Laukea taival

//Aisa ja Yasu tännepäin!//

Dansei

Uros oli marssinut klaaninsa kanssa jo ylitse viikon pitäen aina välillä pieiä taukoja. Nyt oli tullut taas seuraavan paikka. Aina taukojen ajaksi Dansei oli lähettänyt muutamia nuoria hakemaan ruokaa nälkäisimmille, mutta oli kieltänyt näiltä kaikki liian suuret saaliit kuten villisiat. Pari päivää sitte oli nimittäin yksi nuorista loukkaantunut yrittäessään kaataa suuren saaliin. Klaani oli hyvin yhtenäinen ja jokainen tunsi toisensa, joskus oli pieniä erimielisyyksiä suurempia riitoja ei ikinä kuitenkaan synny. Dansei oli jälleen syrjäytynyt hieman kauemmaksi muista. Uroshan oli hyvin yhdistäytynyt luonnon kanssa ja muut seurasivat sitä vain sen aatteiden takia. Se ei ikinä halua riitaa taikka sitten sitä sotaa joka voi puhjeta Ohun ja Kaksosten välille milloin vain. Se tahtoi vain rauhaa kaikkien välille.
Uros palasi juuri parahiksi klaanin luokse kun nuoret palasivat ja laskivat saaliinsa yhteen kasaan kaikkien keskelle. Ruoan ottamiskerrat oli sovittu etukäteen ettei tulisi kovaa riitaa riistasta. Aina viime levähdys kerralla syöneet metsästivät seuraavalla kerralla. Niiden välissä oli kuitenkin vielä yksi ryhmä joka vain lepäsi. Ja aina Dansein ollessa mukana saalistettiin suurempaa saalista. Klaani kuitenkin pysähtyi lepäämään monesti päivässä.

//Hmmm... On tääkin oikee hippi hahmo. Tuli vaan mieleen kirjoitellessa.

Yasu

Oli kaunis aamupäivä ja Yasu oli päättänyt kiertää Igojen aluetta. Vaikka hän ei laumaan kuulunut näki pentu jotenkin vastuunaan sen silti. Ehkä kaikki johtui kuitenkin vain siitä, että sekaverinen oli puoliksi Iga koira. Tuuli alkoi kevyesti havisuttaa oksia ja samalla Yasu haisteli kevyesti ilmaa. Yhtäkkiä se haistoi vieraiden koirien hajun ja pysähtyi paksulle oksalle. "Mitä minun pitäisi tehdä? Voisin kyllä käydä nopeasti vilkaisemassa tuntemattomia" Pentu ajatteli ja sen tavanomainen uteliaisuus vei voiton. Sekaverinen lähti liikkeelle ja nopeutti hiukan vauhtiian kevyesti. Kauan sen ei tarvinnut edetä, kun huomasi alapuolellaan koiria.

Yasu hyppeli hiukan alaemmaksi ja kätkeytyi oksien taakse. Osa koirista näytti väsyneiltä, mutta niitä oli kuitenkin paljon. Tämä ei kuitenkaan uskonut näiden tekevän mitään pennulle. Läheltä alkoi kuulua ääniä ja pieni porukka koiria toi alueen keskelle saalista. Silloin hiukan syrjemmästä astui esiin suuri ruskea valkoinen susi. Pentu tarkkaili tätä ja huomasi sen selvästi olevan johtaja. Tätä väistetiin ja katsottiin kunnioittavasti. Sekaverinen katseli tämän toimintaa ja päätti tarkailla vähän aikaa oliko tämä lauma mahdollisesti vihamielinen. Ainakin nyt asia vaikutti olevan toisinpäin. Silti Yasu piti varansa ja tyytyi katselemaan laumaa.

Dansei

Dansei katsoi saalista jinka nuoret olivat tuoneet ja nyökkäsi tälle. "Saitte sopivasti saalista joten nyt voitte levätä." Dansei otti maasta ruskean rusakon ja siirtyi sivummalle antaen muidenkin sillä vourolla saavien ottaa. Kaikkien otettua ja syötyä kaikilla klaanilaisilla oli tapana haudata raadot kunnioitukseksi niiden antamasta ravinnosta. Se tehtiin myös peittämään metsästyksen hajujälki jos he sattuivat olemaan jonkin alueella. Jonkin aikaa syömisen jälkeen Dansei vetäytyi ihan vain hieman sivummalle saadakseen henkisestikkin lepoa. Siltä ei kuitenkaa tuntunut samalta kuin aina ennen se tunsi että niitä tarkkailtiin jostain se ei kuitenkaan voinut olla varma.
Klaanin vanhin tuli Dansein luokse ja ehdotti jos he jatkaisivat marssia. "Ei vielä. Täällä on jokin. Minä tunnen sen." Dansei sanoi vanhukselle joka hämmentyi tästä hiukan, mutta ei niinkään paljoa koska tiesi että heidän johtajansa oli aina vähän salaperäinen. Dansei tuli klaanin keskelle ja kysyi nuoremmilta. "Jaksaisitteko kiivetä puihin ja katsoa ettei kukaan yritä vakoilla." Osa nuorista vaikutti vielä väsyneiötä mutta huokaisivat vain syvään ja hyppäsivät taidokkaasti puihin, yrittäen etsiä jotain tässä lähistöllä.

