Maligno Salvador - Espanjan aatelia

y l e i s t i e t o a
Nimi » Maligno Salvador
Suomennos » maligno= pahanlaatuinen, pahansuopa, salvador= pelastaja
Kutsutaan » Salvador
Lisänimet » El Monstruo (suom. Hirviö)
Ikä » 10 vuotta
Laji » koira
Rotu » sekarotuinen (espanjanmastiffi/kangal/tosa)
Sukupuoli » uros
Liittouma » saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan


Motto » " Lapsella on lapsen taito, vaan ei partasuu uroon. "

Tunnari » Papa Roach - Getting Away With Murder
Ääninäyte » Dan Tomoyuki
Puhetapa » Salvador puhuu usein hiukan venyttelevällä, toisinaan äänenpainoa asteen suuntaan ja toiseen vaihtelevalla tyylillä joka antaa puheeseen ovelan vivahteen. Tavallisesti uros kuitenkin pitää äänensä tasaisena ja minkäänlaisia tunteita paljastamattomana. Salvadorin ääni ei ole erityisen matala, muttei millään tavoin femiininen, vaan selvästi urokselle kuuluva. Salvador huutaa harvoin. Tuolloin sen ääni on hiukan rääkyvä ja eläimellinen, herkimpien korvaan pelottavakin.


u l k o n ä k ö
Salvador on kookas ja kunnioitusta herättävän näköinen molossikoira. Sen säkäkorkeus noin 78 senttimetriä, paino taas reilut 65 kiloa raakaa lihasta. Salvador muistuttaa rakenteeltaan melkolailla tosaa, mutta sen turkki on samanlaatuista kuin espanjanmastiffilla ja kangalilla: eli tiheää, paksua ja melko sileää. Paksu turkki pitää kylmän loitolla paukkupakkasillakin. Turkin pohjaväri on vaaleanruskea, mutta hallitseva väri on keskiruskea, aavistuksen verran punertava. Salvadorilla on naamassaan musta maski sekä pienet mustat valesilmät. Myös korvat ovat hallitsevaa väriä jonkin verran tummemmat. Salvadorin silmät ovat myrkynvihreät ja niiden katse on pistävä.
Ehkä kaikkein merkille pantavimpia tuntomerkkejä ovat leveä, punakeltaraidallinen ja niittikoristeltu kaulapanta, tikattu arpi rinnassa ja vasen etujalka, josta noin puolet on amputoitu. Amputoidun jalan vuoksi Salvadorin liikkuminen on nilkuttavaa ja hiukan kankeaa.




l u o n n e h d i n t a
Yleisesti ottaen Salvador on varsin rauhallinen ja asiallinen uros. Vaikka se ei kaipaakkaan laumaa ympärilleen, se nauttii jutustelusta lajitovereiden kanssa. Salvador on ihan ystävällinenkin, ainakin niin kauan kuin sille ollaan ystävällisiä. Uros harvoin alkaa haastamaan riitaa, mutta se ottaa melko varmasti haasteen vastaan jos semmoinen sille esitetään. Mutta ei ole epäilystäkään, etteikö Salvador olisi rauhoittunut sitten taistelukoiravuosiensa.
Salvador on hyvin ylpeä uros, eikä se siedä itseään nöyryytettävän. Näin ollen suuttuessaan uros ei katso ikää eikä sukupuolta opettaessaan loukkaajaansa tavoille. Salvador ei tunne minkäänlaista armoa, mikäli on tosissaan raivostunut, eikä uroksen suututtaminen ole kovin hankalaa. Se ei näet omista erityisen pitkää pinnaa.

