolta tai joku ehtinyt tulla pyytämään ensin tätä puolelleen. Tämä ei kuitenkaan tuntenut tätä kyseistä urosta ja siksi oli hyvin vaikea arvailla mitä oli odotettavissa. Ainakin osa Ohun sotureista näytti kauhistuneen tietoa. Näillä oli kuitenkin laumaltaa ylivoima ja ehkä Satsugo oli niin järkevä, että ei tapattaisi turhaan hyviä sotureita. Monet ajatukset pyörivätkin pennun päässä ja harva tuskin uskoi tämän ikäisen miettivän näin paljon tai monimutkaisesti.

Risuku seurasi Yukimuraa, kun nuorukainen kuuli Satsugosta, hän halusi tavata Satsugon.

//Liityn Fubukin kanssa //

Fubuki
Valkoinen uros pysähtyi huohottaen. Fubuki kuunteli kun tämän veljenpoika puhui lauman johtajasta ja valkoinen akita hymyili. Hän on mahtava ryhmänjohtaja... Näen hänet Weedin ja Joen ohella ylipäällikkönä. Fubuki ajatteli. Fubuki astui eturiviin ja katsoi Yukimuraa silmiin.
"Oletko jo keksinyt syyn miksi tämän Satsugon pitäisi liittyä meidän puolelle?" Fubuki kysyi. Uros uskoi siihen että Yukimura olisi suunnitellut tämän matkan tarkasti läpi.

Yukimura

Yukimura oli käskemäisillään joukkoa liikkeelle, kun valkoinen akita keskeytti tämän liittyessään seuraan. Ensin Yukimura oli hämillään, mutta lopulta mielessään kiitollinen, että Fubuki olisi mahdollisesti mukana Satsugon värväämisessä.

Hiljaa uros mietiskeli, kun toinen kysyi suunnitelmasta. Hetken päästä Yukimura nosti katseensa setäänsä. "Hänellä oli syynsä lähteä vihollisten joukoista ja olla puolueeton. Ehkä hän haluaa olla rauhassa. Ja hän saa rauhan vain auttamalla meitä, sillä me emme pakota ketään mukaan, toisin kuin paholaiset." Yukimura järkeili. "Me olemme oikeita sotureita, toisin kuin Harakiri ja hänen johtamistapaansa kunnioittavat koirat. Toivon, että Satsugo tajuaa sen." Uros sanoi ja katsoi eteenpäin.

Yasu

Sotilaiden keskeltä oli helppoa kuunnella mitä tapahtui ja nyt tämä itsekkään ei erottunnut toisten joukosta edukseen. Valkoinen akita astukin pian joukon eteen ja pentu huomasi sen muistuttavan kovasti Yukimuraa. Näiden kahden keskustelu kääntyikin mielenkiintoiseksi ja Yasu käänteli korviaan. Ainakaan nämä Ohun soturit eivät olleet pakottamassa ketään sentään mukaan. "Ainakin pääsemme hengissä Ohuun" Tämä ajatteli ja odotti mitä seuraavaksi tapahtuisi. Nämä olivat kuitenkin ihan pian toisen alueella ja ehkä heidät olikin jo huomattu. Siltä ei kuitenkaan vaikuttanut, mutta Yasu katseli valppaana ympärilleen. Tuntemattoman reviirillä ei voinut olla liian varovainenkaan.

Fubuki
Fubuki nyökkäsi.
"Kuulostaa järkevältä, Yukimura." Fubuki kehui ja hymyili punaruskealle urokselle. Fubukin korvat liikkuivat ympäriinsä automaattisesti, kun Fubuki yritti tarkkailla ympäristöä. Hän ei halunnut jäädä alakynteen jos joku vaikka hyökkäisikin.

Yukimura

Uros nyökkäsi Fubukille, vaikkei tiennyt oikein itsekään, oliko koko ajatus järkevä. Silti Ohulla oli pula sotureista ja Yukimuran oli otettava riski. "Mennään!" Uros huudahti, ja lähti johtamaan joukkoa syvemmälle alueelle.

Kuten Yukimura arvelikin, he saivat pian seuraa. Kaksi suurennäköistä koiraa tuli heitä muutaman muun soturin kanssa vastaan, ja punaturkki päätteli noiden olevan rajavartijoita. "Mitä teette täällä? Tämä on Satsugo-herran aluetta!" Toinen koirista sanoi, ja Yukimura pysäytti joukkion. "Tiedän. Tulimmekin tapaamaan heitä." Yukimura sanoi, ja kaksi koiraa vilkaisivat toisiaan. "Seuratkaa meitä." Toinen uroksista sanoi ja Yukimura katsoi nopeasti Fubukia, lähtien sitten seuraamaan vieraita koiria.