Yasu

Katseli oli pennun mielestä hyvä tapa oppia joitakin asioita ja siksi se seurasikin lauman johtajaa. Ruokailu oli näillä ainakin hyvin rauhallinen ja kaikki ottivat saalista vuorollaan. Yasu seurasi hiljaista syömistä ja huomasi näiden lopulta hautaavan sen mitä saalistaa oli mahdollisesti jäänyt. Se oli tämän mielestä hiukan outoa, mutta ehkä sen tarkoitus olikin peittää jäljet vierailusta. Pennun korviin kantautui puhetta ja se käänsi katseensa takaisin johtajaan, jonka luona oli vanhempi yksilö. Tämä kuuli selvästi suden sanat, että se tunsi paikalla olevan joku. Yasu nousi nopeasti seisomaan ja mietti mitä sen nyt pitäisi tehdä.

Pakoon lähteminen voisi antaa näille huonon vaikutelman, mutta Yasu ei ehtinyt tehdä mitään. Osa laumalaisista hyppäsi puihin ja eräs tulikin tätä hyvin lähelle. Pentu jännitti lihaksensa ja alkoi valmistautua mahdolliseen hyppyyn. Koira huomasi nopeasti oksien keskeltä täysin valkoisen pennun ja yritti tulla sitä lähemmäksi. Se riitti sekaveriselle ja ponnisti takalajoillaan vauhtia hyppyyn. Kevyen kokonsa ansiosta pentu liiti todella pitkälle ja laskeutui vasta lähelle johtajaa? Yasu suoristautui seisomaan tämän edessä ja katsoi toista rohkeasti silmiin. "En ole teille vihollinen." Pentu sanoi kohteliaasti ja hymyili pienesti sudelle.

Dansei

Yksi puihin hypänneistä uroksista oli huomannut valkoturkkisen pennun kekellä lehvustoa, ja meinasi antaa tästä merkin, mutta tämä ehti hyppäämään jo. Dansei katsoi sitä kohtaa josta pentu oli lähtenyt ja huomasi että se oli hypännyt todella pitkälle välttääkseen muut klaanilaiset. "Röyhkeää." Dansei sanoi pennulle tämän tulevan suraan sen puheille vaikutten tämän silmissä siltä että sillä ei olisi minkäänlaista kunnioitusta näitä kohtaan. Uros kuitenki hymyili pennulle leikkisästi. Se oli hyvin taitava kokoonsa ja ikäänsä verrattuna.
Kaikki klaanissa olivat hajallaan osa oli vieläkin puissa ja jotkin olivat valmiina saartamaan tämän jos tämä olisi tarpeen. Dansei ei kuitenkaan antanut minkäänlaista merkkiä muille mikä olisi ollut näille käskynä. "Tulitko yksin?" Dansei halusi tehdä selväksi että se ei leikkinyt pennun kanssa vaan menisi suoraan asiaan. Jos pentu olisi yksin klaani voisi jäädä vielä lepäämään joksikin aikaa. Jos sillä kuitenkin olisi seuraa he jatkaisivat matkaansa etelään. Dansei voisi kertoa kylla pennulle aatteistaan jos se hauaisi elää niiden mukaisesti tai edes yrittää. Jotkin ovat jättäneet Dansein juuri sen rakia että eivät ole ymmärtäneet tai voineet elää niiden mukaisesti.

Yasu

Sen edessä seisovan suden sanat saivat pennun hiukan hämilleen. Tämä mietti kovasti oliko mahdollisesti tehnyt jotain väärin, mutta ei ymmärtänyt mitä. Uros sen edessä oli kuitenkin lauman johtajaja ja valkoturkki halusi osoittaa kunnioituksensa. Vielä se vilkaisi ympärilleen ja huomasi lauman seuraavan tätä tarkasti. Nyt se oli joutunut tilanteeseen, josta se ei voinut paeta mitenkään. Yasu siirsi katseensa takaisin johtajaan ja kumarsi tälle syvään. Vielä ennen sitä pentu ehti nähdä leikkisän hymyn, joka oli sen mielestä hyvä merkki. "Anteeksi röyhkeyteni laumaanne ja teitä kohtaan." Sekaverinen sanoi ja piti päänsä kuitenkin alhaalla. Tämä odotti, että johtaja antaisi sille luvan nousta.