Salvador on melko etäinen, mutta vastaanottava persoona. Se harvoin kertoo itsestään paljoa ensitapaamisella, jos seuraavallakaan, mutta ottaa kyllä mielellään selvää tielleen sattuvista kanssaeläjistä. Salvador ei luota kehenkään helpolla ja tarvitaankin jonkin verran yhteistä historiaa, ennen kuin Salvador voi kutsua ketään ystäväkseen. Sanoilla ei voiteta uroon luottamusta, vaan teoilla.
Ystävänä Salvador on mitä lojaalein ja parhaimmillaan valmis jopa uhraamaan henkensä läheistensä puolesta. Salvador on ystävä niille, jotka ovat sen ansainneet, mutta todellinen painajainen niille, jotka ovat sitä kohtaan väärin tehneet.

Ihmisiä kohtaan Salvador on tätä nykyä melko välinpitämätön. Suoranaista agressiivisuutta se ei näytä, mutta jos ihminen lähestyy urosta, saattaa se näyttää hampaitaan varoitukseksi. Ihmiset kuitenkin tajuavat usein kiertää Salvadorin kaukaa, kiitos kaulapannan värien. Salvador ei koskaan purisi ihmistä, eikä salli ihmisten kimppuun käytävän, sillä tietää sen tekevän hallaa koko villikoirien populaatiolle. Uros viekin riistaeläimiä vain maatiloilta, joiden läheisyydessä tietää liikkuvan susia, kettuja ja karhuja, koska ei ole eri lajia edustavia kohtaan niin vilpitön, etteikö yrittäisi vierittää syytä niiden niskoille.




h i s t o r i i k k i
Maligno Salvador syntyi taistelukoiria kasvattavaan perheeseen Espanjan Las Palmasiin. Emo, joka oli espanjanmastiffin ja kangalin risteytys, astutettiin Japanista asti tuodulla tosauroksella, Akitolla, joka oli jo neljä kertaa voittanut kolmesti vuodessa pidettävän kansallistason turnauksen. Astutuspalkkioksi sovittiin, että Akiton omistajat saisivat yhden pennun, jahka pennut olisivat kolmevuotiaita. Tällöin nähtäisiin, olisiko niistä mihinkään. Jos ei, tulisi astutuspalkkio maksaa rahalla.

Pentuja syntyi neljä kappaletta, mutta isännän harmiksi vain yksi niistä oli uros. Narttuja ei arvostettu taistelukoirapiireissä, koska ne olivat harvoin tarpeeksi agressiivisia ja tappelunhaluisia. Salvador oli pennuista itsenäisin ja rohkein, aina pahanteossa ja kiusaamassa sisariaan.

Tapana oli, että kun pennut/pentu oli puolivuotias, se pistettiin samaan ulkohäkkiin muiden kasvattajien samanikäisten urospentujen kanssa. Siellä ne oppivat selviytymistä ja heikoimmat saataisiin heti karsittua pois, koska heikoista pennuista ei tullut taistelukoiria. Pennut ruokittiin kaksi kertaa päivässä ja ne joutuivat tappelemaan siitä, kuka sai syödä ensin ja eniten. Salvador pääsi näyttämään kyntensä, tai paremmin sanottuna hampaansa. Se kuului ehdottomasti vahvimpiin pentuihin, ellei jopa ollut vahvin. Sitkeimmät ja vahvimmat pennut pääsivät takaisin koteihinsa, jotta peruskuntokoulutus voitaisiin aloittaa, heikoimmat ja alistuvimmat pennut myytiin seurakoiriksi.

Kaksivuotiaana Salvador pääsi kehään ensimmäistä kertaa. Koska kyseessä oli ensimmäinen oikea tappelu, olivat Salvadorin omistajat luonnollisesti hermostuneita. Hermostuneisuus ei kuitenkaan tarttunut koiraan, päinvastoin. Se odotti kärsivällisenä häntä pystyssä kun samankokoinen kangaluros tuotiin kehään. Ottelu kesti vaivaisen minuutin ja päätyi Salvadorin voittoon. Kun Salvadorin oli aika muuttaa Japaniin, oli se jo haalinut itselleen kolme voittoa ja ansainnut lempinimen El Monstruo, joka tarkoittaa suomeksi Hirviötä.