Yasu

Huudahdus kaikui metäsässä ja joukko lähti jälleen liikkeelle. Pentu kulki vieläkin rivisotilaiden joukossa, vaikka ei sinne kuulunut. Tämä törmäsi toiseen koiraan sen pysähtyessä yhtäkkiä. Suurempi koira kääntyikin hetkeksi pennun puoleen ja hymyili pahoittelevasti. Yasu hymyili takaisin ja kuuli edestä vieraita ääniä. Tämä kuitenkin kuuli vain alueen kuuluvan Satsugolle. Se tieto riitti tilanteen huomioon ottaen. Pentu halusi kuitenkin olla hiukan lähempänä etujoukkoa ja alkoi toisten alta etenemään edemmäs.

Nopeasti tämä oli etujoukon takana ja näki nyt paremmin mitä tapahtui. Paikalla oli kaksi vierasta koiraa ja punertava akita seurasi näitä. Joukko lähtikin uudestaan liikkeelle ja kaikki lähtivät etenemään Yukimuran perässä.

Risuku yllättyi, kun kaksi isoa koiraa tuli paikalle. Risuku hymyili koirille ja toinen hymyili hänelle. Risuku käveli Yukimuran viereen ja vilkaisi häntä.

Yukimura & Hatsumomo

Yukimura käveli kaksikon perässä hitaasti, ja pian kivikkoinen, rosokallioinen alue tuli näkyviin kauempana. "Joukkosi saa odottaa ulkopuolella." Toinen koirista sanoi, ja Yukimura katsoi sitten nopeasti Fubukia. "Otan hänet mukaani." Punaturkki sanoi. Hatsumomo astui ylpeästi esiin. "Oman ryhmäni johtajana suonette minunkin tulevan." Narttu sanoi ja kaksi koiraa vilkaisivat toisiinsa, kohauttaen olkiaan.

Yukimura katsoi nopeasti Yasua ja sitten Risukua. "Tulkaa tekin." Uros kehotti, mutta toinen koirista alkoi murista. "Ei enempää." Tuo käski, ja Hatsumomo kohotti muka yllättyneenä kulmiaan. "Eikö hän saa ottaa pentuja mukaan? Ovatko he teille niin suuri uhka?" Narttu kysyi, ja koira lopetti murinan. "Hyvä on sitten." Toinen myöntyi. Yukimura vilkaisi kiitollisena Hatsumomoa, mutta vaalea narttu ei vilkaissutkaan tähän, vaan käveli Yukimuran ohi kahden koiran perään. Yukimura vain huokaisi ja hymyili, lähtien Hatsumomon perään.

Risuku käveli Yukimuran perässä ja kehotti Yasua tulemaan mukaan. Pian Risuku huomasi edessään suuremman lauman, jonka edessä seisoi mustaturkkinen, arpinaamainen husky.

Yukimura & Hatsumomo

Punaturkki huomasi pian Satsugon. Yukimura vilkuili hiukan hermostuneesti ympärilleen, kun parisataa soturia oli piirittänyt heidät, ja apujoukot olisivat liian kaukana, jos heidän kimppuunsa hyökättäisiin.

"Miksi tulitte?" Satsugo kysyi tuimasti. "Tulimme pyytämään apuasi. Koko Japani kuohuu Kasain veljenpojan noustua valtaan. Tahdomme tasapainottaa tilanteen, ja olisit hyvä lisä. Tiedämme, että haluat elää rauhassa." Yukimura sanoi. "Vai niin. Minulla ei kuitenkaan taida olla mielenkiintoa auttaa laumaa, jota vastaan ennen taistelin. Tapoitte monia ystäviäni." Satsugo sanoi. Yukimura huokaisi. Husky ei näyttänyt vihamieliseltä, joten sekarotuinen päätti edetä varovasti.