Jonkin aikaa oli hiljaista, mutta sitten susi esitti uuden kysymyksen. Pentu ei ollut varma miten vastata. "Tulin tänne aivan yksin enkä kuulu mihinkään laumaan" Tämä kertoi, että susi ei alkaisi kyellä asiasta myöhemmin. Aihe oli Yasulle hiukan arka ja vieläkään se ei ollut tehnyt päätöstä kahden lauman välillä. Vapaa elämä oli kuitenkin vielä mieleen nuorelle pennulle. "Nimeni on Yasu. Saisinko kysyä teidän nimeänne?" Pentu kysyi ja kohdisti hiukan katsettaan yläpuolella olevaan urokseen.

Dansei

Valkoturkki selvästi osoitti kunnioituksensa kumartamalla tälle ja uros nyökkäsi tälle. "Tarkoitin että on röyhkeää vakoilla tuolla tavalla." Kukaan ei onnistuisi vakoilemaan Danseita niin kauan kun sen aistit toimivat. Dansei antoi pennulle luvan nousta, jolloin se loi silmäyksen pentua piirittäniin klaanilaisiin. Kuljet siis yksin. Dansei ei ollut ikinä kulkenut yksin eikä se enää varmaan haluaisikaan. Olihan se kätevää kun oli lauma turvana mutta uroolta oli aina puuttunut puhdas vapaus.
Pentu oli esittäytynyt kohteliaasti ensin ja kysynyt tämän nimeä. Dansei hieman epäröi ennen kuin vastasi. "Olen Shizen Dansei." Uros harvemmin käytti ensimmäistä nimeään mutta siinä samalla sen tuli sanottua klaaninkin nimi.
Se katsoi valkoturkin, joka esittäytyi itsensä Yasuksi, silmiin. Se pentu osasi kiipeillä puissa jo noin nuorena. Jokin siinä sai Danseissa kulkemaan kylmät väreet. Kaikki kaksikon ympärillä tarkkailivat näiden käyttäytymistä jos huomaisivat joidenkin tunteiden kulkevan näiden mielissä.

Yasu

Pentu ymmärsi nyt mitän oli tehnyt väärin, mutta ei nähnyt itseään vakoilijana. Nämä olivat itse Igojen alueella ja tämän oli halunnut vain varmistaa olivatko nämä vihollisia. Saatuaan luvan nousta valkoturkki nosti päänsä ja katseli laumalaisia ympärillään. Suden ääni sai kuitenkin sen kääntämään katseensa takaisin tätä kohti. Uroksen nimi ei kuulostanut Yasun korviin mitenkään tutulta, mutta eihän tämä ollut edes kierrellyt paljoa alueen ulkopuolella. Pentu huomasi uroksen katsovan tätä silmiin ja pentu katsoi takaisin epäröimättä. Tämä ei ollut aikaisemmin katsonut ketään näin kauan silmiin ja alkoi miettiä tarkoittiko se jotain. " Minne olette muuten matkalla?" Yasu kysyi rikkoakseen hiljaisuuden.

Dansei

Uros siirsi katseensa pois toisesta ja istuuntui, kun toinen kysyi minne he olivat matkalla. "Matkustamme etelän saarille." Se vastasi vilpittömästi, se ei epäillyt Yasua millään tavalla. Se ei vain kuulunut sen klaanin koirii ja susiin. Eli oli ulkopuolinen, ja juuri sen takia se ei voinut paljastaa heidän tarkkaa sijaintiaan. "Minnekkäs olet itse matkalla." Dansei ei yleensä ollut utelias, mutta kaikki sen klaanilaiset tarkkailivat näitä kahta niin se oli kymmenien katseiden paineiden alla. Suurin osa heistä kuitenkin tiesi miten Danswi käyttäytyy vieraiden läheisyydessä. Mikä tarkoittaa sitä että sillä on toinenkin persoona jota se käyttää suojamuurinaan. Muuten se tykkää olla yksin. Lauma elämä kulkee kuitenkin sen veressä minkä takia se ei voi vain hylätä klaanilaisiaan, ja kaiken lisäksi se on aloittanut aatteen joka on suurin klaania yhdistävä tekijä.