Uusi koti odotti Uwajimassa, joka tunnetaan myös menestyneiden taistelukoirien tyyssijana. Edes uusi ja outo maa ei häirinnyt Salvadoria otteluissa. Uros saavutti pian taidossa ja voimassa isänsä Akiton, joka oltiin myyty "alta pois" Salvadorin saapuessa Japaniin. Kerranpa joutuivat isä ja poika vastakkain. Salvador ei kuitenkaan pärjännyt vanhemmalle ja taitavammalle Akitolle ja hävisi ottelun. Salvador joutui pitämään taukoa taisteluista, koska oli haavoittunut sen verran pahasti. Niinpä Salvador sai toimia pihan vahtina niin kauan, kunnes paranisi. Uroo oli neljävuotias.

Eräänä iltana, kun Salvador lepäsi koirankopissa aidatulla pihamaalla, huomasi se liikettä aidan toisella puolen roskatynnyreiden luona. Uros meni tarkistamaan asian. Tunkeilija oli kulkukoira, oikein sievä huskynarttu. Salvador oli aluksi äkäinen nartun ollessa niin lähellä sen reviiriä. Arka narttu kuitenkin kertoi, että se oli ihmisten heitteillejättämä, eikä täten osannut metsästää, jonka vuoksi joutui tonkimaan roskalaatikkoja. Salvador heltyi hieman. Koirat päätyivät juttelemaan keskenään. Nartun nimi oli Ayumi ja sen entiset omistajat olivat pahoinpidelleet sitä, lopulta sitoneet puuhun kaukana kotoa. Ayumi oli kuitenkin saanut pujotettua kaulapannan kaulastaan ja harhaili Uwajimassa ruokaa etsien.

Kaksikko alkoi tavata säännöllisesti, tarjosipa Salvador nartulle aina silloin tällöin koiranruokaakin. Ystävyys muuttui lopulta palavaksi rakkaudeksi. Kun Salvador parani, se pääsi takaisin kehään. Se oli jälleen täynnä uutta taistelutahtoa. Sen haave oli päästä kansallisen tason mestariksi.
Ayumi ei kuitenkaan voinut hyväksyä sitä, mitä Salvador työkseen teki. Täten Salvadorilla oli vaikea päätös tehtävänään: se voisi jättää taistelukoiran uransa taakseen ollakseen rakkaansa kanssa tai jäädä kotiin havittelemaan yokozunan titteliä. Salvador päätti jäädä kaupunkiin, luvaten, että mestatuusottelun jälkeen se karkaisi ja aloittaisi uuden elämän. Kaksikko ei enää tavannut sen päätöksen jälkeen.

Kauan odotettu ottelu koitti ja Salvador sai vastustajakseen tosa-rodun edustajan. Yhteenotto kesti noin kaksikymmentä minuuttia. Salvador voitti, mutta uroon toinen etujalka oli runnoutunut taistelussa niin pahasti, että se jouduttiin amputoimaan puoleenväliin asti.
Vuotta myöhemmin, kun jalka oli täysin parantunut ja liikkuminen sujui, päätti Salvador karata ja etsiä Ayumin. Uros kulki kolme päivää ja lopulta löysi kuin löysikin etsimänsä nartun - sekä kaksi pentua ja vieraan uroksen. Ayumi ei ollut jäänyt odottamaan Salvadoria, vaan etsinyt itselleen puolison ja perustanut perheen.
Salvador raivostui silmittömästi. Se oltiin nolattu. Se tappoi pennut sekä niitä puolustaneen uroksen. Sen jälkeen Salvador kaivoi Ayumilta silmät päästä ja kielen suusta. Uros jätti nartun kitumaan, eikä yksikään silmissä helmeillyt kyynel päässyt tipahtamaan poskelle.

