Iltaiset kulkijat

// Untamed ja Kurotora, hoi! //

Maligno Salvador

* Auringonsäteet pilkistivät pikkuhiljaa kukkaan puhkeavien puiden latvuston läpi, pakottaen ruskeaturkkisen koiran siristämään silmiään. Näin iltasellakin aurinko lämmitti miellyttävästi uroon nilkuttaessa kohti puron solinaa. Uroon nimi oli Maligno Salvador ja se kuului espanjalaisten taistelukoirien parhaimmistoon. Salvador ei tosin pahemmin kuuluttanut asiaa jokaiselle vastaantulijalle, sillä sen tastelukoiravuodet olivat ollutta ja mennyttä.

Salvador saapui pian puron rantaan. Hieman kankeasti kolmijalka kumartui kostuttaakseen kieltään. Vesi oli ihanan viileää. Uros oli kulkenut hyvän aikaa ja epäili, ettei sen etsimä Kaksoissola ollut kaukana. Salvador oli toisinaan hiukan hajamielinen kulkija ja saattoi kävellä pitkiäkin matkoja ilman, että tutki maamerkkejä. Saattoi se löytää perille itse sitä tietämättään. Kysyisipä vain seuraavalta vastaantulijalta mikä oli asian laita ja missä mentiin.
Salvador väräytti luppakorviaan linnun sirkuttaessa iloisesti puunoksalla. Uros hymähti. Kevät oli ihastuttavaa aikaa, eikä siihen ole kymmenenkään vuoden jälkeen kyllästynyt. Salvador jäi seisomaan siihen purontörmään, nuuskutellen ilmaa. Se haistoi etäisesti lajitovereiden tuoksuja, muttei ttunnistanut yhtäkään. Tai miten se voisikaan, kun se ei ketään tuntenut? Seropi pudisti päätään pienesti ja kumartui juodakseen vielä vähän. *

//hiör ai äm!//

Kurotora

Vanha kai oli lähtenyt verryttelemään kankeita raajojaan levon jäljiltä. Arpikasvo oli levännyt Gajyolla pari päivää, mutta vaikka iäkäs olikin, ei Kurotora malttanut olla kauaa paikoillaan. Ilma oli kävelyä ajatellen myöskin hyvin miellyttävä, ja uros kuuli latvustoissa oleskelevien pikkulintujen tasaiset huudot korvissaan.

Kurotora pysähtyi hetkiseksi venyttelemään ja haukotteli. Uroksen maha murahti ja kai totesi mielessään olevansa nälkäinen. Sitäkin enemmän Kurotoran sisuksissa poltteli hirvittävä jano, ja keho suorastaan huusi saada ihanan raikasta vettä.

Kain askellus muuttui joudtavammaksi, mitä pidemmälle Kurotora käveli. Uros muisteli, että lähempänä oli suurehko puro, joka houkutteli arpikasvoa sammuttamaan janonsa. Tuumasta toimeen, Kurotora suuntasi kulkunsa taas hieman kauemmas Futago-solan ydinalueista. Kai ajatteli myös saalistavansa jotain heti kun oli saanut kostutettua hieman kurkkuaan.

Aurinko katosi hetkeksi puiden latvustojen taa, mutta palasi taas lämmittämään Kurotoran päästessä aukeammalle alueelle. Kai ei sen kummemmin katsellut ympärilleen vaan suorastaan syöksyi puron ääreen, upottaen kuononsa siihen ahnaasti niin, että vesi räiskähti kain kasvoille. Juotuaan useita, pitkiä kulauksia, Kurotora nosti huokaisten tyytyväisenä päänsä ylemmäs ja ravisteli vettä kasvoiltaan. Siinä samassa uros huomasi vähän matkan päässä puron toisella puolella vieraan, suurikokoisen koiran ja kain koko keho jännittyi huomattavasti.

Maligno Salvador

* Salvador nosti jykevän päänsä korkealle, kuulostellen, jospa kevyt tuulahdus kantaisi mukanaan merkillepantavia ääniä. Puro solisi leikkisästi, eikä Salvador juuri kuullut muuta kuin linnun laulun ja tuulen suhinan sen lisäksi. Uros lähti jo kääntymään lähteäkseen, mutta näki kauempana toisen koiran. Seropi laski päänsä matalammalle, nilkuttaen kaksi askelta lähemmäs.
" Iltoja. Mahdatko tietää, onko tästä vielä matkaa Futago-solaan? " Salvador kysyi voimakkaalla äänellä. Se ei tuntenut suurta tarvetta olla varauksellinen, olihan lajitoveri huomattavasti sitä itseään pienempi. Silti seropi pyrki esittämään kysymyksensä mahdollisimman asiallisesti, vaikkei teitittelemään ruvennutkaan. Se ei kuulunut Salvadorin puhetyyliin.

Myrkynvihreä katse mittaili kaita arvioivasti, muttei millään tavoin nenää pitkin tai kieroon. Toinen oli kyllä jonkinmoisen välimatkan päässä, mutta taistelukoiran nikseihin kuuluikin taito arvioida ja ennakoida vastaantulijoita, vaikkeivät ne olisikaan siinä viiden sentin päässä nokan edessä. Tosin kanssaeläjien jatkuva arviointi ja mittailu oli tätä nykyä lähinnä vain pinttynyt paha tapa Salvadorille. *

Kurotora

Vesi solisi yhtä vauhdilla kuin Kurotoran laukkaava ajatuskin. Vanhan kain keho pysyi jännittyneenä, vaikka tämä tutkikin toista melko suurella mielenkiinnolla. Kun toinen alkoi puhua, Kurotora höristi korviaan ja kuunteli, mitä toisella oli sanottavaa. Kulkija ei vaikuttanut uhkaavalta, joten Kurotora uskaltautui hieman rentoutumaan. Uros piti silti koko ajan itsensä valmiudessa, jos toinen ei liikkuisikaan alueella hyvin aikein. Paholaiskaksosten erikoiset tempaukset olivat vanhukselle hyvinkin tuttuja.