Yasu

Pentu hymyili pienesti kuulessaan näiden lähtevän etelään. Tämä itsekkin olisi kovasti halunnut matkustaa hiukan pidemmälle turvalliselta kotiseudulta. "En oikeastaan ole matkalla mihinkään. Tulin käymään vanhempieni haudalla." Yasu kertoi ja katseli sutta. Tämän äänessä ei kuulunut surua tai tunnetta asian suhteen. Seikka johtuikin siitä, että pentu ei ollut koskaan nähnyt vanhempiaan. Vain kuullut huhuja näiden klaanista. Ilta alkoi pikkuhiljaa jo lähestyä ja naaras vilkaisin laskevaa aurinkoa. Ehkä sen pitäisi lähteä pian etsimään paikka missä mahdollisesti nukkua tämän yön. Klaanilaisten katselu ei painostanut mitenkään pentua ja tämä oli jo tottunut katseisiin.

Dansei

Uros katsahti toista vielä kerran ennen kuin käänsi katseensa pois. Se otti muutama askelta taaksepäin ja istahti aloilleen. "Osanottoni vanhempiesi kuolemasta." Yasu vaikutti olevan vielä niin nuori ei kä sillä ollut vanhempia. No ei Danseikaan sen pahemmin ollut vanhempiensa kanssa elänyt sen jälkeen kun se jätti heidät. Mutta Yasun vanhemmat olivat kuolleet. Dansei oli hylännyt omansa. Tosin vain sen takia koska ne eivät olleet antaneet tämän elää elämäänsä niinkuin halusi.
"Onko sinulla sujaa yöksi?" Uros kysyi pennulta kun tämä katsahti auringon laskua. Toisellahan ei ollut laumaa, mutta jos tällä olisi edes jonkinlainen suoja ei uroksen tarvitsisi murehtia.

Yasu

Uroksen osaanotto ei näyttänyt liikuttavan sekaveristä mitenkään ulkoisesti. Tämä vain hymyili pienesti ja antoi asian vaikuttaa olevan  normaali juttu. Sisältäpäin pentu tunsi tietysti aivan toisin. Suden kysysmys sai Yasun kallistamaan pienesti päätään ja sen kasvoille tuli hiukan miettiväinen ilme. "Ei oikeastaan. Nukun yleensä siellä missä tuntuu sillä hetkellä parhaimmalta." Pentu selitti ja alkoi katsella oksisistoa. Tämä nukkui kyllä yleensä jossain puunkoloissa tai maahan kaivetuissa luolistoissa. Igojen mailla oli paljon salareittejä ja halutessaa se voisi mennä Itoh-talolle mikä oli Igojen oma tukikohta. Tästä seikasta hän ei kuitenkaan aikonut kertoa edessään olevalle Danseille.

Pentu nousikin seisomaan ja kääntyi jo pienesti metsään päin. "Ajattelin tästä nyt lähteä. En kerro mitään teistä alueen johtajalle." Yasu vielä mainitsi. Eihän oikeastaan Igojen johtaja ollut edes alueella. Tämä lauma jatkoi kuitenkin pian matkaansa ja pentu luotti lauman johtajaan. Yhtäkkiä ilmoille kajahti ulvonta ja Yasu valpastui tuntiessaan äänen. Se kuului eräälle Igalle, joka ilmeisesti kutsui Yasua takaisin. "Sain kutsun palata takaisin toisten joukkoon. Toivottavasti näemme vielä ja toivotan hyvää matkaa etelään." Pentu toivotti iloisen vilpittömästi. Vielä se kääntyi katsomaan Danseita ja hetken ajan katsoi sutta silmiin? Sitten pentu kääntyi ja lähti juoksemaan lähintä puuta kohti. Puun lähellä se ponnisti takajalkansa siihen ja otti ponnistus voimaa. Yasu loikkasi lähimälle oksalle ja lähti loikkimaan oksia pitkin ääntä kohti.

//Yasu poistuu. Kiitos kovasti tästä pelistä //

Dansei

Uros katsoi vielä kerran toista silmiin ennen kuin se lähti kulkemaan metsäänpäin. Samalla se kiitti katseellaan Yasua kun ei kertonut alueen päällikölle heidän vierailustaan. Dansei halusi pitää tämän tiedon tietäjät minimissään. Se ei halunnut harmia varsinkaan nyt kun sota voisi puhjeta ihan milloin vain.
Uros vilkaisi auringon laskua kertaalleen ja antoi klaanilleen luvan jatkaa matkaa. He menivät kauemmaksi että jos joku tulisi paikalle ja huomaisi että siellä olisi ollut joku niin se olisi jo lähtenyt eikä lähtisi heidän peräänsä. Klaani kuitenkin pysähtyisi muutaman sadan metrin päähän paikkaan jossa he viettäisivät oman yönsä ja aamulla jatkaisivat matkaa etelään.

//Kiitos myös sinulle. //