Salvador ei palannut Uwajimaan. Se luikahti laivaan, jonka määränpäänä oli Honshu. Päästyään maihin, uros lähti vaeltamaan villikoirana. Toisaalta Salvador tunsi häpeää siitä, mitä se oli tehnyt Ayumille, mutta se myös tajusi, mihin kykeni raivon sokaisemana. Sen takia Salvador liikkuu mieluiten yksinään.
Salvador on kuullut tielleen sattuneilta koirilta Ohun sotureista ja Paholaiskaksosista, joilla kuuluu olevan napit vastakkain keskenään. Urosta ei juuri kiinnosta liittyä kummankaan riveihin, mutta mielenkiintoaan se on ottanut tavoitteekseen pyrkiä tapaamaan kummankin lauman johtoportaikon.



t a i s t e l u t a v a t
Kolmijalkainen Salvador ei ole kovinkaan nopea tai ketterä, mutta hirveän voimakas. Siispä Salvador turvautuu leukojensa voimiin ja isoon kokoonsa oikeastaan taistelussa kuin taistelussa. Uros on opetellut myös käyttämään keppejä aseenaan. Salvador puolustautuu tavallisimmin käyttäen paksua kalloaan "kilpenä".


Voima » • • • • » Salvador kuuluu kokoistensa vahvimpiin, mutta vahvempiakin on. 
Taito » • • • • • » Taistelutaidot ovat Salvadorin vahvuus.
Karisma » • • • » Uros joko ihastuttaa tai sitten ei.  
Nopeus » • • » Salvador ei ole kolmijalkaisena kovin nopea, mutta pysyy kyllä perässä. 
Kestävyys » • • • • • » Tätä pappaa ei niin vain väsytetä, vaikka rajakin tulee aina joskus vastaan.
Älykkyys » • • • • » Salvador ei ole "iso ja tyhmä", vaan hyvinkin älykäs ja järkevä.  
Puruvoima » • • • • • » Kun uros saa otteen, siitä ei niin vain kiemurrella pois.
Kivunsietokyky » • • • • • » Taistelukoiralta vaaditaan korkea kipukynnys. 
Ketteryys » • » Ketteryys oli ennen Salvadorin vahvempia puolia, nykyään lähes olematonta.
Refleksit » • • • • » Refleksit ovat hyvät.
Puissa hyppely » Mahdotonta.
Tasapaino » • • • » Ei kaatuile koko aikaa, mutta tasapaino voisi olla parempikin.
Uimataito » • • » Salvador pysyy kyllä pinnalla, mutta sen uiminen on lähinnä surkeaa räpiköintiä.
Metsästystaito » • • » Uros ei ole kauhean hyvä metsästäjä, jonka vuoksi sillä on pahana tapana varastaa maatiloilta.
Tekniikat » • • • » Osaa kyllä, toteuttaminen ei kuitenkaan ole aina yhtä helppoa.
Vaarallisuus » • • • •

Aistit

Näkö » • • •
Kuulo » • • • •
Maku » • •
Haju » • • • •
Tunto » • • •

t e k n i i k a t
Koshu kei - koira riiputtaa vastustajaansa kurkusta niin kauan, kunnes sen oma paino tukehduttaa sen kuoliaaksi.

Token Gyorai - puolustavassa tyylissä vastustajaa purraan kaulaan ja tämän pää pyritään lyömään johonkin kovaan (esimerkiksi kiviin, puihin, rakennuksien seiniin tai maahan). Hyökkäävässä pusketaan vastustajaa päähän.



h e i k k o u d e t
Luonnollisesti Salvadorin heikkouksiin lukeutuu muunmuassa puuttuva etujalka. Yhteenotot kovin epätasaisessa ympäristössä ovat Salvadorille miltei mahdottomuus. Kolmijalkaisena Salvador ei ole kovin ketterä, vaikkei reflekseissä olekkaan moittimista.
Myös läheiset ovat Salvadorin heikkous.





Pelitapahtumat

Suhteet



Pelaaja » Buruizaa

c o p y r i g h t s
Kuva © Buruizaa
Tiedot © Buruizaa
Lyriikat © Papa Roach