Hatsumomo kuitenkin sekoitti pakkaa. "Kannattaisi suostua, ihan itsesi takia. Emme tule auttamaan sinua, jos Harakiri päättää tuhota laumasi." Narttu sanoi silmääkään räpäyttämättä. Yukimura olisi tahtonut huutaa nartulle, mutta nieli puuskansa. "Mitä sinä vikiset, nainen? Sinun kaltaistasi ei voi edes soturiksi sanoa." Satsugo ivasi. Hatsumomo alkoi murista. "Käy päälle paskiainen, ja sano sitten uudelleen!" Vaaleaturkki huusi. Husky kohotti kulmaansa, ja syöksyi sitten kohti Hatsumomoa varmana voitostaan.

Hatsumomo ei kuitenkaan ollut tyhmä. Huskyn tullessa kohti, narttu hypähti sivuun, ja tarttui Satsugon niskaan, heittäen mustaturkin selälleen. Tuli kuolemanhiljaista, kun Satsugo nousi nopeasti ylös ja jäi tuijottamaan Hatsumomoa. Yukimura nielaisi ja odotti mitä tapahtuisi seuraavaksi.

Fubuki
Valkoinen uros seurasi Yukimuraa ja katsoi kun Yasu ja Risuku tulivat heidän kanssaan myös. Fubuki katsoi sivusta kun Yukimura selvitti tilannetta, mutta pian Hatsumomo-nartun ja Satsugon välille syntyi riita. Fubuki kohotti kulmiaan.
"Aikamoisia taistelijoita..." Fubuki sanoi hiljaa itselleen.

Hatsumomo

Satsugo ei tahtonut tulla nöyryytetyksi oman laumansa edessä, ja siksi se hyökkäsi nopeasti taas kohti Hatsumomoa. Vaalea narttu kuitenkin teki saman liikkeen uudestaan; hypähti sivuun ja paiskasi huskyn niskasta maahan. "Mikäs nyt, etkö pysy jaloillasi?" Naaras ivasi. Jotkut nauroivat, mutta hiljenivät nopeasti. Satsugo näytti nyt oikeasti suuttuneen, ja iski hampaansa äkkiä Hatsumomon etujalkaan, heittäen nartun kyljelleen maahan. "Hyvä on! Tässä on ehtoni. Tämä narttu taistelee minua vastaan. Jos hän voittaa...lähden mukaanne..jos taas ei..no, toivokaa narttunne voittoa, vaikka tiedämme kaikki lopputuloksen." Satsugo virnuili ja nauroi yhdessä soturiensa kanssa.

Hatsumomo nousi hitaasti ylös maasta. Mihin hän oli sekaantunutkaan? Narttu ei kuitenkaan perääntyisi. "Hyväksyn haasteesi!" Hatsumomo huusi, ja hyökkäsi. Taistelu alkoi.

Fubuki
Valkoinen uros katsoi tilannetta sivusta ja murahti.
"Aikamoinen tilanne tuo Satsugo..." Fubuki sanoi ja katsoi veljenpoikaansa. "Pitäisikö meidän mennä väliin, Yukimura?" Fubuki kysyi.

Yasu

Neuvottelu tilanne eteni varsin rauhallisesti. Kuullessaan joukon jäävän tähän, pentu pettyi hieman. Se olisi halunnut tulla seuraamaan tilannetta ja oppimaan itsekkin jotain. Akita käänsikin yhäkkiä katseensa tähän ja nuorempaan pentuun. Sanat olivat tälle pieni yllätys ja Yasu hymyili kiitollisena Yukimuralle. Siltikään se ei voinut olla ajattelematta miksi uros halusi juuri sen mukaan. Riskukun kehotus lisäsi tähän vauhtia ja pentu lähti kulkemaan nuoremman pennun vieressä. Pian nämä saivatkin näkyviin suuren lauman ja sen edessä seisovan arpinaamaisen huskyn. Satsugon oli ilmeisesti antanut jonkun käskyn ja pian pienen joukon piiritti parisataa soturia.

Yasu oli tyynen rauhallinen ulkoapäin, mutta sisältäpäin se oli huolissaan. Kuitenkin sen shinobi veri piti puolensa. Tämä seurasi tilannetta tarkasti ja Yukimura aloitti sen hyvin rauhallisesti. Tietenkin Hatsumomo tuli vakavasti väliin. Tilanne kärjityi ja Satsugo syöksyi naaras päin. Se oli kuitenkin viisas ja tarttui urosta niskasta heittäen maahan. Yasu painoi tämän mieleensä ja näki nyt Hatsumomossa täysin uuden puolen. Hän oli hyvin vahva naaras ja valmis menemään pitkälle laumansa puolesta. Yasu yllättyi itsekkin ajatteluitaan. Satsugo oli käytöksensä perusteella todella röyhkeä johtaja ja pentu toivoi kovasti naaraan voittavan uroksen. Pieni opetus ei selvästikkään tehnyt pahaa. Ehdot olivat nyt selvät ja kaikki oli Hatsumomon varassa. Taistelu alkoi ja Yasu lupasi mielesssään tutustua narttuun paremmin, jos se selviäisi tästä hengissä.