Metsä tuntui puron virtauksesta huolimatta äkkiä äärimmäisen hiljaiselta. Kuin kai olisi ollut yksin tuon tuntemattoman ja suuren koiran kanssa. Urosta ei kuitenkaan pelottanut. Kurotora luotti vanhuudestaan huolimatta taitoihinsa ehkä vähän turhankin paljon, eikä uros muutenkaan pelännyt kuolemaa. Jännittyneisyyden tilalle hiipikin pikkuhiljaa uteliaisuus ja kai päätti vihdoin avata suutaan. Vaikka Kurotoralla olikin tapana laukoa asioita suoraan, oli se ikänsä aikana oppinut myös hillitsemään itsensä. "Itse asiassa olet jo siellä. Tosin nämä ovat reuna-alueita. Ydinalue sijaitsee muutamia kilometrejä tästä taakseni." Kurotora kertoi ehkä turhan varomattomasti, mutta päätti ottaa toisen aikeista enemmän selvää. "Saanen varmaan tiedustella, kuka olet ja mitä haet täältä?" Kurotora kysyi sitten ja hyppäsi melko ketterän näköisesti puron ylitse. "Voinen kai itsekin esittäytyä. Nimeni on Kurotora ja kuulun Ohun sotureihin." Kai kertoi ja tutkaili sitten toista vielä uudelleen hieman tarkemmin.

Maligno Salvador

* Molossikoira siristi silmiään, minkä saattoi tulkita hienoisen epäilyksen merkiksi. Tosiaan, Salvador liikkui vieraalla alueella eikä voinut tietää, puhuiko kai totta. Tosin vieraan koiran aura teki Salvadoriinkin vaikutuksen, jonka vuoksi uroksen ilme vaihtui nopeasti paljon tyynemmäksi. Se nyökkäsi päätään ymmärryksen merkiksi. Sitten kuului kysymys, kuka se oli ja millä asialla liikkui.
" Olen Maligno Salvador ja etsin Ohun armeijan johtoportaan ylimpiä ", Salvador selitti. Helpomminkin olisi voinut vain sanoa, vaikka että se etsi Giniä, mutta Salvadorkin osasi olla puhelias halutessaan. Kai esittäytyi Kurotoraksi ja kertoi kuuluvansa Ohun sotureihin.
" Sittenhän minulla kävi tuuri. Osaisitko kertoa, mistä löytäisin Ginin? " molossikoira uteli, kohottaen aavistuksen toista kulmaansa. Salvador ei juurikaan välittänyt muodollisuuksista sillä hetkellä, kuten siitä, että se olisi voinut sanoa "hauska tavata" ynnämuuta, vaan halusi suoraan asiaan. Kun sota oli käynnissä, uroksella piti kiirettä päästä eteenpäin tavoitteessaan tavata laumojen pomomiehet. Se ei halunnut olla töykeä, mutta se oli utelias tapaamaan Ginin. Se oli jo edistystä, että se oli vahingossa löytänyt yhden etsimänsä uroon sotureista.

Salvador tohti kohottaa katsettaan hetkeksi, kuullessaan rapinaa yläpuolelta. Oravahan se siellä, hyppäämässä oksalta toiselle. Kaipa se oli käymässä levolle. Salvador tunsi vasta olevansa heräämässä tähän päivään, mihin syynä oli kaiketi tuon kauempana seisovan tiikeriraitaisen uroon tapaaminen. *

Kurotora

Toisen asia oli melko oletettava, mutta se sai vanhan kain hieman epäileväiseksi. Kurotora kuitenkin luotti Ginin taitoihin ja omaan arvostelukykyynsä, joten päätti sallia toisen tavata ylipäällikön. "Todennäköisesti hän on lähistöllä. Voin viedä sinut Gajyon lähettyville, mutta valitettavasti turvatoimet ovat nykyään niin tiukat, että tarvitsen erikoisluvan Giniltä tai Weediltä päästääkseni sinut lähemmäs." Kurotora kertoi.

Kain huomion vei hetkeksi puron pinnan yläpuolella käyvä karppi, mutta urosta ei juuri nyt kiinnostanut syödä. Nälkä oli tipotiessään uuden tulokkaan myötä, sillä Kurotora paloi halusta ottaa tästä enemmänkin selvää. Vanha kai kun oli sitä tyyppiä, joka tunki helposti kuononsa muiden asioihin ja tahtoi olla tietoinen lähes kaikesta.

"En kuitenkaan voi taata, että Gin olisi juuri nyt paikalla. Mutta ainahan voi yrittää." Kurotora sanoi, uskaltaen hiukan muuttamaan äänensävyään vitsikkäämmäksi huolimatta toisen vakaasta olemuksesta. Kurotora oikeastaan toivoi, että Gin olisi paikalla. Jos Salvadorin tarkoitus oli liittyä Ohuun, niin tuollaisesta koirasta olisi varmasti paljon hyötyä.