Hatsumomo & Yukimura

Näytti siltä, että Hatsumomo alkoi jäädä alakynteen. Silti Yukimura pudisteli päätään Fubukille. "Jos tämä on Sataugon ehto, niin meidän on otettava riski. Eikä Hatsumomo halua apua. Tiedän hänestä sen verran, että hän vaikka kuolee mieluummin kuin ottaa apua vastaan taistelussa. Mutta autetaan häntä, jos tilanne kärjistyy..." Yukimura puhui melko hiljaa.

"Etkö olekaan niin kova tyttö enää?" Satsugo irvaili väistellessään vaaleaturkkisen iskuja. Hatsumomo oli hengästynyt, sillä toinen oli nopea väistelemään. "Minähän sanoin, että nartuista ei ole taistelemaan! Tehtävänne on palvella uroksia ja huolehtia pennuista!" Satsugo ärsytti. Hatsumomo pysähtyi. "Mitä sanoit?" Narttu kysyi. Raivo alkoi selvästi kasvaa Hatsumomon sisällä. Sovinistit jos jotku saivat nartun veren kiehumaan. Mutta puhe pennuista sai Hatsumomon muistelemaan kadonnutta tytärtään, eikä narttu enää kyennyt rauhoittumaan. "Olet paskiainen, Satsugo. Kuulitko?!" Hatsumomo huusi, mutta husky vain nauroi. Se oli viimeinen pisara.

Mustaturkki ei ehtinyt edes tajuta, kun naaras oli kiinni sen kurkussa. Hatsumomo nosti koko Sataugon painon päänsä yläpuolelle, ja paiskasi uroksen toiselle puolelle selälleen maahan. Saatuaan vauhtia, narttu alkoi paiskoa urosta maata vasten useampaan kertaan. Satsugo ulvahti aina osuessaan maahan, mutta onnistui irtautumaan ennen vakavampaa loukkaantumista. Arpinaaman seuraava isku viilsi Hatsumomon kaulaan ja kylkiin veriset naarmut ja oli hyökkäämäisillään uudelleen. Hatsumomo kuitenkin hyppäsi kohti syöksyvän huskyn ylitse, tarrautuen tämän niskaan. Narttu alkoi suorittaa omaa tekniikkaansa, ja vaaleaturkki pyöri ympäri, kuten Neji Kissä. Liike alkoi kuitenkin liikkua edestakaisin pitkin mustaturkin selkää, ja Satsugo ulvoi tuskissaan nartun hampaiden repiessä sen selkää. Mustaturkki lysähti maahan ja Hatsumomo hypähti kauemmas hengästyneenä.

Satsugon soturien joukossa kävi kohahdus. Loukkaantunut Satsugo vaikeroi maassa, ja Hatsumomo seisoi tämän edessä läähättäen. Vaaleaturkki oli voittanut taistelun.

Risuku katseli kahden soturin taistelua. Se ei osannut päättää kumpaa kannustaisi. Kun Hatsumomo kaatui, Risuku totisesti toivoi tämän voittavan.

//Yòu tulee mukaan.

Yòu.

Mustaruskea sakemanni oli tarkkaillut tilannetta läheisestä puusta, tämä huomasi tilanteen menneen uhkaavammaksi mutta rauhoittui nähdessään Ohun uuden liittolaisen voittaneen, harvat tunsivat Ohun laumassa Yòun joten luultavasti ei nuokaan, sakemanni hyppäsi maahan ja esittäytyi,''Olen
Yòu, kuulun myös Ohun laumaan ja päätin seurata teitä kun näin teidän lähtevän Gajyolta, te ette saattaneet huomata minua koska olen erittäin taitava soluttautumaan ympäristöön.'', sakemanni kumarsi Yukimuralle ja katsoi pentuja hymyillen, tämä myös hymyili vienosti Hatsumomolle, uroksen arvet kasvoissa saattoi tehdä tästä hieman pelottavan mutta tämän kasvoista paistoi silkka lempeys.

Fubuki
Fubuki nyökkäsi Yukimuralle ymmärtäväisesti ja katsoi taistelua, melkein henkeään pidättäen. Sitten Hatsumomo iski Satsugon maahan ja Fubuki huokaisi. Onneksi kukaan muu ei joutunut vaaraan. Fubuki hymyili lempeästi paikalle saapuneelle Yòulle. Fubuki käänsi katseensa Hatsumomoon.
"Hienosti taisteltu, Hatsumomo." Fubuki kehui ja hymyili taas kerran.

Yukimura & Hatsumomo

Yukimura huokaisi helpotuksesta, kun Hatsumomo iski Satsugon maahan viimeistä kertaa. Musta husky oli laantunut jo iskusta, ja verenvuoto selässä alkoi tyrehtyä. Onnekseen Hatsumomo ei ollut iskenyt täydellä teholla.

Paikalle saapunut Yóu vei hetkeksi uroksen huomion, ja Yukimura nyökkäsi tuolle tervehtien sakemannia hymyillen. Sivusilmällä punaturkki näki Satsugon nousevan ylös, ja Yukimura astui jälleen ryhmänjohtajan saappaisiinsa. "Lupasit lähteä mukaamme, eikö niin?" Yukimura kysyi, astuen lähemmäs. "Hatsumomo voitti sinut reilusti, joten autatko meitä puolustautumaan? Saat pitää oman alueesi ja soturisi taistelun jälkeen." Yukimura sanoi. Satsugo näytti mietteliäältä. "Hyvä on. Olen sanojeni mittainen uros. Ryhdyn liittolaiseksenne, mutta jos selviän hengissä, palaan kotiini." Satsugo sanoi ja hymyili, huolimatta kivusta selässään.

"Asia on sitten sovittu! Jatketaan matkaa, soturit!" Yukimura huusi, ja ulvoi kauempana odottavalle joukolle merkiksi voitosta. Satsugo ulvoi omat soturinsa kokoon, ja yksi hänen sotureistaan otti Satsugon selkäänsä, sillä uros ei pystynyt kivulta kävelemään itse. Hatsumomo keräsi vielä hetken voimiaan, ja kiiruhti sitten muiden perään.

"Vielä on yksi paikka jäljellä! Lähdemme Tokushimaan tapaamaan entistä liittolaistamme!" Yukimura ilmoitti.

// Yukimura & Hatsumomo poistuvat //

Risuku juoksi Yukimuran luokse kun tämä lähti kauempana olevan joukon mukaan.
//Risuku poistuu.//

Yòu.

Sakemanni kuunteli tyytyväisenä huskyn sanoja ja kuunteli mitä Yukimuralla oli kerrottavanaan,''Haluaisin että kävisimme viellä sen jälkeen yhdessä paikassa, Fukushimassa on eräs ystäväni joka ei ole taipunut Fukushiman hallitsijan Akuman hirmuvallan alaisuuteen, hän johtaa 100 koiraa, sen jälkeen meillä alkaisi varmaan olla tasaista Harakirin lauman kanssa.'', Yòu sanoi ja katsoi kysyvästi Yukimuraa.

//Yòu poistuu.

Yasu

Pentu oli iloinen taistelun päättyessä Hatsumomon voitoksi. Yukimuran ilmoitus kiiri nopeasti rivisotilaiden korviin ja matka alkoi taas jatkua kohti Tokushimaa. Tämän huomion kiinnitti lähellä oleva koira, joka oli ilmoittautunut mukaan. Hän oli ollut puussa, mutta toinen ei näyttänyt omaavan ninjan tyyppistä vartaloa. Jostain syystä ajatus sai pennun levotomaksi ja se loikkasi takaisin puuhun. Sieltä se saeurasi ja lähti kulkemaan joukon mukana näiden lähtiessä liikkeelle. Yasu ajatteli levottomuuden myös johtuvan vain matkustamisesta paikasta toiseen. Tämä ei ollut ennen käynyt näin kaukana, eikä varsinkaan joukon matkassa. Pentu hyppeli nopeasti toisten perässä melkein paljaissa puissa ja toivoin levottomuuden katoavan keskittymiseen hyppiessä. Hän oli oppinut, että ajatuksen harhailu saattoi johtaa puusta putoamiseen.

//Yasu poistuu//